Hieman tuottaa haastetta. Reilu viiskymppiä mittarissa ja muutama vuosi yritetty sopeutua eläkkeelle. Melkein kymmenen vuotta sitten jo antoivat töistä kenkää ja kun se työ tietenkin on ollu iso osa identiteettiä, niin juomiseksihan se sitten on melkein joka ilta jossain määrin mennyt. Eukko on vuorotöissä ja yksin kun tulee kotiin jäätyä, niin se 10-15 kaljaa menee vaivihkaa ilman sen kummempaa humaltumistakaan. Vähän niinku menis itsekin iltavuoroon…
Ei vaan niinku saa sisältöä elämäänsä - jalat nyt jotensakin kantaa, että jotain vois tehdäkin ja lepäis sit kun alkaa väsyttämään. Ongelman ydin on tietenkin se, että käsistään kun vielä kuitenkin kohtuullisen kätevä, niin jotain tarvitsisi päästä tekemään - ilmaiseksi! Kaikki maksaa, ja tottahan tuolla kaljarahalla jotain harrastais, kyllä. Mutta…
Parisuhde tietenki ollut kriisissä jo useita vuosia. Vaimolla ollut oma lapsuus ilmeisimmin aika huuruisen kuvion keskellä, enkä juo vaimon läsnäollessa nykyään yhtä tai kahta enempää. Eiköhän tuo ole jo tarpeeksi saanut kärsiä juomisesta. Vaan mistä olette saaneet vastaavissa tilanteissa sisältöä elämään? Työttömänä vois edes haaveilla, että löytyis se uus työpaikka, mutta nyt on kyllä jo myönnetyävä, ettei oikeesti tule kyllä työnteosta mitään, pätkii pääkoppa ja fyysisestikin on vähän kaikenlaista.
. Aloin kuitenkin petaamaan asiaa hyvissä ajoin. Jos olisin jatkanut samaan malliin kuin aiemmin olisin varmasti yli kuusikymppisenä siinä tilassa, että eläkkeelle jäätyä alkoholi maistuisi päivittäin. Ja sitä ei minun kroppa, eikä psyykekään varmaan kestäisi. Niinpä lähdin etukenossa tekemään jotain asialle.