Elo etenee omalla painollaan. Kello on jo yli kolme ja olen ihan uupunut. Äiti taas höyryää muuttopuheineen ja se nostaa välittömästi minulla stressitasoja.
7.5 alkanut sarjottaisen päänsäryn sarja on päättynyt. Viiteen päivään ei ole tullut kipukohtausta. Sarja oli tähän astisista pisin ja kestikin kaksi kuukautta. Tuntuu niin kivalta olla kivuton.
Olen totaalisen kyllästynyt sosiaaliseen mediaan, jolla tarkoitan Facebookia ja Instagramia. Tappeluita ja ulkomaalaista sisältöä feedi täynnä. Uutisten sivuja ei uskalla edes mennä katsomaan kun keskustelu on lähinnä riitelyä ja provoilua. Ryhmissä jutut kiertää kehää ja jokainen huutaa yhtäaikaa ilmaan yrittäen saada tykkäyksiä ja kommentteja. Ja joka kerta rasauttaa melko kivasti kun joku päälle kuuskymppinen tulee ryhmään ja kiittelee ryhmään pääsystä. Vaikka ryhmä on julkinen ja jokainen pääsee sisään ilman hyväksyntää. Voiko ihminen selvemmin kertoa että on tyhmä. Olen nyt vähän kahden vaiheilla että poistanko pysyvästi käytöstä poistetun tilini vai jätänkö sen messengerin takia poistamatta. Messengeriäkin voi käyttää kyllä nykyään ilman Facebook tiliä. Sekin on ollut vain naapuri ystävän takia käytössä kun hän ei halua ottaa whatsappia käyttöön kun ei halua antaa numeroaan. Perille ei vaan mene että Meta jo tietää hänen puhelinnumeron. Ei ole enää mitään estettävää. Naapuri ystävä lähinnä jakaa messengerissä vain iltapäivälehtien klikkiotsikkoja ja muita höpönlöpö juttuja ja huumorikuvia. EI jaksaisi jatkuvasti olla tarkastamassa ilmoitusten takia puhelinta ja sit selviää että sinne on taas jaettu joku jonniinjoutava klikkiuutinen tai rivo huumorikuva.
Olen ehkä vähän väsynyt jatkuvaan yhteydenpitoon ihmisten kanssa ja turhanpäiväisiin ilmoituksiin jotka vie huomion.
Haluan hetken erakoitua digitaalisesti ja siksi todennäköisesti Facebook ja messenger menee poistoon. Laittakoon naapuri tekstiviestejä. Kuitenkin lähes joka päivä kahvitellaan tunnin verran niin ei jaksa koko päivää kestävää viestitulvaa.
Siinä on minun pieni karttuva kirjastoni. Fantasiaa ja kauhua. Ensi kuussa kokoelma kasvaa lisää. Kyllä tuolla kasvavalla kirjastolla selviää pimeän talven.
Tänään on ollut touhupäivä. Siivosin aamulla kaksi tuntia ja sit tein lounaan. Kävin ystävän kanssa kaupassa ja apteekissa ja sillä reissulla meni 2 tuntia. Sit rupesinkin vaihtamaan huonekalujen paikkaa asunnossa ja pesin vielä keittiön ikkunan. Vielä kun käytän danielin lenkillä niin sit voi hyvillä mielin ryhtyä nukkumaan
Mitä hittoa?! Tämä uusi viestiketjusi on jäänyt minulta katveeseen. Hyvä, että huomasin. Niin todella paljon onnea saavutuksestasi. Rauhallinen tapasi havainnoida maailmaa on jotenkin todella maadoittavaa. Kiitos, kun olet täällä, vaikka hieman harvakseltaankin nykyään.
Mitä blogiisi tulee niin otan seurantaan. Tärkeästä asiasta kirjoitat. Oma äitini sairasti aikanaan myös muistisairautta ja monesta asiasta olisin toivonut tietoa, jota ei ollut. Lähinnä siis muistisairasta kohtaavan läheisen näkökulmasta. Nyt exäni on äitinsä kanssa samassa tilanteessa ja ehkä olen voinut neuvoa häntä joissakin asioissa. Minulla on vahva tunne, että tämä kolmas näytös on seuraamisen arvoista.
Daniel pääsee ehkä elämänsä ekalle matkalle ilman mammaa ja pappaa. Danielin varamamma saattaa lähteä kyyjärvelle mökkeilemään tyttärensä kanssa ja hän kysyi voisivatko he ottaa danielin mukaan? Suostuin epäröimättä. Daniel pitää molemmista ja viihtyisi heidän kanssaa varmasti hyvin. Huomasin kuitenkin että huolestuin niin monesta asiastasta. Ettei vaan karkaa, eksy, huku, tunne koti-ikävää. Varastaako joku Danielin? Hallitsevatko Danielin kävelyllä ettei pääse pöllyyttämään muita koiria… lähes isällisiä huolenaiheita.
Olisin niin iloinen jos Daniel pääsisi mökkeilemään vielä vanhalla iällä ja saisi viettää aikaa järven rannalla. Daniel on jo niin iso poika että varmasti pärjäisi muutaman päivän ilman minua.
Samalla saisin vähän larpata koiratonta elämää. Miten oudolta se tuntuisi? Nähtäväksi jää toteutuuko reissu. Viikonloppuna se selviää
Niin tuttua minullekin vyöryy mieleen samanlainen huolestuneisuus, jos ja kun koira on menossa hoitoon. Osaako hoitaja syöttää oinein, ettei tule vatsa kipeäksi, osaako varoa, ettei koira pääse hyppäämään mistään korkealta, ettei pääse irti, joudu auton alle tai ison koiran purtavaksi.
Hieno juttu tuo, että päänsärkysarja loppui ja elämä on sltä osin helpompaa.
Enkä minäkään oikein jaksa enää humalaisia. Tai tiettyyn rajasn asti kyllä, jossain tapahtumissa. Niissähän on aina mahdollisuus poistua. Ankeinta se on perheessä tai naapurustossa, kun valinnanmahdollisuutta ei ole.
Meillä oli ihanaa, niin ihanaa. Olen onnellinen siitä että Riia sai kokea mökkielämää ennen kuolemaansa ja harmitukseksi jäi vain miksen vienyt Riiaa mökille jo aikaisempina kesinä.
Danielilla on varmasti aivan huippua jos pääsee mökkeilemään. Vanhoilla päivillä koetut uudet asiat piristävät ja saavat innostuneeksi. Isällisiin huolenaiheisiin lisäisin kuitenkin käärmeet, eikös Kyyjärvellä ole niitä aika paljon?
Ihanat eläimet. Itselläni on ollut liuta kissoja kunnes tulin niille todella allergiseksi. Niistä luopuminen oli aivan hirveää. Nyt onneksi en ole koirille allerginen. Huomaan kyllä aivan samanlaista huolta eläinten suhteen kuin lasten. Mitä vaan voi sattua ja osataanko siellä nyt niitä hoitaa oikein ja entäs se ikävä? Mutta aivan ihanaa, että Daniel pääsisi reissuun.
Eeek käärmeet. Omaa nuorempaa koiraa pisti kyy kuonoon. Siitä selvittiin osaksi, että oli jo syksy ja että pistos tuli kuonoon. Mutta hirveä säikähdys se oli. Ihania kuvia muuten kissuudesta.
Lauantai ja on tunne, että tästä tulee hyvä päivä.
Hoksasin tässä, että tuo naapuri ystävä taitaa käyttää minua hyväkseen… olen hänen kainalosauvansa. On myös tosissaan alkanut ärsyttämään että hän kertoo kaikille mm. Apteekissa farmaseutille että olen hänen erityisavustajansa ja että kahvitellaan päivittäin kun minun äidillä on muistisairaus ja että tämä ystävä kuuntelee minun murheita. Mutta eihän hän niin tee ollenkaan.
Kun yritän kertoa välillä omista murheista tai äidissä tapahtuneista muutoksissa niin hän ei yhtään kuuntele. Häntä on vaikea saada pysäyttämään puheripuliaan ja hälle on hirveän tärkeää saada oksentaa se puheensa minun päälle. Siinä puheessa ei ole mitään punaista lankaa vaan aihe vaihtuu lennossa ties mihinkä ja saattaa palata alkuperäiseen aiheeseen kun muistaa mistä oli puhumassa ja kun yritän johonkin väliin jotain kertoa, niin hän ei yhtään kuuntele vaan jatkaa siitä mihin jäi kun keskeytin.
Hän on saanut jo kaksi varoitusta tupakan polttamisesta pihamaalla ja seuraavaksi tulee ilmeisesti häätö. Hän väittää polttavansa ely keskuksen mailla vaikka polttaa pihassa.
Ensimmäisen huomautuksen tullen minua pelotti että entäs jos hän saa häädön. Nykyään odotan milloin hän saa häädön. En jaksa yhtään enää hänen valitustaan siitä ettei saa polttaa pihassa ja kuinka häntä vainotaan.
Vaikka kylmä tosiasia on että jos hän tuosta lähtee niin daniel pitää viedä piikille. Hän on danielia hoitanut ja se on mahdollistanut monta menoa mutta en enää jaksaisi häntä.
Hänen tytär muutti etelään ja hän oli tämän naapurin kotiorja. Olen joutunut laittamaan selviä rajoja siihen että voin hänen tukena olla kauppareissuilla ja apteekissa mutta en käy niissä hänen puolestaan jota on kahdesti yrittänyt.
Minulla ei ole tainut olla yhtään tervettä ihmissuhdetta perheen ulkopuolella.
Tosi sääli, että sinulta on puuttunut terveet ihmissuhteet. Toivottavasti vielä löydät sellaisen.
Hyvä, että olet kuitenkin osannut laittaa naapurille rajoja ja hyvä, että hän on auttanut Danielin kanssa. Kuulostaa silti siltä, että etäisyyden otto tekisi hyvää. Jos toinen puhuu koko ajan ja paljon, on se kognitiivisestikin kuormittavaa. Joku tasapaino ja vastavuoroisuus pitäisi olla.
Verilettu taikinan laitoin heti aamusta turpoamaan. Reilusti ruskistettua sipulia. En ole tainut ikinä itse tehdä. Äiti teki joskus lapsuuden kodissa ja muistan että ovat niin paljon parempia kuin kaupan ohukaiset. Vähän lämmin päivä viettää aikaa lieden äärellä mutta tällä mennään. Pottumuusin teen kaveriksi. Jää varmaan huomisellekin syötäväksi kun on litran taikina.
Kaksoisveljen naisystävä laittoi heti aamusta viestiä että veli on lähtenyt illalla ”kalaan” eikä vastaa viesteihin. Torstaina oli hänellä tilipäivä. Työpuhelimensa whatsupissa ollut puoliltaöin. Lieköhän piri houkutellut taas matkaansa. Toukokuun alussa oli edellinen kerta. Harmittaa tyttönsä tähden mutta en jaksa stressata veljen takia. Kun kerran huumeet ja muut päihteet kiinnostaa enemmän kuin tytär, niin oma on valintansa. Missä liene taas… juuri oli tiistaina sodiaalitoimen palaverissa sanonut ettei hänen kannata juoda edes alkoholia kun johtaa mielitekoihin huumeita kohtaan
Asunnon tehotuuletus käynnissä. Tajudin eilen, että asunnon lämpötila oli 30.5. Verhot lämmitti asuntoa ja huippuimuri imi kuumaa ilmaa rakenteista sisään. Lsitoin vaaleat verhot ikkunan puoleiselle reunalle pimennysverhojen eteen ja sillä oli välitön vaikutus. Sammutin huippuimurin ja suljin kaikki ovet ja ikkunat. Lämpötila oli naapurilla 32 astetta.
Illalla avasin oven kun lämpötila rupesi laskemaan ja avasin kolme ikkunaa ja käynnistin huippuimurin. Reilussa kahdessa tunnissa lämpötila laski 1.5 asteella ja oli pakko ruveta nukkumaan. Suljin oven ja jätin ikkunat auki. Aamulla kun heräsin niin asunnon lämpötila oli laskenut 2.5 asteella lähtötasosta. Nyt lämpöä on 26.1 ja jokainen räppänä ja ilmanvaihto on päällä. Kun lämpötila ulkona alkaa nousta suljen jokaisen luukun ja ilmanvaihdon niin rakenteiden kautta ei tule kuumaa ilmaa.
Luulen että lämpötila ei nouse sisällä tänään yhtä kuumaksi kuin eilen.
Mielenkiintoista kokeilla kuinka homma toimii.
Ystävänaapurilla on varmasti tukala olo kun asunnossa oli se 32 astetta ja hällä on ”ilmanviilennin” käytössä. Semmonen iso pömpeli mihin laitetaan vettä. Se nostaa asunnon ilmankosteuden trooppiseksi ja kosteus ei pääse iholta haihtumaan ja olo muuttuu vielä tukalammaksi. Itse meinasin sellaisen viime kesänä ostaa mutta kun huomasin mitä se tekee huoneilmalle niin ymmärsin jättää kauppaan.
No jo on trooppiset olosuhteet todella. Täällä meren rannalla ei ihan tuollaisiin lukemiin ole päästy. Eilen oli pitkälle päivään pilvistä ja jopa tuulista - tänään tuntuukin tulevan sitten aidosti kuuma päivä. Lenkit koiran kanssa ovat todellakin minimissä ja tehdään lähinnä hyvin aikaisin ja hyvin myöhään. Aika harva muuten tajuaa tuota, että päivällä pitää ikkunat ja kaihtimet pitää kiinni ja tuulettaa vasta iltaisin ja yöllä. Sehän on etelän tapa ollut aina: ikkunaluukut tiiviisti kiinni paahteisena aikana. Mistä tunnet turistin? Kaikki lävet auki 24/7.
Aamut on ihmisen parasta aikaa. On niin helppo olla kun helle ei paahda ja asunto jäähtyy kun saa oven auki. Onneksi lämpö ei ole 28 astetta korkeammaksi noussut ulkona. On siinäkin riittävästi. Asunnon jäähdytys toimenpiteet on toimineet ja asunto ei enää lämpene ulkoilmaa kuumemmaksi ja koska rakenteet on jäähtyneet niin kämppä myös jäähtyy yön aikana hyvin. Ensimmäisenä jäähdytyspäivän yönä asunto jäähtyi vain asteen. Nyt tipahtaa 3-4 astetta ja aamulla kun saa oven auki niin vielä lisää.
Hoksasin tässä että olen ollut nyt jo reilun vuoden ilman tupakkaa. Vuosipäivä 15.7 tuli ja meni ilman että koko asiaa muistin. Tänä aamuna vasta tajusin asian, kun mietin sitä, miten kammottavaa se oli, kun kunnon helteellä veteli paksua savua keuhkoihinsa. Ei ihme että oli tukala olotila.
Google earthissa oon matkustellut. Eilen kävin isossa omenassa. Minnekkähän sitä tänään lähtisi…
Veljen kissa oli viikonloppuna hoidossa ja tuli kuin kotiinsa. Vähän rexu sille ensin sähisi mutta nopeasti muistivat että tämähän on ihan tuttu kissa ja vili sujahti laumaan vaivatta
Raittius jatkuu. Olen iloinen ettei oo tarvinnut herätä krapulassa
Taas on perjantai. Tämä viikko kului vähän hitaammin helteiden vuoksi. Mutta kyllä sitä on jo tottunut näihin lämpötiloihin. 30 astetta ei tunnu enää läheskään niin tukalalta kuin silloin kun helteet alkoi. On tapahtunut niin sanottu lämpöadaptaatio. Keho on sopeutunut korkeampaan lämpötilaan. Silloik kun nämä helteet alkoi niin en meinannut illalla nukahtaa ollenkaan ja oli niin tukala olo. Nyt ei lämpötila enää tunnu pahalta eikä vaikuta nukahtamiseen.
Hesari oli tehnyt juttua POP-ristikoista. Olin unohtanut sen. Siitä on ollut ennenkin mediassa juttua mutta oli päässyt unohtumaan. Kyseessä on populaarikulttuurin sanastoon keskittyvä uusi ristikko, joka on suunnattu enemmän nuorille aikuisille. Sanasto koostuu musiikin, kirjallisuuden, elokuvien, sarjojen ym. Piiristä.
Tykkään kun ulkoasu on pelkistetty ja on muuten ekat ristikot jotka olen saanut täytettyä. Välillä vilkuillen oikeita vastauksia lehden takaa ja toisinaan hakien googlesta. Sanojen logiikka ei ole aina sama kuin perinteisissä ristikoissa ja välillä oikea sana on puhekielinen tai slangi sana.
Tykkään kun sanasto on uutta eikä se ole mistään 30- luvulta kuten tuppaa monessa ristikossa olemaan. Välillä vihjeenä on biisi ja monesti olen tehnyt niin että haen tekijän googlesta ja kuuntelen biisin. Vähän myös siten interaktiivista askartelua
Tuota lehteä täyttelen viikonlopun ja nautin kesästä raittiina. Siskon tytär tulee vauvansa kanssa käymään viikonloppuna. Nähdään suvun uusin tulokas ekaa kertaa ihan livenä
Jotain ketjua lukiessa tuli mieleen vuosi 2016 kun psykiatri käynnisti valvotun antabuksen. Valittelin baaritutuille kuinka minun pitää raitistua enkä voi enää tulla kapakkaan. Minua ärsytti asia aivan hirveästi. Valmistumisaika oli niin lyhyt että ei jäänyt aikaa ” jättää jäähyväisiä” alkoholille. Ryyppäsin sit pohjanmaan kautta ja olin aamulla niin uupunut ja krapulassa etten selvinnyt terveyskeskukseen hakemaan antabusta. Lääkäri soitti ärtyneenä että miksi en ollut mennyt ja valehtelin sairastuneeni flunssaan ja kertoilin kuumeen määrät ja kaikki. Siten lääkäri siirsi antabuksen aikaa muutamalla päivällä eteenpäin ja minä sain mahdollisuuden ”hyvästellä” alkoholin eli join vielä kovemmin.
Mielentila oli ihan väärä raitistumisen suhteen ja valvottu antabus kesti pitkään. Ja minä olin kuin persiiseen ammuttu karhu koko ajan. Haaveilin hoidon päättymisestä ja odotin seuraavaa känniä.
Olin pakotettuna selvinpäin mutta en halunnut olla raitis.
Siitä on tultu pitkä matka tähän päivään
Ai hurja, mutta kuulostaa tutulta. Kävin äsken Kannassa etsimässä yhtä reseptiä ja törmäsin terveystietoihini. Päihdehoitaja oli kirjannut, että en tullut sovitulle vastaanotolle, mutta olin ilmoittanut olevani sairaana. Seuraava kirjaus olikin työterveyden kirjaus saikusta. Mietin vaan, että mahtoikohan päihdehoitajan mielessä käydä, että sairauteni on tekosyy. No toisaalta ainut tärkeä asia on se ettei valehtele itselleen. Ja tässähän tapauksessa sairastuminen oli totta.
Viime yönä yritin unessa mennä kaljalle. Minulla on ollut unissa eräs bistrobaari. Sitä ei ole oikeasti olemassa mutta se esiintyy minun unissa aina välillä. Oikein kiva pieni paikka erään kivitalon kulmassa. Ravintola on l kirjaimen muotoinen koska sijoittuu talon kulmaan.
Noh. Unessa päätin että olen ollut niin pitkään raittiina että voin mennä yhdelle kaupungissa käydessäni. Suuntasin tuohon unieni kantapaikkaan huomatakseni vain sen että pöydät oli kasattu yhteen nurkkaan. Toiminta näytti loppuneen. Tarkasti siinä kävi niin että katselin ensin ravintolaan ikkunoista ja päätin jo pöydän mihin menen nauttimaan juoman mutta kun pääsin sisäänkäynnille ja avasin oven niin paikka oli tyhjä ja ei ollut yhtään asiakasta. Henkilökunta oli paikalla ja heillä oli hirvittävä kiire. Kantoivat pieniä tapas tarjottimia torille johonkin tapahtumaan eivätkä huomanneet minua.
Käännyin sit ovella pois ja lähdin etsimään toista kapakkaa mutta uni päättyi ufojen hyökkäykseen ja metrotunneliin pakenemiseen. Ihan tavallinen uni siis
Olen aiheuttanut unieni kantapaikan jonkinlaisen konkurssin kun olen ollut juomatta
Tiedän kyllä mistä uni johtui. Kuuntelin illalla areenasta oluen historiaa ja miten sitä on suomessa käytetty ja huomasin sitä kuunnellessa hiipivän ajatuksen että ”olispa kiva juoda olut” vaikka ohjelma onkin niin mielenkiintoinen niin seuraava osa saa odottaa vuoroaan jonkin aikaa. 2v1kk raittiina ja edelleen se alkoholi välillä tulee mieleen. Harvoin onneksi
hieno homma. Varmasti vapauttavaa.
minullekin vyöryy mieleen samanlainen huolestuneisuus, jos ja kun koira on menossa hoitoon. Osaako hoitaja syöttää oinein, ettei tule vatsa kipeäksi, osaako varoa, ettei koira pääse hyppäämään mistään korkealta, ettei pääse irti, joudu auton alle tai ison koiran purtavaksi.
