Tiedän useita henkilöitä jotka käyvät joka ainoa päivä 2-3 palaverissa. Se on vähintään jo puolipäivätyötä. Palaverit kestävät 2 tuntia per kappale ainakin se missä itse tulee käytyä. Mulla on nyt haaveissa päästä jättäytymään kokonaan pois työelämästä, ja alkaa itsekin kokopäivätoimiseksi AA-palavereissa kävijäksi. Se on todellista AA-Elämäntapaa. takaa myös pysyvän ja jatkuvan raittiuden yksinkertaisella konstillaan. Töissä joutuu olemaan liikaa yksin, ja sen minkä muita näkee…Silloin näkee tylsiä taviksia joiden kanssa ei saa mitään järkevää keskustelua aikaiseksi 
Sen sijaan AA-palavereissa saisi aikaan jatkuvasti syvää itsetutkiskelua ja älykkäitä keskusteluj ja pohdintoja. Millä saisin Eläkepaperit 37-vuotiaana?
Ehkäpä tuossa on hiven liioittelua mukana.
En oikein jaksa uskoa että kukaan viitssi kovin pitkään edes päivittäin keskittyä istumaan samaa aihetta käsittelevissä palavereissa.
Mutta, jo pari kertaa kuukaudessa tapahtuva tuntien kokoontuminen vie aikaa, ja se sitten tietysti on valintakysymys.
Näin maalla asuvana semmoinen parin tunnin iltakokous merkitsisi käytännössä valmistautumisineen, matkoineen jne käytännössä koko illan menoa.
Ehkä siksi olen jättänyt taakse suurimman osan kaikenlaisista kokoontumisista, jotka tosin minun kohdallani olivat aikalailla monipuolisempia juttuja, ihan noin yksipuoliseen harrastukseen en koskaan mielenkiintoa tuntenut. Sama juttu, kuitenkin, aina kun johonkin sitoutuu, se on jostain muusta pois.
Mutta… ihminen on semmoinen, että tahtoo kiinnittyä kaikenlaiseen. Nuorempana, kauan sitten, koukutuin hyvinkin helposti mielenkiintoisiin ryhmiin -ne kun tuntuivat, kukin aikanaan, olevan jotain “elämää suurempaa” , vallan hienoa, lämmintä ja aivoja ravitsevaa -kunnes sitten, kun jostain syystä sai hiukan taas etäisyyttä, huomasikin että joo, hyvin laadittua koukutusta, mutta ei nyt kuitenkaan sen suurempaa filosofiaa kuin muutkaan… ja että olishan sitä voinut monipuolisemminkin aikansa käyttää.
Erilaisista yhteisöistä, ryhmistä ja sisäänlämpiävistä “muita paremmista” valaistuneiden salaseuroista helposti koukuttuville tällainen saattaa tosiaan muodostua aikasyöpöksi ja usein , valitettavasti myös ajattelua rajoittavaksi kaavaksi jota sitten toistetaan viikosta ja kuukaudesta toiseen… mutta, jokaisella kai on oikeus hankkiutua riippuvaiseksi, milloin mistäkin. Ei sille mitään voi, se nyt vaan on niin.
Raitistuminen ja elämäntapojen terveemmiksi muuttaminen sitten taas ei todellakaan edellytä ihmiseltä mihinkään ryhmiin tai uskoihin liittymistä, eikä minkään askelkuvioiden opettelua, ei filosofisia linjanvetoja eikä henkimaailman loitsuamista, rukoilua ja uhraamista, ei nöyryytystä eikä eikä edes minkään lahkon rintamerkkiä joten sen puolesta voi olla hurahtamattakin.
Aurinko tuossa muuten taas nousee, siinä ja siinä ehtikö ennen minua tänä aamuna. On tämä kesäaika kumma, voimia riittää ihan eri lailla kuin pimeänä talvikautena. Tässä jo odottelen, eikö pääsisi aloittamaan päivän töitä -kiva ja mielenkiintoinen rakennushomma taas meneillään, luonnon keskellä, järven rannalla, parin mukavan kaverin kanssa ja urakkahommana eli tarvitse edes välittää siitä mitä miettii teettäjä työtahdistamme. Ei siitä kyllä sovinnolla mihinkään palavereihin lähtisi istumaan. Elämä on aika monipuolista kun sen antaa sitä olla.
Luulen,että tuon parempaa palaveria ei ole,kuin mies metsänreunasta kertoi.Hienoa,kun voi tai uskaltaa elää noin! 
Mukavaa kesän jatkoa mies!t.akkari