Keskeytin hoidon...

Oin ollut aluksi linnassa viisi kuukautta mistä siirryin heti Terpiatehtaalle kuntsariin. Alku meni hyvin, mutta kun on mikeliyhteisön läpikäynyt, niin en saanut mitään irti enää TT:ltä. Ja muutenkin, joudun odottamaan lokakuulle että saan tietää saanko asunnnon vai en.

Eihän TT:llä mitään isompaa vikaa ole, mutta liika on aina liikaa. Nyt muutin Turkuun uuteen asuntolaan missä on suihkut, telkkarit yms. talon puolesta.

Mutta kunhan se raittius vain pysyisi! Olen jo jonkin verran benejä roiskinut, mutta (toivottavasti) saan sen poikki halutessani.

Tää o nyt puhtaasti koulusta opittua, mut kuulemma jokainen tervehtyminen edellyttää retkahduksen kunnollista käsittelyä… Tiijä sit :astonished:

Jep, ja tämä oli mun VIIMEINEN hoito ikinä. Alkaa jo vituttamaan itseni ja muidenkin kusetus. Aina oon saanut hoidot läpi esimerkillisesti, ja heti kun oon kotiutunut, oon alkanu taas narkkaamaan.

Mun kohtalo on kuolla narkkaamiseen, niin ikävältä kuin se kuulostaakin.

Siinä saakin sitten olla käsittelemässä tämän tästä ja hartaasti, jos jokainen retkahdus pitää käsitellä kunnolla. Siinähän retkahtaa uudestaan jo pelkästään sen takia, että käsittelee sitä retkahdusta niin perkeleesti. Totta tuo varmaan on, että retkahdusten kunnollinen käsittely veisi asioita eteenpäin, mutta eipä siihen kenenkään energia riitä käytännössä. Jotkut selviävät, mutta se on vain valitettavan usein niin, että ulos ei pääse, kun on kerran ajanut itsensä sisään, ei, vaikka niissä kirjoissa olisi mitä hienoja teorioita.

Siis niinko sen sano yks alan johtavia lekureita, ihan kasvotusten, ja hyvin perustein. Mut en halua sitä tilannetta nyt enempää avata.

Olen mäkin ajatellut, että en enää mene hoitoon. Mut siitä ei välttämättä seuraa, että kaiken on jatkuttava niinku ennenkin, meinaan täl itteäni, en ala besserwisseröimään. Kaikenmoista kokenut, ollut jos jonkinnäköses hoidos, katkoillu,päihdepsykal, avopsykal, klinel, mielisairaalas, yleissairaalois hätätilanteis, jos jonkinsortin terapiois, hoh hoh. Täl hetkel uskon, että j o s mä ite haluan, ja mul on motivaatiota, syytä s. o. minä itte, mun elämä, mitä siltä haluan, mä voin onnistua lopettaan kaiken sekoilun… Ja pääsen viel kokonaan riippuvuudesta irti. Joo eri juttu joo kuin jokin muu, mut se ei paljon auta. Olisin voinut kuolla jo monta kertaa, mut täällä sitä ollaan, enkä lähe ennenku on pakko!

Mä en usko, että kenelläkään on kohtaloa, ennen ku elämä on ohi. Sit voi sanoa, että jonkun kohtalo o l i jokin. Kyl mä välil ajattelin, että tällai mennään loppuun saakka, kaksin käsin vedellään pillereitä ja kaatuillaan reflois, ja liikutaan tosi luotettavis porukois, eikä välitetä mistää mitää, eikä eletä viisikymppiseksi. Just. Nyt en usko niin. Mut hoidot mua ei enää kiinnosta. Näin mul.

Lisäys:
Öh, tuli mieleen, että kyllähän ihmisel voi olla jo syntyessään kohtalo.… Jos on jokin synnynnäinen sairaus esim. Tai jotain muuta… :confused: .