Kolmas kerta toden sanoo

Kirjoittelin tänne helmikuun alussa stoorini, mutta pelko siitä että joku tunnistaisi oli niin suuri että poistin tekstejäni, kun ei kukaan vastaillut mitään, eikä näin oikein vertaistukea tullut.
Mutta nyt hyppään taas esiin, kun pelit pyörii mielessä mutta ratkennut en vielä ole.
Lyhyesti omasta tilanteesta, eli useita vuosia on tullut pelailtua välillä paljon ja välillä vähemmän, mutta siten että talous pysynyt kunnossa.
Vuosi sitten onnettomuuden kautta jäin pitkälle sairaslomalle ja olen vieläkin.
Kävin kuoleman portailla ja menetin liikuntakyvyn useaksi kuukaudeksi. Nyt kuitenkin liikun ja paljon!
Alusta lähtiin pelit lisäänty paljon, voittojakin tuli paljon. Mutta lopulta tässä talvella olinkin jo veloissa, jouduin tunnustamaan ongelmani lähipiirille. No lähipiiri otti hyvin vastaan ja lainasivat rahaa, joilla maksettiin kalliit lainat pois n. 8000€
Sen jälkeen vielä ratkeilin, ja nyt velkaa kulutusluottoja 2000€,tästä osa tietää mutta ei ne jotka lainasi, ei pystynyt kertomaan.
Viimeisten lipsahdusten jälkeen hakeuduin terapiaan päihdeklinikalle ja lupauduin itselleni lopettaa nyt oikeasti.
Nyt pelaamatonta 7 viikkoo takana, paristi käyny mielessä pelit mutta hyvin saanu järkevöityä.
Nyt kuitenki viimeiset 5pvä ollut todella rankkaa pelien suhteen, jokainen lasku minkä nään (sähköposti, tekstiviesti, kirje) tai rahasta puhuminen on saanu todella tuskasen olon ja jotenkii väkisin mieli yrittää ajaa pelaamaan. Ja on todella lähellä ollut, mutta silti on pokka pitänyt! Oon ihan ihmeissäni miten oon saanu taisteltua vastaan on nimittäin TODELLA voimakkaita tunteita.
Nyt hiukan pelottaa että kestääkö tätä oloa pitkään, että jaksanko kamppailla.

.

.

Up! Keskustelun aloituksessa siis äsken kirjottamaa.

Ei osaa oikein muuta sanoo tähän, kuin toivottaa kovasti tsemppiä! Itekin sen pari kuukautta ollu pelaamatta ja täytyy myöntää, että kyllä niitä mielihaluja tulee, eikä tää ihan niin helppoa ole kuin alussa toitotti. MUTTA tuskinpa tämmöistä foorumiakaan tarvittais, jos tuo lopettaminen kävis vain sormia napsauttamalla.

Ei ne reflat kuitenkaan ole mitään verrattuna niihin peluriajan fiiliksiin, siihen itseinhoon ja ahdistukseen mitä pelaaminen tuotti joten jos noista kahdesta pitää valita, niin mieluummin otan tuon addiktioni ulinan siitä, että “tahtoo pelata, wäää!” Loppujen lopuksi ne menee kuitenkin nopeasti ohi ja kuten täällä joku on maininnutkin, niin on se vaan hyvä fiilis käydä illalla nukkumaan, kun tietää ettei pelannut ja on viimeinkin tajunnut pelastaa itsensä syöksykierteestä.

No, tuli nyt sanottua sitten muutakin kuin tsempit mutta toivottavasti sait jotain tästä tajunnanvirrasta irti. Ja toivottavasti pysyt pelaamattomana etkä turhaudu vaikka melko hiljaista täällä foorumilla välillä näyttääkin olevan, sit taas yhtäkkiä tuleekin tsemppiä vähän joka suunnasta.

Kyllä se niin on että pelipiru kyllä keinot keksii, vaikka joka päivälle jotain uutta. Mulla oli eilen vahva fiilis että hyvältä näyttää jne. Tämä päivä on ollut taistelua, muutamia kertoja pyörinyt mielessä, että jos vähän “palkkiomielessä”, kun on ollut niin “kauan” pelaamatta… ihan kuin joku sisäinen peikko tekisi kaikki psykologiset ja käänteispsykologiset jutut päässä, jotta kohta jo pelaisin ja ottaisin valtavan määrän lisälainaa…
Siis varaudu kaikkeen… ja mihinkään, ei yhtään mihinkään oikea vastaus ole pelaaminen…

Kiitos vastauksista ja tsempeistä!
Tulee kyllä tarpeeseen!
Aiemminkin useasti tullu “lopetettua”, mutta tällä kertaa yritän ihan aidosti ja oikeasti lopettaa! Ja se on vaatinut sen että ei auta kuin olla täysin rehellinen itselleen. Muistan kuinka edellisillä kerroilla mieli keksi heti temppuja kuinka jättää varaportteja auki pelaamiselle.
Tällä kertaa kuitenkin olen ollut rehellinen itselle ja jopa välillä nauranut omalla mielelle kun on meinannut lähtee näitä perinteisiä varaportti ajatuksia!
Meditointia on tullut nyt tehtyä paljon, joka on auttanut näitä mielen temppuja “hallitsemaan”.
Se on tosissaan uskomatonta mitenkä moni asia tuo mieleen pelaamisen.
Oon tässä pelaamattomana aikana tajunnut, kuinka olen ollut koukussa siihen jännityksen ja oottamisen tunteeseen, kun isoja voittoja odottanut siirtymään omallr tilille, ja kaikkia niitä vaiheita mitä se prosessi on vaatinut. Dokumentit jne. Ja kaikki asiakaspalvelu kyselyt kun ei näy rahoja. Se kaikkihan on tuonut vaan sisältöä elämään. Mutta mielellään jätän nämä ailahtelevat mielentilat pois elämästä.

Mutta tämäkin vaikea päivä selvitty ilman pelaamista ja voin tyytyväisenä mennä nukkumaan! Ja aamulla herätä ilman sitä morkkista! Vaikka sellaisista kärsin edelleen vaikka ei ois pelannu. On se voimakas kaveri tuo peliriippuvuus.

Moi!

Mä päätin 10päivää sitten että nyt riittää. Sen jälkeen 8/10 päivää oon ollut pelaamatta. Yhtenä päivänä sorruin arpoihin vähän sillä ajatuksella että kun olin niin monista pelikoneista kävellyt sinä päivänä ohi vaikka himo oli tosi kova. (pelikoneet on mun isoin ongelma) Eli palkitsin itteni - pelaamalla. :unamused:

Sitä antaa itsellensä tosi helposti tekosyitä. Koitetaan pysyä järjissämme! Tsemppiä

https://pennikerrallaan.blogspot.com

Moi!
Monilla tuntuu olevan toi palkitseminen kuvioissa.
Mulla on nollatoleranssi pelien suhteen, ni ei tule palkitseminen kuulookaan.
Muilla lopetus kerroilla oon sallinut jtn lotto/keno/arpoja silloin tällöin, mutta muistan kuinka ne vauhditti todellisiin ongelmiin eli netticasinoille minun tapauksessa.
Mulla yks helpottava tekijä tällä lopetus kerralla, että oon hylännyt ajatuksen ja toiveen äkkirikastumisesta! Sitä on tullut niin järjettömillä summilla yritettyä, eikä se ole tullut. Ja vaikka tulisikin, niin sekin tulisi pelattua jossai vaiheessa pois.
Ja se on jännä juttu että vaikka voittaa tuhansia, jopa useita kymmeniä tuhansia. Niin siitä alkaa yleensä ylenpalttinen kuluttaminen ja sen jälkeen ahdistaa kun rahat on huventunut, sit pitää pelata taas voittoja, joskus sitä sai usseesti lisää, ja sit joku päivä tappioissaan kaikki sileeks, ja sit velkarahalla yrittää saaha hävityt takas, että voi hyvää päivää.

Tämän asian tajuaminen sai itsenikin viimeinkin lopettamaan. Kyllä niitä sen verran isoja panoksia löytyy, ettei miljoonavoittokaan kauaa tilillä säilyisi.

Erittäin hyvin tiivistetty siellä perällä. Niin isoa voittoa ei olekkaan, mikä pelurille riittäisi. Vaikka velat saisikin kuitattua, niin kyllä se ennemmin tai myöhemmin alkaisi rahat poltella tilillä. Todennäköisesti ennemmin.

Jep jep, hyvä n. 2kk pelaamattomuus poikki.
Ois sitte 800€ lasku tuloillaan.
Reilun viikon taistelin, aivan uskomatonta himoo vastaan,Raha asiat ahisti tuona aikana kovin, sitten sain vähän järkevämmäksi raha asiat kun myin kaikkee tavaraa pois, ja maksettua laskuja sitten, ja huokasin että kyllä tää tästä, nii eikö perhana heti samana päivänä tule tekstiviesti huomatus erääntyvästä laskusta, jonka olin unohtanut kaikessa masentelupäissään ees olemassa. Tuntu että häviän tän talouskamppailun. No yön yli vielä selvisin, mutta aamusta lähtien tuska ahistus voitti, ja tartuin tikkuun lyhimpään. Ja lähin kokeilemaan tulisko rahaa. No sen tietää miten kävi. Ja nyt sitten vielä syvemmässä ojassa, mistäpä kaivaa 800 tulevaan laskuun.
Olo on taas niin toivoton ja onneton, ei minkäännäköstä elämän iloo.
Eilen, ennenkuin olin vielä edes sortunut peleihin oli olo aivan toivoton, sängyssä oli ajatuksia taas että toivottavasti en herää enää koskaan sitten kun nukahan.
Kaikesta tästä tekee nii hemmetin tyhmää, että en koskaan oo ollut erityisesti rahan perään. Mutta niin vaan tuntuu että oon pilannut elämäni uhkapeleillä.

Pelaamiseen käytettävä voimavara on pystyttävä kääntämään pelaamattomuuteen. Uskon että lähes jokainen meistä joutuu tekemään ponnisteluja sen eteen että yleensä pääsee pelaamaan. On mm. avattava uusia casinotilejä, lähetettävä dokumentteja, pelättävä että kusettaako tämä firma, lisälainojen haku, järkyttävä pähkäily päässä kuinka olisi muka varaa vielä maksaa muutama kymppi lisälyhennystä uudesta lainasta joka kuukausi… Kaikki tämä on vain pelipirun luomaa itsepetosta.
Aina kun hain ja sain uuden lainan, tunne oli niinkuin olisin voittanut kyseisen rahan ja se uusi lainaraha oli ainostaan pelaamista varten annettu, ihan kuin olisi eettisesti väärin käyttää tätä rahaa vaikka ruoan ostamiseen…
Siispä, kaikki yllä kirjoitettu vaatii jotain, mutta entäpä kun tuon säätämiseen vaadittavan ajan ja voimavaran käyttäisi vain asioiden selvittämiseen… Ja kun ne saa jollain tavalla päässään selvitettyä, antaisi itselleen rauhan keskittyä elämiseen, hyväksyisi että minulla vaan ei ole ylimääräistä rahaa… mutta kykenen tarvittaessa elämään kaikesta huolimatta keskimääräistä tyytyväisempää elämää… Voimia kaikille!

Joo, siis itelle aina toi lainarahan saanti aiheutti samoja tunteita kuin voitto.
Seon kyllä outoo, ja just sama että en todellakaan osta lainalla tai osamaksulla mitää. Mutta pelit kyllä vaan onnistu.

Noniin, nyt ois semmonen tilanne että nyt on hyvä pohja aloittaa lopetus prosessi puhtaalta pöydältä! Läheinen maksoi loputkin pelivelat pois!
Kasinot suljettu tietty (toki se ei mun mielestä itessään auta, niitä on niin paljon uusia aina tarvittaessa lisää)
Mutta laskutus yhtiö suljettu, yksi sähköposti ja alle 5min ja tuli viesti että suljettu, eikä voi enää aukasta uudelleen.
Pankkitunnukset puolisolla.
Ja vielä ois tarkotus laittaa älypuhelin jäähylle, kunhan löytää nano simin adapterin. Ja älypuhelinta en laita pelkästään siks että ei olisi pelialusta, vaan myös siksi ettei saa jatkuvia ärsykkeitä ja mielensäpahoituksia. Ja kaikki se aika mitä puhelin vie, voi keskittää oikeeseen elämään.
Nyt voin siis keskittyä rauhassa itse ongelmaan, toki velat maksan takaisin mutta ei ole kiirettä, ja maksaja toivoi etten mieti niitä nyt ollenkaan vaan voin keskittyä itse parannus prosessiin!
Nyt vaan tästä ylöspäin! Ja edelleen jatkan A-klinikalla käyntejä, ja olen aloittamassa vielä lisäksi toimintaterapiaa.

No kyllä taas pankki keksi fiksun jutun, eli ilmeisesti avainlukulista poistuu pääsääntöisenä varmistajana ja tilalle otettava “vahvempi” tunnistaminen mikä on mobiiliavain, 4-8 numeroinen PIN.
Joko en jtn ymmärrä mutta ei tuo mun mielestä vahvempi oo. Kyllä mä oon luottanut siihen lukulistaan.
Mutta pointtini on siis se että jos oikein ymmärsin niin kohta kaikki salasana varmistukset on omassa päässä, mikä ei oo hyvä idea peliriippuvaiselle. Toi avainlukulistan antaminen jollekin muulle on ollut niin toimiva.