Kohti parempaa elämää

Nimittäin vuosi sitten olen ollut viimeistä kertaa krapulassa ja löytänyt oman pohjani. Taustalla koko aikuisikä juomista, usein humalaan. Tuolloin masentuneena, elämänhaluni menettäneenä ja kaikinpuolin epätoivoisena lupasin itselleni, että juomisen on loputtava, jos haluan vielä elää ja arvostaa itseäni edes hivenen.

Siitä on vuosi, ei yhtäkään annosta alkoholia. Toki muutama tiukka paikka, ensimmäiset kuukaudet alkoholi pyöri mielessä jokainen tunti. Epäilin, etten voi koskaan iloita elämästä ilman alkoholia.

Miten väärässä olinkaan! Elämänilo on palautunut, elän elämäni parasta aikaa ja saan nauttia joka hetkestä. Olen saanut itsekunnioitusta takaisin pala palalta, opetellut tuntemaan itseäni ja hiljalleen alkanut ymmärtämään käyttäytymis malleja, joita alkoholismi ja läheisriippuvuus teettää.

Kiitollinen joka päivä, toivon että tämä jatkuu ikuisesti.

Hienoa, perässä tullaan! Omalta osaltani asia on ns. jalalla.

T. Puuhapete

Tarinasi on suoraan kuin minun tarinasta kohti alkoholitonta elämäntapaa. Tosin minä aloitin raittiuteen tutustumisen noin kaks vuotta sitten ja vihdoin sain täysraittiudesta kiinni viime kesänä. Nyt raitistelua takana 161 päivää, eikä paluuta ole enää entiseen. Voin sanoa, että alku ei ollut helppo. Vaatii tietynlaista vahvuutta ja määrätietoisuutta, että askel askeleelta pääsee ylittämään kynnyksen ns. paremmalle puolelle. Kiva, että tätä kautta saa tutustua muihinkin raitistelijoihin ja saa vertaistukea omalle polulle. Kiitos, että jaoit sun tarinasi Miltaq?

Onnittelut vuodesta, mahtava homma! Kiva lukea tälläisiä tarinoita. :slight_smile:

Kiitos!

Minua on auttanut päiväkirjan kirjoittaminen, ei tänne julkisesti vaan ihan yksityistä päiväkirjaa, mihin oon hyvin rehellisesti kuvannut tuntemuksia matkan varrelta. Raittiuden alussa kirjoitin päivittäin ja sen jälkeen viikoittain.

Juomishimojen yllättäessä luen niitä alkuaikojen tekstejä, missä olen musertavan ahdistuksen kourissa.

On ollut myös mielenkiintoinen seurata, miten kuukausi kuukaudelta mieliala on alkanut paranemaan ja alkanut nähdä valoa tunnelin päässä.

Tsemppiä jokaiselle täällä, raitis elämä on ihanaa :slight_smile:

Tämä viestisi sattui kyllä minulle sopivaan aikaan. Juurikin olen lopettamispäätöksen tehnyt ja paljon asiaa pohtinut, miten raitis elämä lähtee sujumaan. Miten käyttää aikaa, jota jää, kun ei tarvitse alkon kanssa säätää. Nyt ainakin väsyttää kovin ja on paljon ajateltavaa. Mutta eteenpäin!

Perässä tullaan , alkuvaiheessa mutta päättäväisenä.

Viime yönä unessani join. Se oli tosi todentuntuista, muistan miten ahdistunut olin ja mietin että miksi olen mennyt tekemään jotain näin tyhmää. Voi luoja sitä helpotuksen määrää, kun heräsin ja tajusin että ei ole krapulaa ja se oli unta.

Kyllähän tuo juominen syvät haavat on jättänyt. Usein tulee mieleen juttuja, jotka hävettää ja tekis mitä vaan että sais tekemättömäksi, vaan eipä saa. Näiden kanssa on elettävä, toisaalta en olisi se ihminen joka olen, ilman tuota tuskaista kokemusta alkoholismista.

Tsemppiä kaikille kanssa pyristelijöille, nyt 1v ja reilu 3kk raittiutta, toivottavasti loppuelämä edessä.