Oon itte nyt noin 10 kokouksessa käynyt ja koen ryhmät itselleni tllä hetkellä erittäin tärkeiksi…kertokaa omia kokemuksianne AA - ryhmistä 
Joissakin ryhmissä on tarjolla hyviä keksejä, mutta aika monessa on sellaisia, jotka eivät ole minun makuuni.
En myöskään pidä kertakäyttöisistä muovimukeista, koska ne tuppaavat kuumenemaan ikävästi.
Usein viihdytän itseäni ryhmässä kuvittelemalla kaikille punaisen irtonenän ja hassun hatun.
tuolla mun ryhmässä tosi harvoin pahvimukeja 
mulle noi ryhmät on tosi tärkeitä, ainakin nyt tällä hetkellä…
Kerran kävin naisryhmässä. Harras tunnelma ei ollut houkuttava, ihmisissä ei ollut mitään vikaa. Harkitsin menemistä uudestaan, mutta en sitten mennytkään.
Mulle taas tulee yleensä hyvä olo kun käyn AA:ssa…ei siellä mun mielestä kovin harras tunnelma yleensä ole , mutta jotenkin rauhottava ainakin mulle…joskus ne on raskaita , kun kuuntelee toisten kokemuksia , mutta yleensä mulla on aina tullut hyvä olo kun olen niissä ollut…no mä olen niin alussa…vasta kuukausi juomatta …mutta ainakin yritän…TAAS:))))
Mä koin raittiuden alkutaipaleella sen kuuluisan “AA-huuman”. Sittemmin ryhmissä on ollut fiilis, että mä en kelpaa, mussa on jotain, mitä muut ryhmän jäsenet ei hyväksy. Psykoterapiassa käyn ja oon siellä(kin) jutellut näistä vaikeista fiiliksistä ryhmissä. Osansa varmaan tekee se, että oon ainut alle kolmekymppinen paikallisissa ryhmissä; muuta on välillä 50-70v pääasiassa. Mä aistin ilmassa liikaa katkeruutta; mulla elämä edessä ja heillä (omasta mielestään) takana. Liikaa ilkeitä kommentteja ja huomautuksia. Arvostan suuresti AA-ohjelmaa, mutta en koe saavani tukea ohjelman suorittamiseen näissä ryhmissä. Alan itsekin olla katkera. Jos vaan pystyisin/olisi mahdollisuus käydä ryhmissä, joissa on enemmän omaa sukupolvea, voisi asia olla eri. Teoria ja ihanteet vaan eroaa monesti ihan liikaa käytännöstä ja todellisuudesta.