Kitara/soitin -topic

Ajattelin katsoa, kuinka paljon täällä on kitaristinalkuja ja vastaavasti kitarasankareita, ja toki muitakin muusikoidentapaisia.

Itse aloittelin vajaat kolme kuukautta sitten, ensin halvalla Squierin akustisella verkkokaupasta, jota oli TODELLA raskas soittaa. Sormissa oli sellaset känsät ettei mitään rajaa. Mut olihan se toki hyvää koulutusta ja sormien vahvistusta. Nyt sain hankittua silmiä hivelevän Gretsch 4520T:n ja siihen kylkeen tommosen söpön valkosen Microcuben… Soittaminen niillä kevyillä, matalilla kielillä on kuin … hmm … en keksi vertauskuvaa… No, se on HELPPOA ja KEVYTTÄ… Ja voi että tykkään sen Microcuben vahvistinsimulaatioista… Vaikka kerrostalossa asunki, ni ku pistän kuulokkeet päähän ni kohta vuotaa korvat verta ku laittaa niitä rankempia vahvaritsydeemejä päälle…

Eteneminen tuntuu toki hieman jämähtäneen, mutta kaverit kyllä sanovat, että etenen koko ajan. Uusimpana biisivaltauksenani Teuvo, maanteiden sankari! :slight_smile:

Ja hei, mikä se biisi on mis soitetaan ja sit tulee tauko, ja sanotaan “Mato”?

^
WTF?? Mä en tunne sua enää yhtään! Joko sulla on piukat trikoot hankittuna ja oot alkanu kasvattaa hevilettiä?

No mut hei! Jos sulla on jo toinenkin kitara hankittuna, ni lainaatko mulle sit sitä akustista? Pitäis opetella soittaa yks biisi. Mä vaik soittelen sulle. Puhelimella.

Yamahan C40. Paska akustinen kitara johon on hankittu särö lyöämällä kitaran selkämykseen pieni kuhmu.
Olen Hankkimassa sähköistä versiota soittimesta. Laitan sitten siitä kuvan.

Tolla mun Gretschie-babyllä saa ihan nättejä akustisen tapaisiakin soundeja, eli ei, en ole hevilettiä kasvattamassa. Mitä siihen akustisen kitaran lainaan tulee, niin toki saat lainaksi, mutta valitettavasti juuri nyt se on toisella kaverilla lainassa. Pyydän sen kyllä siltä takaisin heti, kun haluat päästä soittamaan. Jos tosissasi haluat aloittaa harrastuksen, niin suosittelen mitä lämpimimmin satsaamista kohtuulliseen sähköiseen (mm. sen soittamisen keveyden takia). Niitä saa käytettynä tosi halvalla! Ja vahvistinta et tarvitse edes alkuvaiheessa. Käy vaikka musaliikkeessä testaamassa teräskielisen akustisen ja ohkaisilla kielillä varustetun sähköisen eroa.

^^^^Se on Apulannan Mato! :slight_smile:

Itsehän opettelin aikoinaan “soittamaan” skebaa siten että viritin ala-E:n D:hen eli ns. droppi-d-vireeseen, kun siten oli helpompi rämpyttää voimasointuja, enkä sit ikinä jaksanut opetella mitään muuta :unamused: Punkkia tai jotain Kotiteollisuutta varmaan pystyis vieläkin opettelemaan, mut ei oikein jaksa. Rummut ja perkat vie vähäisen vapaa-ajan aika tehokkaasti, nelisen vuotta tullut settiä paukutettua säännöllisesti erinäisten bändiproggisten tiimoilta ja perkkoja oon soitellut ties kuinka kauan, teini-ikäisestä asti… Joskin nykyään lähinnä capoeiran tiimoilta tai duunissa jos pitää rytmittää jotain säestystä. Uus setti pitäis hommaa ens kuussa kun vanhan omistaja haluaa omansa takaisin ns. ikuisuuslainan päätyttyä, kaipa siihen jostain rahat repii, soittimet on kuitenkin yks parhaimpia sijoituskohteita mitä löytyy :sunglasses: Ja soittaminen on ehkä paras tapa ikinä viettää aikaa!

Niin siis tänne kirjotellaan, heh joo. Gretchii ois ky vielä mielenkiintoista kokeilla joskus tositoimissa. Itsellä tosiaan LP ollut 25 vuotta, Tele kans sit kuvaan, ihan killerirockkeppi vaik epäilin mut Richards tais tietää. Firebird oli jees mut piti saada yks stratokopiokin…Ei kummempia mut kun kysyttiin…:wink:

Les Paulin, telen ja straton eroavaisuuksien ymmärtäminen mitä tulee käytännön äänen tuottamiseen vaatii multa vielä aika paljon retkiä musaliikkeisiin jne.

Millainen on firebird?

Soittanut kitaraa n.14 vuotta. Juuri tällä hetkellä omistan ainoastaan tämän kaltaisen elektroakustisenkitaran → guitarmart.co.uk/advert/G170 … 0791-L.jpg

Se on mulle juuri se oikea :mrgreen:

^ Aikamoinen pirunsarvi sillä!

GIBSON LES PAUL - paras skitta!

Hahaa! Halusin kokeilla, kuinka kauan kieli soi vahvistimessa, ja aluksi se kuoli ihan normaalisti vähän ajan päästä. Mutta sitten aloin vääntämään nuppeja kaakkoon, ja tadaa, amatöörikitaristimme löysi feedback-ilmiön! Sitten aloin nakuttamaan ja raapimaan kitaran runkoa ja löysin vitun spookeja ääniä, zombit hakkaa jotain metalliseinää… Supersiistiä! :smiley: Ja olen ihan selvin päin. Selvennyksenä.

Ilmeisesti vahvistin pamahtaisi jostakin kohtaa, jos vaan antaisin sen feedbackin jatkua? Ja koko talo heräisi ainakin.

Hommaa delaypedaali jossa on loopperi niin pääset vielä jännemmän äärelle :wink:

^ Joo, olisi varmaan ihan hyvä hankinta semmonen loopperi. Tuossa Microcube-vahvistimessani on kyllä aika liuta erilaisia efektejä (chorus, flanger, phaser, tremolo, heavy octave, delay, reverb, spring) ja vahvistinsimulaatioita (acoustic sim, jc clean, black panel, brit combo, classic stack, r-fier stack, extreme, mic). Noi jotkut vahvistimet on aikamoisia möyryäjiä.

Eli loopperi tuosta puuttuu. Ja joku oktaavia muuttava tsydeemi olis myös kiva. Mitäköhän vielä olisi hyvä hankkia? No, kiire tässä nyt ei ole millään, pärjään aika pitkälle jo noilla vahvarin jutuilla. Mut se loopperi olis kyl kiva… Ja jos kerran ostaa, ni samal rahal sais semmosen multiefektipedaalin, jos ois oktaavihärdellit sun muut myös. Tsekkailin hintoja, ja semmonen todella monipuolisen näköinen makso jotain 100-150 euroa.

Iina tunnistaa tässä mun innostuksen ja tarpeen saada heti kaikki pelit ja vehkeet, vaikkei olis mikään älytön tarve edes. Mut kitaroiden kohdalla kyllä huomaa, että laatuun sijoitetut rahat myös vaikuttavat soittamiskokemuksen sujuvuuteen ja siitä saatavaan iloon ihan selkeästi ja konkreettisesti. Eli näkisin, että kohtuuden rajoissa musakamojen hankinnassa ON järkeä. Ja hittovie, jotain iloa täs elämäs täytyy olla, ja nyt se on kitara ja soittaminen. Ainoa asia, jota mietin tällä hetkellä. Treenaan jotain 3-7 tuntia päivässä (joko luen teoriaa tai treenaan itse soittoa). Kun nyt on kerran aikaa, niin pyrin treenaamaan niin paljon kuin vain jaksan. Toivottavasti ei tule burnoutia.

Olen ollut muutoinkin nopea liikkeissäni: Aloitin 65 euron akustisella, josta olen jo ehtinyt siirtyä kuvassa näkyneen onttokoppaisen kautta uusimpaan rakkaaseeni. Kyseessä on laadukas lankkukitara kahdella humbuckerilla, ei vibrakampea. Muotoilu on semmoista grungetyylistä retroa, mutta tekniset ratkaisut ovat nykyaikaisia ja käytännöllisiä, komponentit laadukkaita, ja työn laatu näkyy joka yksityiskohdasta. Mary (uudella rakkaallani on jo nimikin!) on tehty kestämään, ja ilman vahvaria se on hiljainen, toisin kuin Gretsch (herään aikaisin, ja en halua herättää naapuria).

Itsehän en noista hirveästi tajua, mutta kaikki kitaristikaverit käyttää omista vahvareistaan oikeastaan vaan gainia ja bass, treble ja tone -säätöjä. Niillä onkin sitten n. ziljoona pedaalia, eikä loppua tunnu näkyvän… Tää on meidän bändin treeneissä käytössä sekä kitaristilla ja basistilla, ja on kyllä varsin mainiosoundinen peli, lähtee avaruusrokit, post-melankoliat ja noisehäröilyt + kaikki mahdollinen muukin :slight_smile:

Joo en ala sijottaa noihin ennenku tajuun, mitä ne tekee. Ja ehkä vois opetella viel vähän ihan oppikirjan mukaan. Ennenku alkaa häröilee.