Keskustelu Kalevista

T

Kalevi,
tervetuloa palstalle, vaikka olethan ollut täällä jo viime talvesta asti. Jotakin tuli mieleeni ja kävinkin katsomassa vanhoja viestejäsi, mutta ne olikin muutettu ja joku poistettukin eilisen ja tämän päivän aikana. No, se ei varmaan ollut tärkeää mitä muistelin ja jokaisellahan on oikeus tehdä teksteilleen mitä haluaa.

Ei siitä tunnistettavuudesta tarvitse kovin huolissaan olla, kyllä siihen aika paljon enemmän tarinaa tarvitaan, että se olisi likimainkaan mahdollista.

Joskus voi olla hankalaa kertoa oman kokemuksen kautta ihan sen vuoksi, että kokee olonsa uhatuksi ja kommentit itseensä kohdistuvaksi arvosteluksi. Joskus ehkä ihan aiheestakin ja joskus aiheetta. Tuo kokemus väistyy, kun oma olo ja elo alkaa tuntua varmemmalta.

Jokainen päättää mitä haluaa omasta kokemuksestaan jakaa ja miten. Tässä tuot asiasi esille sellaisessa valossa, että eihän se kiinnosta, eihän…ehkä ei tuohon tyyliin esitettynä. Vaikka onhan tuossakin paljin elementtejä, jotka herättävät kiinnostusta. Miten hiipuminen tapahtui? Vähenikö käyttö vai miten? kauanko välitila/hiipumisen aikakausi kesti? Milloin koet prosessin alkaneen? Miten parisuhde kesti? jne. Tavallaan kaikki kysymykset ovat intiimejä, mutta myös sellaisia joita voi pohtia oman kokemuksensa pohjalta läväyttämättä yksityiselämäänsä paljaana tiskiin.

Olen kanssasi eri mieltä siitä, että yksittäisen henkilön kokemukset ja tarinat eivät ole kiinnostavia. Minusta ne ovat ihan älyttömän kiinnostavia. On uskomattoman hienoa kuulla/lukea mitä yksilöllisempiä ja keskenään erilaisia elämäntarinoita ja kuitenkin löytää niistä myös jotakin yhteistä, vaikka joskus hyvinkin hentoa, ihmisenä olemisen kokemuspohjaa.

Summa summarum, eihän minulla ole mitään vastaan myöskään yleisempää pohdintaa, harrastanhan sitä itsekin. Tosin siinäkin arvostan jonkinlaista säiettä kokemuksellisuuteen, vaikka asiaa laajennettaisiinkin makrotasolle.