Tämä ketju on joillekin provosoiva, mutta kerron miten asiat olivat omalla kohdallani.
Opiaatteja käytin viihteeseen ehkä kerran pari alussa, huomasin kuitenkin nopeasti miten tehokas lääke tämä on on hoitamaan päänsisäisiä ongelmia. Pääosin kevyempiä opiaatteja, eli kodeiinia, tramadolia ja kratomia tuli käytettyä vaikeina aikoina. Opiaatit olivat ehdottomasti pienempi paha, suuremmasta pahasta en mene kertomaan, sillä sääntöjen vastaista, mutta kyllä opiaatit varmasti olivat pienempi paha kuin heittäytyä junan eteen, vai?
Sitä tietoisesti veti putkia, ihan lääkekuureina niitä piti, ei siis fyysiseen kipuun vaan itsetunnon ja mielialan tasaajaksi. Kyllä se riippuvuus on alusta lähtien selvää, jos vedän näitä puolen vuoden putkissa niin vieroitusoireita tulee, mutta pienempi paha se olisi ollut. Mitäpä luulette kiinnostaako sellaista ihmistä mahdolliset vieroitusoireet jos itseviha on niin suuri että itsemurha on lähes ainoa vaihtoehto? Fatkahan on se ettei opiaattien vertaista mielialan ja itsetunnon tasaajaa ole. Olen syönyt mielialalääkkeitä ja lithiumia, ei niistä ole ollut yhtään mitään hyötyä. Opiaatit sen sijan tehoavat puolessa tunnissa.
Lopetin opioidien käytön kun alkoi sivuoireet mennä liian voimakkaiksi, itselääkityksenä meni mm. tramadoleja 1g päivässä muutamia kuukausia, päälle piti ottaa diapamia ettei tule kouristuksia. Subutexia tuli käytettyä muutamia, kuin myös oksikotonia, mutta totesin nämä liian voimakkaiksi, en hakenut mitään euforiaa tai turhaa nuokkumista kuola poskella, vaan sitä että itseviha hävisi. Opioidit eivät tietenkään parantaneet mitään, samassa pisteessä olen kuten aiemminkin, itseviha ja itsemurha, jne. ajatukset ovat edelleenkin arkipäivää, opiaattien käyttö vaan on liian kallista ja pidemmällä tähtäimellä tehottomia, vituttaisi huomata vuoden parin päästä päivittäisen opioidilääkityksen jälkeen ettei ne enää toimi mielentasaajina, vaan joutuisi hankkimaan ihan vain ollakseen fyysisesti terve (henkisesti terve en ole koskaan ollutkaan, mutta opioidit ovat sellaisen olon kyllä suoneet).
Pahimpina aikoina tietysti mietti että tappaa sitten itsensä kun opioidit menettävät tehonsa. Nyt tosin onvähän muutakin elämässä, joten kuolema ei juuri tänään kiinnosta, ehkä huomenna taas toivon saavai nopeasti tappavan syövän, mieleni kun on niin kovin arvaamaton. Mutta kyllä nuo opioidit tavallaan viimeisenä turvana toimivat, jos menetän tämän ainoan asian elämässäni jonka vuoksi jaksaa jatkaa ja mieli taas vajoaa voimakkseen itsevihaan, niin päätän käyttää opioideja niin kauan kun ne vain toimivat oireisiini, sen jälkeen heittäydyn junan alle. En näe paljon muita vaihtoehtoja. En ole käyttänyt opioideja tai muitakaan päihteitä vuoteen, mutta kyllä nuo itsemurhan korvikkeina toimivat jonkin aikaa.
Jos lääketiede olisi keksinyt lääkkeen jolla pystyy hoitamaan oireitani, mm. rankkoja itsetuntovaihteluita, niin ei tarvitsi ajatella tällaisia. Opidoitit ovat toki erittäin tehokkaita lääkkeitä tähän, mutta kaiken lukemani perusteella melko lyhytkestoinen ratkaisu. Sen aikaa mitä itse käytin niin toimivat joka kerta oireisiini, mutta pelko siitä että jonain päivänä huomaakin ettei lääke enää toimi oireisiin ollenkaan, pisti lopettamaan hyvissä ajoin.
Ettei kukaan ymmärrä väärin viestiäni, niin totean etten suosittele kenellekään opioidien tai muidenkaan päihteiuden käyttöä, enkä ylistä opioideja, pidemmällä tähtäimellä erittäin huono vaihtoehto. Mutta omalla kohdallani, melko kornia sanoa, jopa elämäni pelastaja (vain sen vaikutusajan ajaksi).
? Eipä tuossa sun kirjoituksessasi mitään niin hirveän provosoivaa ollut IMO, kun nyt jätit sen joukkotuhopaskan jauhamatta. Mikäli olen täysin erehtynyt henkilöstä, pahoittelen sitä syvästi.
. No, nyt asiat ovat senkin suhteen paremmalla tolalla, mutta opparikoukussa olen ja tälläkin hetkellä hieman kyseisten lääkeaineiden vaikutuksen alaisena. Nuorempana tykkäsin enemmänkin nuokkua ja vedellä kovempia ja euforisoivempia jarruja, jos niitä suinkin satuin saamaan, mutta näin vanhemmiten minäkin pysyttelen mieluummin niissä kevyemmissä, eli tramadolissa, buprenorfiinissa ja kodeiinissa(Kodeiinissa tosin on miinusta sen helvetin lyhyt vaikutusaika, se, että toleranssi siihen kasvaa hetkessä, eikä siitä saa juuri mitään muuta, kuin pahimpien kitkujen poistovaikutuksen, mikäli opparitolet ovat vähänkin koholla, mutta sen saatavuus on niin pirun helppoa, kun lääkärit kirjoittavat mulle sitä mukisematta melkein kilokaupalla, eikä maksa mitään). Toki mun vieläkin tekee ajoittain mieli kunnon nuokkuja, mutta enemmän mäkin tosiaan käytän oppareita piristääkseni itseäni, nostattaakseni mielialaani ja saadakseni mukavan lämmöntunteen(pirunmoinen vilukissa olen 
).
. Eihän se lääkärin määräys tietenkään väärinkäyttöä, toleranssin nousua ym. estäisi, mutta sama nyt pätee lähes kaikkiin lääkkeisiin, mitä lääkärit aivan laillisesti määräävät. Eipä tuo mun benzojen käyttönikään oikein meinaa lapasessa pysyä, vaikka ne mulle onkin ihan tarpeeseen määrätty(nykyään tosin kai pitkälti pitämään vieroitusoireita poissa). Saan mä täysin laillisesti Panacodia ja Tramaliakin, mutta silti katson käyttäväni niitä väärin, koska respat olen saanut kusettamalla(mulla ei siis oikeasti ole sellaisia pahoja, fyysisiä kipuja, joihin ne on määrätty), ja aina mä innostun niistä niin paljon, etten vain osaa lopettaa ennen kuin ne sitten jälleen kerran loppuvat kesken 
.
Itse en voi sietää epärehellisiä tai liian pinnallisia ihmisiä; tosin voin itse valita kenen kanssa liikun…
. Mä olen itse uiskennellut 
. Sitten mä onnistuin löytämään sellaisen terapeutin, jonka kanssa kemiat natsasivat todella hyvin yhteen ja voin kertoa, että tuosta terapiasta on ollut mulle suuresti apua. On mulla edelleenkin usein vaikeaa, hyvinkin vaikeaa, eikä se terapeutti suinkaan mikään ihmeiden tekijä ole, mutta kyllä mä silti olen saanut siitä kallonkutistuksesta apua sen verran, että nykyisin mun elämäni on huomattavasti siedettävämpää ja pystyn paljon paremmin nauttimaan niistä hyvistä asioista, joita mulla on elämässäni 
.