Aloitankin uuden ketjuni vuosipäivän kunniaksi! Huomasi asken, että päivälleen neljä vuotta sitten liityin vähentäjiin. Kirjoitteleminen on ollut laiskanpuoleista. Ja mitä kirjoittelemista siinä onkaan, kun ei vähennykset onnistu!
Jospa nyt onnistuisin paremmin. En kuitenkaan enää laske juomamääriä ja kertoja. Ei se auttanut tippaakaan, vaikka kirjasin ylös joka juomakerran sentin tarkkuudella. Se oli vaan sellaista krapulaisen kirjanpitoa, voi nyyhkiä rahan menoa ja pahaa oloa sekä tehdä hyviä päätöksiä. Päätöksiä, jotka seuraavana aamuna olivat jo mielestä haihtuneet!
No, ans kattoo nyt, kuinka onnistun! 
Tervetuloa takaisin! 
Mulla on auttanut vähentelyssä se että lopetin tissuttelun, laskemiset sun muut konstit. PIdän vaan mahdollisimman pitkään taukoa, ja sitten ehkä joskus kietaisen huiviin muutaman terävän jonkun positiivisen tapahtuman kunniaksi. Tuolloinkin pyrin pitämään annokset alle 10, niin ei tule seuraavana päivänä krapulaa eikä tarvetta tasoitella. Sitten taas pidetään muutama viikko taukoa. Tälleen kokonaismäärät pysyvät kohtuuessa, lompakko ja kroppa kiittää.
Näillä palstoilla kun ei aina tiedä kuka on vakavissaan ja kuka piruilee 
Narkkitehti: Olitko kirjoituksessasi tosissasi vai irvailitko? Jos ensimmäinen vaihtoehto, minkälaista käyttösi oli ennen ja miten se nyt menee / onnistuu?
Jahas, en huomannutkaan arvon Narkkitehdin kirjoituksia toisessa ketjussa. Se siitä ja sen kestävyydestä… 
Höh, tietty tosissaan! 
Viime vuonna tuli käytyä sairaalassa katkolla neljästi, ja kerran heräilin happiletkuista kun puhaltelin kuulemma 4,4 promillea. Arki-iltaisin tuli harrastettua siinä 5-10 annosta ja viikonloppuisin noin 50. Yleensä muutama viikkoa taukoa katkon jälkeen ja sitten taas alkoi salakavala tissuttelu parilla oluella päivittäin, jotka sitten päätyivät sinne 100 annoksen viikkoihin.
Tänä vuonna mennyt siis ihan mukavasti, eli pyritään pitämään mahdollisimman monta viikkoa nollilla, ja sitten pienet hömpsyt sen päätteeksi. Kerran kuukaudessa tulee siis kerta-annoksena noin 10 annosta. Tälleen mennään, kun ei tuo lopullisesti lopettaminen oikein viehätä. Eikä äkkikuolema etanolin avulla.
Nyt tosin onnistuu senkin vuoksi, että alkoi viime joulukuussa psykedeeliset tärpätit kiinnostamaan enemmän. Useimpien mielestä tässä on menty pahasti ojasta allikkoon, mutta koirat haukkuu, karavaani kulkee. Ja maksa kiittää. Olen vaan niin kyllästynyt alkoholiin, kun se ei loppupelissä anna enää mitään. No, ehkä vähän. Joskus.
Vähän vähennystä, mutta ei kevennystä! Kun olen ilman alkoholia, tarvin suklaata ja kahvia. Pitääkö aina saada jokin korvaava nautinto alkoholin tilalle? Miksei porkkanan pureskelu kelpaa? Makea vaan maistuu.
Tässä mietiskelen AA-ryhmään menoa. Mennäkö vai eikö mennä, huomenna olisi päiväryhmä. Taitaa jäädä taas sekin väliin. Laiskottelu on nyt parhaimmillaan, lojun ja lueskelen jotakin kevyttä. Ja nukun. Mitäs tässä, alkoholistin lepopäivä!
Tämäkin päivä täysin ilman olutta. 
. Mutta kyllä iltaakohti mennessä alkoi janottaa. Vaan enpä langennut. En tosin ollut hyvällä tuulellakaan, kiukutti kun pitää luopua jostakin! 
Miten sulla menee, Alma?