Ajattelin ensin laittaa tämän Mediapoiminta-ketjuun, mutta sitten aloin pohtia voisiko tämä kirvoittaa ajatuksia ihan omaksi ketjukseen.
Sosiaalisessa mediassa jaetaan parhaillaan linkkiä suuren mediapersoonan ja “erittäin hyvän frendini” Arman Alizadin ohjelmaan, jossa hän vietti yön niin sanotusti asunnottomana Helsingissä. Ohjelmassa tiettävästi vietettiin koko yö mahdollisimman karuissa merkeissä, ulkona kaduilla hengaillen. iltasanomat.fi/viihde/art-2000001156645.html
Itselleni heräsi kysymys, miksei Arman mennyt asunnottomille tarkoitettuun Hietaniemenkadun palvelukeskukseen. Ehkä siksi ettei siellä saisi kuvata, eikä tehdä ohjelmaa?
Asunnottomuudella revittely julkisuudessa hipoo joskus tarkoitushakuisen sensaatiojournalismin rajoja, kun ottaa huomioon että asunnottomuus on itse asiassa vähentynyt. Tämä tarkoittaa siis totaalista asunnottomuutta, jossa ihminen joutuu vastentahtoisesti yöpymään ulkosalla.
Ainakin pääkaupunkiseudulla on tarjolla niin runsaasti tuettuja asumispalveluita, että ulos ei tarvitsisi jäädä kenenkaan. On niin märkää kuin raitista asuntolaa, joihin vieläpä voi päästä melko nopealla aikataululla. Varsinkin päihdehuollon tarjoamiin päihteettömiin asumispalveluihin.
Niillekin jotka eivät kertakaikkiaan pysty olemaan selvin päin, eivätkä vielä ole päässeet johonkin Diakonissalaitoksen, Pelastusarmeijan, Sininauhasäätiön tai VVA ry:n ylläpitämään asuntolaan, on viimeisenä hätävarana tarjolla tuo Hietsun palvelukeskus. Sen märkä puoli tosin on kuulemma aikamoinen helvetin esikartano, mutta selvinpäin voi päästä kuivalle puolelle jossa olot on paljon mukavammat. Lisäksi peseytymismahdollisuus ja terveyspalvelua.
Toki Plinkin kirjoittajakunnassa ei ole paljonkaan niin syrjäytyneitä, joilla olisi ihan kokemusta asunnottomuudesta, mutta jos kokemuksia tai ajatuksia esim. tuetun asumisen palveluista on, niistä voisi olla hyvä jakaa näkiksiä.
Katsoin eilen ekan kerran tuon Valtio-miehen uusimman bestiksen ohjelman kun aihe kiinnosti. Tästähän oli ennenkin Plinkissä puhetta. Sanoin silloin jotain sellaista että asunnottomat tarvitsevat asuntoja eivätkä teetä ja sympatiaa kerran vuodessa. Vähän kärjistetysti sanottu tunnustetaan, ei mulla sinänsä mitään asunnottomien yötä vastaan ole. Tällaiset jokavuotiset tempaukset poliitikkoineen ja paraatipuheineen alkavat vain tuntua hurskastelulta siinä vaiheessa kun niistä tulee vakiintunut osa yhteiskuntatoimintaa. Tämäntyylisen toiminnan tarkoituksen pitäisi olla sama kuin esimerkiksi terapian; tavoite pitäisi olla tehdä itsestään tarpeeton. Tavoitteen pitäisi olla se, että jossakin kohtaa tulevaisuutta tulee vastaan se päivä kun ei ole enää tilausta asunnottomien yölle koska asunnottomia ei enää ole. Kun tällaisista tempauksista tulee jokavuotinen perinne se alkaa pohjautua ajatukseen että asunnottomuus on normaali osa tavallista elämää. Että on normaalia että asunnottomia tulee aina olemaan, ja kunhan kerran vuodessa isoäänisesti muistetaan muistuttaa asiasta niin on sellainen olo että on “tehty jotain” asian korjaamiseksi.
Mä en muuten tajua miksi kadulla eläviltä asunnottomilta evätään nukkumisoikeus. Mitä se haittaa jos joku nukkuu keskellä yötä metroaseman lattialla? Onko sille asunnottomalle oikein että maksimoidaan kärsimys ja edesautetaan terveyden menetystä ja pakotetaan valvomaan koko yö pakkasessa ja räntäsateessa katuja mittaillen? Valvottaminen on muuten yksi käytetyimmistä kidutusmuodoista. Sitä se Mengelekin harrasti.
Kyllä näillä lakeuksilla näissä sääolosuhteissa pitää löytyä jokaiselle katto pään päälle ja jos näin ei ole niin kaikki syyt on tekosyitä. Sitä on vaikea tajuta miksi asumisen pitää olla kallista ja jos asuntoja ei muka riitä kaikille, niitä pitää rakentaa. Lääniä ja rakennusmateriaalia löytyy. Ei se Pentti Linkola pysty yksinään estämään rakennusmateriaalin hyödyntämistä.
MInä olisin varmaan päätynyt asunnottomaksi jo pelkkien mielenterveysongelmien takia ennen kuin olin vielä alkoholisoitunutkaan, ellei olisi varakkaammat sukulaiset auttanut. Oli sen verran heikko se elämänhallinta silloin joskus psykoottisena. En tiedä miten paljon asunnottomissa on sellaisiakin ihmisiä jotka eivät edes juo kovin paljon, mutta kyllä niille taitaa yleensä virvoittavat juomat maistua aika hyvin.
Asuntolabisnes on huomattava bisnes. Isot palveluntuottajasäätiöt tuottavat tuettua asumista kovalla hinnalla, ja koska asunnottomuuden hoito toki on tärkeää, niiden palveluja myös käytetään yhteiskunnan toimesta. Apajilla on jopa Attendon kaltaisia “veroparatiisi-firmoja”.
Tämä ei tietenkään ole paha asia, koska bisneksen välitön hyöty on se että asumispaikkoja riittää niille joilla ei ole rahkeita itsenäiseen asumiseen tai jotka ovat asuntonsa menettäneet päihdeongelman tai mielenterveysongelman takia.
Näistä johtuvat vuokrarästit, järjestyshäiriöt ynnä muut ovat tyypillisin syy menettää oma kämppä.
Hyvä asia on se, että joistakin julkisen päihdehuollon päihteettömistä tukiasuntoloista on mahdolisuus päästä takaisin omaan asumiseen, jos elämänhallinta ja kyky siihen palautuu.
PS. Sivumennen: Arman on oikeastaan jo vanha “bestis”. Tapasin livenä viimeksi City Cooperissa vuonna 2007.
Ohjelmastahan tuli melkein- hyvin esille että asunnottomuus ei johdu läheskään aina päihdeongelmien lieveilmiöistä ja omista mokista. Se ei ole läheskään aina itse aiheutettua vaan samanlainen itse itseään ruokkiva stigma kuin “syrjäytyminen” tai työttömyys. Työtön ei saa töitä koska on työtön. Asunnoton ei saa asuntoa koska on asunnoton. Usein se vain johtuu siitä ettei ole töitä tarjolla tai ei ole asuntoja tarjolla. Mutta stigma kun on takapuolessa niitä ei saa vaikka asuntoja tai töitä olisi tarjolla. Ne lasketaan negatiivisiksi persoonallisuudenpiirteiksi jotka kielivät siitä että ihmisessä on vikaa, hän on mokannut, hän ei ole hoitanut asioitaan kunnolla, tai hän ei ole osannut hoitaa asioitaan kunnolla koska asunnottomuus on myös tyhmyyttä, ja hän on epäluotettava. Ohjelmassa esiintynyt pienten lasten äiti oli hyvä esimerkki siitä että asunnottomuuden syy voi olla niinkin yksinkertainen asia kuin avioero. Tai konkurssi. Joskus myös asunnon saamista vaikeuttaa työttömyys, ja työn saamista asunnottomuus. Varsinkin paikkakunnan vaihdoksen yhteydessä tuli joskus tämä esille.
Itse meinasin joutua asunnottomaksi joskus koska silloinen vuokraisäntäni päätti myydä vuokra- asunnon jossa asuin ja uusi omistaja muutti itse asumaan kys. huoneistoon. Uuden asunnon saaminen on muuten HIKISTÄ puuhaa! Ei ole ollenkaan helppoa saada kohtuuhintaista asuntoa vaikka luottotiedot on kunnossa, vuokrat maksettu aina ajallaan, asunto on hyvässä kunnossa ja naapureilta tullut aina hyvää palautetta eikä muutakaan asumiseen liittyvää ongelmaa ole historiassa. Kun sitten onnenpotkuna sain yksityiseltä vuokranantajalta asunnon halusivat sekä vanhan asunnon että uuden asunnon kumpikin vuokraisäntä muuttokuukauden vuokrat itselleen sekä uuden asunnon isäntä vielä kahden kuun takuuvuokrat päälle. Kun kerjäsin armoa kumpikaan ei joustanut. Silloin tuli mieleen sanoa jotain ahneuden ja omistamisen välisestä korrelaatiosta jo silloinkin kun ei puhuta yyberrikkaista. Yhdeltä kuukaudelta tuli siis maksettua aika monen kuun vuokrat kahdelle eri vuokranantajalle. Jos vanha vuokraisäntä vielä olisi ollut tarpeeksi ikävä ja löytänyt monien vuosien asumisen jäljistä jonkin tekosyyn periä vuokratakuut itselleen ei olisi paljon naurattanut.
Entisen kaverini naapuriin taas muutti joskus nuori pariskunta vuokralle. He ehtivät roudata kalusteet huoneistoon ja asettautua aloilleen kun vuokranantajan myi asunnon ja vuokralaiset joutuivat taivasalle koska uuden omistajan poika muutti asuntoon. Vanha vuokranantaja ei ollut kertonut olevansa myymässä asuntoa ja kolmisen kuukauden asumisen jälkeen tuli vuokralaisille ylläri. Yksityisten vuokranantajien kanssa saa olla koko ajan tuli perseen alla ja valmis lähtöön kun käsky käy. Tämän vuoksi onkin hieman outoa miksi kaupungin vuokra- asuntoon voi joutua odottelemaan 15- vuotta kuten se pienten lasten äiti. Tosi hyvää perhepolitiikkaa vielä jos sattuisi niin että eropariskunnalla on huonot välit ja toinen vanhemmista joutuisi silti elämään entisen aviopuolison sohvalla. Lapset siinä katselevat kun toinen vanhempi elää toisen armoilla. Varmaan ei yhtään vaikuttaisi lasten kehitykseen ja kasvuun nähdä eri vanhemmat eri arvoisina, toinen omistaa kaiken ja toinen saa armosta nukkua sohvalla. Ja niin edelleen ja niin edelleen… Sellainen perustarve ja oikeus kuin asuminen omassa tilassa on todellakin vaikeasti saavutettava asia pahimmillaan. Ja usein kyllä ihan ilman omaa syytä menetetty.
Oikeuksiin liittyy myös velvollisuuksia. Asumiseen voi liittyä esim. velvollisuus maksaa vuokraa, noudattaa vuokranantajan säätämiä järjestyssääntöjä ja olla tuhoamatta asuntoa.
Asunnottomuus ei aina johdu päihdeongelmista, mutta usein se johtuu.
Lohdullista on kuitenkin, että päihdeongelmaisen pääsy tuettuun asumiseen voi myös olla riemukkaan lyhyt. Mars kadulta päihdeklinikalle, korkki kiinni ja huumeet pois, pääsy päihdekuntoutukseen ja sieltä tuettuun päihteettömään asumiseen.
Parhaassa tapauksessa pääsee vielä asumispalveluun, joka on samalla myös hoidollinen päihderiippuvuuden kannalta. Päihteettömissä asumispaikoissa tosin on se riski, että yksikin moka (retkahdus) voi johtaa takaisin ulos ja asunnottomaksi.
Sitten sitä päihteet sallivaa asumispaikkaa saakin odottaa ehkä tovin, sillä niihin on pitkät jonot. (niihin on hassua kyllä pidemmät jonot kuin päihteettömiin asuntoloihin)
Stigmoissaan kieriskely ei varmasti edistä mitenkään toipumista tai elämän kuntoon saamista. Erilaisten stigmojen taakse voi mennä piiloon ("“alkoholismi on syy juoda viinaa”) ja oikeuttaa niillä oman huonon olotilansa. Omasta krapulastaankin voi syyttää yhteiskuntaa.
Alkoholismikin on stigma, mutta silti täällä on monta raitistunutta, eikö?
Samaten on monia entisiä asunnottomia, kuten on entisiä päihdeongelmaisia, entisiä työttömiä, entisiä sossun asiakkaita, entisiä syrjäytyneitä.
Ohoh, taidan itsekin olla jotain noita entisiä.
Ai juu tää oli taas tällainen aloitus ketolta. Mä luulin että tää on keskustelu yhteiskunnallisesta ongelmasta nimeltä asunnottomuus. Asunnottomuus ei ole päihdeongelma. Se on asunto- ongelma. Jostain täytyy aina aloittaa muka- neutri kekustelun aihe ja aina pahat mielessä. Jostain pitää aina saivarrella. Vähän täytyy piikitellä, hieman härnätä niitä joilla menee huonoiten.
Se viimeinen hellämielikohtaus oli muuten veikeä. Arman oli saada aikaan oikein imuttelukohtauksen tuossa yön pikkutuntien laskuhumalan ja valvottujen öiden sentimentaalisessa tunnelmassa. Melkein pelästyin että imupusuja alkavat kohta moiskautella. :mrgreen:
Tämä on päihdeaiheinen foorumi, joten tässä ketjussa on tarkoitus keskustella myös päihdeongelmien yhteydestä asunnottomuuteen. Ketjun aihe on myös tuettu asuminen, tuetun asumisen palvelut etenkin päihdetoipujien kannalta.
Ilman mitään piikittelyä ja härnäämistä.
Maksakirroosi ja päihdeongelmakin ovat eri asioita, aivan kuten asunnottomuus ja päihdeongelma ovat eri asioita. Sen tosiseikan mainitseminen, että maksakirroosi saattaa joskus (ei aina!) johtua päihdeongelmasta, ei pitäisi loukata kenenkään tunteita.
Piikittelyä ja härnäämistä on sen sijaan toisen kommenttien vääristäminen noissa quote-lainauksissa tyyliin “käläkälä”. Valitettavaa, että moisia menneiden aikojen epäkeskustelutapoja pidetään relevantteina nettikeskusteluissa vielä vuonna 2016.
Saa nähdä tuleeko tähän ketjuun ainuttakaan kommenttia tai jopa kokemusta tuetun asumisen palveluista, jotka mainitsen otsikossa.
Kuinkahan moni pidempiaikaisesti asunnoton muuten käyttää piristeitä vain siksi koska vartijat eivät anna ihmisten nukkua rauhassa asemien lattioilla ja on pakko pysyä jotenkin hereillä yö toisensa jälkeen? Ja miksi ei saa nukkua julkisten tilojen lattioilla yöllä jos ei ole muuta paikkaa mihin ihmisen poika ja tyttö päänsä kallistaisi? Minä vaan kysyn.
Kuluuko rakennusten lattiat öisin jos joku vetää niiden päällä sikeitä? Todennäköisesti suurin osa kömpisi kolostaan ylös heti aamutuimaan ennen ensimmäisten työn raskaan raatajien ilmaantumista paikalle. Ketä siis haittaa lattioilla nukkujat?
Kesken unien herättäminen on tosi stressaavaa. Asunnottomalla stressiä riittää ja kun yrittää päästä niinkin luonnollisen asian kuin unen keinoin hetkeksi pois tosielämänsä realiteetteja unien ihmeelliseen maailmaan, on siinä heti joku vartija törkkimässä hereille ja sörkkimässä kohti hyytävää ulko- ovea.
Sitäkö tämä yhteiskunta haluaa että katumme ovat täynnä ärsyyntyneitä asunnottomia ja kroonisen unenpuutteen takia skitsofrenisoituneita aivoja, sekä piristeiden käyttäjiä vain koska yhteiskunta ei anna ihmisten nukkua rauhassa?
Minä asun tuetusti. Yhteiskunta maksaa asumisestani asumistukea.
Otsikon tuettu asuminen tarkoittaa päihde- ja mielenterveyskuntoutujille tarkoitettuja ns. asuntoloita, joissa on ammatillista henkilökuntaa läsnä vähintään osan vuorokaudesta.
Puhun nyt vain Helsingin näkökulmasta, mutta kyllä täällä on kaikille asunnottomille ihan katto pään päälle saatavilla.
Ihmettelin jo avauksessakin, miksei Arman mennyt Hietaniemen palvelukeskukseen.
No täällä Jyväskylässä on Katulähetys, joka tarjoaa ensisuojan ja myös tukiasuntoja, mutta osa asunnottomista ei jostain syystä halua mennä sinne ja luuhaa yönsä jossain muualla.
Kun asuin taannoin opiskelija-asuntolassa, niin talon rappukaytävässä vietti usein yönsä sellainen parrakas, epäsiisti kaveri joka oli mitä ilmeisimmin asunnoton. Oli kai entinen opiskelija jolla oli jostain syystä lähtenyt elämä pahasti alamäkeen. En ikinä tosin huomannut että hän olisi ollut näkyvästi humalassa, tiedä sitten mikä tuon kodittomuuden oli aiheuttanut.
Helsinki joutuu kantamaan vastuun kaupunkina paljolti koko Suomen asunnottomuusongelman. En tiedä, että pitääkö se legenda paikkaansa, että jos kaveri joutuu jossakin maakuntakaupungissa jatkuvasti asunnottomaksi, niin sossulta voi anoa matkarahaa Helsinkiin, koska siellä on juuri niitä palveluita tarjolla. No, muuallakin maailmassa on varsin tyypillistä, että sosiaaliset ongelmat keskittyvät ja niitä siivotaan isompiin kaupunkeihin, ja varskinkin pääkaupunkiin.
Suomessahan ei ole pakko olla kenellekään kotiosoitetta, sitä en tiedä, että jos tulee hengailemaan Helsinkiin asunnottomana, niin minkä kunnan vastuulle tällaisen henkilön palveluiden järjestäminen. Kunta tai kaupunkihan nuo asunnottomien asumispalvelut maksavat lopulta maksusitoumuksena.
^ Totta. Ihmisellä ei ole pakko olla koti-osoitetta, vaan se voi olla se klassinen poste restante. Ns. kirjoilla pitää olla kuitenkin jossain kaupungissa, ja yleensä päästäkseen asunnottomien palveluihin pitää olla kirjoilla kyseisessä kaupungissa.
Hiljattainhan nousi media-haloo, kun joukko ihmisiä ei päässyt yöpymään Hietaniemenkadun palvelukeskukseen, koska eivät olleet helsinkiläisiä.
Päästäkseen sitten ihan asumaan asuntolaan Helsingissä, pitää olla ollut vähintään kolme kuukautta helsinkiläinen. Ihan suoraan ei siis voi tulla muualta Stadiin ja vaatia jotakin vakituista majoituspaikkaa.
Minähän joskus nuorena (19 v) vietin aikaani viettämällä ns. asunnottoman elämää Stadissa. Olisin voinut mennä takaisin landelle äidin ja mummon helmoihin, joten kaduilla minua piti aika paljon ihan seikkailunhalu. Yöpaikan sai yleensä kaverilta tai jonkun irtosuhteen kautta.
Siihen aikaan ei ollut vielä “Suomen suurinta nuorisotilaa” eli Kampin kauppakeskusta, vaan ihan Steissillä pyörittiin. Säiden salliessa kaivopihalla ja puistoissa pussikaljoilla.
Jossain vaiheessa poliisi sitten otti kiinni ja sanoi että haeppas sossusta junalippu ja laputa kiltisti takas sinne maakuntaan, täällä Helsingissä menet pilalle koko ihmistaimi.
Pohjasit aloituksen Arman Alizadin ohjelmaan joka käsitteli yhteiskunnallista ongelmaa nimeltä asunnottomuus. Ohjelmassa haastateltu nainen selitti oikein hyvin asunnottomiin liittyvien mielikuvien ongelmaa; asunnoton yhdistetään aina päihde- ja mt- ongelmiin vaikka ei pitäisi.
Tuollaisen ihmisen ongelma ei ole asunnottomuus vaan kodittomuus. Kodittomuutta ei korjata asunnolla. Asunnottomuuden voi korvata kodilla. Asunnottomuus on konkreettinen käytännön ongelma; ihmiseltä puuttuu fyysinen paikka jossa on lattia seinät ja katto ja pari ikkunaa. Kodittomuus on ihmisen sisäinen kokemus siitä että ei ole kotona. Koti on sisäinen kokemus siitä että on kotona. Koti voi löytyä esimerkiksi kadulta, asuntolasta tai mitä kummallisimmista paikoista jossa on ne tietyt ihmiset, tai tietyt elementit jotka saavat aikaan sisäisen kokemuksen kodista.
Ihmisen koti ei ole siellä missä hänen asuntonsa on, vaan se on siellä missä häntä ymmärretään. Tämäkin tuli esille Armanin ohjelmasta. Kodittomalle ihmiselle voit antaa luksuslukaalin jostain Eirasta ja hän todennäköisesti tavalla tai toisella hankkiutuisi siitä eroon koska pelkkä rakennuksessa sijaitseva fyysinen paikka ei ole sama kuin koti.
Valitettavasti joidenkin ihmisten kohdalla koti merkitsee aika karuja asioita. Aina ihmisellä on kuitenkin taipumus palata takaisin kotiin oli se koti sitten millainen tahansa.
Tyttöä joka kasvoi keskitysleirillä on pyydetty piirtämään kuva kodista.
Itse asiassa pohjustin alustuksen ohjelmasta lukemaani lehtiartikkeliin, koska ohjelmaa en ole vieläkään nähnyt.
Mutta nytpä onkin kuulunut kylillä sellaisia juoruja, että ohjelmassa on näkynyt jokunenkin päihteiden suurkuluttaja jolla ei muka kertomansa mukaan “ole päihdeongelmaa koskaan ollutkaan”, ja ompa jotakuta ohjelmassa vilahtanutta moitittu myös “krooniseksi paskanpuhujaksi”.
Itse en vakuuta näiden huhujen oikeellisuutta, mutta ne ovat melko luotettavasta lähteestä. Media ja mahdolisuus päästä ihan suosittuun tv-ohjelmaan esiintymään marttyyrina voi hyvinkin olla houkutteleva tsänssi monelle.
Näin suoranainen valehtelu ja satuilu, jota tässä ohjelmassa kuulemma nähtiin, on kuitenkin epätavallista.
Vaikuttaa siltä, että aiemmin melko coolina tyyppinä pitämäni Arman onkin lipsunut mitä halpahintaisimman sosiaalipornon puolelle, jonka totuudenmukaisuus on myös kyseenalainen. Muutenkin kuin sen Hietaniemenkadun palvelukeskuksen mainitsemattomuuden osalta.
Minusta olisi tärkeää tutkia ja pohtia nimenomaan eri ongelmien syy-yhteyksiä toisiinsa, eli vaikkapa juuri sitä miten paljon päihdeongelmat aiheuttavat muita sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia yhteiskunnassa.
Päihdeongelmat eivät tosiaan, hitsin pimpula, saisi olla mikään hyssyteltävä ja vaiettava tabu tai koko kansakunnan yhteinen virtahepo olohuoneessa, vaan päihdeongelmien pitäisi olla pöydälle nostettava kissa!
Vakavasti otettavaa journalismia edustaisi juuri syvällisempi syy-yhteyksien tutkiminen, halvan sensaatiohakuisuuden ja kyynelehtivän viihteellisyyden sijasta.
Alkoholin haitoista puhuvat saavat helposti moitintaa holhouksesta, hyysäyksestä ja kukkahattuilusta, mutta sitten samalla voivotellaan tällaisia ohjelmia katsoessa että voivoi kun yhteiskunta on mätä kun tämmöistäkin täällä on.
Kukaan ei väitä että kaikki asunnottomuus johtuu jollain tapaa päihdeongelmista, etenkään nyt massiivisen maahanmuuton ja pk-seudun asumisen ylihinnoittelun aikoina.
Huomattava syy-yhteys päihdeongelmilla kuitenkin asunnottomuuteen on, piste.
Kaikki maksasairaidetkaan eivät johdu alkoholista, mutta silti saa sanoa ääneen että alkoholilla on yhteys maksa-sairauksiin. Kaikki keuhkosyövät eivät johdu tupakasta, mutta… jne.
Päihdeongelmaisten asunnottomuuden hoitoon tarvitaan päihteettömiä ja mahdollisimman hoidollisia asuntolapalveluita. Esimerkiksi muinainen legendaarinen Kisko , joka raitisti narkomaaneja kovalla tuloksella, oli samalla tavallaan asunnottomuuden hoitoa, koska hoitojaksot olivat samalla asumista. Kiskossa oltiin puolesta vuodesta jopa puoleentoista vuoteen. Toipumisen edistyessa ja raittiuden vakiintuessa alkoi sitten olla voimavaroja ja avautua mahdollisuuksia ns. normaaliin itsenäiseen asumiseen, työllistymiseen, opiskeluun ym.
Aina kun on ollut kämpillä väljää, niin meikäläinen on tarjonnut vuodesta 2000 alkaen asunnottomille oman huoneen ja yhteiset tilat, eikä ainakaan vielä ole kauheuksia ilmennyt. Mitä nyt välillä itse olen koomaillut erinäisten yrttien, dexmin ja alkoholin voimin…
Hmm. Jos dokaat narkkaat ja biletät isoäänisesti yöt päivät läpeensä ja pistät asuntosi remonttiin, todennäköisesti tulet saamaan häädön ja uuden asunnonkin saaminen voi olla kiven takana ellei jopa mahdotonta. Siinä on varmasti kaikille selvä syy- yhteys josta jokainen on tietoinen. Koska sinä itse Valtio- mies haluat pohtia jotain “syvällisempiä” syy- yhteyksiä tähän itsestäänselvään 1+1- yhtälöön liittyen sinulla itselläsi lienee sitten joku syvällisempi ajatus asiasta olemassa. Joten ehkä voisit jakaa niitä pohdintojasi meidänkin kanssa koska asiasta aloituksenkin teit?
Anna mä arvaan; alkoholistin kannattaisi siis 1. hakeutua päihdehuollon piiriin, 2. lopettaa dokaaminen, ja sen jälkeen 3. asunnottomuusongelma, kuten kaikki muutkin ongelmat ratkeavat ihmeenomaisesti?
Mikäli päihderiippuvainen ei halua hakeutua päihdehoidon piiriin eikä halua lopettaa päihteidenkäyttöä on hän tekosyissään kieriskelevä yhteiskuntaa ja vaikeaa lapsuuttaan ties mitä itsensä ulkopuolista tekijää omista ongelmistaan syyttelevä vastuutaan karttava tyhmä idiootti. Wau mitä matematiikkaa!
Mistä lähtien päihdeongelmat ovat olleet hyssyttelyn aihe Suomessa? Päinvastoin. Päihdeongelmat ovat helppo ja kätevä laastarinomainen tekosyy joka hiton yhteiskunnalliseen ja sosiaaliseen ongelmaan.
Edellisellä sivulla minä jo toin esille sitä syvällisempää pohdintaa ottamalla esiin asunnottomuuden ja kodittomuuden eron. Et jostain syystä halunnut tarttua siihen, vaikka itse peräänkuulutat syvällisempää pohdintaa.
Asunnottomuus on korjattavissa aikas konkreettisilla toimenpiteillä, poliittisilla päätöksillä ja käytännön toimenpiteillä.
Asunnottomien yö päättyy asunnon saamiseen.
Kodittomuus on monimutkaisempi ihmisen sisäinen ongelma, jota on vaikea ratkaista yhteiskunnallisilla toimenpiteillä. Koti on ihmisen sisäinen kokemus siitä että on kotona.
Kodittomien yö jatkuu ikuisesti. Riippumatta siitä onko kodittomalla asunto vai ei.
Tapasin livenä viimeksi City Cooperissa vuonna 2007.
