Olen 32-vuotias mies. Kulissit ovat kunnossa: käyn töissä, opiskelen, raha-asiat ovat kunnossa. Varjopuolina keskivaikea masennus, johon on lääkitys ja alkoholismi.
Juomiseni alkoi täysi-ikäistyttyäni. Kavereiden kanssa oli kiva käydä baareissa tai viettää saunailtaa. Aikaa myöten kuvioihin tulivat opiskelijabileet ja -tapahtumat. Kaikki oli kuitenkin sikäli hyvin, että illanvieton jälkeen mitään putkea ei jäänyt päälle. Kotona tuli oltua selvin päin ja baarireissulle saattoi aivan hyvin lähteä autolla ja olla juomatta mitään. Muutamia vuosia sitten suhde alkoholiin alkoi vähitellen muuttua. Baarit ja sosiaalinen elämä jäi pikkuhiljaa taakse ja tilalle tuli kotona tissuttelu. Samaan aikaan masennus teki tuloaan ja iski lopulta voimakkaammin. Aluksi sitä joi vain pari-kolme illassaan, eihän se vielä ollut mitään. Määrät kasvoivat vähitellen salakavalasti. Ensin pieni six-pack, sitten vähän isompia tölkkejä ja lopulta illan annos alkoi vakiintua kahdeksaan pinttiin. Viikkokulutus siis 70-80 annosta. Eikä sitä enää edes isommin ajatellut, juomisesta oli tullut rutiinia joka toistui illasta toiseen.
Mt-kuntoutuksesta sain lähetteen A-klinikalla parisen vuotta sitten. Tapaamisia oli säännöllisen epäsäännöllisesti, välillä parin viikon välein, välillä saattoi olla parinkin kuukauden taukoja. Puhuttiin vähentämisestä ja raittiista jaksoista, joista mikään ei lopulta toteutunut. Päihdehoidosta ei ollut mitään apua, koska en edes yrittänyt lopettaa juomista tai edes vähentää. Reviaa kokeiltiin ainakin pariin kertaan, hetkeksi se auttoi vähentämään mutta mitään pysyvää tulosta ei tullut.
Tammikuussa iski huono hetki, jolloin tarvitsin parin päivän sairasloman töistä. Paperissa luki toisena sairasloman syynä alkoholin käyttö, jolloin asiaan puututtiin myös työpaikalla. Tuli käynti työterveydessä, jossa kirjoitettiin hoitoonohjaussopimus vuoden ajalle. Sekään ei vielä tuottanut tulosta, juominen jatkui entisellään. A-kilnikalla keskusteltiin edelleen ja alettiin hakea ensiksi yhtä raitista päivää viikossa, siitä tavoitteena jatkaa kahteen päivään ja niin edelleen. Aloitin myös Revian uudelleen. Pieniä tuloksia alkoi tulla, viikkoannosten määrä väheni hieman.
Kaksi viikkoa sitten tapahtui jotain. Olin lykännyt juomisen aloittamista pitkälle iltapäivään, päätin että yritän saada sen raittiin päivän. Lähdin pois kotoani päästäkseni vähän toiseen ympäristöön jossa juomattomuus voisi olla helpompaa. Päivä onnistui ja päätin yrittää toista päivää. Toisena iltana menin A-killan tulokasiltaan, tiesin paikan entuudestaan ja sinne olikin helppoa mennä. Näin sain toisen raittiin päivän, sitten kolmannen. Kolmantena tai neljäntenä iltana päivitin Facebookia, kerroin olevani pitkästä aikaa raittiina. Yllätyin, miten moni päivityksestäni tykkäsi ja sain lisää virtaa jatkaa samalla linjalla. Seitsemäntenä raittiina päivänä kävin ensimmäistä kertaa AA-palaverissa. Vähän vieraalle ypäristölle se tuntui, mutta samalla asialla oltiin sielläkin. Päihdelinkin keskusteluja luin myös paljon.
Tänään minulla on 14. raitis päivä. Näin pitkään olen viimeksi ollut raittiina todennäköisesti vuonna 2006, jolloin vietin tipattoman tammikuun. Iltojani olen täyttänyt raittiilla tekemisellä. Jos en ole töissä, olen käynyt sekä AA:ssa että A-killan illoissa. Olut on vaihtunut limppariin ja jokailtainen pizzan syönti on jäänyt. Parina iltana on toki tehnyt mieli juoda. Ehkä eniten siksi, että sehän oli jo opittu tapa. Tuntui oudolta jättää oluet ostamatta, mutta jälkeenpäin on ollut hyvä olo raittiudesta. Toivottavasti täältä saisi lisää tukea ja neuvoja. Olen lukenut paljon keskusteluita ja toivoisin että tähänkin ketjuun sellaista saataisiin aikaan. Koetan käydä päivittämässä tuntoja ja raittiuden etenemistä säännöllisesti.
. Mutta ihan suoritettavissa oli. Noin muutoin olen aika huono neuvomaan näissä ajankäyttökysymyksissä. Asun maalla vahassa talossa, joten ei lopu täällä tekeminen ikinä!