Korkki kiinni täälläkin

Nyt on toinen päivä lopettamispäätöksen jälkeen. Hiki lentää ansiokkaasti ja kädet tärisevät vähän, mutta muuten menee ihan jees. Nukuin lääkkeiden avulla 16 tuntia, välillä toki säpsähdellen kun kuvitellut hämähäkit kiipeilivät seinää pitkin.

Olen koko aikuisikäni, eli yli 25 vuotta juonut alati enemmän. Aluksi viikonloput, sitten myös keskellä viikkoa, viimeiset kuukaudet neljä-viisi kertaa viikossa. Aina välillä olen onnistunut olemaan kuukauden, joskus kaksikin kuukautta täysraittiina, mutta palaan aina vanhaan tapaan, ja aina edellistä kertaa hartaammin ryypäten. Aiemmin kesät ovat ollet supermärkiä, nyt on yhtä märkää jo ennen kesälomaa.

Ei ole vaihtoehtoa kuin panna korkki lopullisesti kiinni, ei kestä fysiikka eikä pää enää.

Tuntuu siltä, etten tarvitse varsinaista katkaisuapua, mutta vertaistuki olisi poikaa. Onko olemassa muita vertaistukiryhmiä kuin AA. Vierastan AA:n uskonnollissävytteistä sanomaa, joka on ristiriidassa perusarvojeni kanssa.

Tervetuloa foorumille. Ihana nimimerkki muuten. :slight_smile: Norsut on ihania. <3

Jossain A-klinikoilla on omia vertaistukiryhmiä, ja sitten on A-kilta. Ja lisäksi on erilaisia päihteettömiä kohtaamispaikkoja, missä vapaamuotoisempaa toimintaa.

Ketostix tuossa noita ryhmiä jo luetteli.

Minä olen täysi pakana mutta ei minua AA:n uskontojutut ole pahemmin häirinneet. Otin sieltä vain sen mikä minulle sopi ja se oli lähinnä ryhmän hyvä henki. Itsetutkiskelut ym olin jo aloittanut kirjoittamalla päiväkirjaa ja sitten tein vielä luettelon asioista, jotka olisi saanut jäädä tekemättä mutta myös asioista joissa olin mielestäni onnistunut. Eivät sitten enää vaivaa ajatuksissa kun ne on kirjoitettu.

Kokeilla kannattaa kaikkea.

Onnellinen on norsu, joka saa elää elämänsä lajitovereidensa kanssa vapaana luonnossa.
Alkoholistin elämä on häkkielämää vankeudessa. Edessäsi aukeaa savanni, aurinko paistaa, norsut odottavat. Ota askel vapauteen… :smiley:

Kiitos mukavista viesteistä! Piti nukkua vielä vähän lisää, kun täällä savannilla on niin pirun hikistä :slight_smile:

Täytyy tutustua noihin vaihtoehtoihin. Ja ehkä muuttaa suhtautumista AA:hankin, jos muuta ei kohdille satu.

Kiitos kannustuksesta! Nyt harkitsen liikuntaa, herkkuruoan hakemista kaupasta ja stimuloivaa kirjallisuutta. Muuta ajateltavaa.

Daven mainitsema paivakirjan pitaminen ( esim. Paihdelinkkiin kirjoittamalla ) on mielestani mainio ajatus - ainakin itselleni tuo on toiminut. (Lahes) paivittain kun kirjoittelee tuntemuksiaan, ajatuksiaan jne. niihin voi helposti palata myohemmin ja analysoida omia ajatuksiaan jalkikateen. Anonyymina kun taalla kirjoittaa, niin voi kirjoittaa asioista niiden oikealla nimella ja asioiden vaatimalla vakavuudella.

Taalla saa myos melko hyvin vastakaikua kirjoituksilleen, ja tama puolestaan tuo uusia nakokulmia omaankin ajatteluun ja omien ongelmien ratkomiseen.

Seuraavia viesteja odetellen :slight_smile: plus onnea toki parhaasta paatoksesta: dokaamattomuus ei ole kovin huono asia - rohkenen sanoa nain, vaikken olekaan vuosimiljoonia raittiina ollut raittiuden fariseus…

Juu, ajattelinkin kirjoitella jotakin joka päivä. Siitä on ollut apua aiempien ongelmien (masennus, ahdistushäiriö) käsittelyssä.

On siis päivä 3. Yö oli sekava painajaisineen. Mutta muuten olo on suht. stabiili. Hikoiluttaa vain vähän, tärinää ei ole lainkaan, eikä selittämättömiä kiputiloja. Vatsakin on rauhoittumaan päin.

Vielä ei tee mieli viinaa yhtään, mutta tiedän, että se iskee heti kun olen ollut kokevinani yhtään minkäänlaista painetta ja stressiä. Viikon varsinainen haaste on edessä viikonloppuna, kun pitäisi tavata kaveria, jota en ole varmaan koskaan nähnyt selvinpäin. Tilaisuus on kuitenkin päivällinen, joten kuvittelisin, että voisin jollakin tekosyyllä kieltäytyä alkoholipitoisista ruokajuomista ja päivällisen jälkeen, kun normaalisti alkaa varsinainen ryypiskely, suunnata kotiin. Vielä en rohkene avoimesti puhua raitistumispyrkimyksestä, en halua olla liiallisen huomion kohteena asian kanssa. Pitää olla paksummilla jäillä ensiksi.

Vai olisiko vain turvallisinta jäädä tässä herkässä vaiheessa kotiin kokonaan?

Mielestäni viikon sisällä lopettamisesta ei kannata ottaa mitään riskejä, vaan vältellä kaikkia altistustilanteita kuin ruttoa.

Tervehdys Hikinen Norsu! Onnittelut ehkä elämäsi tärkeimmästä päätöksestäsi.Näin ensi silmäyksellä minulla on ajallisesti vähän samanlainen historiikki takanani. Ehkä erona kuitenkin,että vasta v. 12/2008-4/2009 vihdoin ja viimein pitkäaikaiseen terapiaan hakeutuminen sai vuosikymmenien solmun aukeamaan ja itseni tähän asti raittiiksi. Omia kokeiluja, lyhyitä katkaisuhoitoja (3-4 viikon “nenänvalkaisuja”) oli takana, samoin itseapuryhmiin osallistumisia. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Vasta tutusta ympäristöstäni irtautuminen toi klinikkailmapiirissä tarpeeksi etäisyyttä vanhoihin kuvioihin.Sain itselleni selvyyden juomakatkon ja raittiuden erosta. Meillä alkoholisteilla on tietynlainen perusohjelma kovalevyllämme, joka aktivoituu 100%: lla varmuudella “sopivan” ärsykkeen avulla vielä vuosikymmenien raittiuden jälkeenkin. Siksi kritisoin nyt ja tässä itseäni toisen lauseeni muotoilusta.Näen pyrkimykseni raittiiseen elämään toivomuksena,jonka eteen on tehtävä todella paljon. Ja luovuttava paljosta. Omalla kohdallani ei pelkästään alkoholipitoisista juomista, karkeista,mausteista,juomalaseista y.m.vaan ennen kaikkea vanhoista “ystävistä” ja tottumuksista.Olen pitänyt tiukasti etäisyyttä kaikkiin näihin.
Ensi aikoina raittiutta voi pitää yllä tietynlaisella projektinomaisella suunnittelulla ja käyttäytymismalleja muuttamalla.Alkoholismi on kuitenkin niin vaikea ja monivivahteinen asia,että paljon syvempi asennemuutos oli tärkeä.Yksi alue on myös hengellisyys.Vähän AA:ta mukaillen (en ole AA:ssa enkä muissakaan mukana,tunnen kuitenkin mallit) tarve-ehkä jopa välttämättömyys myöntää oma voimattomuutensa viinan suhteen.Ja hakea ammattiapua mahd.nopeasti.Kaikki vapaaehtoista.Kukaan ei revi sinua köydellä mihinkään.
Tutki vaihtoehtoja ja “päätä” tässä asiassa.Lopuksi “Norsulle” kun sopii niin hyvin:minulla oli 2 ensimmäisen vuoden aikana päivittäisen raittiuden kannustimena tapana liimata valkoinen karkkihiiri seinään jokaisen kuivan viikon päätteeksi.Siinä niitä nyt on 108 jokaisen kallonkutistajan kiusaksi.Lopetin liimailut,koska raittius oli jo vakaa osa elämääni.Käyn vielä Caritaksen päihde- ja Diakonian(sosiaali-)huollon neuvojien(tunnemme toisemme yli 5 vuotta) juttusilla n.1-2 kertaa kuussa.Siinä sidosryhmäni.Sekä myös paikallinen seurakunta toimineen.Kaikki “kirkollista”,“hengellistä”,mutta ei välttämättä uskonnollista!Tsemppiä! :smiley:

Kiitos kannustavista viesteistä ja hyvistä vinkeistä!

On päivä numero neljä. Olo on normaali. Nukkumaan mennessä tuli menneisyyden mörköjä kummittelemaan mielessä, mutta olen tottunut niihin. Olenhan käynyt 3,5 terapiassa, joka juuri päättyi. Uskonkin, että tuon terapian ansiosta minulla on vihdoin voimia tehdä tämä viimeinen välttämätön muutos elämässä, raitistuminen. En koskaan kunnolla käsitellyt suhdetta viinaan terapiassa. Halusin suojella niin tärkeäksi muodostunutta varaventiiliä. Kun huomaa, että varaventiilistä on tullut itsetarkoitus, suhde viinaan muuttuu kielteiseksi.

Ajan kulku on hidastunut. Aina kun on juomatta huomaa, miten helvetisti sille on uhrannut aikaansa kun laskee koko ryyppäämiseen kuluneen ajan ja toipumisen. Olisipa energisempi olo, tällä ajallahan voisi tehdä vaikka mitä. Toistaiseksi en kuitenkaan pakota itseäni mihinkään ja iloitsen kaikesta pienestäkin mitä saan aikaiseksi.

Olen päättänyt vältellä houkutuksia. Saa juhannuksen vietot yms. sovitutkin riennot jäädä kokonaan muille.

No niin, tulihan se sieltä, viinanhimo. Heti kun oli kunnolla saanut hommia aikaiseksi, niin pitäisihän sitä saada “palkita” itsensä, eli vetää lärvit. Vaikeata keksiä sijaistoimintaa, varsinkin harrastusten jälkeen. Mieleenhän tuli jopa että enhän mä oikeasti halua elää ilman viinaa, paskaa elämää sellainen liian pitkä raitis elämä on.

Kiero mielenperkele. En suostu. Pysyn kuivana. Saatana.

Älä kuivu, juo vaikka Vichyä tai kivennäisvettä. :slight_smile: Mä juon niitä paljon, etenkin koska ruokavaliosta ja liikunnasta johtuen neste-aineenvaihduntani on vilkasta ja ihan kauhia JANO koko ajan.

Tai juo vaikka limsaa mieluummin kuin alkoholia. Aattele sä oot ollut erossa alkoholista vasta joitakin päiviä. Voit nauttia koko ajan paranevasta fyysisestä ja henkisestä olosta vielä viikkokausia eteenpäin.
It’s getting better all the time.

Tsempit täältäkin, älä anna periksi.

Minä säikähdin omaa raittiuttani tosissaan, kun eräänä päivänä saunan jälkeen laitoin itselleni kylmän tuopillisen tuoremehua ja sitä juodessani päässä tuntui yhtä hyvälle, kuin aikanaan saunakaljoja ryystäessä.

Sittemmin olen rauhoittunut toteamaan, että selvinpäin voi saada paremmat kiksit, kunhan malttaa etsiä terveellisiä kohteita, joista niitä hakee. Perhosten keräily on eräs keino, jos haluaa oikein extremeä jännitystä elämäänsä hakea. :wink:

Tunteet tulee ja menee. Kyse on siitä, miten niihin reagoimme.

Kiitos tsemppauksesta! Pysyin kovana. Vähän uhittelin vaimolle ottavani, mutta kun huomasin, miten paljon paremmalla asenteella raittius palkitaan, jätin väliin koko pohdinnan ja keskityin harrastuksiin ja syöpöttelyyn.

Unessa sitten löysin taskuistani useita pikkupulloja viinaa ja mietin niiden ottamista. Jäi unessakin kuitenkin ottamatta. Yö oli jo hieman rauhallisempi. On siis päivä nro 5.

Tajusin tuosta unesta erään asian, joka on ylläpitänyt suuria kertamääriä dokatessani. Vihaan ja pelkään laskuhumalaa. Mulla lasku voi olla monta kertaa hirveämpi kokemus kuin pahin kanuuna, koska siihen ei auta edes viina. Muutama supernopeasti vedetyn nousun jälkeinen lasku on ollut niin hirveä, että olen oppinut oikein suunnittelemaan dokaussessiot niin, ettei laskua vain pääse tapahtumaan. “Jos otan ennen teatteria niin ja niin monta, ja sitten väliajalla nää ja nää, niin sitten selviää ilman laskua kapakkaan vetämään niin ison naulan päähän, ettei tule mitään huolia ennen krapulaa, kun makaa sammuneena 12 tuntia.”

Raskasta puuhaa, suunnitteluineen, toteutuksineen ja korjauksineen. Ei ihme, että verenpaineet ovat olleet taivaissa. Eilen pyörrytti kun nousin ylös. Paineet laskemassa.

Päivä 6. Ei uutta, yöt koko ajan normaalimpia. Tänään on tiukka orientaatio töihin. Illalla janottaa taatusti, ja kovaa.

[quote=“Hikinen norsu”]
No niin, tulihan se sieltä, viinanhimo. Heti kun oli kunnolla saanut hommia aikaiseksi, niin pitäisihän sitä saada “palkita” itsensä, eli vetää lärvit. Vaikeata keksiä sijaistoimintaa, varsinkin harrastusten jälkeen. Mieleenhän tuli jopa että enhän mä oikeasti halua elää ilman viinaa, paskaa elämää sellainen liian pitkä raitis elämä on.

Tervehdys Hikinen Norsu! Kiva huomata, että Sinulta löytyy ainakin ärräpäistä sisua kuivumisyritykseen. Miten määrittelet liian pitkän raittiin elämän? Älä vaadi tai odota itseltäsi liikaa.Yritä pysyä vain tänään kuivana. Älä mieti liian pitkälle tulevaisuuteen,askel kerrallaan,päivä kerrallaan.

Hyvä kysymys, andante, ja olet oikeassa tässä hetkessä pysymisen suhteen. Olen terapiassa oppinut juuri tuon läksyn ja yritän pysytellä aina kussakin päivässä, mahdollisimman vähän tulevia tai menneitä murehtien. Menihän minulla 20 ensimmäistä vuotta aikuiselämästäni niin, etten pystynyt lainkaan elämään hetkessä, ainoastaan tuskaillen menneitä tai stressaten tulevaa. Ilman etukäteistyötä tälläkin saralla pystyisin tuskin edes harkitsemaan raitistumista.

On päivä 7. Tekisi mieli tehdä töitä ja tekisi mieli laiskotella. Pientä levottomuutta, ei muuta. Perjantai meni yllättävän tuskattomasti kun puolisokin jätti armollisesti perjantaipunkkunsa väliin.

Viikko sitten kylvin hiessä ja morkkiksessa ja olin jo juonut pahimpaan oloon kolme desiä kossua ja punkkuä päälle. Siihen verrattuna tämä on tosi jees! :slight_smile:

Vieläkin maistuu cokis kossulta. Tekee mieli vaihtaa pepsiin.

Kahdeksas päivä. Takana on piiitkä viikko. Pitkä lähinnä siksi, että aikaa on niin paljon enemmän käytettävissä, kun lutraamiseen ei katoa suurin osa viikosta.

Ruokahalut ovat olleet aivan uskomattomat, tämä ei tee hyvää painonhallinnalle, mutta sama se, päätös on oikea ja pitää. Tein pitkästä aikaa masennustestin ja sain vain seitsemän pistettä. Se on kroonisesti masentuneelle todella vähän. Joskus vakvan masennuksen episodin aikana testitulos on ollut jopa 46.

Mieliala on siis erinomainen, myönnettäköön :slight_smile: Pitää vaan oppia katsomaan elämäänsä positiivisin silmin, nyt kun ei voi vain turruttaa itseään unholaan.

Loistavaa! Savannilla taitaa aurinko paistaa ja hyva niin!

Ei muuta kun kehitat jotain mielekasta tekemista, jolla kykenet surmaamaan aikaa tehokkaasti ja jarkevasti. Eiko tuo ole positiivinen ongelma: yleensahan aikaa ei ole tarpeeksi kaiken tekemiseen :wink:

Recolvac, tuo norsu savannilla metafora on hieno ja lohduttava. Siitä tulee turvapaikkani. Kun maailma ahdistaa kuvittelen itseni norsuksi mutakylvyssä. Ihanaa ja vilvottavaa :slight_smile:

Yhdeksäs päivä. Tänään janottaa. Tuli kutsu juhannusbileisiin, porukalla jossa korkit on aina heitetty pois. Kamala kiusaus, aivan kamala. Eihän se olisi kuin se yksi kerta? Paskan marjat. Näen itseni kaatamassa enimmän osan ensi viikosta, jos nyt “sorrun”. En oikein osaa nähdä tuota sortumisena, jonka viina-saatana aiheuttaa. Oma valinta se on, ja pitää oppia valitsemaan fiksummin, jos haluaa elää terveempää elämää, vaikka kuinka houkuttaisi heilua koomassa ja unohtaa kaiken.

Nyt tarvitaan taas muuta ajateltavaa, positiivisia virikkeitä jostakin ihan muusta.