Korvaushoidon vonkaajat

Tätä foorumia jo jonkin aikaa seuranneena ihmetyttää nämä korvaushoidon vonkaajat, olivatpa tosissaan tai eivät. Bentsoille, pirille ja ties mille pitäisi järjestää kh, muilla tavoin vieroittautuminen ei näytä joillekin tulevan kysymykseenkään.

Ymmärrän korvaushoidon silloin kun lopettaminen on epäonnistunut muilla tavoin jo monta kertaa tai on oikeasti vaarallista ilman korvaavaa ainetta, mutta näiden vonkaajien motiivina taitaa olla se, ettei tarvitse kärsiä yhtään. Ei vieroitus ole koskaan helppoa ja mielestäni jos on oman tyhmyytensä takia jäänyt koukkuun niin sen vieroituksen pitäisikin olla vähintäänkin epämukavaa. Jokainen on vastuussa omista teoistaan, jos vapaasta tahdostaan nappailee vaikka ihan niitä lääkärin määräämiä bentsoja yli annostuksen niin pitäisi olla valmis kärsimään myös seuraukset. Jos sitä vaikka väkisin haluaa hypätä katolta alas niin ei minusta parane valittaa, jos se tekee kipeää.

Tapoja lopettaa on erilaisia ja niissäkin järjenkäyttö on sallittua, klinikalta jne saa varmasti apua ja neuvoja järkevään ja turvalliseen lopettamiseen. En vain ymmärrä joidenkin, oletettavasti juuri näiden wannabe-narkkien, selkärangattomuutta ja pullamössöasennetta, kun yhtään ei saisi olla epämukavaa ja inhottavaa se vieroittautuminen eikä se ainakaan saisi vaatia tippaakaan henkistä kanttia itseltä. Riippuvuudesta irti pääseminen on vaikeaa, aikaavievää ja henkisesti raskasta, mutta ehkä juuri se kuiville pääsemisen vaikeus motivoi myös pysymään kuivilla.

Ovatko käyttäjät nykyään oikeasti näin uskomattoman selkärangatonta ja mukavuudenhaluista porukkaa vai onko tämä kh:n vonkaaminen taas joku teinien ja wannabe-narkkien uusi muoti-ilmiö?

[Tarkoitus ei ole provosoida, kunhan hämmästelen joidenkin ihmisten asennetta. En tuolla tekstillä nyt tarkoita sitten millään tavalla ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi kipupotilaita ja opiaattikoukussa ja tarvitsevat kh:ta tai sitten oikeasti niitä vuosikausia tai -kymmeniä narkanneita, joille ilman kh:ta lopettaminen on vaarallista.]

Ovatko käyttäjät nykyään oikeasti näin uskomattoman selkärangatonta ja mukavuudenhaluista porukkaa vai onko tämä kh:n vonkaaminen taas joku teinien ja wannabe-narkkien uusi muoti-ilmiö?

Olethan todistetusti ollut narkomaani jos kerran olet siitä “sairaudesta” parannettavana. Voisin kuvitella, että nykyaikana nuorten keskuudessa saavuttaa jonkinlaisen stausarvon, jos olet korvaushoidossa. Joskus saman aseman saavutti, kun poltteli kehnoa hassista.

Minä olen tavannut reilu parikymppisen leidin, niin tämä sankari sai (ja aivan varmaa saa vieläkin) reilut 20 mg Subutexiä päivässä. Hän oli korvaushoidossa. Minä en näe tuossa touhussa järjenhiventä. Eipä ollut pienen kylän paronilla rahasta kiinni elämä ja siinä samalla koukitti varmaan puoli kylää opiaatteihin. Jos järjellä ajattelee, niin eihän ~ 23 vuotias ole edes ajallisesti voinut doupata niin kauaan, että tarvitsisi tuollaisen “korvaushoidon”. Mitä korvaushoitoa se sellainen on, että on joka päivä aivan sekaisin? Eikä minun ymmärtääkseni hänellä ole edes tarkoituskaan päästä Subutexistä eroon. Subunarkomaani tulee hyvin pienellä annoksella toimee, siis toimeen. Silla lailla toimeen, että pystyy syömään ja käymään kaupassa.

Minä itse olen juuri vieroittumassa bubresta, perkele. Tänään olen ottanut n. 0,05 mg:tä, niin pystyy taas jopa kirjoittelemaan keskustelufoorumeille. Huomenna en ota yhtään, eli voi taas olla hieman hiljaisempaa. Pitää nyt, kun on toimintakykyinen, niin imutella valmiiksi leffoja ja käydä kaupassa ja apteekista hakea mahankovettajia. Ei ole herkkua. Eikä sen kuulukaan olla. Sen kuulu olla täysin päinvastaista, mitä se huoleton pilkkiminen on sohvalla. Pointti oli, että vierottautuminen onnistuu kaikista parhaiten, kun on itse se lääkäri ja annostelija. Ainoa huono puoli on, että jos ratkeaa, niin toleranssi nousee huimasti. Mutta ei se paljoa kannusta ratkeamaan, kun tietää, että ottaa ison taka-askeleen, tällä kivisellä tiellä. Jotain voi huvittaa tuollaiset alle 0,1 mg:n annokset, mutta ne pitää toimintakykyisenä ja auttaa jaksamaan. tietty “kylmä kalkkuna” olisi nopein keino irtautua, mutta minä menen nyt tällä tavalla, välipäiviä lisäillen ja annosta tiputellen. Onhan tuo riskaapeliä, mutta minä en koe noita laitoshoitoja mieleiseksi. Silloinhan joku muu tekee sinun puolestasi päätökset. Itse sitä parhaiten toleranssinsa tietää. On myös psykologisesti palkitsevaa, kun olet päivän ripulilla, vaikka kaapissa olevalla tabletin murulla saisit itsesi kuntoon ja kaikki rullaisi, kuin siivillä. Kaikki ongelmat olisivat ratkaistu ja päälle tulisi hyvä olo. Aika tasapainoilua tuo on, kun melkein joka päivä pitää ottaa, mutta kumminkin niin vähän, että jää todella paljon vajareiksi. Alkaa oleen luovuus koetuksella. Keskittymiskyky on hyvä, mutta lyhyt. Kaikki vituttaa, eikä ruoka maistu. Ainoa hyvä puoli tässä on se, että kohta en tarvitse enää bubrea, nauttiakseni elämästä.

Minä en ymmärrä näitä parikymmppisiä, ketkä ovat 3-4 vuotta päihtelleet hitaita, sitten he hakeutuvat korvaushoitoon. Uskaltaisin väittää, että he eivät parane koskaan. Mikä siinä toleranssin pudottamisessa on niin vaikeaa? Pudotetaan sitä annosta vaikka 0,1 mg:tä/viikossa, niin kappas, se loppuu joskus.

Sori, jos tuli sellainen vaikutelma, että ette te osaa ja katsokaapas, kun vanha neuvoo. Minulla on vain sellainen käsitys, että iso osa korvaushoitopotilaista eivät edes halua eroon siitä aineesta, mistä ovat vieroittaumassa. On tietysti niitäkin, ketkä haluavat, mutta välillä tuntuu, että on muotia olla korvaushoidossa. Käytetään pari vuotta toisen korvaushoitopotilaan lääkkeitä ja sitten juostaan loppuelämä juomassa aamumetadonit ja ollaan itsestään ylpeitä, kun ei olla enää subutex-narkomaaneja.

Sori jos kuulosti ruikutukselta, pätemiseltä tai jotain siltä väliltä. Sori, jos loukkasin jotain, kuka on löytänyt elämänilonsa metadoonista. En jaksa myöskään oikolukea, koska kirjoittaminen alkoi vituttaan jo parin virkkeen jälkeen. Hyviä me kaikki ollaan. Sori.

Joo, nykyään kun tosiaan näkee jotain 22-23vuotiaita korvaushoitoon hakijoita, motivaattorina ilmaiset subut!

Pistää moinen vihaksi. :imp:

Ei sillä että itsellä olisi jotain leuhkimista,mut kun näiden “sankareiden” takia korvaushoitoon on ihan pirun pitkät jonot.

Itse ollut nyt jotain 7vkoa ilman buprea. Lääkäri onneksi määräsi 400milliä tramalia ja 6milliä rivaa päiväksi, oikeasti ei ole ollu herkkua vaikka onkin periaatteessa ns. “hyvät lääkkeet”. Tuohon 7viikkoon saa lisätä viikon mittaisen aloitusarviointijakson.

Toinen juttu näissä “vonkaajissa” on, että ne perkele oo kovemmista opiaateista ku subusta ees kuullukkaan. :imp:

Ei tietenkään passaisi yleistää tai todellakaan vouhottaa jollain omalla käyttöhistorialla, mutta muutaman kerran katkolla käyneenä ja vaikka kuin monta kertaa itse yrittäneenä lopetus ei oo onnistunu, niin alkaa elämä loppua kesken pikkuhiljaa. Korvaushoidon tarkoitushan on parantaa potilaan elämänlaatua.

Sitäpaitsi jos on jollain 24mg xonea “sekaisin”, ei ole kyllä toleranssia opiaatteihin. Tuommoinen määrä ei vaikuta millään tavalla huumaavasti, ainoastaan palauttaa toimintakyvyn. Mikäli ja tottakai ne kielen alla liotellaan. Ei ole ns. kuulopuheita, olen ollut “tiputushoidossa” pari kk.

Sitäpaitsi jos xonesta ylipäätään tulee “olot”, on väärä ihminen korvaushoitoon. :imp:
Tuossa vaiheessa oppareista kyllä pääsee vielä irti helpomman kaavan mukaan!!!

Älkää edes miettikö aloittaa hitaiden vetämistä!!!

Ps. ja tosiaan “korvauhoitovonkaajat”, mikäli siis on ns. selvä tapaus, heti pikimmiten pois jonoja kuormittamasta.
Jos xone menee päähän sen voi lopettaa 100kpl paketilla codeja, mikäli haluaa lievemmän alasajon.

Mikäli aluaa vetää, ni sit vetää, mut ei vonkaa sinne k-hoitoon!!!

Tämä juuri harmittaa, että korvaushoito tukkeutuu näiden vatipäiden takia. Ei sillä, että itse olisin siitä joutunut kärsimään, mutta tiedän monia, jotka ovat korvaushoitoa oikeasti tarvinneet ja saaneet sitä myös odottaa järjettömän kauan. Yhdessä tapauksessa eräs ystäväni yritti päästä kh monien lopetusyritysten ja noin 15 vuoden opiaattikoukun jälkeen kun hänen vaimonsa tuli raskaaksi, kyseinen mies pääsi hoitoon kun vaimo oli viimeisillään. Eipä miehestä kotona pahemmin ollut apua, kun hoitoa ei oltu saatu kunnolla edes käyntiin ennen lapsen syntymää. Lapsen äiti onneksi oli tuolloin raitis, mutta miehen vieroitus ja pieni lapsi kävivät hänelle raskaaksi ja ajoivat hänet sitten tukevaan bentsokierteeseen. Tällä hetkellä lapsi on otettuna huostaan, äiti kiertänyt päihdeosaston ja akuutin suljetun kautta suljetulle kuntoutusosastolle, miehestä ei ole mitään tietoa. Mitenköhän tilanne olisi mennyt, jos mies olisi aikoinaan päässyt korvaushoitoon reippaasti ennen lapsen syntymää… Mene ja tiedä.

En mitään suurta viestitulvaa tähän ketjuun olettanutkaan, mukavampaa on saada kourallinen asiallisia viestejä ja edes pieni järkevä keskustelu asiasta. Itse oli pakko se kissa nostaa pöydälle kun sitä ei kukaan muukaan näyttänyt tekevän ja asia on jo pidempään pääkopassa pyörinyt.

Olisi mukavaa kuulla jonkun perustellusti korvaushoidossa olevan/olleen ajatuksia siitä, onko hoitoon esimerkiksi päässyt järkevässä ajassa vai onko sinne joutunut jonottamaan pitkään tai tappelemaan siitä, että hoitoa on ylipäätään edes saanut.

menkää ihmeessä korvaus hoitoon sieltä saatte veronmaksajien maksamat lääkkeet, joita voitte myydä eteenpäin ja ostaa vaikka muita herkkuja tai pullaa. :smiley: :smiley: :smiley:

Vähän arveluttavaa lähteä varsinaisesti ketään tai mitään osoittelemaan, iän tai muunkaan perusteella, vaikak varmasti tätä esiintyy, kun pubren katukaupaphinta on mitä on…
muta se hinta ja ne monet muut ongelmat kuin massiiviset annokset vuosien ajan voikin olal ne olenanisemmat syyt korvaushoidon tarpeelle, on kai se kaikkien kannalta halvempaa ja parempaa, että jaetaan se nappi ilmaiseksi kun se elämä mitä siihen (hankkimiseen) voi jollain 18v tyypeilläkin liittyä. Siis enemmän sosiaalisen, kuin lääketieteellisen ongelman hoitoa.
Ja joo, varmasti monella, jolla on vähänkin itsekuria ainakin muutamien kuukausien pituisten pubreputkien lopetus onnistuu kotioloissa, kun muistaa ottaa vain sen minimimurusen kun olo on aivan sietämätön. Mutta monella ei näytä onnistuvan. Ja eikö se ole silloin parempaa hakeutua sinne hoitoon 20v iässä pienemmän onelman kuin 30v massiivisen ongelman, täysin tuhotun terveyden ja pitkän rikoshistorian kanssa?
Jos siis se lopetus ei tunnu onnistuvan millään, niin parempi kai myöntää se ongelma siinä vaiheessa kun se ei vielä ole vienyt kko elämää ja hakea apua. Tietysti se voi olla ongelma että hoitopaikkoja viedään pahemmissa ongelmissa, ihan hengenvaarassa olevilta. Mutta kai se on niiden hoitopaikkojen myöntävien tahojen asia priorisoida nämä tarpeet? Ja tietysti lisätä hoitopaikkoja ja kehittää hoitomuotoja, kun kerran tarvetta on. Ei kai se hoitopaikan hakijan vika ole, että niitä ei ole juuri sillä hetkellä jokaiselle tarvitsevalle.

No se nyt on asia erikseen jos se idea on lähteä hakemaan pubrea (tai mitä tahansa muuta lääkitystä) mahdollisimman suuri annos myytäväksi jossain iirantiira-ypykän kirkonkylällä leveää elämää turvaamaan ja kuosittelun jatkamista avittamaan. Onhan noitakin varmasti. Toivotaan vaan, että valvonta olisi ajantasalla.

Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta olen kyllä käsittänyt, että ainakaan pubrekorvausta ei saa kovin helposti ainakaan mitään feikkaamalla…(?) Ja varmasti siellä kotikunnassa kun sitä hoidon (kalliin sellaisen) tarvetta arvioidaan niin otetaan ensiksi huomioon myös muut vaihtoehdot.

Hyvä pointti. Tulee mieleen Tanskassa alkuvuonna aloitettu kokeilu, jossa heroinisteille jaetaan heroiinia ilmaiseksi. Enää ei nistien tarvitse tehdä rikoksia saadakseen annoksensa, ja polle on taatusti aina hyvälaatuista eikä mitään pernaruttomuhjua.

Tervehdys!

Hain korvaushoitoon toukokuussa 2009 ja hoitoni alkoi vasta noin 12 kk kuluttua.

Haun jälkeen minulla oli 4 käyntiä lääkärin luona ja 8 kertaa terveydenhoitajan luona. Varsinaisen korvaushoitopäätöksen jälkeen odotin noin 6 kk ennen kuin korvaushoitoni aloitettiin.

Kyllä korvaushoito mullisti minun elämäni. Käytin ennen Subutexiä yli 8 mg/vrk ja kaikki Subutex rahat tein töilläni tai lainasin pankista. Nyt kun minun nettopalkkani 3200€/kk jää kokonaan käytettäväksi siihen mihin lystää, niin ero on hirveä, kun ennen rahat menivät lähes täysin aineisiin. Teen kahta eri duunia samaan aikaan ja siksi palkkani on mikä on.

Ainoa ongelma minulla oli se, että hain korvaushoitoon vuoden liian myöhään. Jos olisin hakenut jo vuotta aikasemmin olisi minulla elämä 100% paremmalla tolalla kuin nyt. Tai jos olisin päässyt heti hoitoon kun halusin, niin olisin säästynyt pahimmilta taloudellisilta tappioilta. En usko, että kukaan joka hakee korvaushoitoon hakee sinne yhtään liian aikaisin. Minäkin olen käyttänyt opiaatteja vuodesta 2002 asti niin siinä vaiheessa kun ajatus korvaushoidosta tuli ajankohtaseksi, niin minun olisi pitänyt päästä hoitoon aivan heti. Olin täysin romahduksen partaalla ja kun viimeisenä vaihtoehtona pyysin pääsyä korvaushoitoon ei minun olisi pitänyt joutua odottamaan 12 kk paikkaa. Minulta lähti vuoden aikana alta 215.000€ maksanut asunto ja 10.000€ maksanut auto. Nyt ei ole kuin velkaa ja kestää 10 vuotta ennen kuin voin haaveilla uudelleen vastaavan asunnon ostosta…

Työpaikka minulla on säilynyt (yli 10 v sama työnantaja), mutta jos se lähtee alta, niin todellinen kriisi on edessä…

VH

VH puhuu asiaa.
Asiat kun on kaikilla erilaiset, oli sitten subunisti joka hakee suboxone korvaushoitoon, mutta meitäkin on eri lähtöön ja ei sitä tolla “pelkällä” subun käytöllä pidä mustaleimata, eikä se mitään subua ole, buprenorfiinia, vituttaa sana SUBU! Itse eri opiaatteihin ollut koukussa 10-12v, 20-24v ja eniten 25-27v jolloin pääpäihteet oli juuri buprenorfiini, heroiini ja oksikodoni, nyt kun pääsin 3kk sitten pitkään vierotukseen/± vuoden korvaushoitoon suboxonella ja kesä meni mainiemessä ja viikon siviilissä ollut ja 2vko päästä taas viikon intervallille kyseiseen mestaan (ei malta odottaa). Elämä on muuttunut taas elämäks ja vähän reilu kolmekymppisenä meinaan saada töitä uudelta alalta (joka on vielä harkinnan alla). Ehkä saan 35v mennessä ulostottovelat ja verot maksettua ja toivottavasti ennen 40v on oma kämppä (lainalla luultavast, mutta kuitenkin). 2010 vuosi kevät ja eteenpäin on ollut parasta aikaa koko 2000-luvulla itsellä.

Ja tohon itse aiheeseen, joo kyllähän noita 20v täyttäneitä pääsee korvaushoitoon jonkun vuoden käyttöhistorialla ja kyllähän se vähän syö miestä, osalla puhtaat jauhot pussissa mutta 90% ei. Se vituttaa… :smiling_imp:

Mä ite oon korvaushoidos (xonel) ja entinen sekakäyttäjä; kaikkea meni pilvestä herskaan ja ku aloin bubrea käyttämään epäsäännöllisen säännöllisesti; en todellakaan ollut kuullut et siihen jää koukkuun kuten jää. Nuo sosiaaliset syyt oli ainakin mulla pääsyy miksi tahdoin korvaukseen. Mä uskon et olisin voinut Järvenpäässä pudottamaan annoksen nolliin ja pysyä siinä, mut mulla(kin) oli ties kuinka monia kymmeniä lopetuksia ja viekkareita ja tuossa vaihees ku kerran otti, jäi aina putki päälle. Viekkarit tuli myös älyttömän helpost alkuvaiheeseen verrattuna ja ei todellakaan tuntenu oloaan “kohtuukäyttäjäks”.

Ite oon lopettan kaikki essot ja pirit sekä herskat ja bubrea vahvemmat opiaatit lähes 5v sit ihan lopuks omal päätöksel ja vain tuo bubre/opioidit jäi siihen eikä niistä päässyt irti; lääkärin määräämät artut tai trambot auttoi jonkun verran mut aina oli kadult haettava lisää joko bubrea tai niitä… Nyt ku on melkein vuos korvauksen aloituksesta, oon päässy täysin eroon porukasta joka vetää, piikittämisest (& nokittamisest), lääkkeiden myymisestä (uskokaa tai älkää mut ku on oikea määrä troppeja laillisest ni ei tarvi ylimääräisiä myymistä varten saadakseen annoksen jotain muuta) ja vaikka vain n. ½v annos on ollu kohillaan, oon jo pudottan kuudesosan pois.

Mä ite näen et mul on erittäin hyvät mahikset päästä 2 vuoden sisään kokonaan eroon hoidosta ja ei kiinnosta pätkääkään palata käyttäjä-elämään; sitäkin kun oli takana se yli 10v. Mun silmin koko hoidon periaate on, et koska saat ilmaset lääkkeet ni sul jää aikaa siihen normaaliin elämään. Mä lähen kouluun, olin puolet elämäst matkustelematta ja nyt kävin avokin kans lomalla; mä koen onnistuneeni kerrankin elämässä koska mä en ole sekasin (jos on korvaukses mä en tajua kuinka bubrest vois saada päätä sekasin?!?), mä pystyn pudottamaan annosta ja must ei todellakaan huomaa et mä käyttäisin mitään. Samalla oon onnistunu laittamaa välit poikki kaikkiin käyttäjiin ja tän takia mul ei tuu mitää mielitekoja hommata mitään piriä tms. Myöskin se on aivan uskomatonta et mun kimpussa ei ole säännöllisiä bubren vonkaajia! :laughing: :smiley: :sunglasses: Mä tein heti alusta asti selväks et mä en omista anna mitään pois tai myy lääkkeitäni; iteasias lopetin kaikkien lääkkeiden myymisen, ennen kun kuitenkin välillä joku kävi oven takana kysymäs et onko heittää edes “jotakin”. Onhan aina satunnaisest näitä “onks sul boksii” tyyppei, jotka piirittää kaupungil, mut ikinä ei mitää ole eikä tule olemaan!

Tuo vonkaaminen varmaan johtuu osittain siitä, ettei ole kokenut onnistuneensa tai ei usko kykenevänsä lopettamaan pitkän käytön jälkeen. Mä ite taas tunnen onnistuneeni aika mones asias; pääsin eroon nopeista ja oon pystyn pudottaa sekä opiaatteja että bentsoja todella paljon elämäni aikana. Itse oon ainakin päättän et tämä on mahollisimman lyhyt hoito mulle ja sen jälkeen mä oon kokonaan ilman päihteitä! Ja mä odotin sellaset 1½-2v sopivaa ajankohtaa pääsis hoito-jaksolle; oli koulua ja töitä joten se lykkäyty ja loppupeleis tuo hoidon onnistuminen oli edellytys et mun reilu 6v:n parisuhde yhä jatkuu koska toinen oli päihteetön… Mulla kokeiltiin kuitenkin sekä ardinexeilla että tramaleilla korvata tuo bubre ja osittain se onnistukin, koska sain melko paljon vähennettyä mut ei riittäny; valitettavast… Mut nyt mä meen tällä ainakin eteenpäin…