Kiitollisuus tämän päivän raittiudesta

Olen pohtinut paljon sitä, kuinka ääretön voimavara kiitollisuus onkaan. Löytäessäni kiitollisuutta ihan tavallisista arkipäivän asioista, tulen todenneeksi sen, että elämä kaikesta huolimatta kantaa, vaikka välillä saattaakin aivan joltain muulta vaikuttaa.

Pohdin tälle aamua herätessäni sitä, että olen kiitollinen siitä, että elämäni on viime aikoina täyttynyt, erinäisistä suoritteista. Ilman noita en olisi taas kerran väsynyt ja sitä kautta löytänyt tuttua ja turvallista hellittämistä ja sitä seuraavaa kiitollisuudentilaa. Tilaa jossa kaikki on hyvin, olipa olosuhteet millaiset tahansa.

Tässä ketjussa haluan jakaa elämästäni esiin nousevia kiitollisuuden aiheita, tuoden samalla myös itselleni tietoisuuteen sen, että tämän hetken kiitollisuudella muovataan eilisen vastoinkäymisistä timantteja tähän päivään.

Olen kiitollinen kaikesta siitä suunnattomasta pelosta, jota elämäni aikana olen joutunut kohtaamaan. Tuo pelko opetti minulle sen, mitä aidon nöyryyden kautta saavutettu rohkeus on. Tuo rohkeus ei olisi kasvanut kukoistukseen, mikäli pelko olisi vain poistunut heti, kun sitä kyyneleet valuen rukoilin.

Olen kiitollinen kaikista niistä vastoinkäymisistä ja menetyksistä joita elämässäni olen joutunut kohtaamaan. Vastoinkäymiset opettivat minulle sen, etten todellakaan ole oman elämäni mestari, toisin kuin niin pitkään kuvittelin olevani. Olen vain oppipoika, joka voi ottaa opiksi tai jättää ottamatta. Valinta ja sen myötä vastuu on minun. Loputtoman monet erilaiset menetykset ovat opettaneet minulle toisten ihmisten arvon. Sitä ei mitata rahassa, saati aikana, jonka ihminen tai muu elävä elämässäni on, vaan se mitataan siinä, mitä toisillemme saamme peilaten olla antamassa.

Lisäksi olen kiitollinen kaikista niistä monessa eri elämäni vaiheissa vastaan tulleista ihmisitä, jotka niin loputtoman monet kerrat ovat nostaneet minussa esiin erinäisiä negatiivisia tunnekuohuja, mitä erilaisimmista syistä johtuen. Välillä olen hyväksyen peilistä katsonut sieltä heijastuvaa kuvaani, ollen valmis kohtaamaan itsessäni nuo negatiiviset tunteet, jotka ovat huutaneet tulla näkyviksi. Toisinaan olen kääntänyt katseeni katseeni pois itsestäni, sadatellen peiliä, tuota toista ihmistä, mutta tänään ymmärrän sen tarkoittaneen vain sitä, etten vielä tuolloin ollut tarpeeksi kypsä kohtaamaan juuri tuota tunnetta. Tunnetta, jonka kohtaaminen tuossa hetkessä, satutti vielä ihan liikaa.

Olen kiitollinen siitä, etten vielä ole oppinut elämään elämää suorittamatta sitä. Se kertoo minulle tälle aamua sen, että matkani minuuteeni on vielä pahasti kesken, mutta tämän hetkisen kiitollisuuden kautta huomaan taas löytäneeni palasen sitä aitoa minuuttani. Minuutta, joka opettaa minulle pysähtymistä olennaisten asioiden äärelle. Siihen kohtaan, jossa kaikki on hyvin, olipa olosuhteet millaiset tahansa. Tuo kohta, on tämä hetki. Hetki jossa kaikki on hyvin.

Olen kiitollinen, tästä raittiista päivästä. Päivästä jona opin itsestäni juuri ne minulle tärkeät asiat, jotka tässä vaiheessa matkaani minun on tarkoitus oppia.

Olen kiitollinen teistä, arvon kanssamatkaajat. Ilman teitä ja täällä kirjoittamista, en olisi koskaan oppinut sitä, että kirjoittamisen ja lukemisen taito ovat yksi suurimmista siunauksista, joita meille koulussa jo lapsena opetetaan.

Olen kiitollinen.

Hauska sattuma, kun itse olen myös tässä pyöritellyt päässäni kiitollisuuteen liittyviä asioita. Kiitollisuus lisää hyvinvointia, ihan suoraan ja välittömästi! Asia on helppo vaikka testata. Kun vaikkapa kirjoittaa kynä sauhuten listan paristakymmenestä asiasta, jotka ovat juuri nyt hyvin, ja joista voi kiittää… Ja sitten kiittää, sydämensä pohjasta… Niin sen jälkeen on kevyt ja hyvä olla. Ainakin jonkun aikaa :smiley:

…Niinhän ne jotkut viisaat väittävät, että se, mihin keskittyy lisääntyy… Jos valittaa ja on negatiivinen, niin valituksen aiheet vaan kasvavat ja lisääntyvät… Jos taas täyttää päivänsä keskittymällä etsimään hyvää ja kaunista, ja kiittämään siitä… niin ne kauniit ja palkitsevat asiat lisääntyvät. Testattu on, huomattu on.

Silti… se on vaan niin vaikeaa välillä.

Omalla kohdallani olen huomannut, että olen aika kiittämätön. Tai siis minulta puuttuu kyky ja taito olla kiitollinen! Mutta onneksi sitä(kin) taitoa voi harjoittaa, ja se paranee treenaamalla.

En halua purra hampaita yhteen ja väkisin kieltää omia tunnetilojani, vaan olen rauhassa surullinen, pelokas tai pettynyt, jos siltä sattuu tuntumaan. MUTTA tämä ei estä kokemasta kiitollisuutta. Kiitollisuutta esimerkiksi siitä, että lopulta uskallan olla aidosti sitä mitä olen, ja ottaa tuntemuksiani vastaan ilman että pyrin muuttamaan niitä aivopesemällä itseäni positiivisemmaksi. Kiitollinen voi olla väsymyksestäkin, tai pahasta mielestä, kaikissa asioissa on hyvät puolensa. Raittiudestani olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen, samoin läheisistäni, terveydestäni ja kohtalon sattumista, jotka ovat tuoneet minut tähän, missä olen nyt.

Yritän lisätä omaa kiitollisuuden-tuntemisen taitoani yksinkertaisesti kiittämällä hiljaa mielessäni, kaikesta siitä mitä eteeni saan. Tiedostamalla sen jatkuvan hyvän ja yltäkylläisyyden, missä tänäänkin saan elää. Vaikkapa herkullisen lounassalaatin, ja siihen päälle kupillisen kuumaa mokkaa. Auringonpaisteen, tulevan kesäloman matkoineen ja tapahtumineen. Eilisen maastoretken hevosen selässä, korttipelit lasten kanssa, itsetehdyn jäätelön maun… Pienet asiat, suuret asiat. Minulle sanottiin joskus ryhmässä, että masentuneelle ihmiselle on parasta lääkettä opetella taas tuntemaan kiitollisuutta arjen keskellä… Kokeilin tätä, ja se on totta, että samaan aikaan ei voi olla ahdistunut ja kiitollinen. Silti tätä “taikalääkettä” ei vain aina muista, paitsi ehkä jos treenaa tämän taidon niin alitajuntaansa, että on yhtä automaattisesti kiitollinen, kuin aikaisemmin on automatisoitunut addiktionsa päähänpistoille… Onnistuiskohan…?

(Rhonda Byrne on muuten kirjoittanut aiheeseen liittyvän hauskan kirjan, siinä on 28. kiitollisuuden harjoitusta, eli vinkkejä miten oppia tuntemaan kiitollisuutta jos sitä ei itsellä luontaisena kykynä löydy.)

Nostin tämän vielä irralleen, koska tässä lauseessa kiteytyy kaikki se, mitä kohden haluan mennä.

Päivä kerrallaan eteenpäin matkaten, ystäväiseni. Kaikki se hyvä mitä elämä on meille varannut, on tässä hetkessä. Eli ainoa hetki mikä meillä käsissämme on. Ei ole eilistä. Ei huomista. Vain tämä hetki.

Pitkästi tuli minunkin elämässä taivaltaa, alkaakseni edes jollain tavoin tuota ajatusmallia sisäistää. Vieläkin, jatkuvasti huomaan karkaavani tulevaan. Varsinkin, jos siellä siintää jotakin hyvää mitä pitkään olen odottanut.

Olen oppinut äärettömän paljon itsestäni kuluneen reilun kuukauden periodilla. Elämää on kohtuullisen helppo elää, jos onnistuu olemaan asettamatta sille mitään erityisvaatimuksia. Hankaluuksia tulee, kun alkaa noita vaateita asetella.

Minulla nuo vaateet on kuluneen kuukauden aikana keskittyneet kovin maallisiin asioihin. Sain siis päähäni haluta tälle kesää toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni, hankkien moottoripyöräkortin ja sen myötä itselleni moottoripyörän. Tunteet on kyllä tuon asian ympärillä riepotelleet äärilaidasta toiseen, mutta nyt, istuskellessani portailla, katsellen pihalla kiiltävää customiani, totean vain sen, että olen tuon kyllä hitto vie ansainnut. :wink:

Vakavasti puhuen, ei tuo kapistus minusta yhtään aikaisempaa onnellisempaa tee, mutta on taas yksi osoitus siitä, että raittius kohdallani mahdollistaa ihan kaiken.

Mitä tähän hengellisempään puoleen tulee, olen viime aikoina painiskellut sen asian parissa, ettei aika yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Toivoisin ehtiväni kirjoitella täällä säännöllisesti, mutta juuri tällä hetkellä aikataulut vaan ei anna siihen mahdollisuutta. Olen oppinut tähän hetkeen elämääni jakamaan ajatuksiani avoimesti tuolla sosiaalisessa mediassa ja sen myötä kokenut, etten enää niin kaipaa anonyymiteettiä, joten sen vuoksi täällä kirjoittaminen on jäänyt huomattavasti vähemmälle, vaikka lueskelen täällä silti säännöllisesti toisten kirjoituksia.

Jos joku henkilökohtaisesti haluaa minuun yhteyden, niin kannattaa liittyä Facessa Ihminen tavattavissa ryhmään ja seurata hetki, kuka siellä kärkkäimmin on omia kokemuksiaan jakelemassa. Sitä kautta rohkeasti kaveripyyntöä tulemaan, niin sen jälkeen yhteydenpito yhden kohtalotoverin kanssa on kohtuullisen helppoa ja nykyaikaista. :wink:

Nyt jälkikasvu heräilee tähän päivään, joten aamumietiskelyt sikseen ja aamupalan laittoon.

Auringonsäteitä elämäänne. Pidetään lähimmäisistämme huolta.