Kirje Viinalle

Viina,
sinä monivuotinen ja jokapäiväinen kumppanini,
minulla on sinulle asiaa.

Toit aina rennon olon. Autoit vaikeiden tunteiden ohi niin, että en niitä aina kunnolla edes huomannut. Hintasi, niistä rentouden hetkistä, oli kova. Turrutit minua niin, etten vaikeuksista tai iloista enää piitannut. En välittänyt. Elämäni piiri supistui. Leikkasit sulat siivistäni.

Se oli rankka sulkasato. Haluan siipeni takaisin.

Viina, minä jätän sinut.

Tiedän, että tulet kosimaan minua vielä monta kertaa. Käyt ovellani kolkuttamassa. Saat ehdotuksesi kuulostamaan vastustamattomalta.

Jos haluan siipeni, minun on löydettävä voima sanoa sinulle Ei!

En vielä tiedä, miten voimaa löydän. Toivottavasti kuitenkin riittävän suuren palan kerrallaan.


Mitä sinä haluat sanoa tuolle lipevälle liemelle?

Ensin luulin, ettet olisi tyyppiäni, mutta olin väärässä. Niin vain hurmasit minutkin, kuten niin monet minua ennen. Tiesit mitä kaipasin, nostit minua ylemmäs. Oli minun vuoroni loistaa. Loit ympärilleni ihan uudenlaisen hehkun. Toit elämääni uusia ihmisiä. Toit minusta esiin uusia puolia. Tunsin eläväni. Kuten aina, loiste hiipui ja aloin nähdä säihkeesi valheellisuuden. Aloin epäröidä. Otit tiukemmin kiinni. Vähitellen tartuin yhä lyhyempiin loiston hetkiin. Vakuutit, että tarvitsin sinua. Aloin uskoa siihen. Pikkuhiljaa muu alkoi kadota. En tarvinnut muuta kuin sinut. Ilman sinua olin hauras ja heikko. Kesti kauan huomata kaikki paha, minkä toit mukanasi. Olin ollut sokea. Häpesin.

Nyt kun katson sinua jo pienen askeleen etäämmältä, katson sinua inhoten. Enää en ajattele, että vika ei ollut sinussa. Se oli nimenomaan sinussa, sinä teit väärin. En ansainnut sitä, miten minua kohtelit. Tällä hetkellä tunnen halua tuhota sinut. Kostaa. Voi olla, että huomenna haluan palata. Sehän sinulle sopii, sen eteen teet varmasti kaikkesi. Mutta minä katkaisen yhteyden, en kuuntele kutsujasi. Kävelen pois hitaasti ja haparoiden, mutta päättäväisin mielin. Jos kaadun, isken kynnet maahan ja ryömin. Lopulta huomaan kulkevani selkä suorana reippain askelin. Silloin sinä et merkitse minulle mitään.

Hyvästi.

Kiitos, Elohiiri
Teki mielelle hyvää kirjeesi lukea.

Haluan eroon sinusta. Olet niin kiero. Tekeydyt ystäväksi, joka turruttaa ikäviä tunteita, mutta samalla poistaa kaikki tunteet. Hetken huuman jälkeen puukotat kerta toisensa jälkeen selkään ja saat kaiken tuntumaan entistä pahemmalta. Kunnes taas saat ylipuhuttua - vain kerran vielä.

Minäkin inhoan sinua. En halua olla kanssasi tekemisissä enää. Haluan muistaa, että loppujen lopuksi saat aikaan vain pahuutta.


Kiitos ketjun aloittajalle. Tämä sai ajattelemaan.

Kun seurustelin kansasi, muut ystävyyssuhteet hiipuivat. Oli niin paljon tärkeämpää päästä aina töiden jälkeen kotiin ja saada istahtaa kanssasi seurustelemaan. Ensin luimme päivän lehdet, sitten puuhailimme huushollin pakolliset ja viimein istahdimme television ääreen.

Nyt sitten korjaan satoa ja huomaan olevani varsin yksin.

Ihmettelen ja mietin, miten onnistun rakentamaan elämäni uudestaan ilman sinua. Ihan kuten Dagny sinulle sanoi, poistat kaikki tunteet. Poistat myös asioiden merkitykset. Juuri niin sinä teet. Aluksi en sitä lainkaan huomannut. Nyt se on täysin selkeää. Puolisoani et sentään onnistunut hävittämään etkä työtäni.

Kovin tyhjää elämä kuitenkin on. Kun tähän ryhmään kirjauduin, onnistuin kaivamaan vanhan mottoni, joka oli mottoni ennen sinua. Silloin se toimi. Toivottavasti se toimii myös tulevaisuudessa.

Hyvä viinanpiru,

Minä turruin sinuun, koska turrutit minun persoonani, aloin hermostua ja lopulta väsyä läsnäoloosi. Vaikka sinä koettelet minua aika ajoin yhä, olet jo mennyttä kalua, mutta minä en mennyt mukanasi, koska olen muuttunut. Olen kasvanut rohkeammaksi ja oppinut tykkäämään itsestäni selvinpäin. Sitä voisi sanoa aikuistumiseksi. Vietinhän 17-vuotiaasta alkaen kanssasi niin paljon aikaa, että alkoholisoiduin jo varhain. Olit “juttuni”, veit ujouden ja annoit suojakuoren, jonka takaa unohdin maailman tuskan ja painon. Olin oikeudenmukainen maailmanparantaja, mutta myös epäkypsä nuori aikuinen, joka ei haasteiden edessä kääntynyt ihmisten puoleen, vaan käpertyi sisimpäänsä ja kuvitteli selviävänsä yksin. Tämän tein sinun tuellasi. Elämä ilman sinua tuntui kauhistukselta. En halunnut koskaan hylätä sinua, kunnes vuosien taistelun jälkeen huomasin todelliset pirun kasvosi, sait minut miettimään itsemurhaa. Oli aika ponnistella henkisesti sinusta eroon ja kasvaa aikuiseksi, joka ottaa vastuun käytöksestään -myös juomisestaan, vaikka viinanpiru yrititkin sanoa muuta. Älä yritä! Minä olen vahva ja vakaa näiden vuosien ja kuukausien ansiosta. Et ole enää maailman ja minun välissä. Olen tänä päivänä raitis. Hyvästi viinanpiru.