Kertokaa bentsourastanne

Mistä alkoi, miksi? Alkoiko aiheesta, määräski lääkäri; määrärikö aiheeseen? Tuliko viihteiltyä ja vedeltyä ylisuuria annoksia? Missä vaiheessa tuli se fiilis, että nyt on bentsokoukku?

Pitkään tuli vejettyä viinan kanssa… ei mitään euforiaa, ei mitään hyvää fiilistä, mutta pää sekos mukavasti. On ai sitä tullu vejeltyä pitkään, janyt tarkotus hkea oma resepti niin loppuu tämä vitun säätäminne. Ja viihdekäyttö loppuu kans.

Terve. Vuoden 2006 syksynä läheinen kaveri (serkku) oli alkanut Joensuussa asuessaan saada jotain ensin mietoja bentsoja, kuten opamokseja ja tenoxeja “ahdistukseen” yliopiston lääkäriltä. Tosi nopeasti miedot vaihtuivatkin sitten vähän vahvempiin, kuten temestaan ja rivatriliin, xanoriin yms.

No, hänen täällä Helsingissä sitten aina välillä käydessä tuli hupiin itsekin naukkailtua kyseisiä ilonpillereitä, mutta tässävaiheessa kyse oli omalla kohdallani enemmänkin sellaisesta satunnaisesta “kerran parissa kuukaudessa”-meiningistä.

Kunnolla bentsojen makuun pääsin itse vasta vuoden 2007 lopulla-2008 alussa, kun kyseinen kaveri sai houkuteltua mukaan reseptiväärennös/hakutoimintaan. Siitä asti on henkinen koukku ollut, fyysistä ei oikeastaan muutamia suht lieviä refloja lukuunottamatta, jos on vaikka tullut syötyä kuukauden, pari putkeen päivittäin. Noista reseptiväärennösjutuistahan istun nyt sitten 7kk tuomiota yhdyskuntapalveluna (luojan kiitos). Henkinen koukku bentsoihin ei ole hävinnyt mihinkään, korkeintaan leiventynyt hieman. Nykyään pystyn tilanteen vaatiessa kieltäytymään niistä ihanista pillereistä.

Eli itselläni on kyse ollut nimenomaan viihdekäytöstä, eikä lääkinnällisestä käytöstä. Ja sikäli noloa, että bentsojen viihdekäyttö alkoi minulla vasta 27-vuotiaana. Luulis, että on siinä vaiheessa jo hieman järkeä päässä. No, eihän sitä nytkään juuri ole 32-vuotiaana :slight_smile:

Mulla oli pitkään unettomuutta. Eka Stilnocteja ja siitä sitte Tenox/Normison. Aika pian otin yöksi pari ylimääräistä ihan nukkumiseen ja sitte aika pian jo reilumpia annoksia aina iltasin useita tunteja ennen nukkumista eli tässä vaiheessa jo ihan viihteeksikin.

Elämäntilanne oli todella ahdistavaa aikoinaan ja sitte keksin alkaa ottaa niitä päivisin, ni olo helpotti. Tässä vaiheessa aloin jo ostella tutuilta omien respalla saatavien lisäksi. Aluksi käyttöä oli muutamia kertoja kuukaudessa ja tahti tiheni kokoajan. Se oli tollaista jonku vuoden ja sitten alkoi jo olla pidempiä putkia ja samalla tuli kokeiltua Panacodejakin. Saatto sitä olla välillä kuukauden taukojaki, mutta lähinnä vaan siksi, ku ei ollu sillon mistä ottaa…

Annokset nousi ja 100xRivatril 2mg + 100xStilnoct 10mg meni about viikossa ja emmä ite ees huomannu ottaneeni mitään. Muutenki homma alko olla lopulta sitä, että melkeen kokoajan oli jotain bentsoja ja usein jotain 5 eri sorttia. Ja annokset oli yleensä sellaisia reippaanlaisia ja eipä kyllä koskaan tullu 1-2kpl otettua.

No tietty se toleranssi nousee ja teho laskee, ni opiaatit ja Lyricat sun muut tuli kylkeen. Mä kyllä aina kuitenki laskin kauan oon bentsoja käyttäny, jotta osasin pitää taukoa aina jossain vaiheessa, ettei tullu fyysistä koukkua, eikä sitä koskaan kyllä tullutkaan, mutta psyykkiset himot oli kovat.

Opiaatit, lähinnä Tramal ja sittemmin Subutex kuitenki pysy säännöllisesti kuvioissa ja niistä tulikin lopulta se aine mitä käytin päivittäin ja koukkuunhan sitä jäi. Ekan opiaattikatkon jälkeen bentsojen käyttö on ollu satunnaista ja tässä kolmen vuoden aikana käyttö on kokoajan vähentyny.

Subutex pysy kuvioissa kokoajan ja nyt vuosien opiaattikoukun jälkeen oon Korvaushoidossa ollu puolisen vuotta. Pari bentsolipsahdusta on ollu, mutta pari kuukautta viimesimmästä ja nyt osaa olla niiden suhteen jo vähä levollisemmin mielin eikä ne holtittomasti mielessä kummittele.

Pidän melkeen ihmeenä, että en fyysisesti ole kovinkaan riippuvainen bentsoista oo koskaan ollu. Mutta opiaatit sitte olikin se mihin koukkuun jäin.

Mä oon ollu erittäin päihdevastainen ja alkoholiki tullu myöhäsessä iässä kuvioihin. En hankkinut bentsoja päihdetarkoitukseen, mutta jossain vaiheessa ymmärsin viihdepotentiaalin ja sitte niitä nappailin. Se piti olla muutaman kerran kokeilu, sittemmin sen aikaa, että pahin elämäntilanne helpottaa ja sitä rataa. Vaikka ois kuin varma bentsojen käytön hallinnasta, niin petollisen liukas tie se on.

Joskus siitä respasta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Minä myös vedin subua ihan hihaan 9kk ajan, mutta aloin miettiä, ettei tuossa ole paljon järkeä. Lopetin sitten seinään sen touhun 9.11.2011. Ja kuivilla pysynyt, mitä nyt viimekesäist kolmen viikon retkahdusta lukuunottamatta. Onneksi sääästyin hepatiiteilta sunmuilta. Bentsorespan (rivoja) Haen yleensä noin kolmen kuukauden välein yksityiseltä. Se henkinen koukku vaan on niin vahva…

Benzourani alkoi joskus teinityttönä, alle 15-vuotiaana. Joskus siis joitakin ryynejä alkon kanssa. Eipä niitä silloin paljoa tarvittu ja pää meni taatusti sekaisin. Ensimmäiset lailliset benzoni taisin saada myös alaikäisenä, satunnaisesti sairaalaolosuhteissa tosin. 18-vuotiaana sain ensimmäiset lailliset benzoni “siviiliin” ja sitten niiden kanssa onkin eletty 15 vuotta. Yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön noita on pääasiassa määrätty, sekä myös unettomuuteen, joskus alkoholin vieroitusoireisiin jne. Välillä lääkärit ovat olleet jokseenkin nihkeitä noiden määräämisen suhteen, minkä toisaalta ymmärrän, ainakin omalla kohdallani, mutta aina jostakin on löytynyt joku lekuri, joka niitä on suostunut kirjoittamaan. Nyt mulla on “hyvä” lääkärisuhde, eli kirjoittelee mulle melko kiltisti 3-5 erilaista benzoa, kunhan vain pyydän reseptin uusimista. Kadultakin on toki tullut ostettua ja kavereilta ostettua/vaihdettua.

Liika-annoksia olen ottanut useasti ja otan vieläkin välillä silkkaan vitutukseen, mutta yritän nykyisin pitää tuota edes jotenkin hallinnassa, koska eivätpä ne benzojen yliannokset mitään erityisempää euforiaa tuo sitten, kun elimistö on niihin kunnolla tottunut. Alkoholin ja muiden huumeiden kanssa olen myös noita vedellyt aivan tarkoituksella, mutta se nyt on ehkä tyhmintä ja huonointa “viihdettä”, mitä tiedän :unamused: :blush: . En ymmärrä, mikä siinä on hienoa, ettei muista mitään, mutta on pistänyt paskaksi lähes puoli valtakuntaa, käynyt ihmisten kimppuun, nolannut itsensä muuten vain totaalisesti, herännyt milloin putkasta, milloin ensiavusta, milloin mistäkin ja vastanut tekosistaan oikeudessa :frowning: .

Riippuvuuteni on paha ja sen olen huomannut jo vuosia sitten :frowning: . En taida noista lääkkeistä koskaan irti päästä; yrityksiä on ollut ja mä en vain kestä niitä refloja. Sitä paitsi, nuo kuitenkin auttavat ahdistuksiini, vaikka väärinkäyttöä mulla esiintyykin ja hoitelen benzoilla esim. krapuloitani, laskujani ym. vieroittaumisiani.

Sellaista tällä kertaa…

16-vuotiaana sain respan pameihin ja tenoxeihin. Siita lahti ja nyt on mennyt 14vuotta. Sain laskettua Xanorin 1.5mg/vrk ja nyt fiksuna rouhinut taalla reissussa jotain 6-10mg Xanor. Tulee suomessa aika paskat olot kun taytyy taas laskea tole.

Sita viela etta jos hoitaa kunnon koukun niihin niin esim. Subureflat ei ole mitaan verrattuna bentsorefloihin.

Heips. “Bentsourani” lähti varovaisesti käyntiin heti siirryttyäni 08 vuonna aikuisten puolelle avopsykanhoidossa. Toki se silloin säilyi (ehkäpä silloisen lääkärini ansiosta) kovinkin järkevässä mittakaavassa, sain siis monta vuotta vain satunnaisesti kymmenen tabletin tenoxpurkkeja (ja olikohan vahvuus edes 20mg) tyyliin purkki per puolivuotta. :smiley: No, silloin ehkäpä menikin “paremmin”.
Nyt vuoteen 2013 mennessä kun olen kokeillut kaikki ns. hyväksyttävämmät unilääkkeet mitä Suomen markkinoilta vain irtoaa, ja lääkärin vaihtohdoksenkin myötä niin noita tenoxeja on alkanu tippumaan sitten tiuhempaan tahtiin. Tähän mennessä olen siis saanut halutessani n. 2 kertaa kuussa 30 tabletin tenoxit 20mg:n vahvuudella. Ja kyllä, olen koukussa. Lisäksi satunnaiset xanor, panacod ja lihasrelaksanttikokeilut tähän päälle…ahdistuisin jo ajatuksesta jos multa ei jotain löytyisi kaapista.

Vielä kukaan läheisistä saati hoitokontaktista ei ole tajunnu mun tän vuoden puolella alkanutta bentsoriippuvuutta, erityisesti tenoxeihin, mutta tiedän jo nyt että olen kusessa. Tai no, miten tän nyt ottais, mä olen ollut kusessa mun sairauksien kanssa vuosia, mut tää päihdekoukku on ihan uutta. Totta helvetissä haluan tästä kaikesta paskasta eroon, mut mun voimat ei vaan riitä siihen.

Nii, ja jos joku miettii et minkälainen lääkäri kirjoittelee bentsoja pelkillä puhelinajoilla tuntien mun sairaushistorian yms. yms. niin welcome to kuntaan, jossa on taatusti Suomen paskin terveyteydenhoitopalvelu. Erityisesti psykiatrinen.

Ensi kosketus bentsoihin tuli noin 3 vuotta sitten kun kaverilla oli levyllinen kympin pameja. Sano että näistä menee pää kivasti sekasin ja tulee halvemmaksi kuin alkoholilla pään sekoittaminen. Ei siinä kauaa tullut mietittyä kun oli jo 30 milliä diatsepaamia kehossa. Kyllähän se oli sillon ihan mukavaa ja untakin sai hyvin seuraavat kaksi päivää mikä oli ihan uusi kokemus. Sitten sen jälkeen aloin bentsoja (lähinnä pameja, tenoxeja opamoxeja, harvoin xanttuja) käyttää viihteily mielessä, joskus myös unen saantiin. tässä vaiheessa ei koukkua kuitenkaan ollut kun pysty olemaan helposti kuukaudenkin ilman. Sitten vuoden käytön jälkeen lekuri määräsi opamoxit (30mg x 3/pv) masennuksen hoitoon ja rivatrillit (1-2mg) tarvittaessa paniikkikohtaukseen. niitä söin melko pitkään kunnes pääsin masennuksesta yli, mutta sitten huomasin että masennus oli vaihtunut bentsokoukkuun. siinä tuli sitten vielä noin puolitoista vuotta noita kammotuksia syötyä kunnes katko tuli esiin. Siellä alettiin hoitaa bentsoriippuvuuttani alotusannoksella diapam 50mg x2/pv, xanor 5mg/pv ja rivatrill 4mg/pv ja siitä sitten tiputtelua. Pääsin katkolta n. 3kk sitten ja en ole bentsoihin kajonnut kuin pari kolme kertaa enkä aiokkaan enempää koskea.

Työpaikkalääkäri määräsi suoraan 3*0.5mg/pv xanoria siitä on varmaan 6vuotta aikaa. Muistaakseni mun ei tarvinnut paljon selittää tilannetta, koska se luultavasti huomasi mun olon siinä käynnillä. Sit ne vaihtuivat vuoden päästä Depotteihin mitä oli se 3mg/pv. Mua viihdytti eniten näissä alussa se et oikeasti pystyin puhumaan ihmisille ja samalla katsomaan silmiin. Nykyisin menee vielä Depot0.5mg 1-3/pv

Sain psykiatrilta joitain bentsoja ehkä 80-luvun lopul, viimestään -90 esiintymisjännitykseen. Muistaakseni en opiskellessa pitänyt yhtään esitelmää lääkkeiden avul tai ottanu bentsoja kursseil, jois joutu vierail kielil puhelemaan paljon ja jännitin kovin. Heti satunnaista yliannostelua, jollonka enimmäkseen taisin nukkua. Alus otin vain pari kertaa vuodes bentsoputken, silloin alkoholi oli ykkönen ja kuninkas. Sekoilujen välit lyhenivät, käytöstä tuli säännöllistä. Eka selkeä fyysinen riippuvuus oli 90-luvun lopus, 2000-luvun alus alprazolaamiin, josta jotenkin kuitenkin irtaannuin. Sillon ostin vain vähän, pari kertaa varmaan, laittomasti: toleranssi ei kuitenkaan ollu viel korkea ja halvemmal sain apteekista. Sitten taasen “univaivoja” ja zopiklooni, zolpideemiäkin joskus. Otin välil oikein, välil napostelin purkillisen yhdes-muutamas päiväs. Jostain syystä (ahdistus, neuroottisuus, toimintakyky…) psykal sit määrättiin, kun pyysin, taas muita bentsoja, merkit ja annokset vaihtelivat. Myös laittomasti enämpi. Pisin aika ilman bentsoja tällä vuosituhannella n.2kk vuonna 2009. Nykyisin käytän vain yhtä bentsodiatsepiinia, oksatsepaamia, jota ostan apteekista ja muualta. Päiväannokset vaihtelevat: harvana hyvänä päivänä 60 mg/d, huonompana 150-200mg/d. En juuri enää päihdytä itseäni bentsoil: tänä vuonna olen ottanut vain yhden kerran 50x15mg ja ihan tyhmä olo tuli, ei mitään hauskaa tai kivaa, v*tutti vaan. Vaikka pitkä aika on mennyt bentsojen “kanssa” ja mul on vaikea-asteinen riippuvuus ja toleranssi korkea, taistelen… Fyysinen riippuvuus oksatsepaamiin lienee ollut jokusen vuoden. Pahoja fyysisiä vierotusoireita on ollut, kouristuksia ja niiden aikana iskuja päähän viime vuosina pari kertaa, ennen muiden bentsojen törky-yliannosteluis, joitten syytä en tiedä: aloin vain napsimaan, enkä lopettanut. Hallintaan pyrin, hitaaseen vähentämiseen, lopulliseen eroonpääsyyn. Haittoja on ollut aivan perkeleesti kaikenmoisia ja säännöllinen käyttö pahentaa niitä. Toisaalta en ota enää hillittömiä yliannostuksia (joita otin joskus tai siis usein myös itsetuhotarkoitukses kaikkien muiden mulle sangen tarpeellisten -ja paskat sanon minä :imp:- psyykenlääkkeiden kans), joten tapaturmat bentsojen takia on onneks jo erittäin epätodennäköisiä, kunhan en tee enää äkkilopetuksia. Vierotusoireis, joita tulee pitoisuuden laskemisesta elimistös esim.yön aikana, ympäril tuntuu olevan pelkkää kaaosta, joka tietty on mun mieles, panikoin, en tajua mitään, etenkään tilasta, melkeen mahdoton päättää mitään, tai ainakin helvetin vaikeaa, sählään ja sättään, aina en edes tiedä, mitä teen. Helpottuvat tietenkin lääkkeen avul. Pelottaa pirusti täydellinen vierotus, jota kuitenkin edelleen yritän. Mitä must o sit jäljel, kun se on joskus ohi? Mihin mä sitten turvaudun??? Kysyy nimimerkkki “Yksi epätietoinen” :unamused:

Helvetin hyvin kirjoitettu. Itse palaan huomenna suomeen ja Xanor annokseni pitaisi olla 1.5mg depot aamulla. Nyt rouhinu pari viikkoa Xanoreita ±10mg paiva. On aika "levottomat ajat edessa. Etta sita osaa olla fiksu. Taytin just 30 enka vielakaan ole oppinut…

90-luvulla opamoxia 30mg:stä, sitten viitisen vuotta 10mg pameja, sitten tuli vuoden verran rivatriolia, omituinen annostus 23mg! Sitten on ollut xanoria, depotteja 3päivä, sen jälkeen meni taas pameja, nyt menee yks 5mg pami ja 1mg rivatrilia päivässä.

On 15v suurinpirtein rouskinut noita.
Saman aikaa kun aineita on mennyt. :imp:

JA SEN KYLLÄ HUOMAA!!! :imp: :imp: :imp:

Ekat rauhoittavat olivat 50mg opamox kahdesti päivässä, sitten kun menin kuntoutukseen niin lääkäri määräsi kolme 10mg pamia päivässä, tällä hetkellä on vieläkin sama lääkitys mutta lisäksi on tullut vielä yksi 1mg xanori ja nukkumiseen 15mg dormicum.

Sitten viihteilyyn, aamulla laatta pameja ja pari xanoria ja sama satsi päivällä ja illalla, ja tuo 10pv dormicum annos riittää avovaimon kanssa yhden päivän. Eli ostan myös bentsoja aivan huolella kun ei omat riitä, siinä vaiheessa voi sanoa, että nyt olen bentsokoukussa.

Vuoden 2009 lopulla minulla alkoi sanoin kuvaamattoman vaikea unettomuus. Alkuun valvoin yksittäisiä öitä lopulta viikkoja putkeen. Menin sitten hädissäni ensiapuun “en saa nukuttua, pää sekoaa”, pitkän puimisen jälkeen sain diapamia suuhun nesteimäisessä muodossa ja tuntui että ongelmat olisivat poissa. En tuolloin vielä tiennyt, että apu olisi vain hetkellinen ja painelin tyytyväisenä kotiin. Parin päivän päästä oli sitten taas sama ongelma päällä, ei yhtään unta ja lähdin ensiapuun. Jälleen pitkän, pitkän puimisen jälkeen sain diapamia suuhun ja 15mg oxepam respan mukaan. Niitä napsiessa meni sitten pari viikkoa siedettävästi vaikkakin noin 10h unilla viikossa. Käännyin sitten yksityisen lekurin puoleen ja terveystalolla minua odottikin mukava virolainen lääkäri joka sen enempiä kyselemättä kirjoitti minulle stilnoct reseptin, niillä nukuin noin viikon 3-5h/yö ja sitten vaikutus loppui kuin seinään. Siinä sitten taas ensiapu kierrettä kehiin joka päättyi tarkkailuun osastolle ja lopulta oxepam ja atarax respa respa kourassa kotiin, pari päivää taas jaksoin ja sitten tajusinkin mennä omalle lääkärille (minne olisi varmaan ekana pitänyt mennä), pitkähkön keskustelun tuloksena hän uusi oxepam reseptin ja kirjoitti paroksetiinia. Näistäkään ei ollut juurikaan apua, mutta sinnittelin kotona koska lekuri sanoi, että ottaa oman aikansa, että nämä alkavat toimia. Noin viikon päästä hädissään sinne omalle lääkärille takaisin etten vieläkään nuku, laittoi mirtatsapiini ja tenox respan, paroksetiini pois. Ei edelleenkään apua → ensiapuun viikon kuluttua aivan pää sekasin, tenox/oxepam/unettomuusputki tilassa. Ottivat osastolle tarkkailuun ja kirjoittivat 25mg ketpinor/ilta. Kaksi iltaa kokeilein ja menin takaisin ensiapuun etten näilläkään nuku, pitkän (omalta osaltani hyvin sekavan) keskustelun tuloksena lähete mielisairaalaan. Siellä sitten alkajaisiksi 50mg levozin + 10mg diapam ja lupaus, että annos tuplataan tarvittaessa. Heti ensimmäisenä yönä nukuin kuin tukki 10h ja olin koomassa seuraavaan iltaankin asti, mutta erittäin tyytyväinen unesta. Parin päivän päästä yhdistelmä vaihdettiin zyprexa+diapam ja temesta tarvittaessa lääkkeksi (pyydä hoitajalta jos todella pahalta tuntuu). Sillä setillä sitten 3-viikkoa osastolla ja aloin pikkuhiljaa palautua, mutta kun alettiin koittaa kotiuttamista sain aivan järkyttäviä paniikkikohtauksia kotona ja takaisin osastolle. Lopulta lääkäri poisti diapamin ja laittoi temesta 3x1mg päivä ja jatkoin kotona zyprexa+temesta linjalla pari kuukautta ja olo oli vieläkin hyvin epävakaa, mutta nukuin ja en saanut ainakaan järkyttäviä paniikkikohtauksia (jonkunlaisia pelkotiloja). Psykiatrian erikoislääkärin (lähete mielisairaalasta) kanssa sitten vaihdettiin lääkkeet 2x0.5mg/päivä rivatril, 30mg mirtatsapiini, 100-200mg ketipinor. Sillä setillä sitten menikin jotakuinkin kaksi vuotta aina vähän reseptin yli rivatrillia syöden (tarpeeseen). Useita kertoja koitin ketipinoria vuosien varrella tiputella pois, mutta en onnistunut, nyt olen saanut ketipinorin pikkuhiljaa kokonaan pois lääkityksestä ja tiputtanut mirtatsapiinin → 15mg, mutta vastapainoksi vaadin lääkäriä nostamaan rivatril annosta (ei tiedä ketipinorin kokonaan lopettamisesta, eikä mirtatsapiini vähentämisestä) ja nyt annos 3x0.5mg/päivä rivatril ja niitä mene 3-4 päivässä. Olen totaalisen riippuvainen nyt sitten rivatrillista, vieroitusoireet helvetillisiä jopa ketipinoriin verrattuna, mutta elämä sujuu hyvin. Käyn töissä, tapaan kavereita ja en käytä enää päihteitä, mitä nyt 2-3 olutta viikonloppuna. Olen varautunut käyttämään tätä lääkitystä hyvin pitkään ja olen mielummin nostamassa kuin laskemassa rivatrillia, koska vieroitusoireet omalla kohdalla ainakin samanlaista helvettiä mitä oli valvoa pari viikko putkeen jo kolmannen vieroituspäivän kohdalla. Ei varmasti hyvä tie tämäkään bentsoriippuvuuden kannalta, mutta ainakin olen nyt suht terve ja oloni pitkästä aikaa pirteä ja elämänmyönteinen.

Tulipas tekstiä, mutta teki mieli avautua kun tällä hetkellä pyyhkii aikas hyvin. =)

Edit: jossain välissä oli imovanekin kehissä, mutta en muista tarkkaa ajankohtaa. 1-2x/ilta tais olla alkuun ketipinorin tukena.

^ Niin kuulosti, joo :unamused: . Mä luulen, että sulta lähtisi touhu Rivojenkin kanssa käsistä, joten ehkäpä se on parempi, ettet niihin liiaksi sekaannu. Eipä sillä oikeastaan lopulta niin väliä ole, tulevatko ne lääkärin määrääminä vai kadulta. Benzokoukku on jotakin, mitä sä et todellakaan itsellesi halua. Opparikoukku on siihen verrattuna lastenleikkiä IMO. Mulla on takana 15 vuotta säännöllistä benzojen käyttöä, eli siitä lähtien, kun tulin täysi-ikäiseksi ja sain ihan laillisen respan benzoihin. Sitä ennenkin oli kyllä jonkin verran niiden käyttöä… Jaa, taisin selittää tämän asian jo aiemmin tässä samassa ketjussa…

Benzot tuntuvat ensin ihmelääkkeiltä, jotka auttavat kaikkeen, ja sitten niitä alkaakin napsia vähän pienempiinkin vitutuksiin ja toleranssi kasvaa ja välillä annokset lipsahtelevat vähän turhan suuriksi ja koukku syntyy hyvin salakavalasti, vaikkei niitä joka päivä ottaisikaan. Sitä paitsi Rivoilla on niin pitkä puoliintumisaika, ettei niitä tarvitsekaan ottaa joka päivä ja silti ne vaikuttavat siellä jossakin taustalla, vaikkei sitä edes itse oikein huomaisi.

Benzot eivät millään tavalla korjaa mielenterveyttä. Ne auttavat vain pääsemään vaikeista tilanteista helpommin yli. Sitten kun niitä on syönyt aikansa, niin kaikki tilanteet alkavatkin olla vaikeita ilman benzoja ja benzoja syödään vain sen vuoksi, että saadaan pidettyä niiden äärimmäisen vittumaiset ja jopa hengenvaaralliset vieroitusoireet loitolla.

Jotkut toki osaavat käyttää benzonsa oikein, vaikka joutuisivatkin syömään niitä jatkuvasti tai ainakin pidempiä kuureja, mutta jos ihmisessä on yhtään addiktin vikaa ja käyttää muitakin päihteitä, niin benejen kanssa pitää olla todella varovainen tai muuten on hyvin pian erittäin pahassa kusessa niidenkin kanssa :frowning: . Mä ihan tosissani varoitan sua, koska mä tiedän, mitä benzoriippuvuus on.

Benzoilla on toki hyvät puolensa; nopeasti toimivia täsmälääkkeitä monenlaisiin ahdistuksiin, pelkoihin, paniikkikohtauksiin jne. ja niillä on vähemmän haittavaikutuksia, kuin monilla muilla lääkkeillä, mutta niillä on se paha, paha kääntöpuolensa ja siksi pitäisikin punnita hyvin tarkoin, onko sille benzolinjalle ryhtymiselle todella tarvetta vai pystyiskö hankalat asiat hoitamaan jollakin muulla tavalla :wink: .

^ Minusta olisi parempi kirjoittaa bentso eikä benzo. Ovathan ne bentsodiatsepiineja, eivätkä benzodiatsepiineja. Pikku asia, mutta jotenkin benzo on minusta tyhmän näköinen sana. :unamused:

^^ Komppaan ERITTÄIN vahvasti. Jos pää meinaa levitä/reistata jo stimulanttien tai oppareitten kanssa, niin se räjähtää pirstaleiksi bentsorefloissa taatusti, joskus psykoosiin saakka—>itsemurhaan tai muuhun peruuttamattomaan tekoon… Kun multa meni jalka poikki ja siihen sattu niin paljon, että oli ambulanssikuskien lyötävä useempi conttipiikki et helpotti (sillä hetkellä oli vielä opparitolet täysin nollissa btw), niin kärsisin mieluummin sitä kipua 2-3 vuorokautta kuin niitä 7kk bentsorefloja jotka sain vain 4 vuoden vakituisella käytöllä.

Mulla sama. Lekuri väitti yleistyneeksi ahdistuneisuushäiriöksi.