En ole käynyt Valtissa pitkään aikaan, mutta nyt ajattelin kirjoitella saadakseni vähän ajatuksia ulos. Olen pelannut peliautomaatteja ja nettikasinoita jostain yläasteelta lähtien, ja nyt 35-vuotiaana tuntuu että suuri osa elämästä on mennyt hukkaan saakelin elektronisten rosvojen kanssa. Palkka ja lomarahat tulivat nyt viikolla ja nyt muutama päivä myöhemmin, 1400 euroa siitä on pelattu nettikasinolle. Suurin osa tuosta rahasta, minun palkallani. Tuli jälleen kerran sellainen olo, että pitäisi lopettaa tämä pelleily.
Vuosien 2014 ja 2015 aikana minulla oli nettikasinoissa uskomaton voittoputki, varmaan 15 000 euroa olin voitolla parhaimmillaan ja minulla oli enemmän rahaa kuin koskaan. Hetken ehkä kuvittelin, että nyt olin oppinut pelaamaan oikein ja jäämään jatkuvasti voitolle. 
Nyt alle pari vuotta myöhemmin, kaikki tuo raha on hävitty takaisin. Velkoja minulla ei ole, ainakaan pelaamisesta johtuvia, ja tilillä on vielä vähän rahaa elämiseen. Joten tilanne on parempi kuin monella pelurilla - toistaiseksi. Mielen pohjalla kuitenkin pelottaa että jos en nyt saa pelaamista loppumaan, jossain vaiheessa häviän viimeisetkin vaatimattomat säästöt ja alan ottaa pikavippejä jne. saadakseni pelirahaa. Tästä on jo aiemmilta vuosilta vähän kokemusta.
Vaimolle kerroin osaksi taannoisesta voittoputkesta - sen jälkeisistä monista tappioista en ole juuri kertonut… Meillä on erilliset rahat koska jo suhteen alussa ajattelin parhaaksi että yhteisiin rahoihin ei mennä että en pelaa puolisonikin palkkoja omieni lisäksi. Vaimo tietää että pelaan paljon, ja joskus olen hänelle kertonutkin tappioista ja että on vaikea lopettaa, mutta ehkä hän luulee että asia on paremmin hallussa kuin todellisuudessa. En vain ole uskaltanut kertoa hänelle todellista tilannetta - hän kun kuvittelee minun olevan tässä suhteessa se taloudellisesti järkevämpi. Ja niin minä varmaan olenkin, lukuunottamatta tuota pelaamisen mustaa aukkoa. Pelitappioita jos ei lasketa, tulen toimeen hyvin vähällä ja elän spartalaisesti.
Ja tuo minua niin kovasti ottaakin päähän. Miten voi olla mielestään järkevä ja säästäväinen ihminen, ja sitten taas hävitä 400-800 parissa tunnissa johonkin nettipeliin? Ensin ostaa tarjousmakkaraa ja aleperunasalaattia iltaruoaksi ja sitten taas upottaa satakertaisesti mahdolliset säästöt johonkin ihan turhaan?
Isoäitini kuoli viime viikolla ja parin viikon päästä olen menossa hautajaisiin. Olen viime päivinä ajatellut kuolemaa ja sitä mitä ihminen saa elämässään aikaan. Minulla on todennäköisesti vielä monta hyvää vuosikymmentä elämää jäljellä, ja tuntuisi älyttömältä käyttää ne sohvannurkassa hakaten rahaa kolikkopeleihin ja sitten öitä valvoen, miettien mitä kaikkea tänäänkin hävityillä rahoilla olisi voinut ostaa. Isoäitini oli vaikea ihminen ja käytti henkistä väkivaltaa lapsiinsa ja meihin lapsenlapsiin. Luulen että se vaikutti myös siihen että minusta tuli ujo ja epäluuloinen ihminen, joka on hakenut peleistä lohdutusta elämän vaikeuteen ja sosiaalisiin pelkoihin. Kolikkopeli ei tuomitse eikä hylkää, se on aina siellä odottamassa välkytellen iloisesti valojaan. Luotettu ystävä joka saattaa joskus antaa paljon mutta lopulta vie kaiken.
Olen aina ollut kiinnostunut kaikesta mahdollisesta, olen aiemmin lukenut paljon ja hankkinut akateemisen koulutuksenkin. Työpaikka on melko varma, mielenkiintoinenkin, mutta palkka pieni eikä juuri ylenemisen mahdollisuuksia omassa firmassa (tai muualla samalla alalla, taloustilanteesta johtuen). Harrastan historiallisten ja tieteistarinoiden kirjoittamista ja leikittelen ajatuksella kirjan kirjoittamisesta jossain vaiheessa. Haluaisin päästä eroon pelaamisesta ja käyttää vastaavan ajan esimerkiksi lukemiseen ja kirjoittamiseen. Vaikka sekin tapahtuisi lähinnä sohvannurkassa, sitten aikanaan kuolinvuoteella se varmasti tulisi mieleen arvokkaampana ja mielekkäämpänä menneiden elinvuosien käyttötapana kuin tunti- ja päiväkausien uhkapelaaminen…
Vaimo on omassa pienipalkkaisessa työssään ja minä istun kotosalla ikävä tunne vatsanpohjassa. Ulkona on Suomen kaunein kesä, josta nauttimiseen ei viimeisten pelisessioiden jälkeen hirveästi rahaa jäänyt. Joku inspiraatio pitäisi löytää nousta tästä ylös, siivoamaan ja ruokakauppaan.
Tällaisia ajattelin tänä lauantaina.
