korvaushoidossa oleminen

pakko nyt on kirjoittaa tänne. 2.v ollut kh:ssa ja hyvin on mennt kotilääkitys ollut puoltoista vuotta eikä mitään ryssimisiä eikä oheiskäyttöä…on tyytyväinen olo kun kaikki viranomaiset epäilivät että homa kusee ja ei mua kannata laittaa siihen hoitoon mutta onneksi pääsin arvioon ouluun ja sitä kautta hoitoon…nyt on 3lasta jo saman katon alla ja vaimo myös ja tukevat koko perhe…kaksi lasta enää huostassa 2:n kohdalla nyt 5.11 loppuu koe kotiutus…:slight_smile:

Hieno homma! Mulla on samanlaisia kokemuksia “asiantuntijoista” jotka eivät halua uskoa mihinkään. Mitään hoitoa ei aloiteta ennen vuoden p-jauhantaa. Tarkoitan tässä nimenomaan ei-lääketieteellistä koulutusta omaavia sossutanttoja a-klinikalla. Terveisiä vaan Helsingin Sörkän klinikkaan sosiaalihoitaja X:lle. Vanhahko täti-ihminen, jolla ei mitään kosketusta päihteidenkäyttöön ja siihen liittyviin ilmiöihin.

Miksi epävarmat sosio/-logit/-nomit tuupataan “auttamaan” hätää kärsiviä? Kun pääsin tutun sairaanhoitajan hoteisiin, alkoi asiat rullata hienosti ja elän ja voin hyvin.

A-klinikan hallinnolle: kirjoista EI opita mitään. Ei sosiaalihoitajat (vanhat, Stakesin nurkista siivotut) pysty auttamaan ketään. Mulle sattui juuri tuollainen kirjaposilö joka ei vienyt hommaa suuntaan eikä toiseen… paskanjauhantaa kuukausitolkulla. Ja olen ihan älykäs, koulutettu, hyvin kasvatettu mies. Vain sairaan suureksi noussut benzoannos ja kodeiini piti lopetettaman. Mutta ei. Lopetin käymisen, koska mummo vaan masensi ja aliarvioi minut pahemman kerran.

Kiitos päihdesairaanhoitaja, joka tulit tilalle, kun pyysin kymmeniä kertoja. Hoito jatkui Turussa Sairaanhotajan (maailman upein ihminen) tuella. Lääkäri kirjoitti, mitä hoitajan kanssa suunniteltiin ja kaikki sujui niin hyvin kuin voi.

Älkää rekrytoiko niitä sosiaalitanttoja (hui! narkomaaani!!! ei niihin voi luottaa, ne varastaa ja raiskaa ja kaikkea). Minusta olin ansainnut hyvän hoidon, mutta vain monen mutkan jälkeen sitä ammattitaitoa alkoi löytyä.

^Noita kirjanoppineita kauhistelijoita löytyy yleensä jokaisesti ammattiluokasta, kuten myös hyviä tyyppejäkin. Se on puhtaasti tuurista kiinni millaisen hoitavan/auttavan ihmisen sitä kohtaa, itsellä onneks käynyt melko hyvä tuuri aina, tosin esim. psyk.sairaalan lääkäri ja yks psykologi oli molemmat omalla tavallaan aivan turhia toipumiseni kannalta… Kannattaa todellakin pyytää saada vaihtaa omaa ammattilaista, jollei tunnu synkkaavan yhtään, tms.

Hieno juttu tmihaja, että sulla on sujunut korvaushoidon kanssa hyvin elämä!! Aina mukava “tavata” niitä, joilla korvaushoito on oikeesti muuttanut koko elämän, ja joilla hoito todella toimii (tietysti ison työn tekee ihminen itse). Onko sulla tavoitteena lopettaa joskus kh-lääke, vaiko eikö? Tsemppiä ja voimia elämään, ja onnellista tulevaisuutta!!