Kohtuutonta elämää

Tuli tuossa toisessa säikeessäni sivuttua kohtuuttomuuden aihetta. Suurin osa meistä kai on täällä kirjoittamassa ja lukemassa sen takia, että olemme kohtuuttomia alkoholin suhteen, mutta entäs muuten elämässä?

Voin itse tunnustautua alkoholin lisäksi kohtuuttomaksi muun muassa ruoan, herkuttelun, seksin, kofeiinin, liikunnan ja netin käytön osalta.

Mitenkäs teillä muilla? Millä muilla elämän osa-alueilla olette kohtuuttomia ja miten se näkyy elämässänne?

Onko kohtuuttomuutenne muiden asioiden suhteen pahentunut tai helpottanut raittiuden aikana?

-Ron-

“Pyrin kohtuuteen kaikissa toimissani,” näin vapaasti siteeraten erästä julkaisua. :slight_smile:

Kumma kyllä, nykysin en tunne olevani enää kovin kohtuuton missään. Urheiluvammat ja viimeistään viimevuotinen ylikunto pakottivat opettelemaan kohtuuden liikunnassa ja urheilussakin. Kohtuus on se määrä, josta itselle itselle koituu iloa ja terveyttä enemmän kuin haittaa.

Syömisen suhteen on elämä jatkuvaa pientä balanssin hakemista, mutta ei se mitään. Ruoka ei ole ollut minulle jatkuva päänvaiva enää ollut muutamaan vuoteen.

Työ, harrastukset, opiskelu… mikään niistä ei hallitse elämää ja ajatuksia kovinkaan voimakkaasti.

Seksin suhteen en ole ikinä kohtuuton ollutkaan, vaan pikemminkin liiankin nirso.

t: nimim. “Antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa” :mrgreen:

PS. Ai niiin tää tälle foorumille kirjottelu on kyllä hieman kohtuutonta, mutta kun täällä on liikaa mielenkiintosta juttuu koko ajan menossa ja mieleen tulee koko ajan jotain sanottavaa jne. jne… :unamused:

Herttinen sentään, ettekös te muka tiedä kuolemansynneistä. Taitavat olla katolisen kirkon aikaisia sääntöjä, mutta painakaapa mieleen. En tiedä, mikä olisi pahemmuusjärjestys, mutta nämä ne synnit ovat:
1.Ylpeys
2.Ahneus
3.Siveettömyys
4.Kateus
5.Kohtuuttomuus ruoan ja juoman käytössä
6.Viha
7.Laiskuus

Kohtuutonta on elämässä montakin asiaa, oikeestaan aikalailla kaikki mihin rupean…
Alkoholin kanssa ei kohtuutta ole olemassakaan, liikunnassa mennään äärirajoilla ja monta kertaa olen piiputtanut itteni ihan loppuun ja ollut ylikunnon uuvuttamana, syöminen on rajatonta erityisesti makeat ja herkut kuten pitsa ym ym… Saa siinä sitten painiskella ettei lihoisi… :open_mouth:
Seksissä tuntuu ettei mikään riitä ja en saa siitä tarpeekseni :confused:
Kun olin töissä tein hirvittävästi töitä, kaikki mahdolliset ylityöt vaan minulle.
Olen hyvin herkkä erilaisille riippuvuuksille, näin on lekurikin todennut…
Naisena olin vähän hämmentynyt mutta eipä voi mitään,
pitää lähtä omalla hoitajalla käymään :slight_smile:

Vappuja kaikille ja voimia :sunglasses:

Kohtuuttomuutta ilmenee alkoholinkäytön lopetettuani nyt herkuttelussa, shoppailussa, internetin käytössä, itsesyytöksissä vellomisessa (vanhojen kännimokailujen pakonomaisessa muistelussa ja itsensä ruoskimisessa).

Ihmiset ovat erilaisia. Toiset jäävät helpommin koukkuun ja tarvitsevat enemmän huomiota, rakkautta ja palkitsemista. Niin se vain on, mutta itsetuntemus helpottaa siinäkin tapaukssa elämää. Itselläni on ollut kanssa kaikki mahdolliset riippuvuudet, paitsi huumeet, ja tiedän riippuvaisen persoonallisuuteni syyt varsin hyvin. Heikon itsetunnon vahvistamiseksi on kerta kaikkiaan lopetettava ja käsitellä kaikki ne riippuvuudet joista on haittaa, ja kanavoida se energia johonkn

…positiiviseen riippuvuuteen. Huomaan pikkuhiljaa jääväni koukkuun liikuntaan, joka ennen aiheutti lähinnä ahdistavia ajatuksia. Ehkä siinäki taustalla häpeä ja kateus niitä kohtaan jotka jaksavat välittää itsestään ts rakastavat itseään. Joten koska kaipaan rakkautta, rakastan itseäni, siis liikun ja palaan vanhoihin harrastuksiini mm. pienoismallien rakentamiseen ja lukemiseen, jotka päihteiden ja muun itseäni tuhoavan käytöksen alle ovat täysin unohtuneet. Ts. löydän taas itsen

…i ja rakastan itseäni ja huolehdin sekä mielestä että ruumiista. Siitä se sitten rakentuu, uusi raitis ja uljas elämä, päivän kerrallaan.

Olipa hyvä kun sanoit noista pienoismalleista.

Siitä tuli mieleen,että mulla on ollut ainakin yritystä elää vähemmän kaljahuuruista elämää aikaisemmin.Kaapissa on pari avaamatonta Stenvallin Aku Ankka palapeliä.Tyypillistä sen aikaista ajattelua minulla.Tunsi itsensä jo melkein raittiiksi,kun osti palapelin kaappiin.

Palapelit koukuttaa ja mieli lepää.