Kiitos teille

Ihan huikeeta että on tämmönen ryhmä ja keskustelu. Melko moni vielä rimpuilee saman ongelman kanssa, kuten minäkin. Ja kukaan ei tuomitse! Kun tänne löysin niin huomasin etten ole yksin. Ja tämä keskusteluryhmä tuntuu antavan monelle paljon.

Mä en jotenkin vaan pääse menee AA-kerhojen kokouksiin, ajat ei osu ja kynnys on iso. Mutta ongelmakin on iso. Päivittäin ja usea vuosi. Maanantaina tämä muuttuu… tiedän että näitä lupauksia olen antanut enemmän kuin tarpeeksi mutta samaan aikaan olen miettinyt ja paljon. Tiedän että minulla on kaksi polkua ja mihin mikäkin vie… Ja nyt aikomus lähteä sille toiselle polulle. Tiedän että siitä seuraa pelkästään hyvää mutta ei ole ihan helppo lähteä. Olen (taas kerran) toiveikas. Tämä elämä ei ole sitä mitä haluan. Jos jollain antaa mitä tahansa vinkkejä niin kiitollinen niistä. Olen käynyt päihdeklinikalla ja antabus mitä ehdotetaan ei ole mun juttu vaikkakin sitä mietin, mä en mee pakolla mihinkään, mun pitää itse sisäistää ja haluta. Ja en vaan voi sille mitään. Sen eteen teen nyt töitä että se menee siitä omasta halusta, mikä on kyllä vahva mutta välillä tulee se hälläväliä koska työ ja talous aiheuttaa ihan hirveetä stressiä mitä alkoholilla turruttaa. Mutta tämä että löysin teidät on parasta <3

Niin ja mistähän toi tulee että olisin ollut juomatta yli 3 kk. En oo. Ikävä kyllä :confused:

Huomenta Elly!

Näistä kahdesta viestistäsi jäi jotenkin uupumaan miten olet pärjännyt alkoholin kanssa? Samoin jäi uupumaan haluatko olla vähentäjä vai lopettaja? Hyvä jos olet mennyt jo hakemaan ulkopuolista apua. Ja ymmärrän jos et halua syödä Antabusta! Toivottavasti valitset oikean polun! Paljon tsemppiä ja hyvää viikonloppua!

t. Juhani

Hei Juhani,

Ja kiitos vastauksestasi. Olen juonut nyt monta vuotta ja melkeinpä päivittäin. Apua hain jo kaksi vuotta sitten päihdeklinikalta. Todettiin samalla vakava masennus ja olenkin sen jälkeen syönyt masennuslääkkeitä. Kevään siellä kävin säännöllisissä tapaamisissa ja samalla yritin vähentää juomista. Pisin yhtämittainen aika taisi olla 12 päivää putkeen. Viime vuonna onnistuin pitämään tipattoman tammikuun mutta muuten juominen ollut oikeastaan päivittäistä, enemmän tai vähemmän. Nykyään töistä tultuani “palkitsen” itseni tuopilla lähikuppilassa. Jotenkin se on niin rentouttavaa istahtaa alas ja samalla lukea päivän lehti. Ja eihän se siihen tietenkään jää, kotiin ostan 5-7 kaljaa mitä sitten illan mittaan tissuttelen. Tuleepahan uni ja työhuolet vähenevät puoleen. Viikonloppuisin uskallan juoda myös viiniä kun ei tarvitse aamulla herätä töihin. Kalja siis viikolla on ihan sen takia että ei tulisi niin paljon juotua ja olisi aamulla työkuntoinen. Minulla on myös teini-ikäinen poika joka asuu vielä kotona. Tietenkin mietin tosi paljon että miltä hänestä tuntuu kun äiti kävelee kalja kädessä joka ilta. Näyttää ettei se häntä häiritse, on ihan iloinen. Mutta pakosti hän miettii. Tietenkin. Ja aina olen ajatellut että lapset ovat minulle maailman tärkein asia, niin ovat, mutta tämä tuntuu kertovan toista. En halua myöntää sitä. Se ei voi olla niin. Tiedän että voin myös niin paljon paremmin ilman alkoholia. Maanantait on usein tosi ahdistavia, sydän hakkaa ja huolet ovat vuorenkokoisia. Olen taistellut tämän asian kanssa pitkään. Jossain on pieni toive että onnistun lopulta. Niin kauan kun en lakkaa yrittämästä, en ole epäonnistunut. Vajaa kolme viikkoa sitten aloitin 100 päivää ilman alkoholia. No huh, olen päässyt tänä aikana numeroon 4! Ei mikään loistosuoritus. Nyt maanantaina tulee kalenteriin numero 5. Pakkohan minun on onnistua! Olen melko lailla on/off ihminen… ska det vara så ska det vara. Eli jotain toista riippuvuutta aiheuttavaa alkoholin tilalle. Yritän saada kiinni taas liikunnasta. Siinäkin olen ollut että kun aloitan ja pääsen vauhtiin niin se on tärkeää minulle liikkua melkeinpä päivittän. Olen lukenut paljon alitajuntaan vaikuttamisesta. Siihen uskon mutta sekin vaatii melko kovaa työtä, ei tule itsestään muutokset. Olenko siis lopettaja vai vähentäjä. Haluaisin olla vähentäjä, niin että edes joskus hyvässä seurassa voisi ottaa mutta ei koskaan yksin kotona ja huoliin. Olen kylläkin miettinyt myös sitä että jos en onnistu olemaan vähentäjä niin sitten minun pitää olla lopettaja. Joka tapauksessa omassa mielessäni näen itseni hyvinvoivana ja terveenä jossain tulevaisuudessa. Eli sitä kohti :slight_smile:

Hei Elly!

Hyvä että olet saanut lääkettä masennukseesi! Itsekin sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä johon mm. Lito lääkitys. Diapamkin löytyy tarvittaessa lääkkeistä, mutta se ei sovi yhdessä alkoholin kanssa ja riippuvuutta saa pelätä, kuten alkoholissakin.

Teinipojastasi en osaa sanoa mitään kun olemme vaimon kanssa lapsettomia.

Mutta alkoholin käytöstäsi. Juot aikamoisia määriä naiseksi. Olisi oikeasti aika vähentää! Motivaatiota voisi parantaa otattamalla maksa - arvot: Ainakin GT, ALAT ja ASAT.

Muuten toivotan Sinulle oikein hyvää viikonloppua ja vähentämistä!

t. Juhani

Moi. Tervetuloa joukkoon. Kuulostaa niin tutulta tuo huoliin ja itsensä palkitsemiseksi kaljan juonti. Kuinka kiva se on työpäivän päätteeksi sihauttaa tölkki auki…tai pikku kotipuuhastelun lomassa naukkailla. Pitäisi keksiä jotain muuta. On tosi että liikunta on yksi lääke. Kun ei sitten lenkin jälkeen itseään palkitse…niinku mä tänään 5 km kävelylenkin jälkeen tein. Mulla tuolla toisaalla juttua " nyt saisi jo riittää" palstalla. Kyllä me maanantaina tosissaan yritetään tehdä elämän muutos :smiley:

Hei Elly ja tervetuloa joukkoon!

Tsemmppiä vähentämiseen taikka sitten lopettamiseen. Sinulla on hyviä tavoitteita ja suunnitelmia, mutta lopeta yrittäminen ja rupea toteuttamaan niitä heti ja pidä kiinni päätöksistäsi! Onnistut kyllä! Miten olisi ensi viikon arkipäivät ilman alkoholia?

Kiitos te kaikki. En oikeen osaa sanoa kuinka tärkeää teidän tuki on. Nyt ahdistaa huominen päätös ja Juhanikari, todellakin on suuria määriä mitä juon, olen kuitenkin aika pienikokoinen. Näköjään se toleranssi on vuosien mittaan kasvanut ihme mittoihin. Mutta huomenna on pakko toteuttaa se muutos mistä olen haaveillut. Aloitan liikunnan. Sillä korvaan tämän juomisen. Ja päivittäin vierailen täällä, kerron kuulumiset ja jos jossain voin olla avuksi tai tueksi jollekkin niin olisi hienoa.

hei Elly!
halusin nopeasti tervehtiä… kovasti tsemppiä tavoitteellesi.
kirjoitan myöhemmin lisää, nyt vähän kiirus. kaunista päivää Sulle! toivottaa Sylvia :stuck_out_tongue:

Tervetuloa Elly joukkoon!
Kiva, että löysit mukaan. Tarinasi on ihan kauhean tuttua. En ehkä ihan päivittäin juonut kun tänne tulin, mutta sitä kohti olin valumassa. En ole vielä lähelläkään tavoitetta, mutta selkeää parannusta kuitenkin tapahtunut. Ja se tarkoittaa, että sinäkin voit onnistua.

Kirjoitit:

Juuri noin ajattelin itsekin silloin kun tänne tulin. Silloin kyllä laitoin itselleni kunnianhimoisen tavoitteen, että puolessa vuodessa olisi pitänyt päästä kohtuukäyttöön tai sitten siirtyn lopettajiin. No, näin se ei mennyt, mutta paljon olen matkan varrella oppinut. Ja etenkin sen, että aina sitä voi sitten lopettaa, jos tuntuu, että se on ainoa vaihtoehto. Ei se ole koskaan pois suljettu vaihtoehto.

Kirjoittele tosiaan mahdollisimman usein nyt alussa. Se auttaa varmasti pysymään päätöksissäsi.

Moi ja Tervetuloa Elly! Tänne on hyvä kirjoitella ajatuksiaan ja lukea muiden, oppii paljon. :slight_smile: Tuon laskurin saa asetuksista pois päältä, sulla on jääny se päälle. Mutta tosi kätevä kyllä tuo laskuri ja motivaattori omalla tavallaan.

Hei Elly!
Tervetuloa! Hyvä kun kirjoitit ja alat purkaa asiaasi. Tekstistäsi huomaa, että olet pohtinut asiaa ja kannustan sua eteenpäin tällä tiellä, missä alkoholi ei määrää elämääsi vaan sinä itse.

Kovin tuttua minulle se, mitä kirjoitit itsensä palkitsemisesta, maanantaisesta fiiliksistä, masennuksesta…
Myös lapsiasia koskettaa.

Vähennätkö vai lopetanko? Minulle tuo päätös on ollut tosi vaikea juttu ja en ole vieläkään saanut sitä päätettyä. Minä yritän olla ilman alkoholia niin pitkään kun vaan voin. Voisi sitä kai sanoa lopettamiseksikin… en ole tehnyt lopullista päätöstä, sillä se ahdistaa ja siksi parempi olla näin.
Joillakin tuo asia kehittyy pikkuhiljaa. Toiset ottavat tarkan suunnan jo heti alussa. Tärkeintä on kuunnella itseään. Rehellisesti. Mihin pystyy ja mihin ei, sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä.

Olen huomannut, että pelko alkoholista luopumisesta on muuttunut pelonsekaiseksi toivoksi, että voisin elää ilman viinejäni. Joitakin ihmisiä varmasti ja usein itseänikin ihmetyttää miksi tämä Pelko on ajatuksissani mukana niin usein. Ehkä tämä on vaan mulle niin iso asia, että se yksinkertaisesti vaan pelottaa, edelleenkin. En voi sille mitään…

Totuus on se, että masennus ja alkoholi eivät tee toisilleen hyvää. Näinä raittiina kuukausina olen sen saanut huomata. Alkoholi vie lääkkeen tehoa. En halunnut tuotakaan asiaa itselleni moneen vuoteen hyväksyä. Aina käänsin pääni ja ajatukseni pois hankalista asioista ja totuuksista. Minulla masennuslääke on alkanut tehota paremmin kun en ole juonut. Masennus on helpottanut ja olen jopa saanut bentsolääkitystäni pudotettua pikkuhiljaa. 2 tabletin alkutilanne ja nyt 1 tabletti. Bentsot pitkäänkäytettyinä eivät ole hyväksi ja minä olen käyttänyt todellakin liian pitkään… olen superiloinen, että olen saanut sitä vähennettyä. Vaihdoin myös masennuslääkitystäni samaan aikaan kun pistin korkin kiinni. Olen siis saanut kokea lääkkeen tehon ilman alkoholin lääkettä kumoavaa vaikutusta. Suosittelen!

Kirjoititkin, että olet tienhaarassa. Minä olin viime syksynä samassa tilanteessa. Koin, että asioiden on muututtava. Maksa-arvot liian korkeat, ahdistus, alakulo, huono omatunto, hikoilu… tuntui että olen ansassa itseni kanssa. Joko jatkaisin samaa rataa ja asiat vaan pahenisivat, sillä sehän on totuus. Tai sitten ikäänkuin antautuminen tuolle kaikelle eli alkoholin vähentämiselle ja asian käsittelyynottamiselle. Minulla muutos vaati paljon ajattelua. Asioiden punnitsemista. Mitä oikeastaan haluan? Mihin pyrin? Miksi alkoholi on huono juttu? Mistä jään paitsi jos en juokaan erään? Ja erityisesti mitkä on ne positiiviset asiat mitä saan kun en juo. Ne voi vaikka listata ylös itselleen, sillä sitten heikolla hetkellä voi lukea ne läpi.

Sinullakin on lapsi. Minua alkoi todella paljon ärsyttämään omakuvani. En usko, että lapseni mitään traumoja saanut, mutta on mukavampaa kun minun itse ei tarvitse ahdistua ajatuksesta. Myös lapsen kotoalähtö on elämässä taitekohta ja lääkäri rohkaisi muutokseen sitä ennen. Sillä lapsen murrosikä ja poismuutto voi laukaista juomisen lisääntymisen. Tunnistin tuon itsessäni. Lapsi on minulle todella tärkeä ja tiedän, että kun hän muuttaa pois, elämään tulee ”aukko”… ja siihen viinin olisi niin helppo sujahtaa. Nyt on oikea aika varautua asiaan ja tuoda omaan elämäänsä jotain muuta kuin sohvan nurkassa kyhjöttämistä ja viinillä turruttamista.

Laitoin itseni lapseni tilalle ja kuvittelin mille se näyttää? Mitä ajatuksia minulle heräisi jos katselisin itseäni lapsen silmin? Kun on juonut muutaman lasin viiniä, niin käytös muuttuu. Luen lapselle edelleen iltaisin ja äänestäni kuului kun olin juonut. En olisi halunnut itse kuunnella omaa ääntäni. Näin koin ja tämä oli yksi isoimmista syistä, että muutos oli tehtävä. En pitänyt itsestäni koska viikonloppuina nukuin myöhään ja olin väsynyt. ”Äiti, miksi sinä aina nukut” lapseni kerran sanoma kommentti kertoi paljon :frowning:

Alku pelotti kamalasti. Ehkä siksi, että huomasin kuinka paljon alkoholi oli ehtinyt saada jalansijaa minun elämässäni. Se oli minun arjessani ja ajattelussani. Ajanko viinikauppaan tänään? Sorrunko? Milloin voin juoda? Paljonko voin juoda? Riittääkö tämä määrä? Mikä määrä energiaa…

Päivä ja hetki kerrallaan on hyvä metodi. Ja suunnitelmat. Jokaisella on sellaiset hetken päivässä, jolloin viini tai olutpiru alkaa kuiskimaan. Niitä hetkiä varten on oltava sotasuunnitelma, että ne hetket saa talsittua yli ja ohitse. Kun tarpeeksi monta kertaa saa ne ylitettyä, alkaa vanha urautunut kuvio muuttua. Oppii uuden tavan ja ajan myötä uudesta tavasta tulee arkea.

Voisi ajatella sellaista vertauskuvaa, että on aina ylittänyt niityn yhtä polkua pitkin. On urautunut ajatukseen, että ainoastaan tässä menee polku. Nyt alan ylittämään samaa niittyä, mutta astelen pitkään heinikkoon. Haluan muutoksen ja en kulje olemassa olevaa polkua pitkin. Tuntematon pelottaa ja jännittää. Pää on täynnä kysymyksiä ja tuntuu raskaalta. Jo eka kerrasta muutama heinä taittuu ja kävelystä jää jälki. Kun päivittäin toistan tämän uuden reitin kautta kulkemisen, alkaa syntyä uusi polku. Maaperä tasoittuu. Heinä ei enää haittaa kulkemista. Samanaikaisesti toinen polku alkaa hiljalleen muuttua ja kasvaa umpeen. Tulee päiviä, jolloin vanha polku kutsuu kävelemään. Vanha tottumus kiehtoo ja vaanii. Erehtyminenkin on inhimillistä.
Uusi polku, tässä tapauksessa on kuitenkin hyvä vaihtoehto. Tuntuu kuin sen varrella kukat tuoksuisivat voimakkaammin, puiden varjot eivät yltäisi polulle asti. Näkymä polulta ulottuu kauemmaksi. Minun on parempi hengittää.
Aika tekee tehtävänsä. Pikkuhiljaa. Siksi etenen askel ja hetki kerrallaan. Joku päivä huomaan yllätyksekseni, että astelin polulle ja ylitin niityn vanhaa polkua edes ajattelematta.

Poluista jää aina pieni jälki. En usko, että mikään polku lopullisesti katoaa. Fyysisesti niitä ei voi ehkä enää havaita, mutta sekä hyvässä että pahassa ne elävät muistoissamme.

Tsemppiä sulle valintoihin ja kirjoittele kaikesta. Se auttaa tosi paljon. Tee itsellesi sopiva tavoite. Ja pyri pitämään siitä kiinni. Kävele heinikkoon. Tee uusi polku. Tavoitteen saavutettuasi koet onnistumista ja saat päiviä, jolloin alkoholi ei vello elimistössä. Nuo kokemukset ovat niin tärkeitä. :smiley:

Iso kiitos SylviaPlaa, Vilma1966 ja Venkku kannustuksista <3 Ja totisesti myös iso kiitos sinulle Varjolilja, pitkästi kirjoitit ja niin hyviä asioita ja miettimistä. Ja tuo että lapsi lentää pois kotoa on minulla varmaankin ihan parin vuoden sisällä tuleva tapahtuma. Ja jos en ole silloin vahvasti jaloillani, on iso riski että alkoholi tulee vielä enemmän kuvaan mukaan, olen sen jo nyt huomannut kun poika on poissa yökylässä niin mikään ei rajoita.
Ja tuo polku oli ihana mielikuva, sen otan käyttöön. Uskon vahvasti alitajunnan voimaan, eli sen minkä mielessään kuvittelee alkaa väistämättä toteutua. Vaarallista myös on se että alkoholi pyörii myös päässä ja aiheuttaa niitä mielikuvia mitkä vetävät taas suuntaansa. Jollain keinoin näistä on päästävä.
Tänään on huono päivä… eli normi maanantai. Itseaiheutettu. Pakko yrittää mennä tunti kerrallaan tämä päivä. Tehdä sen mitä jaksaa ja niinkuin sinun slogan sanoo, armollinen itselleen. Olen ollut välillä sellaisissa itsensä kehittämiskoulutuksissa. Yksi asia jäi mieleen erityisesti; Ole tietoisesti onnellinen eli päätä olla onnellinen. Yritän. Samoin etsin kohta jonkin kuvan terveestä kauniista naisesta ja näen itseni siinä. Sitä kohti pyrin.
Pieni paniikki on kun masennuslääkkeet loppuu ylihuomenna. Olen saanut ne päihdeklinikan kautta kaksi vuotta sitten. En ole kehdannut enää sinne ottaa yhteyttä, yritin eilen josko reseptin saisi uusittua OmaKanta-sivun kautta.
Nyt pitää korvata alkoholi muulla, tänään pakotan itseni salille, vaikka tekisin kuinka vähän kunhan menen. Ja jatkan 100 päivää tavoitettani, siitä aloitan uuden keskustelun johon päivitän missä mennään. Sinua onnittelen, ihan huippua että sinulla on jo 200 päivää täynnä. Mikä huippusaavutus! Kunnioitan.

Hei ellys!
Jäin pohtimaan tuota kun sanoit, että masislääkkeet lopussa sulla. Oletko syönyt niitä päivittäin tai säännöllisesti? Tiedäthän että pitkää lääkitystä ei kannata lopettaa seinään? Voi tulla vieroitusoireet. Jos olet käyttänyt säännöllisesti niin soita terveyskeskukseen ja kerro asianlaita. Joudut varmaan joka tapauksessa sinne menemään ns. kontrollikäyntiin. Näin minulla kävi kun muualta saatu lääke loppui.

En piruja halua maalata seinään, mutta tiedän vähentämisjutut, koska just nyt lääkettä vähentelen. Moni niitä käyttää joten siksi turha kainostella. En tiedä miten nopsaan ne omakannan kautta kirjoittaa reseptin uusiksi… voi mennä useampi päiväkin. Mulla kerran sattui vahinko. Luulin, että lääkettä oli jäljellä reseptissä, mutta se olikin mennyt vanhaksi… soittivat ylilääkärille vastaanotosta ja sain nopeasti pienen määrän lääkettä, ettei tullut liian nopea pudotus nollaan lääkkeen kanssa.

Hei ellys!
Jäin pohtimaan tuota kun sanoit, että masislääkkeet lopussa sulla. Oletko syönyt niitä päivittäin tai säännöllisesti? Tiedäthän että pitkää lääkitystä ei kannata lopettaa seinään? Voi tulla vieroitusoireet. Jos olet käyttänyt säännöllisesti niin soita terveyskeskukseen ja kerro asianlaita. Joudut varmaan joka tapauksessa sinne menemään ns. kontrollikäyntiin. Näin minulla kävi kun muualta saatu lääke loppui.

En piruja halua maalata seinään, mutta tiedän vähentämisjutut, koska just nyt lääkettä vähentelen. Moni niitä käyttää joten siksi turha kainostella. En tiedä miten nopsaan ne omakannan kautta kirjoittaa reseptin uusiksi… voi mennä useampi päiväkin. Mulla kerran sattui vahinko. Luulin, että lääkettä oli jäljellä reseptissä, mutta se olikin mennyt vanhaksi… soittivat ylilääkärille vastaanotosta ja sain nopeasti pienen määrän lääkettä, ettei tullut liian nopea pudotus nollaan lääkkeen kanssa.

Kiitos Varjolilja huolenpidostasi <3 Ja ihanaa, sain ne lääkkeet heti uusittua, kontrollikäynti pitää kyllä käydä hoitamassa. Itseäkin vähän pelotti että jospa nämä lääkkeet loppuu käsiin kun aikomus on lopettaa jossain vaiheessa vähentämällä. Oma vika tietty etten ollut niitä ajoissa uusinut mutta kai se häpeä oli se syy. No nyt on asia kunnossa ja ei tarvitse ainakaan sen vuoksi hermostua. Ihanaa päivää sulle :slight_smile: