Kiti lopetti leikin

No niin, hienon viiden viikon selvän putken päätteeksi join sitten perusteelliset viimeiset kännit. Ehdin jo katua ja päättää olla juomatta ja kirjoitin tuonne vähentäjiin mutta piti se viikonloppu sitten vielä tempaista päälle päätteeksi.
Viimeinen kalja on juotu aamuyöllä ja nyt on krapula muttei enää luojan kiitos morkkista!
Se taas johtuu siitä että mieheni päätti hyväksyä minun retkahdukseni tyynesti, kun ei suuttuminen tehonnut vaan pahensi asiaa.
Eli tänään on sitten se ensimmäinen päivä, onneksi onkin kohta ohi, pääsee vihdoin nukkumaan.
Kaikille kaikkea hyvää! :smiley:

Mukava nähdä sinut täällä, tiesinkin jo vähän odotella :slight_smile: Paljon tsemppiä!

Kiitos Pumpkin! hyvä olla täällä. :slight_smile:

Päivää.
Soitin AA:n vastauspuhelimeen ja annoin numeroni ja sieltä soitti minulle takaisin joku nainen. Juttelimme jonkin aikaa puhelimessa. Hän oli ollut jo parikymmentä vuotta raittiina AA:n avulla ja minulle heräsi se fiilis mistä täälläkin niin usein olen kuullut puhuttavan, että en ole “tarpeeksi alkoholisti” että minun tarvitsisi/kannattaisi mennä sinne ryhmään.
Sain kuitenkin tietää että tänään illalla vähän matkan päässä on kokous, ja harkitsen sinne menemistä mutta en kyllä ole yhtään varma haluanko sittenkään mennä.
Olo on nyt ristiriitainen. Keittelen mehua ja sokeri on loppu, kauppaan siis olisi mentävä ja rahat on ihan minimissä—tyhjiä pulloja kyllä on pussillinen keittiössä muistutukseksi retkahduksesta. Vien ne kauppaan ja ostan sokeria ja maitoa ja jotain muuta tarpeellista mutta en kaljaa, en prosentillista enkä prosentitonta. Mittari on toistaiseksi täynnä. :unamused:

Hei,

Muistan hyvin nuo tunnelmat ennen ensimmäistä palaveria. “Enhän minä nyt näin alas ole voinut vajota”, “siellä on vain vanhoja ukkoja ja ne on juoneet vuosikymmeniä, minä en edes kymmentä vuotta” jne. jne. Selityksiä siis riitti, mutta henkisesti olin vain niin rikki, että mikä tahansa kelpasi. En tarvinnut, kuin oivalluksen että elämäni ei vallinneella tyylillä tule parempaan suuntaan menemään mitenkään. Oli yksi suunta ja se oli toooodella jyrkkänä alaspäin. Joten ei sitä AA:ta häpeillä kannata ainakaan! Sieltä pohjalta ei ole, kuin tie ylöspäin ja vauhdinottaminen ei liene paheksuttavaa!

Kiitos Ikzu.
Juttelin vielä toisen kerran puhelimessa tämän saman naisen kanssa ja kerroin että minusta tuntui tältä, ja sitten hän kutsui minut kotiinsa ja mentäisiin yhdessä sinne kokoukseen ja lupasin harkita. Nyt sitten päätin että menen, koska olisi tyhmää jättää kokeilematta sellaista mistä voisi olla apua. Jos ei ole mun juttu niin ei minua sinne kukaan pakolla tule kotoa raahaamaan toista kertaa. Juttelin myös anopin kanssa asiasta ja hän oli samaa mieltä ja sitten puhuin mieheni kanssa ja hän lupasi että saan auton niin menen sillä ja hän katsoo lapset.
Huh huh. Nyt alkaa kuumottaa. Pitää laittaa ruokaa ja pestä lisää pyykkiä ja siivota ja käydä suihkussa ja mennä AA:han. Voi mikä todo-lista! :confused: Kammottaa, mutta menen.

Vilpittömin mielin tervetuloa toipumaan.!!
Toivon hartaasti, että löydät ja saat mitä tarvitset. Voimia, rohkeutta ja avointa sydäntä.

Kannattaa mennä sinne AA, eihä siel o sit jatkos pakko käyä, mut näät ainaki mitä siel o.

Kiitos, Rahvas ja abcdefg123. Kyllä tämä tästä. :blush:

Eikös se ole niin, että kaikkea kannattaa kokeilla, paitsi sukurutsaa ja kansantanhuja? Joten kokeile ihmeellä AA:ta! Monet saavat sieltä korvaamattoman arvokasta vertaistukea!

Ja täältä sitä saa myös! Olet oikealla tiellä, tervetuloa Lopettajien iloiseen joukkoon Kitiara! :smiley:

Hei,

Tuo soittaminen vielä toisen kerran oli tosi rohkea teko :smiley: . Ensimmäinen askel ei ole helppo ottaa, kun se on otettava itse. Kannattaa mennä avoimella mielellä ryhmään ja vielä toisen ja kolmannenkin kerran. Jos mahdollista kokeilla eri ryhmiä. Voin vakuuttaa että kaikki ovat iloisia tulostasi, tarina on pohjimmiltaan kaikilla sama, totaalinen tappio alkoholille.
Paljon tsemppiä sinulle!

Juhuu Kiti, nyt kaikki innolla odotamme raporttiasi ensimmäisestä ryhmästä. Äläkä pelästy, jos ei heti tunnu kotoisalta, minä (ja varmasti monet muut) olin aluksi ihan pihalla. Ja monet myös kokeilevat eri ryhmiä ennen kuin löytävät omansa.
Ja täältä plinkistä ainakin löytää mukavia ihmisiä ihan shoppailematta :smiley:
tervetuloa joukkoon
slangi

Kiitos teille kannustuksesta.
Kävin sen naisen luona vähän alkulämmittelemässä ja hän kertoi minulle elämäntarinaansa ja muutamia muitakin asioita ja käytiin sitten kokouksessa.
Siellä oli aika vähän porukkaa, eli pieni ryhmä, mikä sopi minulle mainiosti.
Tämä tukinainen piti huolta että päsin istumaan viimeiseen penkkiin että saan rauhassa kuunnella ensin, ja kuunteleminen oli ihan mukavaa. Vuorollani sitten kerroin lyhyesti oman historiani ja nykytilanteeni ja kädet tärisi ja oma ääni kuulosti vieraalle, mutta sainpahan esittäydyttyä. Porukks oli mukava ja kaikki toivottivat minut tervetulleeksi omalla puheenvuorollaan. Kokous kesti puolisentoista tuntia mikä oli aika yllättävää kun ihmisiä oli vähän, mutta kaikki saivat jutella niin pitkään kuin tahtoivat. Se oli alkuunsa suljettu kokous, mutta koska nyt olin tullut sinne niin he sitten minun vuokseni lukivat avointen kokousten alkusanat siinä ja joku sanoikin ettei ne sinällään vanhennu, eli ei jäänyt sellainen fiilis että ketään olisi tympinyt kun minun takia joutuivat kuuntelemaan samat alkujutut uudestaan. Tämä nimenomainen ryhmä kokoontuu uudelleen ensi perjantaina, se on saunapäivä kyllä mutta kattoo nyt miten keritään, en tiedä menenkö.
Mutta jälkeenpäin oli hyvin iloinen ja pöllämystänyt olo mikä varmaan kuuluu asiaan kun on jotain saanut aikaan ja kaikki oli samanhenkisiä.
En ole vieläkään päättänyt jatkanko käymistä mutta raittiutta jatkan ja suuri osa näiden jutuista oli ihan järkeviä ja ne jotka ei käy mun ajatusmaailmaani, niin ne ei käy ja niistä on lupa myös vaieten olla eri mieltä mutta ketään ei saa loukata.
Voi olla että voisin kokeilla jotain toistakin ryhmää, mutta toisaalta tämä oli kiva ja tarpeeksi pieni eikä tee mieli vaihtaa siksi että menee saunavuoron päälle ja eikai ne nyt joka perjantai kokoonnu, olihan tänäänkin maanantai.
Ja kyllä, sain aikataulun jossa oli eri ryhmien kokoontumispäivät ja ajat ja sain puhelinnumeron ja aloituskansion ja sen kaiken jälkeen ajelin autolla himaan kuin oisin oikeasti ihan tutkalla–käännyin vääristä paikoista, tein uukkareita, vaihdoin valoissa kaistaa peruuttamalla ja päädyin keskelle sulkuviivaa ihan vaan koska olin niin pihalla eikä pysynyt ajatus kasassa. Muistin sentään hakea ne sokerit jotka päivällä jäi hakematta, ja sain mehun tehtyä valmiiksi ja söon ison kasan kylmää ruokaa ja oon ihan poikki. Että kiitos ja kuulemiin. :slight_smile:

Hki alueella on olemassa AA ryhmää aamuvarhain ryhmistä Flemarilla Myös yöryhmä Flemarilla…

Hei,

Kuulostaa hienolta, noin se menee. Ei AA tuon ihmeellisempi tai vähemmän ihmeellinen ole, samanlaisia ihmisiä kuin täällä plinkissäkin. Eli erilaisia, mutta yhteisellä asialla.

Olen tosi iloinen sun puolestasi :smiley: :smiley: . Tsemppiä aloittaa elämän käsikirjoitus uudelleen!

Noni, koulu alkoi, tarha alkoi, nyt olen tämän päivän yksin kotona. En välttämättä kotona koko päivää, mietin juuri että harmaata on ja varikset raakkuu, olisikohan hyvä ajatus lähteä lähimetsään katselemaan mitä sieniä siellä on? Huomenna alkaa kuntouttava työtoiminta ja sitä kautta on loma sitten loppu.
Helkkarin hyvä homma että sain nyt tähän kohtaan tämän vakaan raitistumispäätökseni tehtyä, duunini on mukavaa ja tykkään siitä älyttömästi -mutta krapulassa ja iltakaljan odotteluangstissa kivakaan ei ole kivaa. :mrgreen: Taidan laittaa pyykkiä koneeseen ja mennä oikeasti sinne metsään, rauhassa, yksin.
Tänään on joku toinen ryhmä jonne tulee yksi sieltä eilisestä ryhmästä. Saas kattoa menenkö. En ehkä, jos löydän sieniä niin menee niitä suolatessa ilta taas touhukkaasti.
Voi miksei Täykkärit jo alkaneet? Töllö on toki tylsä laite mutta kyllä sieltä haluaisi joskus jotain hyvää hömppää katsella.
Meinasi kääntyä maha nurinpäin eilen kun mies katteli illalla jotain leffaa missä kuorma-auto roikkui sillankaiteen yli ja helikopterista ammuttiin ja yritettiin nostaa jotai äijää sinne kopteriin ja se nousi niin että oli vaijeri kaulassa ja leikkas sen poikki ja meni tappelemaan takasin sinne roikkuvaan kuorma-autoon jonkun toisen tyypin kanssa ja voi hevon helbvetti että mä en tajua mikä noissa action-jutuissa on niin kivaa? Mieskin sanoo ettei hän niistä oikein välitä, mutta katsoo sit kumminkin.
Hyr hyr, haluaisin mieluummin että laitettais töllö kii ja jotain musaa ja pari kynttilää ja istuttais sohvalla yhdessä niin että mä saan olla kainalossa… Voi snif mulla taitaa olla halipula. Ja tunteet ailahtelee.
Jepjep, metsään mars, siellä paranee kaikenlaiset pulat ja vaivat. Puita halaamaan, kivelle kiipeämään. Onkohan mulla kumppareita täällä muuten ollenkaan? Muistan että viime syksynä piti hankkia, mutta en raskinut kun olis maksaneet kolmekymppiä niin ostin mieluummin kaljaa. Ja kirpparille en kerennyt mennä etsimään halvempia koska piti mennä kotiin juomaan kaljaa.
Onåpas mukavaa kirjoittaa rauhassa ajatuksia sitä myötä kun niitä tulee mieleen kun ei kukaan häiritse, mahtaisiko sitä eksyä tyystin omaan päähänsä jos asuisi ja eläisi ihan yksin eikä puhuisi koskaan kenellekään, jossain mökissä ilman tietokonetta kirjottelis vaan kynttilänvalossa päivämietelmiä?
Nyt, Kiti, perse ylös penkistä ja metsään mars. Oot sinä siellä ennenkin lenkkareilla päässyt eteenpäin. Jos kastuu, niin kuivaat ne. Saakeli.
Hyvää tätä päivää kaikille!

No löytyikös metästä mittään? Miä tänään näin kyl kantarelleja ja punikkitatteja ja monen sortin haperoita, mut eihän niitä siinä kiireessä ehtinyt mukaan noukkimaan… (Omassa ketjussani kerron, miksi juoksin tänään metsässä… :laughing: ) Metsässä on kyllä parantavaa voimaa niin, ettei sitä kokeilematon usko. Tulee vain niin kertakaikkiaan hyvä olo, ettei tulis mieleenkään turrutus!! Siinä mielessä talven tulo harmittaa, silloin ei viitsi oikein lähteä metsäkävelyille (minä EN hiihdä!), mutta pitäähän se talvi olla välissä, että osaisimme nauttia kesästä täysillä! Ja kyllä tämä on elämäni ihanin kesä ollutkin!! :smiley:

Metsästä tarttui mukaan pieniä kantarelleja ja keskikokoisia tatteja sekä muutama haaparousku. Sitten sieltä löytyi styroksia ja muovia mitkä myös vein pois sieltä.
Siellä metsässä mietiskelin asioita ja sitten soitin sille AA:rouvalle ja juttelin hänen kanssaan.
Kerroin että olin lukenut ne materiaalit ja miettinyt ja tunnustellut tuntemuksiani siitä kokouksesta, ja sanon teille mitä sanoin hänellekin.
Kokoukset eivät tässä vaiheessa ole se minun omin juttuni.
AA:ssa on paljon hyviä asioita jotka otan päivittäiseen käyttöön, kuten tyyneysrukous, mietiskely, yhteydenpito Jumalaan ja rehellisyys itseä kohtaan, ja tietysti juomattomuus.
Ryhmiin osallistumista en kuitenkaan pidä tarpeellisena.
En sulje kokouksiin osallistumista pois kokonaan, en suinkaan, vaan uskon täysin että kun iskee jostain kimmarista se älyvapaa juomanhakufiilis, on varmasti hyvä katsoa listasta että missäs sitä taas saikaan kuunnella toisten muistutuksia siitä miksi kannattaa olla selvänä tämäkin päivä.
Tämä rouva myös muistutti minulle, että ryhmään saa tulla milloin vain, ja myös hänelle tai sille toiselle jonka numeron sain eilen, voi soittaa, juomahimon iskiessä tai vaikka ei mikään vaivaisikaan, ihan muuten vaan.
Se tässä onkin pointtina, että tahdon sellaisten kaverien kanssa olla tekemisissä jotka eivät käytä alkoholia, mutta en halua tutustua heihin AA:n kautta. Nuo yksi tai kaksi nyt menevät, mutta missään tapauksessa en tahdo koukuttautua AA:han sillä vakavuudella, että siellä on ne kaikki ystävät ja sitten sinne ei voi lopulta siitäkään syystä olla menemättä, (kuten kirjasessa luvataan tapahtuvan). Silloin ne ystävät ovat niitä AA-tuttuja ja ystäviä, eikä siinä mitään, mutta minä -kuten jokainen muukin- olen ensisijaisesti ihminen, jolla on elämä, ja vasta sen jälkeen alkoholisti -tai ihminen jolla on alkoholiongelma.
Minulla on parilla nettifoorumilla muutama ihminen joiden kanssa haluan enemmän alkaa olla tekemisissä, jotka eivät ole alkoholisteja vaan olemme törmänneet sellaisilla keskustelupalstoilla jotka liittyvät muunmuassa luontoon, luomuun ja henkisyyteen. Useimmat heistä kyllä tietävät alkoholiongelmastani, mutta se ei ole se väylä jota kautta olemme ajautuneet yhteen. Uskon että täälläkin saattaisi olla yksi tai kaksi sellaista ihmistä joiden kanssa tulisimme toimeen hyvin vaikka olisimme tavanneet pikajunassa matkalla ruskareissulle Kemijärvelle tai jotain!
Ymmärtääkö kukaan täällä mistä minä puhun…?
Nyt olen kirjoittanut tämän viestin kaksi kertaa, koska se meni pois kun en ollutkaan kirjautunut sisään ekan kerran kirjoitettuani ENKÄ vieläkään osaa tallentaa mitään mitä tänne sepustan kun ei ketään ole opettanut minua kädestä pitäen tekemään sitä vaan kaikki sanoo että se on ihan helppoa.
Lisäksi söin liikaa sienisoosia ja suklaavanukasta ja kuuntelin kuinka nelivuotiaan poikani legoalus saalisti haikalan lavuaarista ja jätti sen kuolemaan lavuaarin reunalle eikä oikein tiennyt olisiko kilttiä syödä se vai ei, sillävälin kun minä istuin ripulilla pöntöllä jännittäen sitä että katoaako tämä kirjoitus vielä kolmannen kerran.
Tästä syystä olen nyt vähän harmissani kun heti kun jotain kivaa ilmeni niin tuli perään tällainen joku surkeiden sattumusten sarja ettei saa ajatuksiaan enää kasaan vaikka ne puoli tuntia sitten (kun tämän aloitin) oli ihan mainiossa kasassa ja mielentilani oli hyvä.
No, kohta se on taas hyvä.
Tämä varmaan liittyy juomattomuuden alkuoireisiin. Ainakin toivon niin koska sitten se menee ohi.
Minulla on myös huono omatunto siitä etten ole tuolla pelaamassa pojan kanssa lautapeliä vaan hän pelaa sitä yksin koska minusta on TÄRKEÄÄ täällä kertoa tuntemuksistani ja se on jopa niin tärkeää että sanon hänelle että hänen on oltava hiljaa kun äiti tekee tämän homman nyt loppuun ennenkuin ajatus karkaa. Ja sitten katosi koko juttu.
Joten nyt menen kohentamaan tätä fiilistäni lautapelin ja nelivuotiaan pariin tuonne keittiöön!
Kiitos ja anteeksi, aloitin tosi hyvällä mielellä kun olin keksinyt hyvän ajatuksen ja mieskin tykkäsi mutta fiilis muuttui kun tuli näitä teknisiä ongelmia vastaan. Parasta iltaa kumminkin teille, tänne kirjoittelu auttaa ihan oikeasti. :exclamation:

Hei Kitiara,
olet tottakai ihminen kuten me muutkin. Kirjoittelusi perusteella tilanteesi on kuitenkin varsin vakava. Ihan kaikella hyvällä haluan sanoa, että kannattaa ajatella asiaa siten, että olet ensisijaisesti alkoholisti, jolla ei ole aitoa elämää ja vasta sitten ihminen, joka haluaisi elää oikeaa elämää. Hae ja vastaanota hoitoa/apua sen mukaisesti. Alkoholismi nakertaa sitä ihmisyyttä pala palalta, viekkaasti ja huomaamatta. Selitykset alkavat välittömästi olon vähän helpotettua, näin olen itse kokenut. Älä päästä sitä kosketusta ongelmaasi nyt käsistäsi tai olet ennen pitkää taas juomassa.
nim.merk. kokemusta on.

Hei,

Hyvä, että sinulle jäi positiivinen kokemus AA:sta. Useat kirjoittavat, että he kyllä menevät sinne sitten, kun juomahimo iskee. Samoin sanoin minäkin aikanaan. Koska täällä lopettajien puolella ei kuitenkaan kannata hymistellä, on pakko poksauttaa tuo ilmapallo. En ole nähnyt yhtäkään AA:ssa, joka olisi tullut sinne ennen kuin juomahimo iskee. Alkoholismi sairautena ei suvaitse sellaista. AA:n tullaan tai päästään sitten kun on juotu tarpeeksi. Minulle se oli ja on paikka, jonne menin kun mitään muuta korttia ei enää ollut käytettävissä.