kiitos jo etukäteen

Vilpola
1

Tein ehkä elämäni parhaimman päätöksen perjantaina… Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun tein samaisen päätöksen. Oikeastaan ehkä noin 20 kerta. Siihen tarvitsisin teidän tukeanne. Ja sainkin sen jo, kun hiukan luin teidän tekstiä. Tuli havaittua, että narkkareiden puolisot on näköjään aina samanlaisissa tilanteissa, suhteissa samat kuviot jne. Se helpotti, tuli tuntuma suhteen ainutlaatuisuuden menetyksestä ja helpottunut olo että tein päätökseni…

Olin tosiaan naivi 17-vuotias tytön tyllerö, joka joutu narkkarin uhriksi… Hän iski minut siten, ja hän tuntui niin vahvalta ihmiseltä, joka osaisi käsitellä näinkin vahvaa persoonaa kuin minä. Hänen itsevarmuus, hauskuus, se kuinka hän piti minusta kiinni, jopa ystävien seurassa, puolusti minua ja ne tarinat ja sanat mitä hän päästi minulle suustaan. Uskon jokaisen sanan…

Kun minulle sitten jossain vaiheessa selvisi hänen myyvänsä huumeita, ajattelin, että okei. Ja olin järkyttynyt, mutta tässä vaiheessa jo niin pahasti hänen pauloissaan, että sivutin asian… Minä, joka ei huumeista tiennyt juuri mitään, elin kuin jossain satumaailmassa.

Ensi yö kun hän tuli minun kotiini yöksi, hän oli hurmaava olemukseltaan. Hänen charmi puri minuun ja tunsin olevani niin onnellinen. Kunnes tuli yö ja hän kysyi " saanko nukkua vieressäsi alasti" , siinä vaiheessa tyttö mietii tietenkin hetken että saako, ja kun annoin luvan siihen ja kömmittiin sänkyyn, hän sätki kuin viimeistä päivää ja nukahti ja rohisi ja häntä ei saanut mitenkään hereille, olin paniikissa ja luin huumeista, mietin soittavani ambulanssin, itkin ja kelasin, että jos hän kuolee tähän ja kaikkea…

Pikkuhiljaa minulle alkoi pimennosta valjeta, että okei tätä ja tätä huumetta hän käyttää, hänen kaverinsakin vetää, okei okei. Hän sai minut manipuloitua niin että olin oikeasti todella sokea ja naivi. Hän käytti lakkaa(gammaa), joka juuri aiheutti säpsimisen, ja jos jonkun muun kumppani on tietää millaista esim. seksi on silloin kun sitä on käyttänyt… piriä, lääkkeitä, subua joskus kokeillut kuulemma, liekö oikeesti käyttää sitä… essoja jne jne

Kaksi vuotta, ja otin hänet asumaan kanssani, uskoin että oikeasti ihminen pystyy muuttumaan. Hänessä oli kuitenkin paljon hyviäkin puolia, myös selvinpäin ollessaan… Ja jos toiseen rakastuu niin sille mitään mahda… Se mikä sai minut ajattelemaan,että hän pystyy olemaan ilmaan johtu siitä kun hän oli lusimassa pienistä rikkeistä, hän pystyi olemaan ilman sielläkin, joten miksei täälläkin. (nyt tajusin, että taisi hän sielläkin vetää:D)

tätä kirjoittaessani tajuan ehkä viimein asioiden todellisen kuvan, hänhän on ihan huumekierteessä, enkä minä pysty häntä pelastamaan. mietitte myös varmaan kuinka näin nuoren tytön vanhemmat hyväksyivät tämän, eivät he todellakaan hyväksyneet. salasin asiat. henkisesti niin tajuttoman raskasta, elää kuin jossain sumussa kaksi vuotta. mutta olen kiitollinen etten ole itse sortunut huumeisiin, vaikka hänen kaverinsakin monesti niitä tyrkyttivät. pidin oman elämäni erillään hänen kuvioistaan, se ehkä auttoi siihen aika paljon.

toivon että kokemuksestani on muille hyötyä, niinkuin täällä palstasta oli minulle… kirjoitan varmasti myöhemmin lisää, kuinka olen selvinnyt jne. jos on jotain kysyttävää niin kyselkää vain! :slight_smile:

2

Vähän yli viikko selvitty jee! Olen iloinen päätöksestäni, ja tunne vahvistunut että pystyn olemaan erossa exästäni… Minun viikkoni on kulunut urheilessa, ystävien parissa, ja normaalissa arjessa. En ole juonut vaikka nyt onkin viikonloppu… Exäni taas on ollut sekaisin aamusta iltaan, mitä nyt välillä pitänyt yhteyttä posteistaan jne. Veikkaan hänen olevan piikittänyt jne jne. yksi päivä en saanut hänen puheistaan mitään selvää, eli lääkkeitä ehkä tuolloin. Eipä ole minun huolenaiheeni enää, eikä murheeni. Tunsin aina olevani vastuussa hänen vetämisestä, ja en tiedä mainitsinko tuossa aiemmin, mutta tosiaan tarkistin aina käsivarret ja polvitaipeet, ettei hän vain ole piikittänyt itseään. Muutenkin aina kyttäsin silmiä ja eleitä. Mutta miten sitä ei vähemmästä tulisi vainoharhaiseksi jos toinen valehdellut monesti vetämisestään? Se on stressaavaa huolehtia kahdesta ihmisestä… Itsestä ja exästä siis…

Mutta tosiaan kestää aikaa toipua tästä kaikesta, enkä tiedä milloin olen taas eheä oma itseni, tai olenko koskaan… Tämä on tuskaa kun toinen on imenyt kaiken itsestä ja siinä samalla kadottanut itsensä… Enkä tiedä pystynkö normaaliin parisuhteeseen, kun narkkarin kanssa se oli jotenkin erikoista, jännää, mielenkiintoista, HAASTEELLISTA… normaali parisuhde voi siis tuntua hiukan tylsältä ja laimealta…

LAITAN TÄHÄ NY MITÄ EXÄLLE VIIMESENÄ OON KIRJOTTANU:

toivon että saat sun asiat joku päivä kuntoon. sä et oo oikeesti (ainakaan mun silmissä) niin heikko ihmine mitä annat olettaaa… huumeiden vetäminen on sitä heikkoutta, ei mitään hienoa tai koviksena olemista… jos haluat olla kova poika, niin tee elämästäs onnelline selvinpä!i! jätät hölmöydet ja vitun vajaat ihmiset ympäriltä… se on sitä vahvuutta ja kovana luuna olemista… ei kukaan ihminen toivo kenellekkään mitää pahaa ja mä tiedän että sä haluat ittekkin enemmän elämältä. vielä ei oo myöhästä, mut joku päivä voi oikeesti olla ja sit ei voi oikeen sanoa muuta ku voivoi… ei sulla menis tyyliin kun vuos elämästäs et joutuisit kärsimään kaiken paskan ja lillumaan siellä ja käsitellä paljon asiota… mut sit susta vois tulla ehkä eheä ihminen eikä tuntee koko ajan tyhjyyttä, mitä täyttää huumeilla… mieti mitä sä oot monet vuodet jo tehnyt, miksi jne… toivon ihan oikeesti, että sun kohtalos ei oo niin paska miltä se nyt vaikuttaa… JA MUISTA ETTÄ KENENKÄÄN KOHTALO EI OO KIRJOTETTU TÄHTIIN, VAAN ME ITE KIRJOTETAAN SITÄ AIKALAILLA!!! rakas olet mulle aina, vaikka meidän asiat meni nyt näin vituiks. ja toivon sulle vaan pelkkää kaikkee hyvää, vaikka vihaan sua tällä hetkellä paljon, mut se auttaa mun pääsee yli. karu sanoa, mutta haluutko sä et mä sanon joskus tyylii mun lapsille “PERKELE PENNUT, te ette sitte sekaannu mihkää huumeeisii. äitinki ensirakkaus nuorena sellane narkkari… asuin mä sen kanssa hetkenki jopa ja sitten se kuolikin muutama vuos sen jälkee” , en usko et haluat vaan mä uskon et sä haluut et voit ite olla täällä ja oot saavuttanu elämäs jotain hienompaa ku pisteet käsivarsissa ja miljoona sekavaa päivää, jotka oli täynnä “riemua” ku aamusta iltaa rännitystä ja joka vitun päivä samanlaista kitkuttelua ja kelaamista mistä kääris rahaa et sais vedettyä vähä lisää".
ei kierrellä enää tässä vaiheessa yhtään, mutta oon tiedostanu koko ajan millanen sun tilanne on.kai mä itekki aloin jossai vaihees uskoo sun selityksiä että ei oo mitään hätää tms… ja ku selitin perheellekki kaikkee, mut siis faktathan on ne että:

  • velkaannut aina kuukauden aikana
  • kaikki rahas menee päihteisiin!
  • et osaa nauttia elämästä selvinpäin
  • sun lähipiiris vetää kaikki jotain
  • teet rikoksia, että saisit huumeita
  • myyt niitä, että saat niitä , eli + - 0 tilanne täysin!
  • oot kuutamolla ja sekasin lähes päivittäin, se on iha sama vaikka laittaisit ittes hirteen kun et sä muista mitä tapahtu vaikkapa viime tiistaina ja millane päivä oli
  • et ymmärrä tilanteen vakavuutta, etkä sun omaa tilaas
  • jossai vaihees unohat varmaan oman nimeski
  • oot koko ajan tilassa jollon sulle voi sattua jotain, (TURHA ON JOSSITELLA, MUTTA VITUN APINA SE ET JÄÄ AUTO ALLE on ehk 1% todennäkösyys mut se että sulle sattuu jotain pahaa kun elät noin on 70% todennäkösyydellä,
    ja eikö sulle oo sattunukki jo aika vitusti liian paljo??? mm. parhaan kaverin kuolema jne jne , ni ei se oo sitä onnea onnea onnea…

joo oli pakko, koska en aio olla sun kanssa sen suuremmi yhteyksissä nyt kerta sitten niiin. tavaras saa olla täällä juu , ja muutenkin oot tervettullu vaikkapa kahville, jos me joskus kyetään siihen, mut näin alkuun on parempi varmaa parempi katkasta välit ihan täysin, tai no noi tavarat mutta niin… oot kiva tyyppi , oppisit itekki huomaamaan sen ja rakastaa ittees sen verra… tässä elämäs pitää rakastaa itteesä enemmä ku muita ja sinä se et kyllä sitä tee…
sun pitää laittaa sun itsetunto, arvot, moraalit, periaatteet, tavotteet, unelmat, henkinen hyviinvointi, menneisyys, tulevaisuus, nykyhetki, KAIKKI järjestykseen niin ehkä joku päivä oot tasapainossa ittes kanssa. sitten viimestää ku meet lusii, nii kelaa asioita paljon paljon… ja tee asioita niiden eteen, ota omaa elämää sarvista kiinni ja vittu ota se haltuun. sinä oot se joka niitä naruja kiskoo ja huolehtii omasta onnellisuudesta…
ja KUKAAN TOINEN EI VOI SUA PELASTAA TAI SITÄ ONNEA TUODA. se pitää ite luoda, mut se toinen ihminen voi kyllä olla tukena, mutta PITÄÄ ITSE TEHDÄ NE ASIAT NIIN ETTÄ SE TOINEN VOI OLLA VAAN JA AINOASTAAN TUKENA, eikä YKSI IHMINEN VOI OLLA AINUT TUKIPYLVÄS. se tässä meidän jutussa olikin tosi paskamaista, koska et tiedosta sitä…

voi hyvin

3

Olet rohkea ja vahva nainen !! Moni nainen painii samojen asioiden kanssa kuin sinä. Suosittelen vertaistukiryhmää. Vaikka et olisi enään parisuhteessa käyttäjän kanssa saat ryhmästä apua ja tukea normaalin (mikä se sitten onkin) elämän jatkamiseen.

4

Takaraivossani oli pieni aavistus, että tässä tulee käymään näin… Olen näköjään ihan yhtä heikko kuin aina ennenkin, vaikka kuvittelin toista… Olen hiukan hukassa, mitä minun tulisi tehdä tällä hetkellä… päätöksiä päätöksiä?? mutta mikä on se oikea… auttakaa! hävettää ja nolottaa etten kykene jättämään tota oman onnesa nojaan, vaan otin sen luokseni… törmäsimme moikkaamisen merkeissä noin viikko sitten ja eilen hän tuli luokseni… Talutin hänet kotiin, hän oli konttauskunnossa humalassa… tänään sitten otettu muutamat oluet yhdessä ja selvitelty tilannetta… näin eile pistojäljen hihassa, ignorasin tilanteen ja heti lähti selittelyt : “70 päivää ilman piriä, mutta en kehdannu kieltäytyy ku yks uus tuttava tarjos nokat niin oli pakko laittaa se hihaan” ignorasin tämänkin… tänään sitten päivällä kerto että “meinasin piilottaa ton jäljen sulta meikkivoiteella tai jollain” olin vaan että jaa-a ja se kuulosti niin vastemieliseltä… muutenki tuntuu jotkut sen jutut ja lupaukset vastenmieliseltä ja tuntuu et koko ajan epäilen sen sanoja yms yms…

nään ton niin eri tavalla nyt kun oon löytäny tän paikan ja lukenu täällä näitä ja miettiny tän muutaman viikkosen… ois parempi olla erossa tosta, mut silti mun sisällä asuu pieni otus jonka mielestä toi pystyy muuttumaan…

ja toi mitä se puhu mulle viime yönä, just varmaan yritti vaan liehitellä “oot oikeesti niin kaunis, en muistanu et oot noin kaunis, tai oot sä ees ollu ikinä noin kaunis” >> hyvä tollasta ihan omana ittenä siis luonnonkiharoine ja ilman meikkiä alasti kuulla mieheltä , niin hyvältähä se tuntuu… ja ton kans on niin hyvä olla ku voi olla oma ittesä ja aito täysin… ja toi osaa puhua mut muutenki nii ympäri ja just oikeet sanat… “ootan et tulee se koulupäätös jne jne” "kaikki riippuu susta, mä haluun vaan sut " yms…

kuten huomaatte olen hiukan hukassa kaiken suhteen ja en tiedä miten selviän tästä tilanteesta… tai miten osaan tehdä sen oikean ratkasun… pitäskö mun potkia toi ulos vai voisinko jotenkin ottaa selvää että se on oikeesti tosissaan? miks ei oo jotain testiä, että oikeesti tietää et se ansaitsee mun huomion ja ajan…

5

Surullinen tarina tämäkin ja voi olla vaikea sanoa ei asialle mikä kuintekin koskettaa sinua niin läheisesti. Huumeriippuuvainen ikävä kyllä osaa sanoa mitä vain ja saada ne kuulostamaan siltä että sinun sädämmesi on myyty. Sinussa on tahtoa ja voimaa sanoa ei miehelle koska teit sen jo kerran mutta aika oli liian lyhyt sinulle selvitä miehestä jonka olet tuntunet niin kauan että hän on sinulle tärkeä. Minusta tuntuu että mies vain koittaa sinuun ripustautua. Koen että teillä ei voi olla yhteistä tulevaisuutta niin kauan kun mies käyttää aineita vaikka hän mitä sanooa ja tekee se ei tule muuttumaan että hän lopettaisia käytön ellei itse sitä halua. Hän on tainnut käyttää aineita jo kauan ja teidänkin yhdessä olo ajan koko ajan joten miehen kynnys jättää aineet on pieni. Ehkä sitten jos ja kun mies lopettaisi tai haluaisi lopettaa aineiden käytön tilaneella voisi olla toivoa. Itse et käytä aineita niin oletko miettinyt että mitä elämä tulisi olemaan tästä eteenpäin? Saisit ehkä olla koko ajan pelossa mitä tapahtuu ja milloin ja tekeekö hän sinulle tai jollekkin jotain tai tehdäänkö miehelle joskus jotain ja oletko sinä kenties sitten tilaneessa mukana missä et halua olla. Uskon että tiedät että sinun vain pitää sanoa miehelle että tästä ei tule mitään niin kauan kun hän on tuossa tilassa.Se on vaikeaa ja varmaan kuulostan kamalalta ihmiseltä kun sanon näin mutta huumeiden käyttäjä elää sitä omaa elämäänsä ja niin kuin kirjoitit hänkin osaa ne sanat ja teot millä saa sinut pauloihin kerta toisensa jälkeen. Tilanne on vaikea kannaltasi mutta itse ainakin sanoisin että älä jää tuollaiseen suhteeseen.

Viikko tai kaksikin on lyhyt aika selvitä tuollaisesta kun monesti siihen ei riitä edes kuukaudet vaan voi vaatia ihan vuosienkin irtautumisen.Sinulle toivon jaksamista kuitenkin ja voimia päätökseen mikä se koskaan sitten loppupeleissä onkaan.

6

Voi aloittaja, komppaan lähestulkoon jokaikistä sanaa! Montakohan kertaa oon kuullut nuo samat jutut kuin sinäkin, kuinka helposti niistä tulee arkipäivää (pirikeskustelut ruokapöydässä jne) ja miten helppoa sille toiselle on vetää oikeista naruista… “Nyt mä meen koululle hoitamaan rästit kuntoon/nyt mä alan taas urheilla/nyt mä aion olla ilman piriä koska en haluu menettää sua toiste”… Haista paska!!! Niin ja sit noi lirkuttelut, “Sä olet niin kaunis, kenenkään kanssa ei ole yhtä ihanaa kuin sun”… Onko ihmekään, jos ite on siinä vaiheessa ihan sulaa vahaa. En usko, etteikö nuo kaikki sanat, lopetuslupauksista rakkaudentunnustuksiin tulisi sydämestä, mut hitto kun ei voida myöntää että syvällä kusessa ollaan. Se on aina Se sama “nyt mä oikeesti…”

Viimeksi kun näin eksäni, näin myös vermeiden olevan kuvioissa, joista ex on ollut irti pidemmän aikaa, ja jotenkin en osannut siihenkään reagoida, olin vain, että jaa, tällasta tänään. Se on jännä, miten hirveesti itekin muuttuu, vaikka ei huumeista ennen tiennyt mitään!

Kun luin tän, ajattelin veti et tää on mun eksä! Samaa paskaahan nuo suoltavat, mut Se on jännä miten huumeet tekevät kaikista aivan samanlaisia. Mulla on yksi toinenkin kaveri pirikoukussa, ja kun näin hänet ekan kerran soosissa, ajattelin, et hän on ihan kuin mun eksä. Siis 100% samanlainen. Se persoona vaan katoaa jonnekin mömmöihin ja nuo piripäät ovat vaan toistensa kopioita. Se myöntyvä “mm”, mitä eksäni käytti selvänäkin, oli kaverini suusta ihan samanlainen. Pelottavaa…

Mö oon tehnyt eroni surutyötä kuukausia, eikä loppua näy. Eilisen avautumiseni jälkeen reipastuin ja varasin ajan psykologille. Katotaan kuinka naisen käy… Jos sitä kohta osaisi avata sydämensä taas jollekin, jollekin kunnolliselle! :slight_smile:

Tsemppiä :slight_smile: