Helppoa on elämä joilla jotka löysivät onnen AA:sta ja 12 askeleesta.
Kaikkea hyvää vain heille. Mutta avaan ketjun meille jotka emme raitistuneet AA:ssa ja askelilla.
Meidän on nyt meneminen kysymykseen muun kautta ja miettiminen mistä parhaiten onnemme löydämme.
Rakkaat hyvät ystävät, te AA.ssa paranneet. Älkää vaivautuko tähän ketjuun sanomaan että menkää nyt uudestaan ja uudestaan AA.han ja ottakaa pyhät askeleet valoksi pimeyteen.
Minä en kumminkaan teidän onneanne kadehdi, vaan antakaa etsiä sitä muualta niitten jotka eivät sitä omaa onneaan AA:sta saaneet. Ei tule riitakaan asiasta kun annatte olla. Kiitos.
Et sä, savonelukka, oikein taida saada keskustelua aikaiseksi tässä ketjussasi. AA:laisten ja AA:n vastustajien on saatava kinata keskenään loputtomasti, joten sopuisa keskustelu siitä, että AA on perseestä ei tälle foorumille sovi 
. Sori vain 
.
Enemmänkin päihteet on perseestä. Joskus ihan kirjaimellisesti: niin vierotusosastolla, vankilassa kuin tullitarkastuspisteessäkin.
Tai… naisilla on tietysti toinenkin paikka siinä lähellä missä niitä salakuljettaa.
Luojan kiitos en oo ikinä joutunut hivakkatarkastukseen sen enempää tarkastajan kuin tarkastettavankaan asemassa. Ehkä sekin päivä vielä koittaa. Kummin päin vaan. 
Aihe on kyllä sellainen että se saa täällä aikaan enemmän epäasiallista kuin asiallista vaihtoehtojen pohdintaa.
Monet kun ovat sitä mieltä ettei noin voi käydä, etteikö AA:ssa raitistuisi.
Jos kuitenkin ihan vaikka mielikuvitusleikkinä oletettaisiin että joku haluaisi raitistua, siinä tarkoituksessa menisi AA-ryhmään ja kävisi niin merkilisesti että päihdeongelma ei häviäisikään, niin mitä sitten?
Jos voisi edes ajatusleikkinä olettaa että niin tapahtuisi, niin minä kyllä sanoisin että ei kannata jäädä tuleen makaamaan, ulos ja jonnekin muualle kokeilemaan seuraavaa vaihtoehtoa -tarpeeksi erilaista, ettei heti samaan toimimattomuuteen kaatuisi uusikin yritys.
Ylenpalttisten ojennustoimenpiteiden välttämiseksi sanonkin eteneväni edelleen puhtaalla mielikuvituslinjalla, en siis viitsi edes väittää että tuollaista voisi elävässä elämässä tapahtua… silloin siis voisi kuvitella olevan jäljellä useanlaisia selviytymisvaihteoehtoja.
A-kilinikoiden apu nyt tulee mieleen heti, sopivien raitistuneiden tai muuten viinaksia käyttämättömien kaverien seuraan hakeutuminen helpottaa luullakseni omaa selvänäoloa…
Monenlaisia yhdistyksiä joissa toimitaan päihteettömästi ja pyritään elämänlaadun parantamiseen monilla tavoin toki on, paljon sellaisiakin joissa ei ehdotella valmiita askelia tms… mutta parempi kun ainakaan minä en niitä ala mainostamaan, hoitakoon vaan ihan itse tiedotuspuolensa ja markkinointinsa.
Ja sitten on jäljellä se omavoimaisuus, voimaantuminen, oman uskon omaan selviytymiseen kasvattaminen ja sekin konsti jota minä käytin noiden voimienvahvistamisen ohella, eli itseni komentaminen ja itselleni uskotteleminen että alkoholi on minulle täysin merkityksetön aine… ja tarpeeksi moneen tuhanteen kertaan itselle toistettuna se muuttui todeksi. Kertauksen voima on suuri.
Ja sitten, mielenkiinnon suuntaaminen johonkin ihan muuhun kuin ryyppyasioihin… sekin voi auttaa…
Ja yksi itsensäkurissapitämisen muoto joka kai toimiikin, on antabus, sen nyt luulisi toimivan kuin junan vessa. En sitten tiedä, poistaako se milloinkaan itse ongelmaa eli alkoholin paisunutta merkitystä omassa ajatusmaailmassa mutta pitänee kuitenkin juopottelun niin vaikeana että väkisin vähenee.
Mutta ettei taas tulisi satikutia niin tämähän tietysti oli vain kuviteltua, teoreettista leikkiä mahdottomilla asioilla.
Jossain muualla ehkä noistakin ja muista vaihtoehdoista voisi saada aikaan rakentavaa keskustelua.
Laitanpa mietintään… ehkä joskus, jossain.
Anteeksi nyt, minä luulin aloittajan viestistä, että tämä on ketju teille, jotka ette ole AAssa raitistuneet eli ihan täysin vapaasti voitte kirjoittaa täällä mitä haluatte meidän AAssa raitistuneiden sitä kommentoimatta. Joten miksette anna palaa vain, ihan suoraan ja kiertelemättä? Ainakin minä lupaan olla kommentoimatta mitenkään, koska sitä erityisesti pyydettiin. Vai olenko ymmärtänyt aloittajan tarkoituksen ihan väärin?
Minusta tämä ketju on tärkeä, kun näin me voimme vertailla myös mitä eroavaisuuksia on sillä miten AA raittiuden käsittää, miten se auttaa ja miten sitten taas muutoin raitistuneet on toimineet.
AAhan puhuu alkoholismista sairaustilana, sairautena, joka pitää otteessaan niin kauan, kuin juo ja haikailee juomista, sekä ajattelee ja toimii, kuten alkoholistit sairaana tomivat, valehtelevat itselleenkin.
Entäpä ne jotka ei ole AAssa saaneet raittiudesta kiinni, miten heille alkoholismi avautuu, vai onko tässä niin monta mieltä, kuin ihmistäkin.
Kanttoonaa odotellessa…
Ymmärrykseni mukaan asiaa ajatelleena tulin siihen tulokseen että hyvin tärkeää olisi meidän lopettaneiden ainakin tsempata kaveria ja valaa rohkeutta kavereihin jotka siinä lopettamisen tohinassa, ensimmäisten selvien päivien ja viikkojen aikana epäilevät voimiensa riittävyyttä.
Ja myös, toivottaa irrottautua heti sellaisesta yrityksestä joka ei tulosta omalla kohdalla tuota. Että olisi tilaa jollekin aivan toisenlaiselle taktiikalle joka sitten joko toimii tai ei. Ellei sekään, niin surutta taakse ja seuraavaan suunnitelmaan… uskon että lopulta löytyy jokaiselle optimaalinen polku selville tai selvemmille vesille.
Sitä toivoisin, ettei ketään kehotettaisi jäämään “tuleen makaamaan” eli lyömään päätänsä seinään yhä uudelleen jos joku systeemi ei ole juuri hänen kohdallaan toiminut.
Rohkeutta se vaatii, tietysti, varsinkin jos vielä kymmenennen tai kahdennenkymmenennen yrityksen jälkeenkin joku -vakavalla naamalla omiin kokemuksiinsa ja omaan selvänäoloonsakin vedoten todistaa kuin helluntaiseurakunnassa että uudestaan vaan, samaan tai naapuriryhmään, mutta just tällä samalla metodilla… jatka vaan samoin… ja kun siinä mahdollisesti on löytynyt jo muutama uusi kaverikin jotka ovat just sen ryhmän ja opin piirissä… tuntuuhan se vaikealta sanoa että hei, kmut, ei tämä nyt minua auttanut, täytyypä tästä lähteä muualle.
Mutta, asia nyt kuitenkin on niin, ettei löydy sitä jokaiselle yhtäläisesti varmana lääkkeenä toimivaa .
Mullahan oli muuten se metka juttu, että kaikkein tiuhimpaan ja eniten mä kävin AA:ssa vuonna 2007, joka oli vuosi jolloin myös ryyppäsin ajoittain rankemmin ja hullummin kuin koskaan muulloin elämässäni.
Kyseisenä vuonna olin myös elämäni ainoat kerrat katkaisuhoidossa (asiakkaana) ja A-klinikan asiakkaana.
En kuitenkaan jäänyt tuleen makaamaan, vaan singahdin Intiaan. Sielläkin sitten ryyppäsin ja kävin AA:ssa. 
Kuulun siis mitä suurimmalla syyllä niihin, jotka eivät raitistuneet AA:ssa. Myöhemmin, paljon myöhemmin sitten raitistuin ja aloin vasta sen jälkeen käymään AA:ssa.
Tällaista huimaavaa kolme-neljä palaveria vuodessa -tahtia. 
Niinhän se legendaarinen Lasolarska-kin sanoi että enemmän alkoi tehdä mieli Lasolia + muuta viinaa kun kävi AA:s… kun ikäänkuin muisteli ja kuunteli toisten juttuja alkoholismista…hehe… Jospa onkin niin että kaikkein paras hoitokeino on unohtaa jotenkin kokonaan koko alkoholi ja alkoholismi… Mä olen unohtanut ja siksi olenkin pysynyt…=)
Tuo ei taida olla mitenkään pelkästään AA-ta koskeva huomio. Jos johonkin ongelmaan tuijotetaan niin eihän se pääse mihinkään häipymään. Tuijotettiinpa siihen sitten AA-ryhmässä tai jossain muussa porukassa.
Asian ydinhän on kai se ongelmakeskeinen ajattelu, eli muitakin asioita katsotaan kuin sen yhden -kenties jo omalla kohdalla muuten ratkaistunkin- ongelman kautta ja etsien kontaktipintoja elämän ja ongelman välille.
Olen huomannut elämän sujuvan mukavasti siten että keskityn ihan muihin asioihin, eli niihin joita nyt jaksan ja ehdin paremmin toteuttamaan kun ei tarvitse ajatella päänupin säätöä kemiallisesti.
Meinasin olla kirjoittamatta 
mielenkiinto heräsi eikä MM ole se vähiten kiinnostava.
Kuulun siihen ryhmään joka raitistui aa:sta huolimatta .
Raitistuin vaikka kävin aikani luulemassa 
Monien pettymysten jälkeen silmäni aukesi toteamaan
" vott ttöö vak " koko jutun vain vaaralliseksi toiveajatteluksi . Olin henkisesti niin terve etteivät
onnistuneet pilaamaan mahdollisuutta raitistumiseen . Lause kerrallaan aa paljastui vain sieltä sun
täältä sattumaraittiiden poimimaksi sanahelinäksi Se on jotenkin sääli sillä moni laillani haluaisi
alkoholismiin toimivaa hoitoa ! !
Miks sitten olen raittiina tai miten , siten tiedä . Persoonana olen sen vertä häävi etten ajattele herättäneeni
jumalissakaan sen kummempia intohimoja vaan kohdalleni sattuis se suuri sattuma joka alunperinkin on
auttanut ihmiskuntaa selviytymään vaarallisista taudeistaan .
Tieto lisättynä selviytymismahdollisuuksiini on ollut hyvä yllyke jatkaa raittiina . Elämänjanoksi sitä sanoisin.
t… Kanthoona
Juu näinhän se on, ja sitä vahingollista ongelmakeskeistä ajattelua voi tosiaan tapahtua yhtä lailla AA:ssa käymällä kuin käymättäkin.
Jos juuttuu 1. askeleeseen eikä etene siitä yhtään eteenpäin, niikuin minulle taisi käyä kuusi vuotta sitten, ei kai siitä kovin pitkää raittiutta voi seurata. Ainoastaan viikkojen tai enintään kuukausien kuivia kausia. 
Enemmän mua alkoi voimaannuttaa sitten myöhemmin harrastukset ja opiskelu, ja vasta muutaman vuoden jälkeen oli aika lähestyä AA:ta uudelleen ja hieman uudelta näkökannalta.
Muistampa aina, kun lähihoitsu-opintojen perusjaksoilla päihdetyön maikka antoi koko ryhmälle läksyksi käydä AA:n avoryhmässä ja kirjottaa siitä essee.
Suht kova veto, sillä luulen että yleensä moista läksyä ei ihan joka oppilaitoksessa lähäri-oppilaille anneta, ainakaan perusopinnoisssa (joihin päihdetyötä sisältyy huimaavat 2 opintoviikkoa!).
Mitäs muuten ootte mieltä: pitäskö 12 askeleen ryhmiin perehdyttömisen ylipäätään kuulua pakollisena osana sosiaali- ja terveysalan koulutukseen, tai jopa kaikille lääkäreille?
Ei AA:ta voi sivuuttaa kukaan. ei lääkäri,ei putkimies eikä lähihoitajakaan:) Sillä jos kerran JUMALA taivaan ja maan luoja asuu AA:ssa ei sitä voi kukaan silloin kiertää… Miksi rajata Korkein Totuus vain toipuville alkoholisteille, kun kerran koko elämän tarkoitus,salaisuus ja totuus on löydettävissä AA:ssa… ne muut jotka eivät sinne tule, vaikkapa siitä syystä etteivät koe alkoholiongelmaa jäävät paitsi Totuudesta ja Jumalasta…
MItä meillä olisi ilman AMERIKKAA - JUMALAN VALITTUA KANSAA JA MAATA??!?? 
Kalevi on päässy asiaan !
Hard Rock Hallelujaa 
Nielkäämme kaikki se paska minkä heidän huippuunsa viritetty elokuvateollisuus meille tarjoaa.
Kuin myös Kevin Costnerin tarjoama versio aa:sta missä joukkomurhaaja istui palaveriin parantuakseen
addiktiostaan murhailla aina silloin tällöin .
Millonka saamme suomeen vastaavan paltsun missä paikalliset joukkomurhaajamme vertaistukemalla
parantuvat ameriikan yhrysvalloista kopioidun ohjelman turvin murhavieteistään .
Tätä odotellessa rukoilen Pyylevyyttä hyväksyä kolhut joilta ohut rasvakerrokseni ei kykene kehoani suojaamaan
t… Kanthoona
[Noin juuri minäkin tunnen, Rakastan itseäni aivan liikaa tuhotakseni elämäni, siis elämän jano on suurempi kuin kuoleman vietti.quote=“kanttoona”]Meinasin olla kirjoittamatta mielenkiinto heräsi eikä MM ole se vähiten kiinnostava.
Kuulun siihen ryhmään joka raitistui aa:sta huolimatta .
Raitistuin vaikka kävin aikani luulemassa Monien pettymysten jälkeen silmäni aukesi toteamaan
" vott ttöö vak " koko jutun vain vaaralliseksi toiveajatteluksi . Olin henkisesti niin terve etteivät
onnistuneet pilaamaan mahdollisuutta raitistumiseen . Lause kerrallaan aa paljastui vain sieltä sun
täältä sattumaraittiiden poimimaksi sanahelinäksi Se on jotenkin sääli sillä moni laillani haluaisi
alkoholismiin toimivaa hoitoa ! !
Miks sitten olen raittiina tai miten , siten tiedä . Persoonana olen sen vertä häävi etten ajattele herättäneeni
jumalissakaan sen kummempia intohimoja vaan kohdalleni sattuis se suuri sattuma joka alunperinkin on
auttanut ihmiskuntaa selviytymään vaarallisista taudeistaan .
" Tieto lisättynä selviytymismahdollisuuksiini on ollut hyvä yllyke jatkaa raittiina . Elämänjanoksi sitä sanoisin."
t… Kanthoona
[/quote]
Sorry, kun sotken tätä viestiketjua 
. Tuo “lainaaminen” on vielä opetelussa .
Joku raja se tulisi liioittelussakin olla ! 
Olet kävelevä esimerkki siitä millaista on hoitamaton alkoholismi. Voi sitä raivon ja katkeruudeen määrää. Jotenkin traagista kun keski-ikäinen mies taantuu infantiilin 5-vuotiaan tasolle.
Hyvin voi kuvitella kanttoonan heittäytyvän selälleen makeistiskin kohdalla kassajonossa ja alkavan parkumaan “ÄIIIIIIITIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII ÄITIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII AAAAAAAAAAAAAAA AAAAAAAAAAAAAA ON PER*************TÄ”
Kyllä me tiedämme että ne jotka eivät ole raitistuneet AA:ssa - EIVÄT OLE RAITISTUNEET lainkaan… sillä VAIN AA voi antaa RAITTIUDEN!! me muut olemme joko ei-alkoholisteja tai sitten vaan kuivajuoppoja. JUmalisessa amerikassa on päästy Jumalan lähteelle profeetta Bill W:n kautta… ja sadan ensimmäisen Jumalisen AA-voiman kokeneen kanssa…
Mutta kyllä sitä kuivadokunakin hengissä selviää ja terveellisempää sekin on kuin olla juovadoku=)
Voikohan tässä pitää itseään raitistuneena, kun kuitenkin on näitä retkahduksia tullut…?? No ainakin tilanne on kovasti paljon parempi kuin 2011 keväällä, jolloin juominen saavutti jonkinlaisen päätepisteensä…siinä mielessä että kyseessä oli raitistuminen tai kuolema…tai ehkei se nyt ihan niin dramaattista ollutkaan…
Alusta asti AA tuntui jotenkin vastenmieliseltä, ajatus, että menisin kertoilemaan sinne juomisestani ja mokailuistani vieraille ihmisille, tai mikä vielä pahempaa, tutuille, asiakkaille tai naapureille. Ei ikinä. En edes harkinnut sitä koskaan. Kaikki muut keinot kyllä käyvät ja ovat mahdollisia, terapia, antabus, muut lääkkeet, tää plinkki.
Vierastan kaikenlaista fanaattisuutta enkä usko mihinkään jumaliin, pidän niitä touhuja lähinnä naurettavana. Ymmärrän kyllä ihmisen tarpeen uskoa, oli kohde sitten mikä vaan, tuohan se turvaa tässä arvaamattomassa maailmassa. Siihen voi nojata, pyytää, rukoilla, jättäytyä, suojautua, oli se sitten jumala tai allah tai mikä puujumala nyt kullakin on.
Me alkoholistit tarraudumme hyvin helposti johonkin muuhun riippuvuuteen, uskontoon, urheiluun, bentsoihin, seksiin, koska aivomme ovat niin rakentuneet. Onko AA sitten uusi addiktio, jos on, kai se on kuitenkin parhaasta päästä ja suhteellisen vaaraton.
Ei kai silti ole väärin raitistunut vaikka ei AA:ssa olekaan käynyt? Oma polkuni on rakentunut lähinnä ajattelusta, päättäväisyydestä, plinkin vertaistuesta, alkuun terapiasta (jota en kokenut millään muotoa alkavaa raittiuttani tukevana), antabuksesta ehkä tärkeimpänä…
Ehkä tästä tulee aikuisen elämäni ensimmäinen raitis vuosi, ehkä ei…luullakseni en tule kuitenkaan menemään missään tilanteessa AA:han…vaikka mistä sitä ikinä tietää…??
Et sä ole RAITISTUNUT koska et ole AA:ssa käynyt. Olet lopettanut juomisen. Raittius on joku mystinen henkinen valaistuminen joka saavutetaan vain ja ainoastaan AA:ssa ja läpikäymällä Pyhät 12 Valaistumisen Askelta… Moni on lopettanut juomisen ja ollut 30, joku hurja jopa 50-60v juomattakin ja ei ole AA:ssa käynyt… Mutta silti hän ei ole koskaan silti raitistunut… Raitistuminen on AA:ssa sama kuin uudestisyntyminen helluntailiikkeessä…onhan pappeja ja kirkkokuorolaisia ja seurakuntalaisia jotka istuvat kirkossa mutta eivät ole uudestisyntyneet. jehovan Todistajien mukaan taas uudestisyntymisen saavuttaa vain 144-000 valittua “voideltua” joista 8000kuulemma elää nykyään vielä… AA:ssa saavutetaan taas 12askeleen avulla joku mystinen valaistuminen jota kutsutaan vaan nimellä raittius… he saavat taivaspaikankin AA:sta…sanotaanhan kuolleen AA-laisen siirtyneen “Suureen palaveriin”…
AA on mystinen sekoitus eri uskonnoista poimittuja oppeja nimettynä uuteen uskoon…=)