Auttavan puhelimen ohjeilla ilmestyn tänne…
Tuossa lueskelin vähän matkaa foorumia ja tuumasin että josko yrittäis itsekkin kirjoitella omaa tarinaa ja taistelua tänne…
Olen n.20vuotta kärsinyt tästä vaivasta. Ongelma kolikkoautomaattien kanssa alkoi jo ennen täysi-ikäisyyttä ja netin yleistymisen myötä nettikasinot tuli mukaan. Sinne se vasta olikin helppo tallettaa aivan kaikki omat ja vieraatkin rahat.
On kokeiltu eri vaihtoehtoja että saisi tuon pelaamisen loppumaan, mutta mikään ei ole vielä täysin toiminut ja käsistä on taas lähdössä… Nettikasinot on nyt saaneet olla vähän aikaa rauhassa kun latasin K9-ohjelman läppäriin. Tuntuis toimivan tehokkaasti. Olen yrittänyt jopa pelihimoissani löytää sellaista kasinoa, mitä ohjelma ei blokkaisi mutta ei ole löytynyt…
Ongelmaksi tällä hetkellä muodostuu nuo joka paikassa esillä olevat kolikkoautomaatit. Just ne seireenin lailla kutsuvat vilkkuvat koneet. Millä ihmeellä niiden kutsua voi vastustaa? Laput silmilläkin niihen törmää joka paikassa… Miten ihanasti meitä ongelmapelaajia varten niihin kelpaa nykyisin kortit ja setelitkin. Joo tiedän että korttipelaamisen rajan saa asetettua 0€ mutta ei sekään pelastanut kun käteistä kulkee mukana tai sitä saa pelihimon osuessa kohdalle nostettu suoraan seinästä…
Välillä mietin itsekkäästi omaa ongelmaani että miksi muuten vaikka peliongelmasta puhutaan, kukaan ei vaadi että automaatit muutettaisiin toimiviksi ainoastaan kortilla? Sehän olisi ongelmapelaamisen lopettavalle helppo kun asetettaa vaan rajan 0€ niin eipä tarvitse miettiä pelaako vai ei. Omalla kohdalla tuo olisi suorastaan pelastus, ainakin tällä hetkellä…
Tässä nyt alkutilannetta omalta kohdalta ja katsotaan nyt miten asiat lähtee tästä rullaamaan…
Tervetuloa kolli22!
Itselläkin tuo viha-rakkaussuhde peliautomaatteihin on kestänyt vaihtelevalla voimakkuudella lähes parikymmentä vuotta. Muistan, että markoilla tuli jo pelattua Täyspotissa (tai vastaavassa) tuntikausia. Ei ollut onneksi silloin kotona nettiyhteyttä ja muutenkin meni vuosia ennen kuin vasta löysin nettipelit. Mutta niinä alkuvuosina suhde pelikoneisiin pääsi syventymään liiaksi, vaikka siinä vain toinen antoi ja toinen otti.
Jokin seireeni tai aivotoiminnan lamauttaja siellä pelikoneessa asustaa. Miten sitä aikuinen, melko järkeväkin ihminen lankeaisi kerta toisensa jälkeen, vaikka niitä suuria voittoja ei ole edes mahdollista saada ainakaan kaupoista, kioskeista ja vastaavista. Ennen kuin aloin oman taisteluni tätä hulluutta vastaan, vastustin mielessäni pelkkää kortilla pelaamista, kun halusin vaan päästä pelaamaan tunnistamattomana. Nyt puolestani saisi tulla joku pakollinen tunnistautuminen - minulta ainakin jäisi pelit pelaamatta (lopultakin!).
Tuo tosiaan mietityttää, miksi sitä pakollista tunnistautumista ei vaadita… Mikähän olisi oikea taho perustelemaan tuota? Veikkausta tuo asia tuskin kiinnostaa, vaikka ilmoittavat tukevansa peliongelmaisten palveluita x-määrällä vuodessa, väitän että heidän tekopyhyytensä loistaa niin hienosti läpi: he ostavat itselleen mahdollisuuden noilla tukirahoilla harjoittaa toimintaa niin, että saavat omaan kirstuun mahdollisimman paljon rahaa.
Kyllähän tuo koukutus on niin vahvasti istunut itseeni että vaikealta taas tuntuu. Tässä ongelmapelaamisen aikakautena olen käyttänyt keinon jos toisenkin saadakseni niskasta kiinni mutta nyt tuntuu ettei mikään vanhoista keinoista tunnu tepsivän. Peli poikki-ohjelmaankin hain uudelleen(olen sen käynyt jo kerran läpi), mutta kovin veti mieltä matalaksi kun tuli ilmoitus meiliin: “Hakemuksesi ohjelmaan on vastaanotettu. Jonot ohjelmaan on n.4kk mittaiset…”
Omalla kohdalla olen miettinyt myös tuota että miten aikuisen (järkevän)ihmisen on niin vaikea pitää kiinni pelaamattomuudesta? Itse olen varsinkin nuorempana sählännyt aivan kaiken kanssa, mutta ne on ollut helppo lopettaa kun on vain päättänyt. Pulloon ja lasiin en nuorempana sylkenyt vaan oman osani olen varmasti juonut, mutta sekin jäi kun vaan päätti että nyt riittää ja niin on mennyt kohta 15vuotta selvistä päin. Mikä tuossa pelaamattomuudessa on niin vaikeaa? Ja vaikka tuntuu että halua on miten paljon, niin pitäisi löytää sellainen heti toimiva ratkaisu.
Olisin tällä hetkellä tyytyväinen jos saisi edes yhden kauppa tai kahvi reissun tehtyä ilman pelaamista mutta kun ei vaan onnistu. Nyt on pelaaminen taas niin vahvana että ei tarvitse kuin nähdä pelikone, niin pelaamaan on mentävä. Neljän seinän sisäänkään en pysty linnottautumaan koska ahdistaa niin paljon että tuntuu seinien kaatuvan päälle.
Tervetuloa, kolli22!
Kiitos… Pakko oli tulla kokeilemaan pystyykö tämmöinen auttamaan…
Ainoa tapa tehdä ostokset rauhassa on kauppa, josta ei voi nostaa rahaa ja jonka lähellä ei ole pankkiautomaattia. Maksaa ostokset kortilla, jossa ei ole peliominaisuutta eikä hallussa ole käteistä rahaa. Jos pelihimo on kova, pitää tehdä pitkä lenkki käteistä noutaakseen. Toki parempi olisi vielä kauppa, jossa ei ole pelikoneita. Onkohan Lidlissä? Harvoin olen käynyt, koska lähinkin Lidl on kaukana, joten en muista.
Joissain Lidleissäkin on pelikone. mutta on sijoitettu kassojen eteen ainakin meillä, itse en ainakaan kehtaisi siihen jäädä…
se ei auta ku takoa päähän että pelit eivät ole hyväksi minulle, menee muutamia viikkoja mutta pikkuhiljaa huomaat muutoksen omissa ajatuksissa.
Tässä kun on pakko alkaa järjestelemään ajatuksia ja asioita, niin josko sitä jatkais tarinaa…
Tilanne on se että tilillä on puhdas 0€… Sitä kun ei vaan saa itseään niskasta kiinni, niin ei. Nyt on taas pelattu omat ja vieraat rahat. Seuraava tili tulee viikon päästä Maanantaina. Miten saatanan tyhmä sitä voi ihminen olla ja heikko. Mikä noissa peliautomaateissa oikein vetää puoleensa? Jotain on pakko alkaa keksimään, millä tuo saadaan poikki, mutta pää lyö tyhjää. Olo on vahvasti hermostunut, paikallaan oleminen liki mahdotonta ja tuntuu että seinät kaatuu taas päälle. Miks just minusta piti tulla peliongelmainen? Miks tähän ei oo mitään “poppakonstia” tai lääkettä?
Kirjoittelit aikaisemmin, että auttavan puhelimen kautta eksyit tänne ja kaikenlaisia keinoja on kokeiltu, että pelaaminen loppuisi - apua olet siis hakenut kuitenkin? Peli poikki - ohjelma? Jonot on hirveät, mutta aina kannattaa ilmoittautua sitten vaikka sinne jonon jatkoksi - ties vaikka olisitkin akuutimpi tapaus ja pääsisitkin nopeammin ohjelman pariin!
Tosi ikävää, että pelipiru voitti ja sai tilin nollille. Morkkis on arvatenkin kauhea. 
Kun tilin pelaa nollille hyvissä ajoin ennen palkkapäivää, on se aika vahva merkki siitä että jotain todella on tehtävä pelaamisen suhteen.
Joo kyllä tässä vuosien varrella on erilaisia kokeiluja ollut. Tätä taistelua oon käynyt yli 10vuotta, tarkemmin kun miettiin niin 2004 kävin ekan kerran lekurissa kun hävittyjen rahojen myötä meni yöunet. Silloin määrättiin nukahtamislääkeiden “kylkeen” Serotonil-valmistetta. Peli poikki ohjelmaan olen tosiaan hakenut taas uudelleen mukaan. Senkin olen kertaalleen läpi käynyt. Erilaiset ryhmät yms. on kokeilematta koska teen ns.reissutöitä eri puolella Suomea ja ainoastaan viikonloput olen asuinpaikkakunnalla ja kaikki ryhmät ja terapiat on tarjola ainoastaan arkipäivisin.
Morkkis on joo kova, mutta suurempana taitaa alkaa olemaan epätoivo, tosin se voi johtua myös malttamattomasta luonteestani. Kaikki tänne heti ja peliongelma nyt heti pysyvästi pois.
Tiedostan itsekkin että ongelma on vahvana ja keinoja tuntuu olevan aika vähän, mutta yritän. Se on kuitenkin ainut keino millä on edes toive siitä että nujerran tämän yli10 vuotisen taistelun.
Minusta se onkin tärkeintä että yrittää eikä menetä toivoa. Siitä täällä on myös ollut jokin aika sitten paljon puhetta, että se pieni toiveikkuus pitää aina olla. 
Ja minulle Valtista on ollut iso apu, hypnoosista myös! Nyt käyn puimassa tilannetta psykologin kanssa ja se tuntuu toimivan nimenomaan tähän hetkeen parhaiten, kun pelaamattomuutta on jokunen kuukausi jo kertynyt.
Tuo psykologin tapaaminen kiinnostais kokeilla mutta tosiaan ainakin tällä hetkellä mahdotonta kun kaikki palvelut on tarjolla ainoastaan arkipäivisin.
Nyt vaan sinnittelen ja odotan josko pääsisin taas siihen pelipoikki-ohjelmaan ja yritän täältä kaivaa itselle voimia ja neuvoja lukemalla toisten tarinoita…