Kerttu-Karoliina aivan koukussa

Iltaa kaikille.

Olen 27-vuotias lapseton nainen. Asun ihan yksikseni ja minulla on paha alkoholiongelma. Juon päivittäin, lähes aina humalaan asti. Teen etätöitä, joka entisestään tukenee alkoholinkäyttöäni. Voinhan juoda juuri silloin kun minua huvittaa, kunhan vain hoidan työni. Viimeaikoina alkoholinkäyttöni onkin lisääntynyt huimasti. Ennen opiskelin tässä etätyön ohella, jolloin join vain viikonloppusin humalahakuisesti ja viikolla vain vähän, mutta sen jäätyä on tullut juotua joka päivä. Olen toki tiedostanut jo pitkään, että minulla on alkoholiongelma osaamatta tehdä asialle mitään.

Tein tämän aiheen kokeakseni olevani tilivelvollinen edes teille jos sorrun jälleen alkoholiin. Tältä palstalta etsin oikeastaan niitä keinoja, joilla alkoholiongelmalmaiset pystyvät pysymään erossa alkoholista. Tähän mennessä minun on vielä ollut melko mahdotonta päästä yli siitä mieliteosta. Olen tänäänkin aamupäivästä juonut puolisen pulloa viiniä, joten ensimmäinen alkoholiton päivä alkaa sitten vasta huomenna. Tänään en tosin enää aio juoda enempää.

Tervetuloa vaan Kerttu-Karoliina. Jos juot joka päivä ja omasta mielestäsi sinulla on ongelma, niin asialle varmaan kannattaisi tehdä jotakin.

Etkö sinä iske kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun lähdet sieltä etätyökämpästä ulos ja kävelet AA-kokoukseen tai A-klinikalle? Pääset ulos ja vielä hyvän syyn takia. Asiat ei yleensä muutu, kuin muuttamalla. Harvoin mikään järjestyy itsestään.

Kiitos. :slight_smile: En uskokaan asioiden järjestyvän itsekseen, mutta AA:ta en ole vielä ainakaan harkinnut. Ehkä sitten tulevaisuudessa, riippuen vähän miten tämä lähtee tästä kulkemaan. Onko täällä suurin osa kävijöistä myös AA:ssa olevia? Ei uloslähteminen minulle mikään ongelma ole. Peruskokopäivätyö vain loi erilailla rutiinia: töissä kun ei voi olla kännissä.

Mutta palaillaan! Tutustun tässä lähipäivinä paremmin teidän muidenkin tarinoihin ym.

Hei Kerttu-Karoliina!

Mainitset, että ehkä tulevaisuudessa sitten harkitset AA:ta. Kannattaisiko jo nyt lyödä lukkoon kriteerit, joiden täytyttyä harkitset AA:ta?

Minä jouduin pikaisesti harkitsemaan ja valitsemaan AA:n siinä tilanteessa, mitä alemmas en enää halunnut mennä jatkamalla juomistani. Se hetki tuli vastaani yllättäen, mutta olin kuitenkin aavistanut, että joskus se tulee.

Hei vain, lomamuisto. :slight_smile:

Tätä täytyy tosiaan miettiä. Jonkinlaisena kriteerinä olen pitänyt sitä, että saan työni hoidettua. Se on vielä tähän asti pitänyt. Myönnän, etten ole vielä kunnolla vakavissani AA:ta harkinnut. Tuntuu ainakin vielä kovin vieraalta ajatukselta kasvotusten myöntää jollekulle, että on alkoholisti. :confused: Esim. kukaan läheiseni ei osaisi aavistaakkaan minulla olevan ongelmia alkoholin kanssa.

Moi Kerttu-Karoliina,
oon sinua hitusen nuorempi ja elämäntilanteeni omasi kaltainen. Asun yksin, ei muksuja ja duunit enimmäkseen kotona. Hiljaista aikaa jää kotona ollessa paljon, ja sehän oli mun mielestä aivan mainio syy kipaista Alkon kautta kotiin… Vaikka joka päivä! Läheiset ehkä aavistivat että jotain on pielessä mutta tuskinpa tiesivät miten rempalla tosiasiassa olin, olinhan viime vuodet keskittänyt juomiseni enimmäkseen kotiin.

Päihdelinkkiläisten AA:ssa käymisistä kyselit, minä en oo käynyt ryhmissä. Ei mulla mitään AA:ta vastaan, harkitsin sitä itsekin juomisen lopettaessani mutta ryhmään meno pelotti liikaa. Hakeuduin sitten vikkelään päihdepolin asiakkaaksi ja sain sieltä apua alkuun. Mihin ratkaisuun sinä sitten päädytkin, niin älä jää ihan yksin, jookos? Hyvä että olet jo löytänyt tiesi tänne Plinkkiin, tervetuloa vaan minun puolestani ja voimia matkallesi :slight_smile:

Moikka, Siipisimppu.
Juuri noin se menee (meni!) minullakin. En juo oikein muualla kuin kotona, koska häpeän juomiskäyttäytymistäni. Ystäväni tuskin arvaavat, kuinka joka kerta illanviettomme jälkeen jatkan vielä yksinänikin juomista, joka jatkuu seuraavillekin päiville. :blush:
Menen kyllä AA:han jos en yksin onnistu. Moiseen meneminen vain on vielä melkoinen kauhistus. :confused: Mitä jos joku saa tietää jne. Mietin juuri kuumeisesti, kenelle läheiselleni uskaltaisin avautua tästä ongelmastani. Suurin kauhistus minulle olisi se, että jotkin puolitutut saisivat tietää.

Sain eilen kaadetuksi viemäriin tuon puolikkaan jo aloitetun viinipullon, mutta on minulla kotona vielä paljon viinaa. Mietin mitä tekisin niiden kanssa. Toisaalta kannattaisi kaataa nekin pois, toisaalta ajattelen, etten voi turvautua ainoastaan ajatukseen “se mitä ei ole kotona, sitä ei voi juoda”, vaan minun täytyy oppia olemaan juomatta houkutuksista huolimatta.

Lahjoita nyt aluksi juomat jollekin. Turha itseään kiusata tässä vaiheessa.

Miksi AA:,n meno on kauhistus pitää taas kerran kysyä. Paljon pahempihan on ettet hoida itseäsi kuin se, että hoidat.

A-klinikkaakin voit kokeilla.

Dave, yritän nyt aluksi omin avuin ja rohkaisen sitten mieleni AA:n ja A-klinikan suhteen jos ei muu auta. Yritin pitkään vähentää - ei onnistunut. Tällä kertaa koitan luopua alkoholista kokonaan. Tällä hetkellä mietin, onko minun oikeasti pakko kertoa jollekulle tästä ongelmastani kasvotusten? Pystyn myöntämään alkoholismini itselleni, mutten ainakaan vielä muille ihmisille. :confused:

Tämä ensimmäinen päivä on mennyt ihan suhteellisen hyvin. Pientä keskittymiskyvyn puutetta on ollut ja yksi isompi juomishimon hetki ruokaa laittaessa, koska silloin olen yleensä tottunut aina juomaan. Tapojaan on vaikea muuttaa. Täytynee luoda uudenlaisia rutiineja. Kuunnella vaikka aina musiikkia ruokaa laittaessa tmv. :smiley:

Kukin tyylillään. Raitistumisen keinoista ei jaella tyylipisteitä. Kyllä omin voiminkin voi raitistua. Itselläni on 35 vuoden juomiset takana, josta 25 vuotta aika suuria määriä. Minä raitistuin omin voimin, mutta en kylläkään kerralla. Ymmärsin jollain tasolla kyllä olevani alkoholisti, mutta lähinnä pidin vaan pausseja ja kikkailin muka kohtuukäytöllä. Minulle sellainen oli todella vaikeaa väkisin yrittämistä ja kärvistelyä. Aina sorruin vanhoille tavoille ja määrät vaan kasvoivat.

Tämä kokonaan juomatta oleminen on paljon helpompaa. Ei tarvitse pettyä, kun en taaskaan voinut pitää lupaustani vain muutamasta lasillisesta. Tai etten voinutkaan olla edes yhtä päivää juomatta. Varsinaista viinanhimoa en tunne, mutta aina välillä on tilanteita, joissa helposti voisin lipsahtaa ruutiiniryypin puolelle. Näiden kanssa tulee olla tarkkana, mutta mitään hirvittäviä taisteluja näiden tilanteiden kanssa ei ole ollut Tarkkana vaan pitää olla, että päätös pitää.

Sen olen yllätyksekseni huomannut, että kukaan ei minua pakota juomaan. Saan käydä baareissa, purjehtia kavereiden kanssa, grillailla ystävien luona, lojua mukavassa nojatuolissani ja katsella leffaa ilman, että kukaan pakottaisi minua juomaan. Juominen oli ihan yhtä vapaaehtoista, kuin raittiinakin oleminen. Kuulostaa naivilta, mutta ihan oikeasti kuvittelin, että jään jostan paitsi, mikäli en juo. Tapa oli niin syvään juurtunut. Nyt ajatus tuntuu naurettavalta.

Tiedän olevani alkoholisti ja olen itseni alkoholistiksi juonut. Alkoholisti ei voi juoda alkoholia. Minä näen tämän asian näin. Mutta kuten sanottu, kukin tyylillään.

Kerttu-Karoliinalle ja kaikille muillekin terveiset.

Lämpimästi tervetuloa joukkoon kerttu-karoliina!

Minusta on hyvä, että tiedostat, ettei asiat enää järjesty itsekseen. Eikä se silti tarkoita, että sinun tulisi tehdä mitään mitä et itse halua, kuten esimerkiksi lähteä hakemaan apua sellaisesta paikasta, johon et vielä koe olevasi valmis menemään. Sen kuitenkin voin omasta puolestani sanoa, että mikäli sinulla tulee sellainen tilanne, että koet tarpeelliseksi hakea apua, älä jää ongelmasi kanssa silloinkaan yksin. Se että olet rohkaistunut jo tänne kirjoittamaan, osoittaa sen, että haluat myöntää ongelmasi. Ongelman myöntäminen on perusedellytys sille, että muutos parempaan voi alkaa. Omalla kohdallani join itseni siihen pisteeseen, että tarvitsin kaiken saatavilla olevan avun. Luojan kiitos, sain myös apua ja elän tänään hyvin tasapainoista hyvää elämää, päivän kerrallaan raittiina.

Lueskellessasi täällä näitä eri ketjuja, törmännet varmaan jossain kohtaa oman blogini linkkiin, joten ei muuta kuin lueskelemaan, jos vaikka sieltä jotain löytäisit, joka helpottaisi raittiina pysymistä.

Kaikkea hyvää taipaleellesi. Tällä tiellä et tule menettämään muuta kuin kurjuutesi, jonka juominen on mukanaan tuonut. :slight_smile:

Moi vaan ja tervetuloa! Tekstisi lainaukseen viittaisin, että tämä maa on täynnä työnsä hoitavia juoppoja. Me alkoholiriippuvaiset jäämme kiikkiin vaikka mihin ja usein työ on yksi niistä asioista. Toivon että tutustut päihdekirjallisuuteen ja sitä kautta ongelmaasi. AA ei varmaan ole huono, en ole kokeillut, mutta voisin ihan hyvin kokeilla vielä joskus… Koko tämä aihe kiinnostaa minua nykyään yhtä paljon kuin juominen ennen :smiley:

Minun raitisteluni tuli mahdolliseksi tämän plinkin avulla ja imin tietoa kirjoista kuin sieni. Oli vapauttavaa hoksata, että ongelmani nimi oli riippuvuus ja sen toimintamekanismit tunnetaan aika hyvin. En ollutkaan niin spesiaali kuin kuvittelin :laughing: Ihan tavallinen alkoholiriippuvainen vaan.

Alussa surin sitä etten voi juoda, koska en hallitse sitä. Nyt naurattaa, sillä en ole menettänyt MITÄÄN arvokasta. Mutta paljon arvokasta tuli tilalle, itsearvostus esimerkiksi.

Moi Kaaleppinen ja Rulla. :smiley:
Lorda, toivoisin ja uskoisin noin minullekin käyvän. Kohtuukäyttökokeiluja on itsellänikin takana melkoisesti, jotka aina päättyivät ennemmin tai myöhemmin - yleensä ennemmin - pahaan ryyppyputkeen. Josko tämä täysin lopettaminen sujuisi paremmin. Niin, kukaan ei pakota juomaan. Ennemmin se minusta ainakin on ne houkutukset, jotka iskevät, kun ympäristö juo. Noihin täytyy varautua.

Kaaleppinen, itselleni pystyn jo onneksi tämän ongelman myöntämään. Toivottavasti tuleva seuraava askel on se muille myöntäminen, oli se sitten läheiset, AA-ryhmä tai molemmat. Olen iloinen puolestasi, että elät nykyään tasapainoista hyvää elämää ilman alkoholia. Samaan pyritään. :smiley:

Rulla, niinhän se on, mutta kuten tiedät, ihmismieli on taitava huijaamaan itseään. Riippuvuuksien perusluonteeseen varmasti kuuluu pitkään jonkinlainen “homma on hallussa”-tyyppinen ajattelu ennenkuin jostakin saa sen kimmokkeen tajuta ongelmansa.
En suinkaan ole AA:ta vastaan ja varmasti sinne tulee sitten mentyäkin jos tämä alkaa ominavuin takkuamaan. Se on tosiaan helpottavaa tietää, ettei ole ongelman kanssa yksin. Noissa AA-ryhmissä se tunne varmasti vain vahvistuu, kun kohtalotoverit näkee kasvotusten. Tunnistan myös tuon ajatuksen, että jää jostakin paitsi. Pitkään yritinkin huijata itseäni kohtuukäyttöön juuri sen vuoksi, että saisin elää ja tehdä kuten muutkin, eli juoda välillä. Nyt sitä ehkä tajuaa jo arvostaa selvää arkea enemmän noin ajatuksena.

Mitä kuuluu Kertulle? :slight_smile:

Mitä kuuluu Kerttu-Karoliina?

Heippa. Hyvin vain. :smiley: Todella harvoin on niiden ihan alkupäivien jälkeen edes tullut viinanhimoa ja olen jopa jo ollut useasti seurassa, jossa muut juovat. Olen myös saanut kerrottua asiasta niille, joiden seurassa yleensä olen alkoholia nauttinut, eli siskolleni ja muutamalle ystävälleni. Olihan se kertominen kamalaa, mutta jokseenkin pakollista ja kun sen on ulos kakaissut, helpottaa.