Suonensisäisesti huumeita käyttävä poikani on nyt päässyt korvaushoitoon. Hoito alkaa kahden viikon laitosjaksolla, sen jälkeen käy hakemassa annokset A-klinikalta. Poika on 21-vuotias, peruskoulun kävi, mutta sen jälkeen ei ole pystynyt opiskelemaan tai töihin. 18-vuotta täytettyä
otti pikavippiä, tilasi tavaraa ja myi halvemmalla saadakseen rahaa huumeisiin, on tehnyt omaisuusrikoksia, ties mitä, pilannut elämänsä.
Nyt sitten on pientä toivoa paremmasta, mielelläni lukisin muiden kokemuksia aiheesta, olenko turhan toiveikas? hyvä merkki on se, että poika on motivoitunut, haluaa muutosta elämäänsä
Hei Alina62
Poikasi on vielä nuori joten hänellä on kaikki mahdollisuudet muuttaa elämänsä suuntaa.
Hän on ymmärtänyt hakenut apua itselleen suhteellisen aikaisin. Toivottavasti hänellä on myös mahdollisuus muunlaiseen tukeen kuin vain se, että käy hakemassa annoksensa.
Vilpolan sivuilta löytyy paljon läheisten kirjoituksia. Niistä saa vertaistukea omaan jaksamiseen. Toivon ylläpitäminen edellyttää oman jaksamisen ylläpitämistä. Tee niitä asioita jotka ovat sinulle tärkeitä ja tuovat hyvää mieltä. Läheisen on helpompi olla tukena, kun on itsellä joku huumeeton alue, josta saa voimaa ja välimatkaa.
Terv. Ohjaaja Kerttu
Poika lähtee laitosjaksolle pääsiäisen jälkeen ja olen luvannut rahoittaa aineen käytön siihen asti, ostaa kaverilta joka on jo korvaushoidossa,kaveri pärjäilee sen ajan vähemmällä. Jotenkin tuntuu absurdilta koko tilanne, onko tää nyt ihan viisasta? Mutta en näe muutakaan ratkaisua ja kun olen asian luvannur
Hei Alina62
Kun poikasi lähtee laitosjaksolle, on sinulla aikaa keskittyä itseesi.
Huumeriippuvuus on sairaus josta voi parantua. Se vaatii kuitenkin käyttäjän oman halun.
Sinun pojallasi näyttäisi nyt olevan omaa halua muutokseen.
Läheiset onnistuvat harvoin saamaan kuiville edes omaa lastaan. Siihen tarvitaan ulkopuolista tahoa. Voimme vain kulkea vieressä ja olla tukena. Meidän pitää myös uskaltaa asettaa rajat mitä sallimme ja mitä emme. Se on meidän tapamme auttaa. Jokainen löytää sen oman tavan toimia.
Siitä kuitenkin kannattaa pitää kiinni ettei suostu hyväksikäytettäväksi.
Huumeiden käyttäjälle päiväannoksen saanti on se ykkönen, siksi sen saamiseen kehitetään tuhat tapaa toimia. Siihen pyöritykseen läheiset jossain vaiheessa uppoavat.
Siksi tulee hakea itselle tietoa ja tukea jotta uskaltaa sanoa ei.
Päihdelinkin osiossa on kirjallisuus osio josta löytyy luettavaa huumeriippuvuudesta ja sen monimuotoisuudesta. Useat kirjoittajat ovat itse läheisiä. Moni asia aukeaa kun siitä lukee toisen kirjoittamana. Suosittelen.
Terv. Ohjaaja Kerttu
Lisäksi vaikuttaa heikolta pohjalta, että paikkakunnalla vaihdetaan/myydään kh-lääkkeitä. Itse olen kh:ssa ja eroan porukasta siinä, että lääkkeet ovat omat; en lainaa/vaihda vaikka kuinka pyydetään… Suurin osa juoksee velkojen perässä myös kh:n jälkeen… 
Meillä tosin matala kynnys… 
Juoksee velkojen perässä kuitenkin? Siis mitä sillä tarkoitat tarkalleen?
Aika nuori on poikasi, vasta 21 v. Korvaushoito ei ole ihan pikku juttu. Kun siihen ryhtyy, ei ole varmaa, pystyykö vapautumaan siitä koskaan. Aika harva kai pystyy. Onko poikasi yrittänyt katkoa + kuntoutusta tässä subuvaiheessa?
Mun poika on ollut melkein vuoden korvaushoidossa. Hän on nyt 28 v, myös pitkä huumehistoria takana. Ei ole ihan helppoa ollut tämä kulunut vuosi, toisin kuin luultiin etukäteen. Toisaalta kaikki muut keinot oli jo kokeiltu. Ja olivathan ne aikaisemmat vuodet vielä paljon vaikeampia. Tällä hetkellä tilanne on jo hiukan parempi. Poika pystyy opiskelemaan ja muutenkin huolehtimaan itsestään. Mutta entä jatkossa? Pääseekö hän ikinä irti kh-lääkkeestä, vaikka sitä eniten maailmassa haluaisi? Joutuuko hän olemaan aina ja aina kh-lääkkeensä vanki? Ellei sitten jopa luovuta jossain vaiheessa kokonaan.
Kyllä vähän ihmettelen, että 21-vuotiaalle suositellaan korvaushoitoa. Onko se niin, että yhteiskunta hoitotahoineen pääsee helpommalla ja halvemmalla? Yksi narkkari pois rikoksien teosta, hoitopaikoista yms.? Ajatellaanko tässä enemmän yhteisön kuin yksilön etua?
Poika sanoo, että kun on korvaushoidossa niin kaikki voimavarat ja rahat ei mene aineen hankintaan vaan voi opiskella ja mennä töihin, musta se kuulosti hyvältä ja onhan niitä paljon kroonisesti sairaita ihmisiä joilla on jatkuva lääkitys, onko tää nyt sen kummempaa? Sitä ei tiedä miten se pää on pehmennyt huonosta elämästä,pystyykö enään mitään opiskelemaan mutta kannattaahan sitä kokeilla
Minusta on hyvä että 21-vuotias pääsee hoitoon, vai pitäisikö vielä jatkaa entistä narkkarin elämää muutama vuosi että olisi “sopivan” ikäinen?
ei tarvitse tehdä enään rikoksia saadakseen rahaa aineisiin, vähitellen voi annosta vähentää ja jopa päästä kokonaan irti, elämä rauhoittuu ja jää voimia muillekkin asiolle
Täälläpäin laskelmoidaan tarkasti, että “tuo annos on sopiva, myyn tuon verran, vaihdan nämä lääkkeet toisiin…” Tällöin frendit ovat kh:ssa/käyttäjiä ja kh-lääkkeitä lainataan/myydään. Esim kaverilla on joko a)liian suuri kh-annos tai b)hän käyttää lääkkeet väärin; koska voi myydä osan… Itse otin pienimmän mahdollisen annoksen itselleni, mutta todella yleistä on ottaa maksimi-määrä (taitaa olla 18mg tai 20mgtällä hetkellä). Todella moni ottaa annoksen niin, että siitä saa myytyä pari 8mg:stä/vko. Väärin otettuna vielä enemmän… Iv:sti on sama, jos käyttää katubuprea… Liuottaminen tuottaa pitkän ja tasaisen olotilan…
Itselläni on tuttuja, ketkä kokevat aloittaneensa hoidon turhan aikaisin, aine pitää vain terveenä; jolloin tuli oheiskäytettyä paljon muutakin… Kh voi parhaimmillaan (käyttäjälle, joka haluaa väärinkäyttää hoitonsa) tarjota lääkkeet & huumeet. Annosta ei enää tutkita laboratoriotestein, on viitearvo…
Mikäli oikeasti haluaa ottaa kh:n tosissaan, tulee jokaiselle lääkkeen kyselijälle sanoa “ei!”; näitä riittää tuiki tuntemattomista lähtien… Lisäksi välit poikki kavereihin ketkä käyttävät muutakin, ainakin siihen asti kunnes tietää ettei halua hoitoaan pilata oheiskäytöllä!
Minkälaiset säännöt paikkakunnalla on kh:n suhteen? Meillä thc saa näkyä ja bentsot/Lyrica lähes jokaisella… Pihalle ei lennä amfen käytöstä (vaihdetaan metadoniin), piikityksestä ja yksi paikka on “kuin vankila”. Siellä ovat kh:t, jotka myyvät lääkkeensä ja käyttävät edelleen kaikkea muutakin… Osa paikkakunnista käyttää näistä asiakkaista nimeä “ylläpito-hoidossa”-olevat. Käytännössä kyse on enää elämänlaadun parantamisesta!
Valitettavan usea nuori uskoo kavereitaan ja lomat saatuaan odotetaan ulkopuolella, jotta “lainattaisiin” lääkkeitä; omat kun on jo käytetty/myyty/vaihdettu… Tällöin kyse on samanlaisesta ostoprosessista kuin ennen kh:oa, vain raha on muuttunut lääkkeeksi… A-klinikkasäätiön tutkimuksista löytyy tämän vuoden puolella kh-kysely, jossa about kolmannes “lainaa” kavereille subua, vanhasta tottumuksesta… Usein lainataan muutakin… Huolestuttaa, että kaverilla on myydä omistaan varmuudella, ts valvonta tai annos ei ole kohdillaan…
Toivotaan että menee hyvin! Monet kertovat nostaneensa tolet kattoon nuorena ja vielä jatkui sekoilu. Nyt usea metadoni-hoidossa, elämäntyyli jatkui samana ja moni kävi linnassakin… Nykyisin reilu 30v…
Hoitoonpääsy on totta kai hyvä asia ja mitä nuorempana ja nopeammin, sen parempi. Siitähän ei tässä ole kyse, vaan siitä, että korvaushoito on se ensimmäinen hoitomuoto, jota pojallesi on tarjottu. Ainakin ymmärsin kirjoituksistasi, että asia olisi näin, vaikken tokikaan voi tietää, mitä kaikkea apua pojallesi on aikojen kuluessa annettu. Korvaushoidon tuputtaminen ensimmäisenä hoitovaihtoehtona tuntuu olevan nykyisin valitettavan yleistä, etenkin suonensisäisiä huumeita käyttävien kohdalla 
. No, raha puhuu näissäKIN asioissa ja ehkä korvaushoidon on katsottu tulevan halvemmaksi, kuin ns. oikeiden vieroitusten ja kuntoutusten.
En sinänsä pidä korvaushoitoa huonona asiana tai vastusta sitä läheskään kaikkien ihmisten kohdalla. Monelle se on ollut pelastus ja mahdollistanut paremman elämän. Kuitenkin, mikäli korvaushoito on vain sitä, että käydään säännöllisesti noutamassa lääke, joka pitää pahimmat vieroitusoireet poissa, niin se ei ole monenkaan kohdalla juuri avuksi, ellei henkilö ole sitten tyystin kyllästynyt huumemaailmaan, tee itse lujasti töitä nk. normielämän eteen ja omaa todella kovaa motivaatiota. En väitä, etteikö pojaltasi saattaisi motivaatiota löytyäkin, mutta tuossa saattaa valitettavasti käydä niinkin, että kun asiat helpottuvat sen myötä, ettei sitä Subua tarvitse säätää pitkin kyliä kissojen ja koirien kanssa koko ajan, niin aikaa ja rahaa jää yllättäen myös muulle “hauskanpidolle”, eli oheiskäytölle, eikä varsinainen päihdeongelma katoa mihinkään, vaikka sen pääpäihteensä saisikin hommattua helposti ja laillisesti 
. Sori, että kuulostan tylyltä, mutta tunnen runsaasti päihderiippuvaisia(Olen itse käyttäjä, en tosin ole/ole ollut korvaushoidossa), myös niitä korvauslaisia, ja valitettavan moni näistä oheiskäyttää, jatkaa ainakin jossakin määrin rikollisia puuhiaan ja pyörii edelleen nistiporukoissa, vaikka bupre tai metis tulisikin päivittäin klinikalta.
Pointtini on tässä se, että päihdeongelma on niin syvä ja monipiippuinen ongelma, että sitä ei hoideta pelkästään pitämällä vieroitusoireita kurissa, vaan siitä toipuminen vaatii mm. terapiaa, jossa käsitellään syitä siihen, miksi päihteilyyn ylipäätään ollaan ajauduttu, ja irtautumista käyttävistä kavereista. Toki sekin auttaa ihmistä jo jonkin verran esim. kaidalla polulla pysymisessä, ettei tarvitse hankkia kadulta opiaattejaan ja näin ollen korvaushoito on mielestäni, ainakin jokseenkin perusteltua myös näiden ns. toivottomien tapausten kohdalla, mutta ei se heitä yksinään sieltä huumemaailmasta pelasta.
Olen sitä mieltä, että sun poikasi kohdalla katko ja täyteen päihteetömyyteen tähtäävä, mieluiten mahdollisimman pitkä ja intensiivinen kuntoutus, olisivat ensisijaisia hoitomuotoja. Jolleivat nuo tehoa, vaan niidenkin jälkeen meno jatkuu pian entisellään, niin sitten korvaus on oikea vaihtoehto. Niin, ja tokikaan en tiedä, minkätasoista korvaushoito paikkakunnallanne on, eli satsataanko siellä terapiaan ym. todelliseen kuntouttamiseen. Jos näin on ja pojaltasi löytyy sitä todellista motivaatiota muuttaa elämänsä suuntaa, niin ei tuo korvaus silloin kovinkaan huonolta idealta kuulosta näin alkuunkaan.
Kaikkea hyvää, Alina, sulle, sekä eritoten pojallesi 
. Korostan vielä, että tarkoitukseni ei ollut lytätä, mutta tahdoin vain tuoda esiin näitä korvaushoitoon liittyviä asioita, jotka ovat totta aivan liian monen kohdalla .
Ensinnäkin kiitos vastauksista!
Poika on käynnyt vuoden terveystalon psykiatrilla ja A-klinikalla pari vuotta. A-klinikalla aloitettiin vierotus tramalilla ja kertoman mukaan silloin pääsi irti. Poikahan on viennyt minua kuin pässiä narussa,viime syksynä luulin että on päässyt irti, mutta sitten vanhempi sisarus vähän valisti tässä asiassa.
samaisessa laitoksessa minne nyt menee oli vieroituksessa, silloon tuli kesken pois ja kertoi ettei tarvi vieroitusta kun ei käytä enään, nyt puhuu että tarvittiin yksi vieroitus kokeilu et pääsee korvaushoitoon. Että on oikeen pitkäjänteisesti tähdännyt tähän, vastauksia lukiessa olen alkanut epäillä todellisiä motiiveja? Tiedä sitten,oon aika kyllästynyt koko tilanteeseen, sisarus opiskelee ja häntä on ihan kiva tukea taloudellisesti jos pystyy, mut tämä toinen,olen päättänyt että
tämän jälkeen en enää rahaa anna
…
…mmm…mm.
Alina, en poikaasi tunne, enkä tiedä hänen tilannettaan sen tarkemmin, kuin näiden kirjoitustesi perusteella, joten en tahdo “tuomita” tai vetää hätäisiä johtopäätöksiä, mutta kirjoitustesi ja etenkin viimeisimmän viestisi perusteella mulle tulee vain sellainen kutina, että poikasi tahtoo korvaukseen vain ilmaisen ja helpon huumausaineen toivossa, ei niinkään sen vuoksi, että saisi elämänsä paremmin mallilleen ja pääsisi irtautumaan huumemaailmasta . Toki jo sekin, että hän saa Subunsa laillisesti klinikalta, vähentää sitä ainaista säätämisen tarvetta, jonka myötä hirvittävä rahanmeno ja rikollinen toiminta myös vähenevät, joten korvaushoito ei välttämättä ole haitaksi, vaikkei oheiskäyttö, piikittäminen, vetoporukoissa hengaaminen yms. tyystin loppuisikaan, mutta korvaushoidon varaan on silti turha laskea kovin suuria odotuksia, mitä tulee esim. onnistuneeseen opiskelun aloittamiseen ja muuhun ns. kunniallisen elämän syrjään kiinni pääsemiseen.
Vaikuttaisi myös siltä, että teilläpäin korvaushoito on jokseenkin lepsua, jos poikasi saa nytkin ostettua aineensa korvauksessa olevalta kaveriltaan 
. Tuo viittaa siis suuresti siihen, että tämän kaverin KH-lääkeannos on liian suuri ja/tai hän piikittää kotilääkkeensä, kun niistä kerran riittää myytäväksi/jaettavaksi tutuillekin. Sehän ei missään nimessä ole korvaushoidon tarkoitus, että omia lääkkeitä diilataan pitkin kyliä 
. Väärinkäytöksiä ei ilmeisesti myöskään valvota kovin tarkoin, kun tuollainen kerran on mahdollista. Toki nistit ovat pirun ovelaa porukkaa ja pystyvät ajoittain kusettamaan klinikan henkilökuntaa, vaikka valvonta olisi tiukempaakin, mutta jos tuo myynti-/välitystoiminta kuuluu ns. yleiseen käytäntöön, niin se kielii kyllä melkoisesta lepsuilusta klinikan taholtakin IMO. Malibu taisi jo kirjoittaa pitkälti nämä samat asiat.
Korvaushoitokäytännöissä on paljon paikkakuntakohtaisia eroja. Jossain ollaan todella tiukkoja ja tarkkoja, mikä on toisaalta toki hyvä, mutta toisaalta “liiallisesta” tiukkuudesta saattaa seurata ongelmia myös näille KH-potilaille, jotka ottavat homman aivan tosissaan. Esim. meilläpäin korvaushoito edustaa taas sitä toista ääripäätä, eli lääkkeet jaetaan hyvinkin helposti kotiin, eikä niiden käyttöä(siis esim. sitä, piikitetäänkö ne) valvota juuri lainkaan. Myöskään oheiskäytöstä ei mitään pahempia sanktioita tule; sen verran sekaisin moni KH:lainen tuntuu olevan päivät pitkät, että luulisi sen tulevan huomatuksi jo klinikallakin, eikä oikein otetusta, eli kielen alla liuotetusta, Subusta, kukaan kunnon nisti saa päätään sillä tavoin sekaisin. Itse en siis korvauksessa ole, mutta tunnen ihan tarpeeksi monta korvauslaista ja mistäpä muualta mäkään bupreni hankkisin, kuin juuri heiltä 
. Toki täältäkin löytyy porukkaa, joka ottaa hoitonsa vakavasti ja pyrkii järjestämään elämänsä kuntoon, mutta se vaatii heiltä hyvin vahvaa omaa motivaatiota ja täyttä kyllästymistä vetämiseen. Klinikan puolelta on melko turha odottaa mitään suurempia tukitoimia, sillä se on vain yksi lääkkeidenjakoautomaatti .
Paljon tsemppiä ja hyvää kevättä kuitenkin, ja toivotaan, että korvaushoidosta olisi edes jotakin hyötyä pojallesi 
.
Kiitos vastauksista ja hyvää kevättä myös teille!
Tänään poika on siivonnut asuntonsa sisaruksen kanssa, minä hommasin siivousvälineet. Asunto oli kauheessa kunnossa kertoi sisarus,liekö yleistä narkkaripiireissä? Mutta lopputulos näytti ihan hyvältä on sitten kivempi palata laitoksesta. Mulla on mennyt nyt viikon aikana 100€ pojan aineisiin, rahoitin kun lupasin, ja sitten tupakat ja ruuat vielä päälle. Tänään huomasin kirkkaassa kevätvalossa että pojan hampaat oli keltaiset ja pahannäköset, kyllä taas oikeen sydäntä riipas,muistan kun niitä lapsena hoidettiin, oli oikomishodot jne. jos joku olisi silloin sanonut että käy näin… En tiedä miten paljon narkkarit ajattelevat läheisiään ja heidän tunteitaan? Ilmeisesti" himo aineisiin menee aina edelle.