Kohti valoisampaa arkea

Heipä hei kaikille –
aikani näitä keskusteluita lukeneena ajattelin nimimerkin luoda ja hakea täältä tukea omalle juuri alkaneelle projektilleni. Nyt on taas seinä alkoholin kanssa vastassa ja tämä pitäisi nyt selättää. Saada siis alkoholin käyttö kuriin.

Olen siis reilu nelikymppinen mies, jonka elämään alkoholi on 25v melko paljon kuulunut. Noin 10v sitten aloin tunnustautua itselleni alkoholistiksi, sen jälkeen sitä usealla tavoilla pakoillut ja välillä tilanteen hyväksynyt. Elämän kulissit on sillä lailla pysyneet kasassa, että asiasta ei ex-vaimon lisäksi taida muut suuremmin tietää. On siis hyvä työ, hyvä fyysinen kunto, hyvä yhteishuoltajuus, nuori ja kaunis (alko-terve) naisystävä, finanssiasiat balanssissa ja silleen.

Mutta tuohon ongelmaan – kaljaa/viiniä vaan kuluu nyt taas ihan liikaa. Krapulat ovat muuttuneet aivan kauheiksi, eikä niitä oikein enää uskalla kohdata ilman pientä tasoittelua. Ja krapula ei enää ole päänsärky tai huono-olo - vaan kauhea ahdistustila jossa tuntuu, että sydän leikkaa kiinni, hengitys salpaantuu ja iskee kovia paniikkitiloja. Jos pörpöttelyä on ollut muutamana päivänä putkeen, niin sen jälkeen tuota ”kuolemantilaa” kestää useampi päivä. Juomiseen myös liittyy suuri häpeä ja sen salailu – se on henkisesti raskasta.

Nykyään tulee harvemmin vedettyä ”kooma-kännejä”, mutta korkeahkon toleranssin takia viikon juomasaldo on helposti 6x 0,5l olut 1-2krt viikolla ja sitten viikonloppuna 1-2 plo ”ruokaviiniä” ja nuo oluet päälle. Eli olisiko keskimäärin 35-40 annosta/vko…

Olen asiaa aika paljon pohtinut, miksi juon. Ja oikeastaan aina päädyn siihen, että pääsyy on että ”elämä on niin hiton tylsää”. Varsinkin pikku-lapsiarki oli minulle aivan kuolettavaa aikaa. Silloin tämä nykyinen ”tissuttelu-moodi” sai alkunsa (korvasi aikaisemmat rilluttelu-reissut kavereiden kanssa).

Ihan rappiolla tässä ei vielä ole; 2018 tuli pidettyä 2x 1kk tauko, sekä useampia 1-2vko taukoja. Nyt alkuvuodesta kun olen pari kertaan
tipatonta kuukautta yrittänyt, niin ei ole kahta viikkoa päässyt.

Mutta palaan nyt tuohon projektiini. Tavoite on siis päästä tästä paskasta tavasta eroon ja painaa alkoholin käyttö n. 10 annosta/vko tasolle, joka se sosiaalista ja viikonloppuun osuvaa. Aloitan nyt taas tuommoisella selvällä kaudella (itse asiassa laitoin korkin kiinni viime perjantaina, eli 22.3.) ja mietin sitten keväämmällä, miten sitä uskaltaa availla, vai onko se pidettävä täysin kiinni.

Ajattelin, jos yrittäisin täällä hieman päiväkirjanomaisesti kertoa miten homma etenee ja toki samalla haastan samankaltaisessa tilanteessa painivia henkilöitä mukaan onnistumaan :open_mouth: – vertaistuki tai silleen…

Tervetuloa joukkoon!

Kovin on tutun oloinen tuo taustasi, vaikka eri sukupuolta ollaan ja minä varmaan noin 10 vuotta vanhempi. Mutta nuo kamalat krapulat minutkin on pysäyttänyt ja tänne tuonut.

Jonkun mielestä meidän varmasti kannattaisi siirtyä suoraan lopettajiin, mutta voi tätäkin ensin kokeilla. On meillä täällä monta onnistujaakin joukossamme.
Ja sinullakin jo hyviä meriittejä plakkarissa!

Tervetuloa munkin puolesta joukkoon!

Kun lukee ketjuani, luulee moni että mulla on alkoholin kanssa asiat hyvin, muttei ole! Meillä on taloyhtiön saunavuoro kahdesti viikossa ja vaimo on alkanut nalkuttamaan, että joka saunailtako on pakko sitä olutta kitata ja uhkaillut jo avioerolla! Kahtena viikonloppuna peräkkäin on ollut yövieraita ja alkoholia kulunut.

Nyt ajattelin ottaa haasteesi vastaan ja pitää toistaiseksi korkin kiinni! Paljon tsemppiä meille!

Moikka Vilma,
kiitos kun kirjoittelit - lueskelin jo aikaisemmin tuota sinun “päiväkirjaasi”.

Kyselit siinä alkuun keinoja välttää ja hallita noita krapula-aamujen tasottavia. Varsinkin tilanteessa, kun se fyysis-psyykkinen olo on paha. Itselläni pari keinoa, joita olen käyttänyt: alkoholiton siideri (varsinkin Köpparsbergin) - jos esim. miehesi sinulle semmoisen krapulassa lasista tarjoilee ilman, että tiedät sen olevan alkoholitonta, on vaikutus hyvinkin helpottava ja tuo henkisen suoriutumiskyvyn. Jos olet GT-ihmisiä, niin Tonic “raakana” on myös hyvä plasebo.

Toinen keino on joku tosi mieto (esim itsellä 1-olut) - vie sen ihan pahimman ahdistuksen terän, mutta tuo lähinnä vessahädän, eikä homma näin taitu 2pv:n tissutteluksi.

Moi ja tervetuloa!

Tuo krapulahomma on itsellänikin muuttunut pahemmaksi. Kun olen juonut hirveitä määriä, niin tulee tuollainen mainitsemasi olotila. :open_mouth: Sitten sitä ihmettelee miksi pitää myrkyttää itseänsä niin. Tänä vuonna olen päättänyt, etten enää juo niin paljoa että tulee tuollainen krapula. Enkä aio juoda darrakaljoja enää. Vaikka olen “vasta” 30v niin tuntuu että keho ei enää kestä alkoholia ihan samalla lailla kuin nuorempana.

Tässä sitä valvotaan täyden viikonlopun ( pe la su ) juomisten vieroitusoireita. Onhan mullakin tota krapula - ahdistusta, mutta olen siitä onnellisessa asemassa että mulle psykiatri on määrännyt pysyvän diapam lääkityksen bibo sairauteeni. No tietenkään diapamia ei uskalla ottaa liikaa krapulaan kun ajaa autoa ettei syyllisty lääkerattijuoppouteen! Sairauteni meni muuten viime vuosina niin pahaksi että päädyin työkyvyttömyyseläkkeelle. No lähentelen jo kuuttakymppiä ja mulla oli hyvä duuni ja hyvä liksa, niin eläkekään ei ole kaikkein pienin. Mutta kuten jo sanoin, nyt pidetään toistaiseksi korkki kiinni!

t. Juhani

moikat AikaHerätä ja tervetuloa,
hyvät tavoitteet sulla ja varmasti realistiset mutta silti tarpeeksi vaativat kuten tavoitteiden pitääkin olla.
vain siis viikonloppuisin, vain sosiaalisissa tilanteissa ja max 10 annosta. onhan tuossa tekemistä mutta pystyt siihen varmasti. ja toi on upeaa jos eli KUN aloitat pyrkimyksesi muuttaa tapasi täysin tipattomalla kaudella.

minäkin kannatan/suosittelen päiväkirjamaista kirjoittelua kaikille, siis siinä tapauksessa jos se tuntuu itsestä luontevalta.
jotkut taas kokevat liiallisen “plinkkailun” ahdistavaksi tekijäksi mainiten että jatkuva Plinkissä oleilu vain vauhdittaa/lisää alkoholin ajattelemista huonossa mielessä. ymmärrän tätäkin näkökulmaa mutta itse koen asian päinvastaisesti.
kun olen tänne “oksentanut” niin alkkisasioitani kuin muitakin asioitani niin paine lievenee ja muulloin päähän mahtuu muitakin kuvioita taikka mietteitä.
käytät projekti-sanaa, samoin minä. kun liityin tänne koin olevani nimen omaan eräänlaisen projektin alussa mitä halusin jatkaa. ja ne tavoitteet ne tavoitteet. ensin mulla oli se että vain perjantaisin, ettei ikinä keskellä viikkoa. ei onnistunut heti vaan räpiköin ja rimpuilin ainakin vuoden, ylikin. mutta sitten se alkoi luistaa, ja siitä onnistumisen kokemuksen saaneena tein uuden tavoitteen.
erilaisia vaiheita on ollut runsaan kahden vuoden aikana. ja niitä takapakkeja!

no mutta, halusin vaan toivottaa Sut tervetulleeksi ja kiva kun liityit joukkoon.
pysyhän linjoilla jatkossakin, toivoo Sylvia :smiley:

Kyllä se yleensä on oikea hetki pistää rajoitin päälle, kun lähipiiri asiasta “voimakas sanaisesti” huomauttaa. Mutta mikäli pysyvämpää muutosta tavoittelee, niin kyllähän sen on itsestä lähdettävä. Niinkuin aina kaikki muutos. Olen itse sitä mieltä, että tavoitetila pitää muotoilla itse ja semmoiseksi, mitä todella itse haluat (ja ainahan sitä voi siinä toivoa, että se oma hyvinvointi sitten valuu laajemmin ympärille ja tuottaa mielihyvää myös läheisille).

Sinulla varmasti tuo lääkkeiden käyttö hallussa, mutta eiväthän nekään mitään täysin autuaaksi tekeviä ole. Itse olen kovin lääkevastainen - pelkään, että niillä vain luo itselleen uuden ongelman. Seurasin tätä nuorempana vieressä, kun nuoruuden ystäväni sairastui biboon ja skitsofreniaan ja sai vahvat mielialalääkkeet. No ne sitten vei elämästä kaikki ylä- ja alamäet, joten hän ryyppäsi pari haimatulehdusta kunnes oli teho-osastohoitojen jälkeen pakko lopettaa. Siirtyi siitä sitten huumeiden pariin, että saisi edes jotain tuntoja aikaiseksi… lopulta hän tajusi (psykiatrien ja meidän ystävävien tukemana), että ehkä pitäisi keskustella lääkärin kanssa tästä ongelmasta eikä “itse-lääkitä” itseään näiden psyykeaineiden toisiaan kumoavilla vaikutuksilla… nykyään hän päihteetön, mutta pääkoppa ei tosin käy ihan kaikilla pytyillä.

Ja haluan korostaa, että “pata kattilaa soimaa” - meillä kaikilla on omat ristimme kannettavana ja meidän täytyy itse valita polut joita kuljemme.

Tsemppiä alkaneeseen viikkoon!

Kylläpä on taas kivan keväinen aamu täällä pk-seudulla. Kylmä, mutta kyllä se yleensä Juhannukseen mennessä kääntyy plussalle…

Itse nautin suunnattomasti näistä aamuista, jolloin heräät ennen herätyskellon soittoa täysin levänneenä. Sitä voi jonkin aikaa tuijotella kattoa ja miettiä mitä kaikkea tämäkin päivä voi tuoda tullessaan… varsinkin kun vertaa niihin krapula-nuhruisiin aamuihin, kun herää ja tajuaa, että tämäkin päivä on tuomittu menetetyksi heti ensimmäisestä silmän avauksesta alkaen.

Flunssan jälkihöyryt vielä vähän painaa, mutta kävin jo eilen illalla kevyesti liikkumassa 1,5h palloilun parissa.

Olo mitä mainioin :smiley:

Tiedän olevani hyvin suorituskeskeinen ihmistyyppi. Siksi tämmöinen “projekti-lähestymiskulma” sopii minulle parhaiten, vaikka tässä nyt ollaan muuttamassa elämän prosessia :smiley:

Minulla on näitä projekteja ollut myös aikaisemmin. Olin noin 10v sitten suunnilleen vuoden verran juomatta mitään. Tykkäsin siitä elämästä. Sitten tuli elämään vähän kupruja (burnoutti, lapsi, ero ym.) ja homma on päässyt vähän lipsahtamaan alkoholilla turruttamisen puolelle…

Nyt kuitenkin tähyän toiveikkaana eteenpäin ja haluan taas lisää kivoja asioita elämääni!

Hienoa, että olet kerran onnistunut olemaan jopa vuoden juomatta. Silloin tiedät, että pystyt siihen.

Vinkkisi plasebo juomista krapulaan on kokeiltu eikä valitettavasti toimi, jos muutakin on saatavana. Nyt yritän pedata asiat niin, että ei olisi mitään juotavaksi sopivaa kotona niin ei voi sortua. Jonain päivänä haluan kyllä olla vahvempi ja pystyä vastustamaan kiusauksia vaikka niitä olisi läsnä, mutta vielä en ole siellä. Pikku hiljaa sitä kohti. Pian on taas pääsiäinen, jolloin tätä joutuu varmasti harjoittelemaan.

Ensimmäinen tipaton viikko soljuu vauhdilla. Eilen illalla tuli ensimmäistä kertaa ajatus siitä, miltä kylmä olut pitkän päivän päätteeksi maistuisi. Tunnistin heti ajatuksen ja tuli fiilis “heh… sinuahan (viinapiru) jo vähän odotin - unohda, tää sujuu hyvin näin” - ja sinne se ajatus jäi.

Ensi viikonlopuksi on kivasti ohjelmaa tiedossa, joten uskoisin selvittäväni sen ilman suurempia haasteita. Ja sitten ollaan jo tukevasti 2.viikon puolella. Aikaisempien kokemuksien pohjalta sitten se 2. vkl on paha … silloin on jo hyvän olon tunne rinnassa (“eihän minulla mitään ongelmaa ole; näin helposti voin olla pari viikkoa juomatta”). Mutta en nyt murehdi vielä sitä…

Eilen sain myös hyvän idean vanhan harrastuksen uudelleen henkiin puhaltamisesta - ajattelin hankkia harraste-ajoneuvon. Ei mitään autotallissa rassattavaa versiota (=pari fiksaus kaljaahan tämä vaatii), vaan suoraan ajoon kelpaavaa menokkia. Sen kanssa olisi kiva pyöriä ja tyttöjen päitä kääntää - eli mielekästä tipatonta tekemistä :smiley:

Mullakin soljuu ensimmäinen tipaton viikko mukavasti. Tosin aloitin vasta maanantaina. Harrasteautot ovat hienoja. Itselläni ei ollut nuorena miehenä kuin kuplavolkkari, mutta kaverilla oli 60 - luvun muskeliauto Ford Mercury Cougar eli elohopeapuuma. Autossa oli viritetty 5.7 litrainen V8. Kun kaasupolkimen työnsi nurin niin selkä liimautui penkkiin kiinni. Sen ratissa tuli vietettyä paljon raittiita viikonloppuja kun kaveri halusi ottaa vähän olutta. Eläköön raitis projektimme!

t. Juhani

Vaikka mulla on omakin ketju, niin kirjoitan tähän, koska Sinä AikaHerätä haastoit muita samanhenkisiä tipattomalle! Joo taas on valvottu vaikkei sunnuntain jälkeen ole juotu tippaakaan ja päivällä otettu vain varttitunnin torkut. Jotenkin kuitenkin helpottaa kun kirjottaa sen tähän. Voihan tässä plinkissä olla muitakin unettomia valvojia!

No viikonloppu kuitenkin lähestyy! Meille tulee huomisesta perjantai - illasta sunnuntaihin yökylään vaimon ystävätär. Mutta ei hätää! Hän käyttää yhtä äärimmäisen vähän alkoholia kuin vaimokin, joten ei pane pahakseen vaikkei mitään tarjottaisikaan. Eli raitista viikonloppua päin!

t. Juhani

Moi Juhani,
sinulla oli sitten uneton yö … minä olen enemmän “ilta-torkku, aamu-virkku” tyyppiä. Koko viikon herännyt ennen herätyskellon soittoa ja ehtinyt vähän kattoa tuijottelemaan ja miettimään miten kiva fiilis on…

Viikko on mennyt vauhdikkaasti. Flunssa on vähän painanut. Eilen pääsin kuitenkin tauon jälkeen salilla käymään ja siitä sai taas kivan olon.

Viime pe oli viimeinen kerta, kun tuli jotain juotua. Ehdinpä silloin terassikaudenkin jo avaamaan ja yhdellä huureisella töiden jälkeen käymään (joten sekin on hoidettu, eikä häiritse nyt akuutisti tätä alku-spurttia). Viime pe meni kyllä melko maltillisesti. Juuri nyt en kyllä yhtään kaipaa sitä nuhruista oloa, joka illalla silloin on tai aamulla, kun herää vanhan viinin karvas maku suussa…

Tänään vielä työpäivä edessä - kevään aurinkoiset iltapäivät ovat perinteisesti olleet vaaran paikkoja, mutta eiköhän tästä selvitä.

Aurinkoista päivää kaikille!

eka viikko siis plakkarissa sulla AikaHerätä, hyvä hyvä!
ja Juhanillakin tulee sunnuntaina tuo viikko täyteen.
tuo on niin totta tuokin että se toinen peräjälkeen raitis viikonloppu alkaa tehdä jo tiukkaa, tuttu tunne ainakin menneilta ajoilta.
samoin tuo kun alkaa kuvitella ettei mitään ongelmaa edes ole. apua, saako nauraa (siis itselleni nauran) :laughing:
siinä se ongelma(kohta) just lepääkin, siinä kohdassa mikä on itselleen vaikea selättää.
helppohan sitä on krapulassa päättää ettei juo, mutta kun on ollut raittiina jonkin aikaa niin siinä vasta se ongelma mitataan.
mulla oli joskus vaikea paikka jo siinä kun olin tehnyt suuremman ns viikkosiivouksen. kun koti oli siisti niin aivot käskivät mars kaljakauppaan.
ja olihan niitä vaikeita paikkoja vaikka kuinka. tietyn ihmisen tapaaminen, tietyt tunteet, kuten ilo tai vastaavasti pitkästyminen; nekin olivat mulla vaikeita. alakuloon join/juon harvemmin. tai joku sokkiuutinen, sekin laukaisee yhä edelleen semmoisia kierroksia että kylmä bisse tänne kiitos.
tsemppiä sulle AikaHerätä. ja kaikille muillekin!

Vaimon ystävätär saapui eilen illalla ja ilta meni mukavasti kivennäisveden voimalla seurustellen. Tänään naiset käyvät vähän shoppailemassa ja minä pidän koirallemme seuraa. Illalla naiset menevät konserttiin jonne heidät heitän kun sieltä on vaikea saada parkkipaikkaa. Seurustelen taas koiramme kanssa ja sitten haen naiset pois. Ja sitten onkin minun palkintoni vuoro eli 4 isoa keskaria. OOPS!!! :exclamation: eipäs olekaan kun olen tipattomalla. Eli ilta jatkuu kivennäisveden ja ruuan merkeissä! Kovasti tsemppiä meille!

t. Juhani

Huomenta!
aurinko paistaa, linnut lautaa, taitaa tulla kevät…

Juhani - hienoa, että sinulla on pysynyt oluet jääkaapissa. Minä siirsin omani jo pois kylmästä “kuivakaappiin” - eivät näin huhuile joka kerta kun avaan jääkaapin oven.

Eilen oli niin upea päivä, että tuli kaivettua “kaksipyöräinen rakastajatar” talvipesästään ja suristelin sillä koko illan ympäri kyliä. Nyt vähän takapuoli hellänä, mutta tänään jatkuu :sunglasses:

Eilen kyllä tuli pieni lipsahdus, söin rommi-rusina jäätelön :open_mouth: , mutta ehkei sitä lasketa. Tai en ainakaan siitä itse laskuriani nollaa :smiley: :smiley:

Olo tuntuu yhä tosi hyvältä ja vahvalta. Jotenkin tuntuu, että näen taas elämän ympärillä kirkkaammin ja eihän tämä niin tylsä paikka ole, kaikkialta löytyy jotain tutkittavaa tai tekemistä. Samalla vahva olo, että miksi hitossa minä olen tätä kaikkea hienoa “pullon pohjan läpi” katsellut… ← tyhmä :bulb:

Aurinkoista ja mukavaa viikonloppua kaikille!

Tuttua tuo oluiden siirtäminen jääkaapista kuivakaappiin, pois näkösältä. Ja kuivakaapissakin piilotan ne muiden tuotteiden taakse, ettei niitä näy. :laughing: Sitten kun himo iskee, niin muistaa että täytyy ensin kaivaa ne sieltä kaapista ja sitten vielä odottaa että kylmenevät, siinä ajassa sitten voi mieliteko mennä jo ohi toivottavasti. :smiley:

Aijai - nyt sit iski.
Reilu viikko mennyt kivasti, mutta nyt on ensimmäinen tiukka paikka. Ulkona on kurja sää, ei mitään järkevää tekemistä ja istun yksin Netflixiä katsomassa… ensi viikon työt häilyy jo vähän mielessä ja siellä on kaikenlaista “paskaa” edessä.

Tavallisesti hakisin juuri nyt sopivan setin olutta, nappaisin semmoisen kivan pienen pöhnän päälle ja saisin päivän hoidettua. Toki tämmöisen “tipattoman kauden” jälkeen tuo pöhnän hallinta usein vähän epäonnistuu ja nousuhumala on niin kivan tuntuinen, että sitä sit vetäisee vähän tujummat → aamulla saa taas miettiä, monelta uskaltaa ajaa…

Nyt siis vahva olo, että olutta kiitos! Olenhan sen ansainnut…

Tämä tila, olo ja hetki täytyy nyt jotenkin selvittää. Perkule, periksi en nyt anna. :angry: :angry: