Tuossa toisessa ketjussa surkuttelin itseäni ja elämääni alkoholistina - joka ei ole onnistunut raitistumaan.
Olisiko täällä joku, jolla on kokemusta laitoshoidosta? Mikä siellä oli hyvää, mikä huonoa? Saitko maksusitoumuksen kunnalta? Saitko pitää yhteyttä ihmisiin normaalisti, vai olitko eristyksissä muusta maailmasta?
Ihan kaikenlainen tieto olisi nyt tervetullutta. Samoin rohkaisu hoitoon hakeutumiseen on nyt tarpeen.
Myös se, miten pysyit (jos pysyit) raittiina hoidon jälkeen?
Itsellä on kokemusta useastakin laitoshoitojaksosta. Osaan olen mennyt omaehtoisesti ja osaan pakotettuna käsiraudoissa poliisisaattueessa. Maksusitoumuksen olen saanut aina kunnalta ja yleensä a-klinikan kautta on tämä toteutunut.
Eiköhän se ole aika paljon ihmisestä kiinni mitä pitää näissä hoitopaikoissa hyvänä tai huonona asiana. Yhteyttä olen saanut pitää läheisiini ihan normaalisti (paitsi pakkohoidossa). Taitaa joissain myllyhoitopaikoissa olla tapana hieman ainakin alussa rajoittaa puhelimen käyttöä.
Suosittelen näitä paikkoja jos on tarvetta pysäyttää tilanne ja miettiä, että mitenhän jatkossa kannattaisi toimia. Mutta rehellisyyden nimissä mun täytyy sanoo, että oikeaa apua näistä paikoista en ole ongelmaani saanut. Oman ongelmani kuriin saamiseen tarvittiin merkittävä oman perspektiivin muuttuminen ylipäätään elämää kohtaan.
Kun tulee tarpeeksi paha olo, niin se usein saa miettimään asioita uudelleen. Ns. “pohjakosketus”, mikä se sitten kenelläkin on.
Voisi sanoa että riippuu kunnasta. 
Yleensä saa. Jos tietäisi edes suunnilleen missä päin Suomea asut, niin voisi ehkä kommentoida tarkemmin.
Ja kuten edellä kuvattua, saa niissä pitää yhteyttä ulkomaailmaan, ja pääsee jopa liikkumaan ulkomaailmaan. Mutta joissain intensiivisissä hoitopaikoissa voi tosiaan olla alussa joku ns. intensiivijakso, jolloin yhteydenpito ulospäin on rajoitettua.
Yleensä hoitopaikoissa on sosiaalialan työntekijä, jonka kanssa voi hoitaa jotain välttämättömiä virastoasioita.
Minnesota-mallin hoidoissa, kuten myllyhoidossa, yhteydenpitoa ulkomaailmaan rajoitetaan ja elämä näissä on yleensä muutenkin aika tarkkaan säänneltyä. Hoitojakson alun tutkimusosan päätteeksi asiakas, tai siis tarkemmin potilas, allekirjoittaa hoitosopimuksen, jossa sitoutuu noudattamaan näitä sääntöjä.
Omat puhelimet ja nettiyhteydet ovat kiellettyjä, mutta yksikön puhelimella saa soittaa tietyn määrän puheluita viikossa. Pankki- virasto- yms rutiinit toki saa ja pitää hoitaa. Vierailupäiviä on ja omaisten toivotaan osallistuvan hoitoon. Ulkomaailmassa käydään lähinnä AA- ja NA-palavereissa, yksikön omilla autoilla ja porukalla. Nämä kuuluvat hoitoon.
Tarkoilla säännöillä todellakin on tarkoituksensa ja ne osaltaan tekevät hoidoista tehokkaita. Kuulostaa rankalta ja on rankkaa, mutta en voi kuin lämpimästi suositella. Minut myllyhoito raitisti.
Sain maksusitoumuksen Helsingin kaupungilta, A-klinikalta.
Voimia ja tsemppiä!!!
