Korttitaloelämäni...

Olen Gitte, juoppo, viinin lipittäjä, salajuoja ja unilääkkeiden väärinkäyttäjä. Olen mestari ylläpitämään kulisseja mutta nyt ne sortuvat enkä jaksa enää piilotella, näytellä, esittää. Olen elämäni Oscarin jo liene ansainnut. Olen 53 vuotias, juonut viimeiset 18 vuotta, välillä kuukauden pari juomatta, sitten ränni aueten voinut juoda joka päivä kuukauden pari. Lopettamisyrityksiä sata ja 101 retkahdusta. Jokaisen rehkahduksen jälkeen tilanne pahenee.

Minulla on elämänhallinta täysin hukassa. Jotta saan jonkinlaisen kuvan itsestäni tehden sen näin “ulkopuolisen” kautta itse kirjoittaen, saan ehkä itsekin käsityksen missä minä oikein menen.
Olen sairaanloisen itsekriittinen ulkonäköni suhteen. Johtuu liene siitä, että oma isäni haukkui minua lapsena rumaksi.
Olen sairaanloisen pedantti syömisestäni eli syömishäiriöinen, keikun vaarallisella rajalla aliravitun ja hoikan välillä.
Olen läheisriippuvainen ja tarraudun sairaalloisesti puolisooni, jota rakastan ja humalassa haukun. Ehkä isäni hylkäämänä 11 vuotiaana, jätti minuun alitajuntaisesti viestin, jos isäsi pystyy sinut Gitte hylkäämään, pystyy kuka tahansa. Siksi ylimiellytän miestäni, koska pelkään sisimmissään, että hän jättää minut.
Olen lääkkeiden väärinkäyttäjä ja huijaan lääkäreitä kirjoittamaan itselleni nukahtamislääkkeitä ja rauhoittavia. Olen juonut niiden kanssa itseni 2 kertaa ensiapuun mieheni pelästyessä yliannostusta.
Olen rattijuoppo. Ajanut lukuisia kertoja humalassa ja viimeisen kerran rauhoittavien ja lonkeron yhteiskäytöstä niin humalassa etten muista sitä oikein kunnolla. Siitä puhaltanut 1,8 ja kortti lähti samantien. Luojan kiitos, kenenkään päälle en ajanut.
Minulla on ulosottovelkaa useita kymmeniä tuhansia ja maksan niitä vielä 10 vuotta. Maksanut olen tähän asti 10 vuotta. Raha on ollut tiukassa mutta aina on läytynyt alkoholiin rahaa, aina.
Minulla on itsetuhoisia ajatuksia. Koen, etten ole minkään arvoinen oikeasti ja en jaksa elää enää tätä valheellista elämää.
Mietin päivätolkulla keinoja miten riistän hengen itseltäni, mutta olen pelkuri toteuttaakseni sen. Sitten menee taas viikkoja etten ajattele sitä.
Ymmärrän, että kaikki nämä asiat pahentuvat juomalla. Juomalla olen yrittänyt helpottaa tuskaani mutta tämä on dilemma. Poistaakseni tuskiani minä vain lisään niitä juomalla.
Olen kuitenkin niin tyhmän optimisti, että ajattelen että tarvitsen vain PÄÄTÖKSEN.
Päätöksen numero 1, lopettaa alkoholin ja rauhoittavat lääkkeet.
Muutama viikko selvin päin ja ilman lääkkeitä, kunnen viime keskiviikkona sain 20 tabletin reseptin. Tosiasiassa otan puolikkaan heti aamusta ja illalla ennen nukkumaan menoa 2, että saan unen. Näin ollen olen voinut yhdessä päivässä napsia nukahtamistabletteja 4 joka 5. Torstaista lauantaihin viiniä joka eskaloitui riidaksi mieheni kanssa lauantaina ja sunnuntai aamuna tein päätöksen lopettaa ja otin antabukseni. (varalla ollut jo vuosia, että pääsen alkuun). Sitten sunnuntaina rauhoittavia vaikka en olisi tarvinnut ja maanantai meni sumussa mutta mieheni ei huomannut. Olisi raivonnut jos olisin jäänyt kiinni. tänään minulla ei ole lääkkeitä ja seuraavan kerran saan vasta 23.12 mutta minä haluan eroon niistä ja eroon alkoholista.
Kaiken tämän takana on hyvin pukeutuva, itsestään ulkonäöllisesti sairaalloisesti huolehtiva, työssäkäyvä virkamiesnainen, jolla on vielä työ, virka, puoliso.
Olen täysin hukassa päätökseni kanssa. Tiedän, että olen tehnyt sen ja silti pelottaa pystynkö siihen. Päätös on vahva mutta onko sittenkään.

Gitte

Hei Gitte.
Luin ja mietin kuinka voisin antaa jotain rohkaisevaa…
Kirjoituksestasi huomaan että tiedät aika tarkkaan missä tilanteessa olet. Tilanteesi ei ole helppo, sen myönnän. Toivoton se ei kuitenkaan ole.
Toivoa antaa mielestäni nuo selvät jaksot. On totta että jokainen päivä, jolloin päihteitä käytät, vie syvemmälle ja vaikeampaan tilanteeseen. Kuitenkin uskon että saat tahdonvoimaa raitistumiseen. Kaikki tuo energia jonka käytät ulkonäköösi, se vie taatusti voimia. Ne voimat käytät siis jonkun toisen ihmisen miellyttämiseen…

Oletko saanut ulkopuolista apua? Ilmeisesti, koska Antabusta otit.
Antabus on minulle oikein tuttu lääke, ja se on hyvä apu.
Kirjoita, ehkä täällä joku toinen antaa parempia vinkkejä.

Putkis.

Kiitos 0132!
Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen näin rehellinen itselleni. Kukaan, ei kukaan tiedä mitä kaikkea kannan sisälläni, koska pitää näyttää pärjäävänsä on iskostunut kiinni niin vahvasti lapsuudesta asti. Tuntuu, että olen maailman ainoa ihminen jolla on kaikki häiriöt mitä ihminen voi kantaa. Olen valehdellut itselleni viimeiset 18 vuotta ja nyt vasta tajuan miten olen tuhonnut itseäni.

Eilen yön hiljaisina tunteina tein päätöksen. Tein päätöksen, että selviän tästä kaikesta. Tein päätöksen, että olen rehellinen itselleni. Tein päätöksen, että haluan raittiin ja lääkkeettömän elämän. Uskon vahvasti, että tämän päätöksen avulla muutkin asiat pikkuhiljaa kohentuvat ja saan takaisin rauhan, onnellisuuden, seesteisyyden ja oppisin taas näkemään arjen pienet ilot ja onnistumiset. Nyt ei mikään tunnu miltään. Minun täytyy kohdata tämä elämä raakana ja löytää takaisin elämäniloni, jota olen tihkunut aiemmin.

Tämä on toinen lääkkeetön ja raitis päivä. Otin aamulla antabuksen ja pidän sitä nyt tukikeppinä. Olen vielä hauras, mutta päätökseni antoivat minulle pientä valoa tulevaan. Tänään en tarvitsekkaan kuin sen pienen valon ja raittiin päivän.

Hei Gitte,
Hyvän päätöksen tueksi pitää myös saada jokin suunnitelma. Ei otsa rypyssä suoritettava, mutta jotain joka auttaa sinua pahimman yli. Antabus on hyvä, oikein käytettynä. Lääkärin kanssa sovittua suunnitelmaa tulee myös noudattaa. Olen useissa ketjuissa kertonut omasta Antabuksen käytöstäni. Minä otin Antabuksen jokainen aamu, tuhannen päivän ajan. Niin todellakin tein. Muutamia tahattomia unohduksia toki tapahtui, ei monta. Tuon tuhannen päivän aikana tein myös paljon asioita jotka korjasivat kolhuja saanutta itsetuntoa. Antabus oli yksi tukipilarini. Päihdehoitaja toinen. Muutama läheinen päihdeasioista ymmärtävä kolmantena. Liikunta ja kunnon kohottaminen neljäntenä. Retkeily rinkan kera viidentenä. Plinkki kuudentena. Avoimuus ja rehellisyys seitsemäntenä… ja sitten muutama muukin asia matkassani kulki.

Gitten sanoin,
“Tänään en tarvitsekkaan kuin sen pienen valon ja raittiin päivän.”

Joskus kirjoitin:
Päämäärä ilman suunnitelmaa on vain unelma.

Putkis 0132

Moi.

Yksinhän nämä on tehtävä, mutta kovasti auttaa jos vaikka puolisolta saat tukea. Pitäkää palaveri ja kerro hänelle, että haluat muuttaa elämääsi noiden päihteiden suhteen. Auttaa paljon, että voit oloistasi hänelle kertoa niinä heikkoinakin hetkinä, joita varmaan tulee. Ei tuo elämänmuutos tule olemaan helppoa, ihan kokemuksesta kerron. Mutta onnistuuhan se kun niin haluat.

Minulla meni niin, että ensin jäi alkoholi, sitten rauhoittavat lääkkeet. Ja kun jälkimmäiset alkoivat lopullisesti haihtua huomasin olevan helpompaa torjua ajatukset alkoholista. Niitä mielitekojahan tulee, mutta niitä on helpompi käsitellä kun pää on ihan kirkas myös lääkkeistä. Se järki pääsee paremmin esille kun ei ole mitään yhdisteitä mieltä sumentamassa. Nukkuminenkin onnistuu ilman nukahtamislääkkeitä kun harjoittelee mielellä, että voihan välillä valvoakin. Eikä sitten yöllä hermostu siihen jos uni ei tule ihan heti.
Itselläni on ollut vieläkin univaikeuksia vaikka lopetin rauhoittavat heinäkuun alussa. Eli olen tuossa unijutussa jonkinlainen kokemusasiantuntija. Alkoholiraittiutta tulee ensi helmikuussa vuosi, eikä ole yhtään tehnyt mieli. Haikeus meinaa välillä tulla menneistä vuosista joita pilasin päihteillä. Niitä oli paljon. Mutta menneiden sureminen on turhaa, joskin kuitenkin ne on hyvä mielessä pitää.

Antabus on varmaa alussa hyvä tuki ja ajan kuluessa sitäkään ei enää tarvitse. Verikokeissa kannattaa käydä alussa, jos joka päivä ottaa, maksa voi joillakin harvoilla tykätä huonoa tuosta.
Jos on tuuria, voi löytyä hyvä lääkäri. Minä en löytänyt, mutta voihan niitäkin olla. Joillekin sopii vertaistuki ja ryhmät. Päihdelinkin tuen varaan ei kannata paljon laskea. Täällä on niin hiljaista ja niitäkin, jotka uskovat oppivansa juomaan kohtuudella. Niitä juttuja en suosittele, voi käydä kuten itsellä joskus, että luulin myös osaavani, enkä sitten osannutkaan. Vähentäjien osioon en nykyään juuri kurki.

Se oma päätös on kaikki kaikessa. Kun haluaa muutoksen tapahtuvan, nii se kyllä tapahtuu.

Onnittelut hyvästä päätöksestä. Kaikkea hyvää ja kovasti tsemppiä.

Kiitos Putkis ja tabularasa!

Olet tabularasa ihan oikeassa, ja näin teinkin viime sunnuntaina kun olin rikki edellisillan raastavasta riidasta, joka syntyi mitään merkityksettömästä asiasta, koska olen täysin kusipää humalassa terävine kielineen niin riiidasta paisuu aivan järkyttävä toisemme haukkumisen kilpailun. Mieheni ei koskaa jää tässä kisassa hopealla vaan molemmat olemme jaetulla ykkössijalla. Sanoin, etten jaksa enää riidellä enkä tunnista enää itseäni. Persoonani on muuttunut 18 vuoden aikana ja kaikki riidamme ovat saaneet aikaiseksi humalassa. Sanoin, että haluan lopettaa kokonaan ja häntä en voi muuttaa. Hän itse sanoi, että ei usko voivansa olla täysin absolutisti. Sanoin, että haluan takaisin elämän jossa en ole häpeää, tuskaa ja itseinhoa oleva ihmisraunio. Hän lupasi antaa tukensa ja sanoi, että jos hanellä alkaa olut hammasta pakottamaan, ottaa muutaman. Sallin sen hänelle, koska nyt tällä hetkellä, vaikka hän onkin minulle tärkeä, on oma terveyteni, oma raitistumisen se ykkösasia.
Tänään pienen pienen askeleen verran vahvempi, otin antabuksen ja nukuin ihan hyvin yöni.
Mietin AA:ta, tällä paikkakunnalla niitä on joka päivä.

Eilen latasin Annie Gracen kirjan, Selvin päin.
Tässä mietteitä tähän aamupäivään.

Kaikille kanssamatkustajille tsemppiä päivään. Pidetään se selvänä.

Moi.
Kovasti tutulta kuulostaa. Minulla on myös tuo ominaisuus, että kännissä tuli sanottua kaikki ja vähän päälle mikä oli jäänyt mieltä painamaan. Vuosia sitten kun oli tavattu ensimmäisen kerran yritettiin yhdessä juoda, mutta noiden riitojen myötä puoliso nosti kädet ylös sanoen ettei halua elää kanssani riidellen. Ratkaisu hänelle helppoa, koska asumme hänen omistamassaan asunnossa. Se johtikin eri mittaisiin eroihin ja jouduin ajattelemaan miten itse halusin elää. Totesin ettei se yksinolo ja yksin ryyppääminen niin hauskaa olekaan.
Yhdessäolomme oli myöhemmin pitkään sellaista, että join lähinnä salaa. Enemmän tai vähemmän salaamisessa onnistuen. Aikamoista itsepetosta sekin, että kuvittelee ettei selvä puoliso huomaa. Pieniä määriä, jotka lipsahtivat joskus suuremmiksi ja silloin oli pakko tunnustaa mitä on tullut touhuttua. Muutamia kertoja kävi niin että onnistui selittämään hieman liian isolla annoksella rauhoittavia. Vaikka selitys menikin läpi seurasi siitä hirvittävä morkkis ja itseinho. Jokin valaistuminen tapahtui alkuvuodesta ja lopetin senkin. Kesti aikansa, että sain puolison uskomaan. Alkusyksystä hän sanoi olevan meneillään pisin aika jonka olen ollut juomatta yhdessäolomme aikana. kertoi toivovansa sen jatkuvan, koska piti asiasta. Tuli hyvä mieli ja halu näyttä sen jatkuvan. Tietynlaista tukehan se oli, vaikka ei ehkä sellaiseksi tarkoitettu ollutkaan. Hän ei ymmärrä mitä päihderiippuvuus oikeasti on, enkä voi sellaista ymmärtämistä vaatia. Eivät sitä tunnu ymmärtävän päihdehoitajat eivätkä päihdelääkäritkään. Ei addiktiossa kyse ole siitä että joku haluisi käyttäytyä niin kuin käyttäytyy vain silkkaa ilkeyttään. Riippuvuus on mutkikas juttu ja pahimmallaan psyykkinen sairaus. Lievimmillään pakonomaista toimintaa, vaikka liikuntaa. Pelihimo, makeanhimo, seksiaddiktio, oman itsen tarkkailu, syömishäiriöt. Onhan näitä. Turhauttavaa voi olla näitä yrittää selittää sellaiselle joka ei käsitä. Moni juoppo perustelee omaa juomistaan sillä ettei voi lopettaa kun minä on sairas, alkoholisti, hakien sitä kautta sääliä ja ymmärtämystä. Aika läheisen ihmisen suusta joskus kuulin. Hän kuitenkin lopetti kuusi vuotta sitten. Tapahtui paraneminen, jonka syytä en tiedä. Ei olla puhuttu.

Joskus syksyllä ihmettelin mistä johtuu kun mieleni oli tavattoman hyvä. Ihan kuin kännissä tai muuten korkealla, vaikka mitään kahvia kummempaa en ollut ottanut. Mikään ei pelottanut tai ahdistanut. Huomasin sen johtuvan siitä tunteesta ettei tarvitse päihteitä saadakseen kivan olon ja se oli erittäin voimaannuttavaa ja palkitsevaa.
Sain noita rauhoittavia eli bentsoja joskus kun oli jotain pelkoja ja jännittämistä. Nyt niidenkin jäätyä olen huomannut etten minä mitään pelkää. Olin niin pitkään harhaluulossa etten voisi ilman voisi olla. Onneksi huomasin että voinkin. Voimia jatkaa tuli siitäkin. Samaten olen huomannut alkoholia ajatellen, ettei sillä aineella ole minulle enää mitään annettavaa. Otettavaa sillä vain on, mutta en anna sen ottaa. Kuten aikaisemmin taisin kirjoittaa tuota suhdetta alkoholiin on helpompi käsitellä ilman lääkitystä.

Antabuksella on monille tuon päätarkoituksensa lisäksi sellainen väsyttävä ominaisuus. Tulee kaksi hyötyä samasta lääkkeestä. Kun raittiit päivät lisääntyvät helpottuu tuo nukkuminenkin.
Jos et ole käynyt AA:ssa kokeile ihmeessä. Ei se mitään ota, jos ei sitten antaisikaan. Minäkin olen käynyt joskus ja tuntui ettei sovi minulle. Tuli sellainen paha tapa mennä palaverin jälkeen aina hakemaan kaljaa vähintään, joskus muutakin. En tainnut oikein sisäistää heidän ohjelmaansa.

Ensimmäisessä viestissä kerroit noista rattijuopumuksista. On niitä täälläkin ollut, kymmeniä. Vain yksi, mistä jäin kiinni ja sain tuomion. Tappioksi tuli häpeä ja melkein uuden auton vaurioituminen. Ajokieltoa ja ehdollista, jokin oheissakko. Ketään ei sattunut onneksi. Mulla oli sellainen paha vika, että kun olin vähän juonut tuli tarve hakea lisää. Ja useimmiten autolla vaikka kauppaan ei ollut matkaa kuin puoli kilometriä. Siitä tuli sellainen muka jännä peli. Tuuria on ollut.

Kun alan kirjoittamaan siitä tulee usein tällaista. Piti sanoa vain pari sanaa, tulikin pari tuhatta. Jotain omahoitoa tai terapeuttista kai tämä on, kun purkaa toisen tilanteen kautta omaa suhdetta päihteisiin ja elämään.

Meillä on tosi paljon yhteistä. Voi tuota salassa juomisen energian tuhlausta. Voi sitä piilottelun määrää. Kun kaupasta tullessa pysähdyn 200 m ennen kotitaloa juoden nopeasti vahvan lonkeron ja yrittäen etsiä ovelia piiloja pullolleni. Tai kun piilotin nukahtamislääkkeeni urhelitakkiini, jonne tein piilotaskun, tai laitoin pillerit hiuslakan korkin suuttimen sisälle.
Voi voi minua…

Tilanteesi on tuttu minullekkin vuosien takaa.

Kannattaisi syödä norsu pala kerrallaan!

Kannattaisi varmaan ensin hommautua viinasta eroon, vaikka antabuksen tuella. Sekä käyttää lääkärin valvonnassa kunnon lääkitystä, joka tukisi ja rauhottaisi mieltä.

Kaikenlainen riitely kannattaa lopettaa heti välittömästi. Puolisosi ei ole syypää juopotteluusi eikä huonoon oloosi.

Kannattaisi etsiä paremminkin tyyneyttä sekä mielenrauhaa, sekä lopettaa oleminen liian ankara itselleen.

Kiitos Helistin!
Näin se on , pala kerrallaan. Hetki ja päivä kerrallaan. Arjen pienet ilot ja värit, onnen muruset pitkin päivää, niiden huomaaminen. Kaikki ei olekaan harmaata ja tylsää. Tätä aina lopettaessani ennen retkahdusta olen miettinyt, apua elämästäni tulee tylsää ja ikävää ilman alkoholia. Vaikka tiedän, että se vie minut tuhoon.

Antabus kulkee rinnallani muiden vitamiinieni kanssa aamuisin. Olen niiden kanssa pelannut aiemminkin, mutta nyt päätös pitää. Tänäänkin otin ja tänään en juo.

Aloitin Annie Gracen kirjan ja vaikuttaa hyvältä.

Tänäkin aamuna tiedostin herääväni hyväntuulisena, koska muistin kuinka laitoin nukkumaan. Tänään ei tarvinnut pelkoa tai itseinhoa. Se riitti pieneen hymyyn heti aamusta. Kun tuore kahvi tippui pannuu, tiedostin senkin, eihän tässä mitään hätää ole.

Niinkuin Annie G kirjassaan Selvin päin kertoi, että on ollut liian kiire tunnustaakseen itselleen missä jamassa on. Liian kiire ollut minullakin. Liian kiire saamaan unen pillereillä, jottei minun tarvitse miettiä ja mennä itseeni. Ei kehtaa eikä ole aikaa.

Näiden muutamien hiljaisten yön tuntien aikana olen miettinyt, esimerkiksi sitä miten kaikki minun kohdallani sai alkunsa. Missä vaiheessa hauska pirskahteleva hiprakka muuttui pakonomaiseksi, lisää juotavaa kun mikään määrä ei riitä, huonoksi käyttäytymiseksi, itkunsekaiseksi jorinaksi, vanhojen kaivelusta, aamun krapularyypyn ottamiseksi, pullojen piilotteluksi, eri alkoissa käyminen häpeän vuoksi… Uskoakseni, addiktioni vahvustui vuodessa. Palaan vuoteen 2005, jolloin erosin pitkäaikaisesta mutta viimeisten vuosien saatossa väljähtyneesta liitostani ja lapseni isästä ja aloin elämään kodotettua nuoruuttani uudelleen. Tai se oli siis minun versioni ja minun selitykseni.
Muistan ensimmäisen punaviinikokemukseni. Kuinka pahalta se maistui, mutta kuinka viini muuttui lämmöksi sisälläni ja punan poskelleni, kuinka se muutti minut rohkeaksi ja voimakkaaksi, suorastaan kuolemattomaksi. Tuosta tunteesta se lähti ja johon jäin koukkuun heti.

Jos en ole ollut itsellenikään rehellinen, miten olen voinut sitä olla muillekaan? Mutta tätähän tämä elämäni on, kulissien rakentelua, ylläpitoa, reippaana olemista, näytän että minulla menee oikein hyvin vaikka olenkin ihan rikki ja hajalle revitty. Voi, kun voisin olla tästä lähtien itselleni täysin rehellinen, täysin. Totaalisen rehellinen.

Tänään toivon, että huomaan pikku asioita ympärilläni, ihan pieniä onnen murusia. Ja tänään en juo.

Gitte

Huomenna on pitkästä aikaa yli yön kestävä työmatkani. Aiemmin olin pedannut niitä hetkiä varten itselleni omaa aikaa, yksin tissuttelua hotellihuoneessa, hyvää musiikkia ja hetken huumaa. Huomenna aion viettää sen illan ihan toisin. Ottaisinko hyvät kengät mukaan ja tekisin iltakävelyn vaikka kaupungissa ihaillen näyteikkunoita?
Tuo Annien kirja Selvinpäin on todella hyvä. Minulla on se tiedostamaton halu juoda ja tiedostettu mieli etten halua juoda eli ristiriita. se syntyy siitä kun nyt katson tiedostaen, niin joka puolella on alkoholia, tv-sarjoissa nautitaan viiniä, olutta, elokuvissa, somessa hehkutetaan höyryävää juomaa, kuka milläkin. Mitä enemmän tiedostan tiedostamatonta, se muuttuu tietoiseksi (ei nyt tulee ihan itsellenikin sekavaa tekstiä, mutta te jotka kirjan lukeneet, tiedätte mitä tarkoitan) ja tietoisuus lisää onnistumista päätöksessäni.

Eilen aamulla otin antabukseni, tuon elämäni eliksiiriä ja tänään siirryn ottamaan sitä iltaisin.Tänään olen iloinen siitä, etten juo tänään.

Gitte

Moi Gitta ja kaikki muut,

Tulin tänne ryhmään tuolta selväsuunta ryhmän kautta, toki olen paljon käynyt lukemassa tarinoita jo paljon aikaisemminkin!
Sinun tarina kuulostaa niin tutulta, ihan kuin omasta elämästä kertovaa lukisi.

Itsellä tuli pohja 22.6.22, silloin päätin että nyt riittää ja otin yhteyttä paikalliseen päihdeklinikkaan. Tuli valtava helpotus että sinne uskalsin soittaa, tosin ne muutamat tapaamiset jotka sain, eivät ehkä olleet sellaisia joista olisi ollut varsinaisesti hyötyä, tai sitten vain työntekijä oli väärä.

Muutaman repsahduksen kautta edelleen täysin alkoholittomalla linjalla, just tulee 3kk taas täyteen retkahduksen jälkeen. Olen miettinyt noita retkahduksia, ne ehkä kuuluu tähän paranemisen tielle, en tiedä, mutta minulla ne ainakin auttaa että en halua juoda ja tiedostan paremmin mikä siihen johtaisi ja omalla käyttäytymisellä voin sen välttää!

Ilman alkoholia elämästä on tullut paljon kivempaa ja aamut on ihan parhaita, se on niin mahtava tunne kun saa herätä hyvin nukutun yön jälkeen eikä asiat ahdista, muistaa jokaisen hetken eilisestä, eikä ole pelkoa että olisi taas mokannut jotakin. Muutenkin tuntuu että kaikkia asioita pystyy käsittelemään paljon rauhallisemmin. Voi sitä ahdistuksen määrää krapulassa kun kaikki pelotti ja ahdisti!

On ihanaa olla vapaa alkoholista, järkyttävää miten se ohjaa ihmisten elämää ja miten se on ns. normaalia että ihan joka paikassa sitä tuputetaan. Minua ei haittaa muiden juominen, harmittaa tosin välillä, että jos et ota niin osa ajattelee ettei juomatonta kannata kutsua rientoihin mukaan, täysin naurettavaa!

Yksi vinkki muuten joka minua ainakin on auttanut tässä alussa, on että olen pyytänyt säännölliset labrat, niitä ei pysty huijaamaan. Tosin ikävä juttu oli eilisissä tuloksissa, maksa-arvot koholla, johtuu ilmeisesti apteekista saatavasta ravintolisästä Orlistat Sanzoz joka estää rasvan imeytymistä ruuasta. Uudet labrat taas kuukauden päästä ja nyt olen jättänyt kaikki vitamiinit yms pois! Joten peukut pystyyn!

Jokainen meistä varmaan kokeen tietynlaisen herätyksen ja oman pohjan juomisen kanssa, ei olisi eikä auttanut mitään ennen tuota 22.6 vaikka miten moni huomautteli alkoholin käytöstäni, herätyksen täytyy tulla omasta tahdosta. Ikäväkseni seuraan puoliskoni alkoholin lliallista käyttöä, sitä “sivistynyttä” kaljan juontia lenkin jälkeen, kavereitten kanssa, viiniä tottakai aterialla ja tämä melkeimpä poikkeuksetta joka päivä! Mutta ei auta nalkutus, tiedän että pitää tulla lopettaminen tai edes vähentäminen omasta halusta.

Omalla kohdalla voin vain todeta, että nyt on todella hyvä olla, päivä kerrallaan , huomenna on taas uusi ihana aamu selvinpäin :slight_smile:

Moi Uusi aamu ja kiitos viestistäsi!

Juuri nuo iloiset asiat haluan nostaa minäkin, eli ei tarvitse miettiä mitä tuli tehtyä eilen, saa herätä levollisena uuteen selvään aamuun eikä aloittaa päivänsä itseinholla.
Minun nukahtamisongelmat olleet 99%sesti psykologisia, jäin koukkuun niihin hyvin pian. Koska sai nopeasti unen eikä tarvinnut miettiä elämäänsä, koska ei ehdi. Koska elää valheiden verkossa omassa ansassaan, jonka itselleni olen virittäny.

Tuo, että puoliso vielä juo on tietysti harmillista mutta niinkuin sanoit, vain itse voi tehdä muutoksen. Oma puolisoni sanoi, että vähentää. Tänään kun lähden työmatkalle, on mielenkiintoista nähdä käykö hakemassa olutta illalla. Kuulen hänen puheestaan ¨helposti onko ottanut. Minä en voi häntä pakottaa vaan keskityn nyt itseni parantamiseen, itseni eheyttämiseen ja rehellisyyteen. Ehkä tämä jatkuva miellyttämisentarpeeni, joka siis minulla kaikkia kohtaan, työnantajaa, ystäviä, puolisoa kohtaan, voisi tässä saada jonkinlaisen tervehtymisen. Ymmärsin myös, että juovana aikanani miellyttämisenhaluni on täysin tapissaan. En edes muista milloin olisin saanut olla oma itseni vai olenko oikeasti näytellyt koko elämäni?
Minulla on yksi maailman paras ystävä, joka tietää minusta kaiken. Ehkä hänelle olen pystynyt olemaan hetkittäin ihan oma itseni. Kiitän, että minulla on hänet.

Tänään kiitän myös selvää aamuani, hyvin nukuttua viime yötäni. Eihän tässä mitään hätää ole.
Toivon kaikille mukavaa päivää.

Gitte

Tämä on hyvää ajattelua. Kun keskittyy omaan muutokseensa, asiat etenevät oikeaan suuntaan. Sitten aikanaan usein käy niin, että yhden palikan muuttuminen vaikuttaa myös muihin palikoihin.

Huh. Onneksi olet elossa, onneksi olet täällä. Olen pahoillani siitä, että olet kokenut lapsena rajun hylkäämisen ja olen pahoillani myös siitä, että sairastat syömishäiriötä. Päihteet ovat ehkä olleet vain tapasi kestää ja selviytyä.

Voisi olla hyvä etsiä päihdepuoleen erikoistunut psykiatri, saisit varmaankin lähetteen paykoterapiaan ja saisit käsitellä asiat ammattilaisen kanssa.

Lopetin bentsot 2015 ja alkoholin 2020. Joskus vieläkin kaipaan sitä tunnetta, jonka niiden avulla saa. Raitis elämä ilman jatkuvaa ahdistusta on kuitenkin niin paljon parempaa, että en aio enää palata vanhaan. Sinäkin pystyt raitistumaan aivan varmasti. Jokainen aamu on uusi mahdollisuus päättää; tänäänkään en juo.

Kiitos Ilona!

Olen ylpeä itsestäni. Vietin hotelli-illan tehden töitä ja kävin teellä hotellin ravintolassa enkä edes haikaillut alkoholin perään. Illalla ottamani antabus antoi minulle rauhan, minun ei tarvitse juoda. Surullinen olen siitä, että tunti lähdöstäni kuulin puhelimessa puolisoni äänestä oluen äänen, tiedätte varmaan kaikki sen että kuulette heti milloin läheinen on juonut. Näin on varmaan minustakin huomannut vaikka kuinka yrittää esittää muuta. Illan mittaan jutut menivät enemmän kännipuheeksi mutta ajattelin nousta asian “yläpuolelle” enkä huomauttanut asiasta kuin vasta aamulla, että huomasin hänen juoneen. Siitä kimmokkeena hän sai itselleen kuvan juoda eilisenkin päivän ja illalla kotiin tullessani minua odotti vaatteet päällä sänkyymme sammunut mieheni. Itse sain nukuttua hyvin ja aamulla oli vastassa katunut, anteeksipyytelevä mies. Ihan hyvin se olisin ollut minä.

Tietysti annoin anteeksi mutta vielä emme ole ehtineet asiasta kunnolla keskustella, mutta tiedän miten tämä kaava etenee. Koko viikonlopun hän kärsii katumuksesta ja häpeästä. Juuri nyt minulla itselläni on hyvä ja rauhallinen olo ja tiedän, että pystyn keskustelemaan asiasta maltillisesti ja hillitysti.

Äänikirja Selvin päin on loppusuoralla ja suosittelen sitä kaikille.

Tänään teen tästä päivästäni hyvän ja annan armoa itselleni. Päätös on vahva ja se saa minut hyvälle tuulelle. Olin eilen töissä jäätävän hyvä ja se johtuu siitä, että päivääni ei ollut alustamassa edellisen illan alkoholiturrutus.

Tänään en juo ja se riittää minulla tänään. Huominen on vasta huomenna.

Kaikille mukavaa perjantaita!

Gitte

Joo, kyllä sen läheisestä kuulee äänestä, milloin on alkoholia nautittu. Tosi hyvä juttu, että pystyit ajattelemaan asian yläpuolelle, se kertoo vahvuudesta. Itselleni se on kovin vaikeaa, sillä vanhempieni rankan viikonloppujuomisen vuoksi koin lapsuudessa paljon hylkäämisen kokemuksia, ja minun on jotenkin todella vaikea kestää henkisesti läheisen juomista. Käyttäytyminen muuttuu, silmät harittaa ja jutut ovat epäloogisia ja itseään toistavia.

Todella mahtavaa, että olet armollinen itsellesi -siinä on hyvä tavoite jokaiselle.

Mukavaa iltaa sulle :slight_smile: .

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

Oli vaikea viikonloppu, siksi koska koin jääväni jostain paitsi. Pelkäsin tylsyyttä, sitä etten ole hauska, etten ole sitä ja tätä mitä olen ollut hiprakassa. Puolisoni otti alkoholia ja sanoi minulle, että olen tehnyt hyvän päätöksen lopettaessani alkoholin. Jotenkin vain tuli sellainen tylsyys-ilmiö, ja ymmärrän että minun täytyy löytää arjen pikkuasiat ja löytää niistä mukavat tunteet.

Nyt on uusi viikko ja töissä on mukavan kiirettä. Keskityn tähän päivään ja siihen, että- tänään en juo.

Hei kaikille!
Kuulumisia Gitteltä…

Toukokuussa sorruin, ratkesi, kahden päivän juomista, josta seurasi järkyttävä itseinho, häpeä, totaalinen voimattomuus ja ymmärrys…

Nyt raittiuteni hyvällä malilla, mutta takki auki en ole. Olen nöyrä ja ymmärrän, etten voi hallita alkoholia.

Autan myös miestäni, joka viikko sitten lopetti lopettavansa.

Teen asioita joista tykkään, ulkoilen, rapsutan koiraani, aloitin Frasierin katsomisen, yöpöydällä on jännittävä dekkari. Juon paljon suosikkijuomaani, ananaslimua, syön poppareita ja yritän etsiä ilon murusia pitkin päivää…niitä löytyy kyllä…

Toivon kaikille tänään upeaa kesäpäivää!

Tuo on tosi hyvä asenne, että takki auki ei parane tämän suhteen olla. Kun nokka nousee ylpeydestä liikaa, ei enää näe eteensä ja kompastuu. Toivottavasti myös miehesi pääsee hyvään alkuun ja ottaa tarvittaessa vastaan apuja. Tsemppiä!