Tervehdys kaikille kanssakärsijöille ja kanssailakoijille. Tulin pitämään tänne päiväkirjaa elämästä ilman alkoholia. Olen lukenut viimeisen viikon aikana melko paljon tekstiä sekä täältä että muualta.
Viime viikon seitsemän päivän kuurin jälkeen, tulin (jälleen kerran) siihen tulokseen, että nyt saa riittää. Tällä kertaa eväät onneen on kuitenkin toivottavasti kasattu. Strategiani on pitää päiväkirjaa netissä ja toivon mukaan saada palautusta ja tsemppistä. AA:han en taida vielä uskaltautua, mutta ajattelin päkertää henkilökohtaisen pokerimerkin, jota kanniskelen fyysisenä muistutuksena päätöksestäni. Joka päivä päätän, että tänään en juo. Ryhdyn käsittelemään ongelmiani terapeutin tai vähintään jonkun luotettavan tutun kanssa.
Pääasia on, että korkki pysyy kiinni, muulla ei ole mitään väliä. Nyt kaipaan lepoa ja rauhaa. Toivottavasti sitä on tiedossa ja voin lopullisesti sanoutua irti viinanhuuruisesta, itsetuhoisesta, itsekkäästä ja tunnevammaisesta elämästä. Olen ollut samassa pisteessä monen monituista kertaa, krapulassa päätös on vahva, mutta seuraavana perjantaina käyn ottamassa sen kuuluisan yhden. Kuulin jostain viisauden, että otan itse sen ensimmäisen, toinen ottaa itse itsensä.
Tässä nyt tällaisia sekalaisia tuntemuksia toisen päivän kohdalta, en taida jaksaa kirjoittaa enempää ennenkuin saan ajatuksia jäsenneltyä tarkemmin.
Tervetuloa!
Just pääsin tuossa toisessa ketjussa muistelemasta miten itse neljä vuotta sitten tänne tulin, parin selvän viikon jälkeen. Ja siitä se sitten alkoi, selvänäolo.
Minun raittiuteni oli ensimmäisen kaksi viikkoa niin arkaa ja herkkää, ettei siitä olisi voinut edes ääneen puhua. Itseni kanssa siinä olin ja varjelin sitä muutosta itsessäni. Myöhemmin sitten, kun alkoholi tosiaan muuttui merkityksettömäksi aineeksi, tuosta omastakin juomisesta olisi jo voinut vaikka esitelmiä pitää, mutta sitten se ei ole enää kiinnostanut. Kait sen ainakin jokainen juoppo tuntee ilman minuakin. ja ellei tunne, niin mitäpä minä sitä mainostamaan.
Tästä selvästä elämästä sitten taas juttelen sitäkin mieluummin.
Ei muuta kuin jutustelemaan, ja keräämään sitä selviytymispäiväkirjaasi!
Tervetuloa Uimamaisteri. Heitit hyvän pointin peliin. Nimittäin sen, kuka ottaa ensimmäisen paukun ja kuka loput. Pisti miettimään niitä aikoja jolloin aloin tiedostaa ongelmaani. Mulla oli joskus sellainen fiilis, että en “minä” ollut ottamassa edes sitä ensimmäistä. Helvetillistä painimista raittiuteen pyrkivän ja “jonkun” kanssa. Täydellistä ulko-ohjausta.
Tervetuloa samojen asioiden parissa painiskelevien joukkoon, ainakin alkoholin juomisen suhteen .
Itselläni painiskelu tosin on jo vähentynyt kun alkaa kohta olemaan 1v viimeisestä ryypystä, olo on jo kummasti tasoittunut ja rauhoittunut kun alkoholista on saanut etäisyyttä.
Kirjoituksesi palautti mieleeni tapauksen, kun kaveri houkutteli kaljalle, mutta ei yhtään huvittanut lähteä. Sitten kuitenkin välähti, että kun otan yhden ison tuopillisen, niin jo rupeaa maistumaan. Niinpä taas kerran läksin hakemaan morkkiksen.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Kiitokset kaikille positiivisista kommenteista ja kannustuksesta. Tänäänkin olen selvin päin, ei siinä että mieli edes tekisi juomahommiin lähteä…
Päässä tosin humisee ja aivot lyö tyhjää, joten lienee parasta jättää päiväkirjan pitoa myöhemmälle. Nukkuminen tuntuu huomattavan vaikealta, mutta taidan silti yrittää saada kunnon yöunet tänä yönä. Kyllä se tästä.
Itsekin olen vieläö untuvikko. Vajaa pari viikkoa raittiutta takana. Pahin väsymys alkaa olla ohi. Ja päässä ei enää suhise. Ja näkö on tarkentunut… Kyllä se tästä.
Toivotan voimia ja jaksamista. Ota rauhallisesti vaan. Aika tekee tehtävänsä. Hitaasti mutta varmasti.
Melkein tässä kuukauden selvinpäin olon jälkeen tuli taas semmoinen olo, että voisi tulla tänne keskustelemaan aiheesta. Olen lueskellut huomattavan paljon raitistumistarinoita ja pitkäkestoisen päihteiden käytön vaikutuksista.
Samoin kuin mies metsänreunasta tuolla kommentoi aiemmin, itsekin pari ensimmäistä viikkoa pidin salassa päätökseni ryhtyä viettämään alkoholitonta elämää. “Kaveripiirissäni” kun tuntuisi olevan lähinnä toimintaa silloin kun jonkin sortin päihteitä olisi tarkoitus nauttia.
Tässä nyt sitten kehitellyt itselle erinäistä toimintaa, jonkin verran liikuntaa ja kaikenlaista sekalaista puhdetta, mutta myös rentoa löhöilyä ja pizzan syöntiä, ettei rupea ahdistamaan liikaa. Aiemmin tapanani oli ryypätä ankarasti kun pienikin vastoinkäyminen sattui kohdalle. Uskomatonta mitä sitä ihminen voi itselleen tehdä. Ihan vapaaehtoisesti työntää kurkusta alas myrkkyä vuosikaupalla ja ihmettele siinä sitten että mikä on kun ahdistaa…
Pari ensimmäistä viikkoa selvänä, pahimman krapulaviikon jälkeen, oli aivan mahtavaa. Tuntui kuin olisi vankilasta päässyt, vihdoin vapaa tekemään mitä milloinkin sattuu huvittamaan. Muutaman kerran tässä tullut sellaisiakin olotiloja että tuntuu että päässä flippaa kohta, mutta se kai kuuluu asiaan, aivot järjestelevät ratojaan uusiksi. Unirytmi ainakin on alkanut tasaantumaan, vaikka aika suuri osa unista on myös vähitäänkin mielenkiintoisia.
Olen tässä yrittänyt luoda itselleni sellaista ajatusmallia, että olen raitis henkilö, eli alkoholin käyttö ei ole missään tilanteessa tarpeellista. Miksipä olisi? Se kai vaan “kuuluu asiaan”, että vedetään lärvit aina toisinaan. No ei kuulu enää mun osalta. Näin kun ajattelee niin sitä alkaa pikkuhiljaa huomaamaan miten paljon erilaisia asioita tapahtuu ympärillä, jotka aiemmin olisi mennyt täysin ohi, hyvässä hötäkässä ja “hauskaa” pitäessä.
Tässä nyt tällaisia sepostuksia tällä kertaa, nauttikaa kesästä hyvät ihmiset!
.
Parhaiten mukaan vastaillaan kun jaksat kirjoitella omista ongelmista juomisen suhteen…