Helsingin Sanomisssa oli juttu “Alkoholin salailun ammattilainen” (löytyi täältä: hs.fi/tyoelama/a1377923019797)
Olen itse samanlainen, 30-vuotias vakituisissa asiantuntijatöissä oleva mies, kohtalaisen sporttinenkin vielä. Alkoholi lähinnä oluen muodossa maistuu kuitenkin turhan hyvin, ja siitä olisi nyt tarkoon päästä hetkeksi kokonaan eroon ja sitten harkitaan onnistuisiko se kohtuukäyttö. Olutharrastus juopottelun sijaan kiinnostaa, mutta siihen on nyt turha mennä kun se aina sen parin “paremman oluen” jälkeen menee kuitenkin siinä että kiskaistaan nyt vielä vähän päälle ettei mene mukava olo hukkaan.
Vaikkakin olen kohtalaisen hyvässä kunnossa, jaksan juosta, pyöräiillä ja nostaa painojakin hyvin, en oikein voi olla miettimättä miten hyvässä kunnossa olisin ilman kaljan juontia. Paljonkohan on haitannut kehitystä jne. Usein lähden kuntoilemaan mahdollisimman nopeasti työpäivän (etätyöpäivät ovat hyviä tässä) jälkeen jotta ehdin vielä tarpeeks aikaisin aloittamaan kaljan juomisen, jotta siis selviän tarpeeksi seuraavaan työpäivään. Pahimpina krapulapäivinä pidän etäpäivän.
Joka päivähän tuota ei ihan hirvittävästi mene, joten yksi kaksi etäpäivää viikossa riittää siihen että puhelinyhteyden kautta kuulostan olevani aivan kunnossa. Jonkun mäyriksenkin kun kiskaisee illalla niin voi siinä aamupäivästä jo hyvin ilmestyä toimistolle. Ja kukaan ei epäile mitään, todella harvoin olen selkeästi krapulaisen oloinen. Joskus on pitänyt selitellä että heh heh kaverin synttärit oli käytiin parilla terassilla kun oli niin nätti päivä. Mutta eihän mulla mitään kavereita juuri ole, niiden parinkaan kanssa ei tule kuin juotua kaljaa. Useimmiten yksin kotona, ei ne pari kaveriakaan niin juoppoja ole vaikka ne joskus arkena saakin terassille houkuteltua. Muuten pitävät töissä urheilullisena ja hyväkuntoisena.
Sisäisestihän tämä on paljon vaarallisempaa, mutta siihenhän kukaan ei kiinnitä huomiota ennen kuin oikeasti tulee jotain vaivoja. Hirvittävän usein en kuitenkaan mokaile ja satuta itseäni, joten aika pitkään pystyy miettimään että eihän tää nyt niin pahaa ole. Nyt kuitenkin olen tullut siihen tulokseen että ilman kaljan juomista voisin oikeasti keskittyä töissä muuhunkin kuin niihin aivan pakollisiin asioihin. Esimerkiksi kursseille en ole oikein jaksanut lähteä, enkä opiskella enää uusia asioitakaan, vaikka IT-alalla se olisi ihan hyvästä. Ei sillä etteikö kiinnostaisi, välillä saan hirvittävän innostuspiikin että nyt opetellaan, mutta haetaas ensin asennusolutta. Ja siihen se sitten meneekin, itse juttua ei tule tehtyä lainkaan ja kohta se vähäinenkin innostus hiipuu pois. Mutta pomon mielestä kaikki on ok kun ne hommat tulevat tehtyä, ei se oikein perilläkään ole mitä teen.
Nyt siis hirvittävän ajatusvirran jälkeen ne syyt:
Haluan keskittyä paremmin töihini sekä uusien asioiden opetteluun
Haluan paremman ihon ja turvotuksen pois
Haluan laihtua helpommin (laihdutin jo yhdessä vaiheessa BMI:n normaaliksi laskemalla tarkkaan kalorit ja liikkumalla niin paljon että sain mahdutettua kaljatkin mukaan)
Haluan eroon masentuneisuuden tunteesta kun en saa mitään järkevää aikaiseksi enkä jaksa lähteä mihinkään konsertteihin/keikoille, ainoastaan “pakolliset” liikunnat.
Haluan eroon tästä jostain ihmeen lievästä ADHD:sta ettei pysty keskittymään näytöltä lukemiseen ja silmät hyppii, kokoaika pitää vaihtaa sivua missä käy eikä malta hetkeäkään olla paikallaan
Haluan näön paremmaksi. Silmät harhailevat kuin olisi joku lukihäiriö. Voi liittyä edelliseen
Toivottavasti kaljoittelun lopetus auttaa mahdollisimman moneen nosta asioista Nyt ollaan alussa, perjantaina tuli viimeksi juotua kaljaa. Tämän jälkeen olin syntymäpäiväjuhlilla jossa ryypättiin, mutta olin vähän alkoholia juovalle kuski joten päästiin lähtemään ennen puoltayötä jo pois. Ja kyllähän se vitutti niitä kännisiä katella.
Ainiin piti selitellä kanssa tuota otsikkoa… eli kohtuualkoholismi siksi koska kukaan ei epäile mitään ja pitävät kohtuukäyttäjänä. Mutta eihän tää mitään kohtuukäyttöä ole pitkään aikaan nähnytkään.
Atk-alalla 1972 sanottiin, ettei alalla ole kuin juoppoja ja alle vuoden alalla olleita. Samanlainen kulttuuri vallitsi aikoinaan toimittajilla.
Minulle ei koskaan valitettu erityisesti juomisesta. Luulin, että juomiseni oli täysin normaalia. Kerrankin olin ollut kuukauden juomassa ilmoittamatta mitään. Palatessani pomo kysyi olenko työkunnosa. “Tietysti, en kai minä muuten olisi työhön tullut” vastasin. “No, voitasko tehdä silleen, että teet työt tuntitöina, kun sinulla on niin paljon noita poissaoloja” pomo vastasi. Sehän kyllä sopi minulle. Vuonna 1988 sain elämäni ensimmäiset potkut selkeästi viinan takia. Se johti raitistumiseeni.
Jos on alkoholisti, niin tauti pahenee jatkuvasti. On tosi hyvä, jos pystyy tarkastelemaan omaa alkoholin käyttöään ennen kuin juomisen kovat seuraukset tulevat esiin.
Minä luin 1986 kirjan, jossa kerrottiin alkoholismista. Siinä kerrottiin testistä, jolla alkoholismi voidaan selkeästi testata: Valitse 1-3 paukkua / päivä ja noudata tätä määrää puoli vuotta. Jos pysyt tämän ajan valitsemassasi paukkumäärässä, niin et ole alkoholisti. Itse pidin mahdottomana kenenkään selviytyä moisesta testistä, mutta en osannut tehdä älykkäitä päätelmiä alkoholismista ja niinpä jouduin juomaan vielä pari vuotta.
Tietysti kovat kokemukset kasvattavat, mutta mielestäni olisi ollut helpompaa kasvaa jotain toista reittiä.
Tuskin on olemassa kohtuualkoholismia vaan oikeampi termi on suurkulutus; toleranssi on jo kehittynyt, mutta vieroitusoireita ei ole. Keskiluokan juomista varmasti lähtee alkoholin suurkulutus liikkeelle - tuskin kukaan aloittaa Valdemarilla/kiljulla vaan kepardi on se tavallinen tarina.
“30-vuotias vakituisissa asiantuntijatöissä oleva mies.” Ei kai kukaan pysty neuvomaan näkemättä. 300.000 -500.000 juo Suomessa liikaa, palkitsee itsensä alkoholilla ja pitää “homman hanskassa”. Varmasti on hauskempaa olla suoritusportaassa/alimmassa päällikköportaassa asiantuntijana kuin stressaavissa johtotehtävissä - ihmisten hyötyfunktio rahan suhteen on erilainen. Herzbergin kaksifaktoriteoria eli palkalla ei merkitystä kynnysarvon jälkeen stemmaa useimmille! Polkupyörän sarvista Avensiksen rattiin on valovuosi kun taas Avensiksen ja MB 600:n ero on minimaalinen.
Meillä japanilainen kulttuuri; yrittäjä on luuseri (vaikka olisi miljonääri) ja tulosvastuuttomat takahuonetehtävät suuressa organisaatiossa ovat lähes kaikkien unelma; lähes kaikki haluavat olla salary maneja eli järjestelmämiehiä. Liisinki -Avensiksessa on selkeästi enemmän statusimplikaatiota kuin esim. yksityisjetissä tai talossa Kaskisaaressa!
Vastaus: jos et haaveile urakehityksestä ja vaurastumisesta sekä bonareista, johtajasoppareista ym. perkseistä niin ihan pn OK on palkita itsensä alkoholilla esim. kolmella kepardilla joka ilta + sosiaalisella juomisella golfkentällä ja After Workeissa jos käyttömäärät ja -kerrat eivät kasva ongelmiin. Huom! jotkin työpaikat terveystarkastuksen nimissä mittaavat myös maksa-arvoja; se on adjö päällikköhommille ja ensimmäisten joukossa YT -neuvotteluihin - laitonta, mutta joskun pelin henki!
Minulla sekä kertakäytön määrät että käyttötiheys (muutaman vuoden ajan lähes joka päivä) karkasivat käsistä ja itse koen, että mitä harvemmin ja mitä vähemmän niin sitä parempi.
Niin se onkin kaksi ihan eri asiaa että näyttäytyykö se muiden silmissä kohtuukäyttäytymisenä ja miltä se itsestä tuntuu että mihin pystyisi ilman alkoholia. Työkavereiden kanssa en tietenkään puhu alkoholinkäytöstä muuten kuin ns. sallittujen tilaisuuksien kuten seminaarien/kesä-/pikkujoulujuhlien jälkeen. Muuten aika harva osaisi epäillä mitään, kun kuitenkin tulee työt jotenkin hoidettua. Urakehityskään ei kiinnosta kun on aika turvallisissa hommissa, mutta ehkä sekin on vain sitä ahdistuneisuutta ettei halua edes tähdätä korkeammalle kun tietää itse että nytkin pärjää juuri ja juuri.
Ai herranjestas miten mainio termi: KOHTUUALKOHOLISMI! Siis todellakin tämä maa on täynnä liikaa juovia ihmisiä, jotka eivät, miellä itseään alkoholisteiksi ja vaalivat kohtuullisuuden käsitettä, joka pikemminkin tarkoittaa joka viikonloppuisia kännejä plus löysät päälle viikolla. Minähän olin itse kohtuualkoholisti…ai, että kun osu ja uppos, niin hersyvästi että! Tämä termi pitäisi ottaa ehdottomasti käyttöön, koska se kuvaa tavallisen suurjuomarin tilannetta todella hyvin.
Tervetuloa kohtuuraittiiksi ystävä hyvä, tästä se alkaa!
Ja edelleen jaksan kyseenalaistaa tätä ajatusta, että miksi yleensä pitää olla alkoholisti/suurjuomari lopettaakseen alkoholin käytön? Itse lopetin vaikka en ollut kumpaakaan, eikä tästä täysraittiudesta ole aiheutunut minulle ainuttakaan negatiivista asiaa.
Eihän se kiellettyä ole missään vaiheessa lopettaa. Harvempi vaan näkee satunnaisen juomisen kovin suureksi ongelmaksi.
En itsekään näkisi ongelmaksi jos pystyisin vain muutamassa annoksessa, ja nekin voisi juoda ehkä vain yhtenä päivänä hyvässä seurassa järkeviä keskustellen. Mutta kun siellä ei olla eikä mennäkään ilman ihan kunnollista taukoa
Ei missään nimessä tarvitse olla suurjuomari, alkoholisti, kohtuualkoholisti lopettaakseen alkoholin käytön. Totta on kuitenkin, että se ei vain tule kohtuullisesti käyttäville useinkaan mieleen, että ilmankin voisi olla ja elää ja jopa nauttia siitä… Kyllä tätä raittiuden vaihtoehtoa kannattaa liputtaa kaikille muillekin kuin ongelmaisille, ehdottomasti!
Tuon asian olen niin funtsinut, että aina parempi mitä vähemmän juo, jokainen.
Ja sitten;
eri suuruiset alkoholimäärät ja juomistiheydet voivat olla eri ihmisillä ongelmallisia.
-elämäntilanteet ovat erilaisia, ja joskus vähäkin juominen on sopimattomattomampaa
alkoholiongelmaakin on niin helkutin monenlaista, ei se useinkaan ole sitä Turmiolan Tommiin rinnastettavaa kaikennielevää itsetuhoa
alkoholismikin on suhteellinen käsite, epäilen, ettäjos ihan tarkkoja ollaan, niin lähes kaikissa ihmisissä on valmiina hitunen alkoholismia, elimistön ja aivojen vastaanottavuus mukavuutta tuottaville aineille, mielleyhtymien muodostuvuus kivojen juttujen muistikuvien ympärille ja tapojen pinttyminen kun ovat niin hyviä aineksia alkoholismille että harvalta ne vailmiudet kokonaan puuttuvat. Toisilla vaan sattuu sopivia palasia just niin paljon ja ympäristö otollinen että menee sinne pahimpien äärimmäisyyksien pohjalukemiin.
Minusta siis ei ole edes tarpeellista lokeroida ihmisiä niin kovin tarkasti, vedellä viivottimella alkoholismin rajoja johonkin määrättyyn väliin ihmisjoukoissa vaan tukea kaikkienkin kohdalla terveempien elämäntapojen muodostumista.
“juoda ehkä vain yhtenä päivänä hyvässä seurassa järkeviä keskustellen.”
Siis työelämässä ei yleensä haluta kilpailijoita ja jo Antti Eskola teoksessaan Sosiologian tutkimusmenetelmät II painottaa, että parhaat tiedot saa toisaalta nousukkailta (puhuu ohi suun) ja toisaalta pudokkailta (ei menetettävää + vitutuskäyrä). Käytäntöteoriat lähtevät siitä, että jos ei pääse uraputkeen niin kyynistytään = esimiesten, osan kollegoita ja työnhakijoiden mitätöinti. Prof. Ari Vepsäläinen painotti, ettei päällikköportaalla ole mitään syytä puhua totta (vastaa Ball&Fosterin artikkelia) ja prof. Juhani Vaivio, että hänen laitokseltaan saa oikeaa ohjausta vain Ikäheimolta sikäli jos se sattuu sinut hyväksymään; osattaisiin puolessa tunnissa ohjata enemmän kuin puolessa vuodessa muuten oppisi. Nyrkkisääntö = mitä kilpailuhenkisempi ala, mitä enemmän työvoiman ylitarjontaa ja mitä vähemmän aitoa osaamista sitä vähemmän mahdollisuuksia järkevään keskusteluun. Järkevät ideasi luultavasti pöllitään. Vrt. esim. se, että teekkarien yhteishenki on parempi kuin kylterien.
Järkeviä voisi sitten ilman kilpailuasetelmaa pyrkiä keskustelemaan yhteisen intressin pohjalta esim. naapurin kanssa lehtien haravoinnista tai vaikka XBoxista konsolipelaamisen kannalta teekkareiden pelikerhossa taikka jossain aidon osaamisen paikassa kuten VTT:llä vaikka valokennoista.
Ryyppääminen + järkevä juttelu tapahtuu vain lähinnä aidon yhteishengen piireissä. Esim. sähköinsinöörien laulu: “nyt paloi multa proppu, ja siihenpä laulu loppu” eikä missään teennäisissä krapujuhlissa.
Ainakin näköjään jotain hyötyä ketjun avaajalle on termien pyörittelystä jos kerran raiteiltaan mennyt kirjoittelu ihmetyttää sen verran, ettei ehdi ryyppäämäänkään!
Silti olen vahvasti sitä mieltä, että kaikenlainen turiseminen kohtuualkoholismista on sinun, Kuronen, kohdallasi täysin turhaa koska koet juomisesi sen verran ongelmallisena, että haluat tehdä asialle jotain. Mitä ihmeen määrittelyjä enää tarvitset? Joku nyppii ja siitä olisi hyvä päästä pois. Ihan ilman kilometrin pituisia diagnooseja tai google-testejä yms.
Tee sama veto mikä minua auttoi lopettamaan vuosikymmenien raskaan - todella raskaan - ryyppäämisen. Heitä selvä musta-valko-asetelma alkoholin suhteen päälle ja katso kuinka pitkälle pärjäät ilman tipan tippaa omin avuin. Jos ei toimi, hanki apua myös oikeassa elämässä. Äläkä masennu ikuisesta “ei ikinä enää tippaakaan” -ajattelusta. Päivä kerrallaan on ihan OK. Ja toisaalta voit liittyä minun klubiini joka sallii ajattelun “voin aloittaa koska tahansa uudelleen jos huvittaa”. Tärkeää viimeisessä on, että mulla on täydellinen valinnanvapaus vs.entinen fyysinen juomapakko. Ei vain onneksi ole huvittanut.
Juu kuten tuossa taisin jo aikaisemmin mainita, tuo koko termi tarkoittaa sitä yhdistelmää jossa kaikki muut näkevät minut kohtuukäyttäjänä, itse alkoholistina. Sen takia näkevät kun eivät ole joka kerta paikalla eivätkä tiedä totuutta. Eli kyllä tää mulle aika selvä peli on
Basi tuossa laajensikin jo termiä tarkoittamaan alkoholistin näkökulmasta sitä tilannetta jossa pitää vielä itseään jossain rajoissa, vaikka rajat onkin jo rikottu.
Huomenna pitäisi mennä myöhäiselle lounaalle töiden jälkeen kun työkaveri lähtee firmasta. Ja sen jälkeen olivat menossa terassille. Pitää vaan pysyä tiukkana, ei oo hetkeen näinkään montaa päivää oltu selvänä kuitenkaan
Mitäs näistä jorinoista hämmentymään, jatkat vain hyvällä tsempillä eteenpäin!
Läksiäisissä ja terassilla vetelet vesiä/alkotonta juomaa napaasi ja pidät hauskaa. Ei se sen kummempi juttu ole. Erotus entiseen on se, että aamulla ei satu päähän, muistat tekemisesi ja vältät todennäköisesti pahimmat kohellukset ja ylilyönnit.
Joo, selvittiin selvänä Nythän on se vaaran paikka kun voi kuvitella että täähän on ihan hallussa ja halutessaan voi olla vaikka selvinpäin. Eli kyllähän sitä viikonloppuna pari ykköstä/pari/yhen päivän… oho ei ollukaan hallussa
Kiitti vastauksesta Kuronen. Hmmmm. Olisin rauhallisempi jos olisit käyttänyt “aika” selvän pelin sijasta termiä “täysin” selvä peli! Mikä estää sinua ottamasta tätä ensimmäistä/viimeistä ratkaisevaa askelta? Miten olisi jos simuloisit itsestäsi rappioalkoholistin jolla on ainoastaan enää yksi ainoa mahdollisuus kääntää kelkkansa? Kaikki tai ei mitään - tänään eikä huomenna!
Noniin tämäkin päivä pulkassa. Huomisen ku selviää ni eka virstanpylväs saavutettu eli viikko
En tiedä onko tää nyt alkoholin vähyyden vai kesän johdosta, mutta nyt ekaa kertaa huomasi jo miettivänsä että voisihan sitä vaikka käydä kaupoissa lauantaina. Ennen ei olisi tullut mieleenkään kun tiesi että sängystä pääsee ylös puolenpäivän jälkeen ja sittenkään ei ennen iltakuutta huvita lähteä mihinkään… Piti myös fillaria fiksata että pääsee töihin, yleensä olisin jättänyt huomiseen “eijjaksanytenää” ja sitten hirveällä kiireellä aamulla koittanut säätää tai mennä autolla. Nyt kuitenkin jaksoi ihan ilomielellä mennä illalla vielä roplaamaan.
Hyvä Kuronen
Alkottomuus vapauttaa hirveästi energiaa muihin asioihin ja haluja tehdä muutakin kuin ryypiskellä.
Kirjoittelen itse tuolla kotikanavalla (Tao Taonakin) ja meidän koko perhe kärsii juuri siitä että kun isi ottaa niin isi ei jaksa/ei huvita tehdä juurikaan mitään
Toivotan sulle tsemppejä ja selviä päiviä rutkasti lisää!!
Aijai käytiin kaupungilla syömässä ja oli siellä nätti keli. Kyllä kävi monta kertaa mielessä jo että hitto töiden jälkeen terassille kyllä kelpais.
Sain onneksi töihin tilaamani testilaitteet tänään, täytyy viedä ne kotiin niin ehkä saa pidettyä huomion niissä eikä ehdi tylsistyä ja haettua kaljaa kaupasta Ja kun tänne kirjoittelee niin tulee aina muistutettua että mitkä ne tavoitteet nyt olikaan.
Nyt ollaan alussa, perjantaina tuli viimeksi juotua kaljaa. Tämän jälkeen olin syntymäpäiväjuhlilla jossa ryypättiin, mutta olin vähän alkoholia juovalle kuski joten päästiin lähtemään ennen puoltayötä jo pois. Ja kyllähän se vitutti niitä kännisiä katella.
