Kohtuukäyttö ja vähentämisen välineet

Olen 45-v. mies, työssäkäyvä perheenisä, ja juominen ollut jojo-tyyppistä tissuttelua: ensin kohtuukäyttöä, sitten määrät vaivihkaa kasvavat, ja lopuksi alkoholi läsnä päivittäin; ei välttämättä järkyttävän suurissa määrin (arkena 1–3 annosta, viikonloppuna 5–10 annosta per päivä), mutta silti siten, että päivät enemmän tai vähemmän usvaisia, uni huonoa, ja oleminen niin töissä kuin kotonakin puolivaloilla.

Jossain vaiheessa sitten homma rupeaa ketuttamaan siinä määrin, että lyön juomiselle täysstopin, olo paranee, ja voikin taas harkita kohtuukäytön aloittamista – ja sama sykli alkaa taas alusta.

Nyt tavoitteena tiedostaa oma juomiskäyttäytyminen ja pyrkiä itsensä ja omat käyttäytymismallinsa tiedostavaksi kohtuukäyttäjäksi, ja pitää huoli siitä, että alkoholi pysyy elämässäni pois kuskin paikalta. Ei helppoa, mutta annan itselleni tämän yhden mahdollisuuden. Jos ei onnistu, on lopetettava juominen kokonaan ja kohottaa juhlissa Pommac-lasi.

Niistä välineistä ja työkaluista:

Juomis/juomattomuuspäiväkirja: Kirjoitan itselleni muutaman kerran viikossa tuntemuksiani, ja aloitin viime lokakuussa. On ollut todella silmät avaavaa palata omiin onnistumisiin – ja etenkin epäonnistumisiin.

Unen seuranta: Yksi isoimmista elämänlaatuun vaikuttavista asioista minulla on ehdottomasti uni. Se on ainakin omalla kohdallani peruspilari, joka määrittelee kaiken tekemisen; työssäjaksamisen, henkisen ja fyysisen läsnäolon kotona, liikkumisen ja sen, jaksanko panostaa myös terveellisempään ruokavalioon – ja nämä vain muutaman mainitakseni. Tässä apuna ollut kesällä hankkimani Polarin kello, joka lahjomattomasti kertoo aamulla miten yö on mennyt. Esim. jouluna valmistelut (glögin ja punaviinin kera, totta kai!) venyivät yömyöhään, ja unen laatu asteikolla 1–5 oli ykköstasolla. Nyt kun olen juonut viikkotasolla max kaksi puolikasta viinilasillista, ollaan päästy jo nelostasolle. Tuntemani lääkäri sanoi, että nyrkkisääntönä voi pitää, että jokainen juotu alkoholiannos tuhoaa tunnin yöunta.

Alkoholiton olut: Etenkin viikonloppuisin olen katsellut tv:tä perheen seurassa siten, että olutlasi on lähes taukoamatta kädessä. Tähän tapakäyttäytymiseen löysin lääkkeen alkoholittomasta oluesta. Sitä voi juoda ilman pelkoa humaltumisesta, unen tuhoamisesta ja krapulasta. Eikä sitä rehellisyyden nimissä edes jaksa/viitsi juoda samanlaisia määriä kuin kolmos- tai nelosolutta. Aiemmin olen vihannut alkoholittoman oluen sivumakua, mutta nyt löysin Heinekenin 0,0:n ja Lidlin alkoholittoman IPA:n, jotka ovat oikeasti hyvänmakuisia oluita.

Vitamiininuuska: Juomiseen liittyy itselläni monesti myös nuuskankäyttö, ja tästä olen päässyt irti Kick-Up-vitamiininuuskalla, jota saa ainakin Ärrältä. Loppupeleissä, kun nuuskaaminen on mennyt sille tasolle, että nikotiini ei enää tunnu missään, on periaatteessa ihan sama mitä kirvelevää tavaraa huuleeni tungen. Ja kun vitamiininuuskaa ei enää halua käyttää, on siitä eroon pääsy paljon helpompaa kuin jostain Odensista.

Nämä ovat ainakin itselläni toimineet, ja jos tunnistat itsessäsi samanlaisia piirteitä kuin minun juomisessani, kannattaa kokeilla. En tiedä toimiiko homma omalla kohdallanikaan pitkällä tähtäimellä, mutta yritetään. Jos lähtee taas lapasesta, täytyy siirtyä vähentäjistä lopettajien puolelle.

Tsemppiä kaikille matkalla kohti kirkkaampaa ja valoisampaa tulevaisuutta.

Tervetuloa joukkoon Sumuton! Hienosti olet saanut jo homman liikkeelle.
Olen unesta kanssasi täysin samaa mieltä. Joskin itsellä näin vaihdevuosia lähenevänä ei alkoholi oli ainoa unta pilaava tekijä, mutta ainoa täysin varma. Hormoneista ei koskaan tiedä milloin ne alkaa kiusaamaan, mutta alkoholista tietää heti kun sitä juo, että vaikutus uneen seuraa heti kun nukkumaan menee. Siksi itselle tärkeintä on ollut päästä eroon täysin arki tissuttelusta.

Sinulla taitaa olla aika paljon parempi Polarin kello kuin minulla. En luota sen uni tietoihin ollenkaan. Mutta en kyllä luota koko kelloon muutenkaan, vien sen huoltoon heti kun vaan ehdin. Ja toivon, ettei se ikinä palaudu minulle takaisin.

Jatka hankettasi samaan malliin niin ehkä vältyt lopettajiin siirtymiseltä. Vaikka ei sekään ollenkaan hullumpi vaihtoehto varmaan olisi, kun kuuntelee joitakin kokonaan alkosta luopuneita.

Kiitokset Vilma: täällä käytössä Polar Ignite, ja ainakin hyvin tuntuu antavan suuntaa unen laadusta, kunhan pitää rannekkeen riittävän tiukalla, eikä hihoja tms. pääse kellon ja ranteen väliin.

Tällaiselle ekstramotivointia tarvitsevalle jo tuo suuntaa-antava mittaus toimii. Ja kun alkoholit jää Alkon hyllylle, niin kai sitä kohta on säästänyt Oura-sormuksenkin verran rahaa…

Minäkin juon silloin tällöin noita alkoholittomia oluita. Kyllä ne ihan oluelta maistuvat nykyään… Jotenkin tuo koko tuoteryhmä on mennyt valtavasti eteenpäin viime vuosina. Heinekenia minäkin juon aika usein, ja jos tykkää asteen verran enemmän humaloidusta lagerista niin suosittelen testaamaan Brooklynin special effectsiä.

Kiitos vinkistä: Brooklyn Special Effectsiä kokeiltu, ja hyväksi todettu.

Tipaton on pysynyt, mutta yllättävän hankalaa ollut. En tosin ole varma mikä on alkoholin ja mikä nikotiinin vieroitusoiretta, mutta esim. perjantaina illalla olisi maistunut punkkulasi, iso sellainen, miksei useampikin, ja siihen ehkä joku olut päälle, ja samaan konkurssiin vähän nuuskaa mukaan…

Noh, en onneksi sortunut houkutuksille, ja kiristyskin helpotti illan mittaan. Jostain – en muista oliko se täältä vai toisaalta – olen lukenut, että jos tekee mieli päihdettä, niin kannattaa odottaa vartti, ja monesti olo ehtii helpottamaan siinä ajassa.

Viikonloppu täytettiin hiihdolla, kuntosalilla, lumitöillä, pulkkamäellä, luistelulla ja avantouinnilla, jottei ehtinyt edes miettimään viinin lipittämistä tai kaljan kittaamista. Mutta yllättävän syvässä mielihalut istuvat, pakko myöntää. Toisaalta tässä on vasta pari viikkoa takana, että ei tässä mitään konkareita tai selviytymistarinan sankareita vielä ollakaan…

Tsemppiä kaikille!

Onnea houkutusten väistämisestä! Sitä tämä vaatii… Ei siis sananmukaisesti onnea vaadi, vaan onnistunutta tilanteiden väistelyä ja mielitekojen tukahduttamista.

Laitan vähän nollaolutpäivitystä, siis mitä maistelin vkonloppuna, kun olet asiasta kiinnostunut ja jos joku muukin näitä varmaan lukee… Subjektiivisia yhden miehen testiryhmän mielipiteitä tietysti.

Peroni: Laimea ja hieman makea. Pahaa suorastaan, ei jatkoon.

Warsteiner: Pikkaisen tunkkainen, ja sivumaku kuin Karjalan kolmostölkissä. Ei jatkoon.

Staropramen: Raikas, ns. tavallinen lagerolut. Ostan toistekin.

Koff Crisp IPA: Raikas, muistuttaa jopa hieman ns. oikeaa IPA:a. Ei kovin voimakas humalointi kuitenkaan. Ostan toistekin.

Mulla on auttanut myös tosi paljon noi alkoholittomat oluet. Omassa kaupassa on valitettavasti varsin suppea valikoima, mutta Lapin Kullan nollakalja on toiminut sauna/iltajuomana. Heineken 0,0% oli hyvää, ostin sitä viikonloppuna isommasta kaupasta. Mulla on ollut myös tapana tissutella illan mittaan telkkaria katsoessa ja nyt siemailen näitä holittomia. Hyvin oon huomannut, miten voimakkaasta tavasta on kyse. Ajoittain pinnaa kiristää, mutta kun sen pahimman mielihalun yli taistelee, on tosi tyytyväinen, kun jaksaa tehdä ja touhuta enemmän, mieli on virkeämpi ja on perheelle enemmän läsnä.
Tsemppiä!

Staropramenia täytyykin testata, kiitos vinkistä.

Kolmen viikon tipattoman jälkeen unenlaatu on parantunut, ja aivot/mieli toimii kirkkaammin. Myös keskittymiskyky on tainnut parantua hieman: se auttaa töissä, mutta myös perheen parissa. Kiinnostaa enemmän mitä muille kuuluu, mikä on varmaankin aika olennainen osa perheenisänä olemista.

En silti vieläkään uskalla ajatella kovin pitkälle. Enää ei ole päivä kerrallaan -meininkiä; ehkä ennemmin viikko kerrallaan. Enkä usko että lopetan tipattoman tammikuun loppuun, vaan kiinnostaisi tietää millaisia tuntemuksia tulee pidempiaikaisesta raittiudesta. Vaikutukset psyykkiseen olotilaan ovat yksi asia, mutta toinen on niinkin turhamainen kuin fyysiset vaikutukset: kehonkoostumus, jenkkakahvojen mahdollinen sulaminen, ja sitten myös vaikutukset mieskuntoon. Sekin kun on aika olennainen osa perhe-elämää, eikä tässä 45-vuotiaana enää mitään nuoria oreja olla.

Mutta kuten sanoin, päivä-pari kerrallaan. Kiitoksia kaikille kommenteista, ja ylipäätään siitä, että joku jaksaa näitä sepustuksia edes lukea.

Minusta tuo ei kyllä ole mitään turhamaisuutta, vaan ihan tärkeä pointti. Tai no, riippuu varmaan henkilöstä, mutta kyllä kai usein fyysisesti kohtuullisessa kunnossa oleva henkilö potentiaalisesti voi paremmin kuin sama henkilö ylipainoisena kaljapöhössä. (Sanoin potentiaalisesti siksi, että toki ihmisen henkiseen hyvinvointiin vaikuttaa miljoona asiaa, mutta kiistatta fyysinen hyvinvointi ja tyytyväisyys omaan peilikuvaan on yksi niistä.)

Itselläni tähän (toivottavasti) pysyvään elämäntapamuutokseen liittyy hyvin voimakkaasti tyytymättömyys omaan fysiikkaan… En vaan yksinkertaisesti voi enää sietää kaljalla ja liialla syömisellä aikaansaatua fyysistä tilaani, ja sen vuoksi olen nyt alkanut tekemään asian eteen jotakin. Toki tuo on vain yksi motivaatio muutokseen, mutta itselläni kyllä aika voimakas sellainen.

Aamen – samanlaisia ajatuksia täälläkin. Jos jotain tässä parikymmentä vuotta kestäneen tasapainottelun alkoholin tissuttelun ja kuntoilun välillä on huomannut, on se se, että alkoholi on täysin avainasemassa oikeastaan koko kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin:

Jos juon, nukun huonosti, mistä seuraa väsymys seuraavana päivänä, mistä seuraa se, ettei jaksa treenata ko. päivänä, ja samalla myös tekee mieli syödä epäterveellisesti – tai ainakaan ei jaksa syödä terveellisesti. Varsinainen downward spiral.

Jos en juo, nukun hyvin (mikä yksinäänkin jo vaikuttaa kehonkoostumukseen mm. hormonitasapainon kautta), jaksan treenata, ja jaksan myös panostaa terveellisempään ruokavalioon.

Itse asiassa kaikki taitaa kulminoitua tuohon uneen: jos jättää alkoholin väliin, nukkuu paremmin, ja siitä seuraa automaattisesti hyviä asioita – oli sitten kyse treenaamisesta, tai yleisemminkin elämänhallinnasta.

Näin ainakin omalla kohdalla homma toimii.

Se on tosi hyvä homma, jos juomisen lopettamisella saa välittömästi aikaan paremmat unet. Sitten on meitä unettomia, joilla alkoholin lopettaminen ei tarkoita pitkänkään ajan päästä hyviä unia vaan saa aikaan unettomuuden. Kyllä sekin tasaantuu ennen pitkään. Halusin vain aiheen tasolla tuoda tällaisenkin ilmiön esiin.

No varmasti; tässä (unenlaadun parantuminen) mielessä taidan olla aika onnellisessa asemassa.

Minä olen myös kiinnittänyt huomiota parantuneeseen unen laatuun… Tai siis pakkohan se on ollut kun itselläni asiassa on eroa kuin yöllä ja päivällä. Toki nytkin tulee välillä huonoja yöunia, kun olen aika kova stressaamaan mm. työasioista, mutta huonostikin nukutun yön jälkeen on ainakin minulla paljon parempi ja toimintakykyisempi olo kuin pienessäkään kännissä nukutun yön jälkeen. Alkoholihan vaikuttaa suoraan siihen unen laatuun, eikä pelkästään määrään.

Hyviä juttuja tässä ketjussa!
Täällä myös yksi uneton. En tiedä miten pitkään pitäisi olla tipattomalla että unet parantuisivat? Muuten tipattomat OK!

t. Juhani

Itselläni on myös sitä, että huonosti nukutun yön jälkeen herään kuin krapulassa, koska unen laatu on jäänyt heikoksi. Ei minun elämäni siis juomisen lopettamisella täydelliseksi ole tullut, koska myös juodessa pyrin elämään ihan normaalia terveellistä elämää. Kiva, että monille juomisen lopettaminen vaikuttaa oloon, uneen, kaikkeen. Itse en tunnista sitä, siksi on vaikea perustella täysraittutta, mieluummin olen kohtuudella juova. Tai vähentäjä, joka pitää usean kuukauden taukoja, koska se kannattaa.

Laitetaan tähän tipattoman tammikuun tilinpäätös: tipaton piti ainakin oman mittapuuni mukaan hyvin. Otin kaksi tai kolme kertaa puolikkaan lasin viiniä ruokapöydässä seuran vuoksi, mutta en humaltumissyistä.

Normaalisti juhlistaisin tipattoman päättymistä juomalla hieman viiniä tai olutta, ja aloittaisin vähittäisen luisumisen kohti vanhoja käyttötottumuksia. Nyt yritän jatkaa samalla kuivahkolla linjalla kuin tammikuussakin, ja seurata millaisia tuntemuksia tai vaikutuksia siitä seuraa – vai seuraako yhtään mitään.

On kyllä ollut todella opettavaista itselle kirjoittaa omasta alkoholinkäytöstä ja lukea muiden kokemuksista. Tuntuu, että tämä on ainoa foorumi, missä alkoholista kirjoitetaan rehellisesti ja ilman suodattimia. Monesti kun lukee ihmisten “selviytymistarinoita” vaikkapa lehtihaastatteluista, niin tulee sellainen olo, että sielläkin jotenkin peitellään ja sievistellään sitä, millaisia ne omat juomismäärät ja -tavat ovat olleet, ja etenkin sitä millaiset vaikutukset juomisella on ollut omalle psyykelle ja omaan lähipiiriin sekä ihmissuhteisiin.

Mutta se on ihan ymmärrettävää: en itsekään kehtaisi puhua omalla nimellä ja naamalla siitä, että miten sitä on juonut läheisten selän takana, piilotellut tyhjiä pulloja, lukenut iltasatua lapselle tämän ihmetellessä että “iskän henki haisee oudolle”, keksinyt tekosyitä lähteä ruokakauppaan klo 20.47, jotta saisi täydennystä kaljavarastoon, jne. Varsinkin kun on hyvin mahdollista, että teen sitä vielä joskus (lähi)tulevaisuudessakin. Mistä sitä tietää.

Nyt kun on kuukauden ollut (lähes) juomatta, olo on varovaisesti todettuna jonkun verran parempi, nukkuminen sujuu, ja ehkä alkoholikalorien poistuminen ruokavaliosta näkyy hieman keskivartalossa. Olen tosin palkinnut itseäni munkeilla, laskiaispullilla ja runebergintortuilla, joten ei ole pelkoa, että tässä jotain Mr Finland -finalisteja oltaisiin.

Palkitsevinta tässä kuitenkin ovat varmaankin olleet aamut. On mukava herätä ilman krapulaa tai muuten usvaista oloa.

Katsotaan miten homma tästä etenee. On kyllä hyvässä muistissa kaikki mukavat ja hauskatkin hetket, joihin alkoholi on liittynyt. Jos esimerkiksi vielä joskus pääsee matkustamaan, niin on kyllä mielenkiintoista nähdä, että pystynkö lomamatkailemaan ilman viiniä/olutta tai vaihtoehtoisesti pystynkö lomailemaan siten, että juon vaikka max 1–3 annosta per vrk.

Toisaalta surullista, että juuri kun on hehkuttanut ihania selviä aamuja, niin heti perään kaipailee alkoholia aurinkotuolissa. Mutta tätähän tämä vähentäminen tuntuu olevan.

Onneksi olkoon hyvin toteutetusta tammikuusta! :slight_smile: Sulla on hyvän kuuloinen, onnistumista ennustava jalat maassa-suunnitelma vähentämiseen.

Mulle oli myös silmiä avaava juttu kirjoittaa omasta alkoholinkäytöstä. En kirjoitellut tänne, vaan omaan päiväkirjaan eli koneelle word-tiedostoon. Kirjoittaminen teki omat vähän alitajuisenakin käyneet ajatukset todelliseksi.

Kyllähän se nöyräksikin veti kun niitä luki. Ei tule mieleen hihkua, että tässä sitä nyt tehdään valtaisa muutos - pikemminkin oli mielessä, että nyt ollaan sillä rajalla, että mahtaako tämä enää onnistua yksin tässä. Pystynkö edes.

Sekin jää muuten lehtijutuissa usein kertomatta, että vähentäminen tai lopettaminen eivät ole yhtä ylämäkeä ja voittokulkua. Työn takanahan se on, ja usein kiristelyä, ahdistelua, tylsistymisen tunteita juomattomaan elämään ja ristiriitaisia tunteita. Ja jotain haikeuttakin, just noin miten kuvasit että ihastelee virkeitä aamuja, mutta kaipaa alkoholia aurinkotuolissa.

Edelleen ajattelen, että en ota kohtuukäyttöä itsestään selvänä elämäntapana. Se on joka viikko tietoinen valinta.
Tänään oli taas hyvä mieli kun takana oli darravapaa viikonloppu - oli lepoa, nautintoa ja hyvää oloa, ei tarvinnut krapulaa parannella tai huonoilla unilla aloittaa tätä viikkoa.

Kiitoksia kivasta viestistä ja rohkaisusta, Mauditorios!

Olen tässä kuukauden aikana joutunut ja saanut keksiä sijaistoimintoja juomiselle, tässä listausta:

  • avantouinti (ehdoton nousuhumalan korvike, suosittelen kaikille alkoholisteille, mieluiten ilman saunaa)

  • jooga (Vartin joogalla pystyy lykkäämään juomahimoa ja saa vastineeksi liikkuvuutta. Nike Training -applikaatiossa hyviä vartin mittaisia treenisessioita – ilmaiseksi, jos pienimuotoinen markkinointipropaganda ei häiritse…)

  • sämpylöiden leipominen (aamulta ylijääneen kaurapuuron hyödyntämisestä saa perverssiä tyydytystä, etäpäivän taukojen aikana pystyy hyvin leipomaan, lapset tykkää kun koulun jälkeen saa välipalaksi tuoreita sämpylöitä)

  • alkoholiton olut (olen nyt kolunnut markkinoiden kaikki alkoholittomat oluet läpi, ja Heineken 0,0 on oma lemppari, ilman alkoholittoman oluen sivumakua)

  • munkit, runebergintortut, laskiaispullat ja muut leivonnaiset (kun on juonut päivittäin 1000 kilokalorin edestä alkoholia, voi sen hyvällä omallatunnolla korvata herkuilla – ainakin prosessin alussa)

  • hiihto (nyt kun etelässäkin voi hiihtää, niin kannattaa – kouluaikoina vihasin hiihtoa, mutta nyt arvostan sitä, että pääsee helposti ulos liikkumaan, saa happea ja raitista ilmaa, mukavampaa kuin juokseminen, hyvää liikettä myös yläkropalle, erityisesti selkä-hartia-osastolle)

  • lukeminen illalla (hyvä korvike yömyssylle, rauhoittaa, väsyttää luonnollisesti – suosin alkoholistien ja muiden päihderiippuvaisten elämänkertoja; nyt luettavana näyttelijä Mikael Persbrandtin (Beck-elokuvien Gunvald) kirja)

Ylipäätäänkin tuntuu, että juomiselta, sen suunnittelulta, humalalta ja krapulalta vapautuu hurjasti luppoaikaa. Siksi näitä sijaistoimintoja on pitänyt keksiä urakalla.

Olen huomannut ton saman näiden toistaiseki vähien tipattomien päivien aikana! Ihan uskomatonta miten paljon juomiseen, sen suunnitteluun ja humalaan menee aikaa! (Krapula minulla on todella harvoin).
Kiitos hyvistä ja paljon positiivisemmistä ajanvietto vinkeistä! Aion ehdottomasti kokeilla ton Nike Trainingin.
Itselleni kuluu aika paljon aikaa täällä Vähentäjissä juuri nyt, mutta tämä on erittäin rakentavaa ajanviettoa!

Viime aikoina on tehnyt enemmän mieli herkkuja ja tänään juuri mietin, että jonkin aikaa voi hyvällä omalla tunnolla korvata alkoholilta vapautuvia kaloreita herkuilla :slight_smile:

Onnea hienosta tammikuusta!

Hyvä lista! Tuo on ikäänkuin opettelisi elämään uudelleen. Kokeillaan kaikkea arkista tekemistä, sellaista mitä muutkin ihmiset tekevät vapaa ajallaan. Mä olen kirjoittanutkin jonkin verran raittiista rutiineista, sillä itsellä oli juuri tuossa tyhjäkäyntiä, että mitäs nyt alkaisi kun ei ala juomaan :smiley:. Piti keksiä uutta.

Lisäksi piti harjoitella jo olemassa oleviin tekemisiin juomaton rutiini ja sitä harjoittelen edelleen. Minä olin nimittäin liittänyt juomista jo vähän joka asiaan vaikkei määrä aina ollut suuri - saunomiseen, kesäpyöräilyyn, ruuanlaittoon, pleikan pelaamiseen, matkustamiseen, illanistujaisiin, mökkireissuihin, kylpyläreissuun, siivotessakin tissuttelin jne. Joka paikassa on tilaisuus juoda ja lopulta ajatus menee niinpäin, että hei - miksei tässäkin kohtaa voisi juoda jotain.
Edelleen tulee tilanteita, joissa hoksaan, että olen aina ennen tätä tehdessä yleensä aina juonut jotain alkoholia - pistää miettimään, että mulla ei oikeasti ollut oikein käsitystä siitä, miten iso rooli alkoholilla on ollut elämässä.