kesäloma oli ja meni

5 viikon kesäloma ja olen ollut känniss tai krapulassa varmasti enemmän kuin “hyviä” päiviä.välillä oli antabus kuurikin päällä mutta kun ne loppui ajattelin taas viime perjantaina otan vain tänään…no lauantai loput viinat naamaan ja sitten pitikin jo järjestää lisää.maanantaina vielä piti ottaa ja nyt eilinen ja tämä päivä hirvee morkkis ja väsymys silti ei vaan uni tullut viime yönäkään.nyt alkaa oleen pakko jo ottaa opiksi,kohtuukäyttö on liian vaikeata mulle.yritän saada antabus reseptin uusiksi…kun vaan osaas muistaa nämä järkyttävät liskojen yöt (ja päivät)paniikkihäiriöt ja ahdistuksen.laskut rästis ja rahat juotu.ei sitä vaan kännis paljon osaa murehti .ja tää ruumiillinen tärinä sekä jatkuvat vilunväreet.
jos en nyt jo opi oon varmasti maailman tyhmin ihminen.jos ei maanantaina tarvisi töihin hankkiutuisin kyllä hoitoon

Terve.

Eikun lisää kirjottamaan tänne tuntojasi, kun ne viellä on muistissa. Niitä on sitten heikkoina hetkinä hyvä käydä palauttamassa muistiin. Se on tosi, että alkoholiongelmaisella kohtuujuominen on pelekkä vitsi ja totaalinen itsepetos, siitä vain ei kertakaikkiaan tule mitään. Ai mistäkö tiedän, arvaa :slight_smile: . Itse yritän lopettaa juomisen kokonaan ja sillä sipuli.

Lisään viellä lohdutukseksi, että et varmaan ole tyhymä. Sinulla on vain alkoholiongelma, kuten meillä monella muullakin. Tosin, ei sekään mikään vähäpätöinen juttu ole, mihin pitääs suhtautua leikillä.

Minulla on nyt järjestyksessään toinen selvä kesä menossa ehtoopuolellaan, loma loppui jo viime viikolla. On ollut oikein hyvä kesä kalastelun merkeissä. Vuoteen 2008 asti join kesäisinkin sillä ainoalla tavalla jonka osasin, eli alkoholistisesti. Loman perimmäinen tarkoitus ei auennut, poltin kynttilääni molemmista päistä. Kesätöitä tein viikot, palkoista ei jäänyt tietenkään mitään käteen. Aina syksyn tullen olin persaukinen ja henkisesti aivan tyhjä, odotin vain milloin rahaa alkaa tulla jostakin tuutista, jotta pääsen ekan koulu-/duuniviikon jälkeen rentoutumaan baariin…

Idiootin touhultahan tuollainen kuulostaa, mutta taitaa olla alkoholistille aivan normikuvio. Ei tee mieli takaisin siihen kurjuuteen; jätän baarien terassit suosiolla heille, joille se ei merkitse koko elämää romuttavaa kierrettä.

–kh

[n

Minulle kävi vähän hassusti tänä kesänä, muttei kovin huonosti. Itsellänni on joka kesä riistäytynyt tuo läträys käsistä vuosien ajan. Olen myös tottunut olemaan jo maaliskuussa ihan paniikissa, koska olen pelänyt ja odottanut putken alkamista. 2009 meininki oli niin kamalaa, että olin tottunut heräämään aamuisin valmiiksi sekaisin, ja usein sekottamaan päätä lisää jo aamusta. Ei tullut paljon terassilla istuttua muiden aikuisten tavoin. Tein syksystä kevääseen töitä itseni kanssa, että sain sen verran kuria peliin ja itseeni, että kuntouduin työkykyiseksi. Alku kesästä ajattelin, että minähän olen parantunut joten voin juoda kohtuudella. En kesän ensimmäisenä kuukauteina ollut kuin pari kertaa lärvit kunnossa. Sen sijaan kuukauden jälkeen tajusin, että vaikken ole ollut aamusta iltaan ihan vitun sekaisin, olin sen sijaan tissutellut joka päivä kuukauden, ja ollut “selvin päin” vain pienessä pöhnässä eli oikeasti kännissä. Voe hyvää päivää! Niin sitä vain oli huijannut itseään. “Voin taas juoda, koska olen lopettanut. En ole enää siis riippuvainen” :laughing: Olen myös perustellut itselleni, mistä muka huomaa, että olen ihan kunnossa nykyään on se, että olen sen verran paremmassa kunnossa, että kykenen menemään suihkuun aamuisin toisin kuin ennen. Olen siis “freesimpi” ja terveen näköinen. :laughing: Olenko siis muuttunut juoposta alkoholistiksi, kun kykenen piilottamaan käyttöäni niin hyvin. Ennen sentään ryypätessäni myönsin ongelmani ihan ääneen ja se näkyi muutenkin. Noh eilen illalla sattuikin sitten ihan perinteinen “vahinko”. Päivän päätteeksi otin “pari” lasia viiniä. Tänään sitten iltapäivällä herätessäni, huomasin ettei minulla ole edes krapulaa, koska olin vielä kännissä, eikä tässä päässä järki juokse vieläkään ihan normaalisti, eikä vielä varmaan moneen päivään. Harmittaa kyllä, kun jäi päivän työt tekemättä ja loppuviikko täytyy painaa sellaista vauhtia, että verenpaine nousee tosissaan. Olen itselleni vihainen, mutta myös harvinaisen huvittunut.
Kuitenkin olen iloinen siitä, ettei syksy tänä vuonna ole niin depressiivinen. Tänä kesänä en kertaakaan kuitenkaan rikkonnut tai hukannut mitään arvokasta, enkä ole “raiskannut” itseäni, enkä ole tehnyt kellekkään mitään pahaa päissään. Olen myös parantunut unettomuudesta ja masennuksesta lähes täysin. Vaikkei vielä järki juokse ja talous meni rempalleen niin ei kuitenkaan väsytä enää. :smiley: Tämä elämä on niin tragikoomista ja ironista, viinan kans sähläävillä varsinki.