Keski-ikäisen naisen pohdintoja

Huomenta kaikille p-linkkiläisille! :slight_smile: Tässä uusi vanha palstalainen palailee jälleen remmiin. Tosin eri nimimerkillä kuin aiemmin.

Etsin taas elämälleni uutta suuntaa, parempaa tulevaisuutta (ja nykyisyyttä). Siksi halusin ikään kuin aloittaa alusta myös tällä palstalla ja vaihtaa nimimerkkiä. Ensimmäisestä kirjautumisestani taitaa olla jo yli 5 vuotta. Yritystä lopettamiseen on siis ollut jo vuosikaudet. Hetkittäin olen onnistunutkin, mutta silti aina ennen pitkää palannut takaisin vanhoihin tapoihini. Sitä monelle tuttua räpiköintiä… Yksin olen yrittänyt painia näiden ongelmieni kanssa, mutta huomaan ettei se onnistu. Sen vuoksi halusin palata tänne palstalaisten joukkoon. Taustalla olen kyllä aina silloin tällöin seurannut näitä kirjoitteluja, mutta nyt tuntuu, että haluan taas aloittaa oman ketjun, jonne kirjata tuntemuksiani.

Mikä saa keski-ikäisen perheellisen naisen juomaan liikaa?

Minun kohdallani asiat etenivät tähän pisteeseen pikku hiljaa, vuosien (tai lähes vuosikymmenten) kuluessa. Alkoholi on nimittäin ollut mukana kuvioissa jo nuoruudesta lähtien. Nuorempana käyttö liittyi aina sosiaalisiin tilanteisiin ja hauskanpitoon, ja pysyi kohtuullisena. Ongelmaksi se alkoi kehittyä vasta lasten aikuistuttua. Yhtäkkiä vapaa-aikaa oli vähän liikaakin ja tekemistä liian vähän. Jälkiviisaasti voi todeta, että juuri tuossa elämänvaiheessa olisi oikeasti pitänyt hankkia uutta tekemistä, uusia harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita. Mutta jotenkin juominen alkoi viedä vapaa-ajasta yhä suuremman osan, samoin siitä toipuminen. Vaikka olenkin naimisissa, niin silti nimenomaan perhe-elämästä luopumisen haikeus toi sisälleni pohjattoman tyhjyyden tunteen. Ja yksinäisyyden. Sen sijaan että olisin lähtenyt ulos ja tehnyt jotain järkevää, eristäydyinkin koko ajan vain lisää neljän seinän sisälle. Uusi ”kaverikin ” löytyi kotoolta: somen ihmeellinen maailma. Sinne voi tosiaankin kadota ja uppoutua tuntikausiksi huomaamatta ajan kulua. Koko ajanhan siellä jotain ”tapahtuu”… Nyt olen päättänyt yrittää myös somepaastoa. Tuntuu vaan siltä, että asioiden on PAKKO MUUTTUA ja somen jättäminen on osa tätä muutosta. Joidenkin asioiden on pakko loppua, että jotain uutta ja hyvää voi alkaa.

Monelle tuo elämäntilanne on varmasti alkoholinkäyttöä lisäävä tekijä kun lapset aikuistuvat ja lähtevät omille teilleen ja kun vielä eläkepäivät koittaa. Minulla tuttavapiirissä on kyllä sellaisia naisia, jotka eläkeläisinä ovat niin erilaisissa työkuvioissa sekä auttamiskuvioissa mukana, että ovat suoraansanottuna stressaantuneet ja on pitänyt tahtia sitten kuitenkin höllätä. Itse en ole niin energinen ja kuntokin on huono. Nautin omasta rauhasta ja siitä ettei ole mitään pakollisia kuvioita.

Kiitos kommentista helise. Mulla vielä eläkeikään useita vuosia aikaa. Sekin pistää miettimään omaa tilannetta… Vielä pitäisi jaksaa työelämässä pitkän aikaa, ennen kuin voi eläkepäivistä edes haaveilla :confused:

Sinituuli kirjoitti

Tervetuloa takaisin!

Aikoinaan yritin olla kohtuullinen alkoholinkäyttäjä, vaikka sisimmässäni sitten lopulta tiesin olevani alkoholisti. Tuli kuitenkin hetki, jolloin hädässäni halusin lopettaa juomisen. Olin pitkään tiennyt AA:n olemassaolosta, joten eräänä iltana suuntasin ryhmään ja totesin siellä olleille naisille ja miehille, että olen alkoholisti. Sen jälkeen ei ole tarvinnut juoda. Näin on käynyt monelle muullekin.

Kiva, että avasit uuden ketjun! Voit kirjoittaa tuntemuksiasi, ja meitä kiinnostaa myös, jos kirjoittelet raittiina pysymistä tukevista toimistasi.

Ensimmäiset asiat ensiksi

Kiitos kommentistasi ja tervetulotoivotuksesta, lomapuisto! :slight_smile:

Joku oli linkittänyt SW10:n ketjuun Juha Kemppisen Alkoholismin myöhäisvaiheet, jonka lukaisin juuri aamupalaksi. Olen sen joskus ennenkin lukenut, vuosia sitten. Todella pysäyttävää luettavaa ja monia hyviä ajatuksia. Oli pakko myös kaivaa netistä ne Kemppisen mainitsemat AA:n 12 askelta. Siitäkin on aikaa. kun olin ne viimeksi lukenut. Olen samaa mieltä siitä, että toipuminen ei voi alkaa, ennen kuin ihminen myöntää voimattomuutensa alkoholiin nähden. Muilta osin AA ei ehkä ihan sellaisenaan ole minun juttuni, vaikka kunnioitankin heidän työtään tosi paljon. Kaikki tavat raitistua ovat arvokkaita.

Sinituuli kirjoitti

Näinhän se on minunkin kokemukseni mukaan.

Kaikki sen ohjelman kohdat ovat minullekin vaikeita ottaa täysin omakseni. Kuitenkin olen päätynyt siihen, että en torju niistä yhtäkään. Annan ajan kulua ja niistä on sitten valjennut aina joskus jotain, minkä olen havainnut itselleni hyväksi, siis tukemaan raittiutta ja entistä kiitollisempaa suhtautumista elämään ja toisiin ihmisiin. Mukaan pääsemiseen ei vaadita muuta kuin halu lopettaa juominen. Ja ryhmien yksi päätarkoitus on olla valmiina auttamaan kärsivää alkoholistia toipumisen tielle. Vertaistuen piirissä on arvaamattoman paljon voimaa.

Tänään et ole yksin

Raitis perjantai-ilta - mikä ihana fiilis! :smiley: “Olotilat” taas kärsitty ja kaikki on hyvin juuri nyt. Miksi haluaisin paeta todellisuutta johonkin harmaaseen sumeuteen? Ei ole mitään syytä miksi, eikä tee yhtään mieli. Tänään olen siis juomatta. Se riittää.

Tänään ohjelmassa iltapäivänviettoa pubissa penkkiurheilun merkeissä. Tosi harvoin käyn pubeissa ja tämä juttu on sovittu jo ajat sitten, joten tottakai menen. Uskon ettei alkottomuus pahemmin häiritse, vaikka muut ottavatkin “muutaman”. Oma juomiseni on enimmäkseen tapahtunut kotona neljän seinän sisällä, eikä pubi ympäristönä laukaise minussa mitään välitöntä juotatusfiilistä. Tarkkana saa silti olla :laughing: