Kerran vielä

Heissan,

Olin joskus aikoinani täällä jäsen mutta en löytänyt vanhaa käyttäjätunnustani, joten alkoholin käytön lopettaminen on ollut tarkoitus jo vuosia sitten. Tokihan se on vähentynytkin isolla kädellä varsinkin kun krapulat alkoivat olemaan sietämättömiä mutta nyt on tilanne että en voi ottaa pisaraakaan koska silloin voi lähteä laulu soimaan.

Juuri eilen oli ensimmäinen raitis päivä viikkoon perjantaina pääsin ensimmäisen kerran töihin ja silloin illalla vielä otin kun olo oli heikko ja toissa päivänä hieman tasoitin illalla että sain hieman nukuttua, viime yönä unta n. 6 tuntia. Tätä ennen olin kuukauden juomatta ja vuoden vaihteesta tämmöisiä “reissuja” on neljä. Aina sama kaava pikku annoksista siihen että aamulla pitää ottaa krapula ryyppy tai kaksi ja tämä pahenee siihen pisteeeseen että juo itseäni selväksi tarkoitan että saan ajatukset kuntoon ja energiaa, tämä tie on hirveä. Minulla ei ole pakottavaa tarvetta juoda voin olla juomattakin MUTTA aina sen laukaisee joku esim. kaveri pyytää yhdelle ja kun olen ollut juomatta kuten nyt kuukauden etten ottanut tippaakaan niin sitähän menee kaksin käsin. Jos ostan vaikka pullon viinaan niin ihme on jos siitä mitään on aamulla jäljellä. Sitten aamuoksennukset, Alkoon ja sitä rataa tietenkään ei tule syötyä koska pitää olla tilaa viinalle, sitten toivoo että menis poikki jotenkin.

Alkoholin käytöstä enemmän tai vähemmän on kokemusta vuosia ja vuosia, nyt kuitenkin ollut rauhallisempaa ja TODELLISTA halua päästä eroon kokonaan. Krapulat mitkä nyt on ovat todella kovia, on liskojen yötä, pelkoa, ehkä vähän masentaa. Nyt on uutuutena pelko että on jo vahingoittanut itseään viinalla. Kävin verikokeissa helmikuussa takana oli kolme selvää päivää jota ennen viikko rajua juomista menin sinne muista syistä kun ryyppäämisen takia P-ALAT oli 55 kun pitäisi olla <50. P-AFOS oli kunnossa. GT-arvoja eivät ottaneet. E-MCV ja muutkin arvot jotka voivat viitata sisuskaluihin olivat kunnossa. Lääkäri totesi että älä juo tai polta viikkoon, seurasin tätä ohjetta 1,5kk. Nyt on vaan tullut nämä tolkuttomat pelot että kohta pamahtaa haima, maksa tai verisuoni päästä. Nukkumisesta ei tule mitään kun odotat sydänkohtausta vaikka ei edes sydäntä tykytä. Sitten kun käy dr. googlessa niin pitää jo vissiin tilata hautapaikka.

Tänään on olo jo aika hyvä, hieman nuutunut ja vieläkin vaivaa varmasti pieni nestehukka kun ei tullut vettä juotua, ruokakin hieman jo maistuu.

Noh, tämmöistä minulta. Ainakin kirjoittaminen helpotti hieman oloa. Palailen asiaan miten homma etenee.

Hei, kirjoittele tosiaan, ja mieluummin ennen ekaa ryyppyä. Mulla on kokemus, että helpottamisen lisäksi on pitänyt raittiina, kun käyn tapaamassa alkoholisteja AA-ryhmissä.
Jos olet alkoholisti, ei tarvitse menettää toivoaan, koska alkoholismisairaudesta huolimatta on mahdollista elää raittiina.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Kuulostipa tutulta, mulla oli lopun ajat tommosta on/off -meininkiä myös. [Paitsi mä en tajunnu lopettaa ennenku maksa-arvot olikin sit jo ihan päin seiniä.]

Kuivaa viikkoa!

Kiitoksia lomapuisto ja Tyräkki,

Aurinko paistaa jo kunnolla tänään mutta ei vielä ihan täydeltä taivaalta. :slight_smile:

Yleensä kun olen ollut kuivilla niin lipsahdus on käynyt yleensä sillä kaavalla että on hyvä fiilis ja jotain hyvää tapahtuu niin otanpas muutaman mukin yleensä se neljä-viisi annosta riitää ja that’s fine, seuraavana aamuna ei ongelmia mutta jos tuosta määrästä lipeää ylöspäin niin taas mennään. Enään muutamana vuonna en ole juonut vtutukseen koska sen huomasin aikoja sitten että se ei minun kohdalla toimi jos otan vtutukseen asiat pyörii kahta kovempaa mielessä valvon yöt ja ongelmat alkaa.

Eiköhän se tästä, pitää nyt vaan yrittää koittaa pitää krapula mielessä niin ei tule retkahduksia. Tuo AA-ryhmä voisi olla vaihtoehto.

Palataanhan taas, tosissaan kuivaa viikkoa.

Se on hyvä vaihtoehto, jos on halu lopettaa juominen ja kun on valmis toimimaan raittiutensa ja paremman elämän hyväksi.

Tänään et ole yksin

Kuulostaa aivan minun käytöltä. Nykyään se on pakonomaista ja hallitsevaa. En enää kontrolloi aloituksia, enkä lopetuksia. Minulla myös on kovia pelkotiloja, että olen vahingoittanut aivojani ja menettänyt terveyteni. Tavallaan se onkin totta jo, koska aloitekykyni muuhun kuin juomiseen on hiipunut.

Nyt olen kerännyt rohkeuteni. Tunnustanut tilanteeni. Hakenut apua A-klinikalta. Vastaanottoaika on pian, onneksi. Jaksan mennä selvinpäin ja onhan tämä päihdelinkki-sivusto.

Ensimmäistä kertaa tuntuu, että nyt on mahdollista onnistua, kun ei tarvitse enää olla yksin tämän sairauden kanssa, joka tuntunee vieneen kaiken kauniin elämästäni. Muistan kyllä oikean persoonani jostain lapsuudesta. Itsetuhoinen alkoholinkäyttö alkoi aikuistuttani. Siitä huolimatta olen pysynyt yhteiskunnan menossa mukana, opiskellut monta tutkintoa, tehnyt töitä, kaikkea. Nyt en enää jaksa yksin. Tarvitsen kipeästi apua.

Toivon, että tästä palstasta täällä tulee yksi toipumiskanavani. Vuosia olen puhunut ongelmastani ystäville, mutta ihminen, joka ei itse jää jumiin alkoholiin, ei ymmärrä mikä helvetti se on. Puheet kohtuukäytöstä ovat vain ylläpitäneet sairauttani ja ajavat minut yhteiskunnasta lopullisesti ulos, koska nykyään alkoholi pyörittää kokonaan elämääni, ja sitä muiden on ollut vaikea ymmärtää. Suojelevatko he itseään? Vai eikö sitä ongelmaa ole helppo nähdä? Kukaan ei ole sanonut vuosien varrella: “Hyvä, hae itsellesi nyt apua!” Vaan enemmänkin, että kyllä kohtuukäyttö onnistuu sulta, kun vain pidät enemmän itsellesi kuria. Aivan itkettää, kun nämä harhakuvitelmat alkavat sortua. Se on niin helpottavaa. Enää ei tarvitse esittää mitään. Mutta minä itse uskoin niitä tarinoita. En ollut silloin vielä valmis lopettamaan käyttöä. Ystävät kertoivat, mitä halusin kuulla…

Tällä kertaa en ole kertonut kenellekään tunteistani ja aikomuksistani raitistua. Koen sen helpompana näin, koska olen päätökseni tehnyt. Olin monta vuotta kavereiden vaikutuspiirissä omaa tunnetta vastaan kohtuukäytön iloista ja nyt olen tässä helvetissä yksinäni. Nyt teenkin sitten miten itse tunnen, en kuuntele enää muiden neuvoja kohtuukäytöstä, johon en kykene. Vain raittius voi parantaa minut. En puhu sairaudestani muiden kuin sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat käyneet saman läpi. Näin säästän muita ja itseäni.

Kun menen vastaanotolle pian, nyt puhutaan elämäni rankasta tosiasiasta eikä asian vierestä kuten joillain satunnaisilla kerroilla, kun hain apua epämääräiseen pahaan olooni, mutta alkoholismia ei tunnistettu. Lähdin keskusteluista aina pois “puhtain paperein.” Sain eilen AUDIT- testistä 39-pistettä. Enää en aio paeta sitä mitä mulle oikeasti kuuluu…

Innostuin tarinoimaan, mutta olipa surullista ja silmiä avaavaa lukea, että joku muukin elää kuin minä. Kirjoittaa tavallaan minun sanoilla elämästään. Onneksi on tämä palsta ja onneksi olen löytänyt tänne tieni. <3 Kiitos kun jaoit tarinasi ja sain sen lukea.

Pieni-lintu kirjoitti

Hieno juttu, että olet tiedostanut olevasi alkoholisti. Tosiasioiden varaan on paras tapa rakentaa tätä päivää ja tuleviakin. Vankka tosiasia on, että alkoholistikin voi elää täysipainosta raitista elämää, kunhan on kajoamatta alkoholiin tai muihin päihteisiin…

Tänään et ole yksin

Kiitos. Sanasi rohkaisevat todella. Olen vasta niin alussa, että tunnen suurta väsymystä kaikesta rehellisyydestä ja alkoholimuurien hajoittamisesta ja sortumisesta, etten näe vielä tätä hetkeä kauemmas, millaista tulevaisuus voi olla ilman päihteitä. Tällä hetkellä tämä on niin vaikeaa, ettei ole sanoja tähän kipuun, mitä rehellisyys aiheuttaa. Pidän kirjoituksesi voimana just tässä hetkessä ja pysyn kuivilla.

Hei, tänne vain muiden joukkoon, itse löysin tänne tieni takaisin muutaman vuoden tauon jälkeen mutta en muista vanhaa käyttäjätunnustani. Neljä raitista päivää takana, olo kohenee koko ajan. Tämä ei ole vielä ollut vaikeaa mutta eiköhän sekin päivä koita kun taas muki maistuisi, pari yötä mennyt nyt enemmän tai vähemmän valvoessa ja miettiessä kaikenlaista ei mitään negatiivista mutta ei vain ole nukuttanut, eiköhän se uni rupee taas kohta maistumaan. Ajatukset seljenneet paljon, hermot oli eilen kireällä mutta eiköhän nekin siitä kun saa nukuttua pitkät unet.

Kyllä me tästä selvitään.

Kiitos! Tervetuloa itsellesikin. :smiley: Todella! Nakitjamuusi, Sait minut pohtimaan tuota selviytymistä. Kirjoittelen siitä muutaman rivin, koska prosessoin näitä selviytymis-asioita.

Paras aika minkä olen ollut selvinpäin viime vuosina on ollut 3-4 kuukautta. Kaikki oli helppoa alkuun, työnsin mielestäni alkoholismi-ajatukset pois ja panostin intensiivisesti vaativaan projektiin, enkä siis enää ajatellut alkoholiongelmaani ollenkaan, KUNNES 3-4 kuukauden kuluttua… Yhtäkkiä hajosin ja aloin itkeä muiden ihmisten nähden työstäni johtuvan kritiikin päätteeksi. En ymmärtänyt mitä tapahtui. Kaikki olivat hämillään ja eniten minä itse, siitä, miksi ihmeessä reagoin sillä tavalla. Olin ollut selvinpäin ja painanut helvetisti töitä. En voinut käsittää. Sen jälkeen menin kauppaan ja alkoi n. viikon alkoholittomien oluiden hermostunut naukkailu ja todistelu etten ole alkoholisti ja ettei minulla ole tarvetta juoda, vaan kaikki on ok. Samalla aloin korjata työtäni uusille urille kritiikin johdosta. Yritin pysytellä selvänä. Kuitenkin alkoholittomasta tuli lume-vaikutus ja aloin pyöritellä ajatusta, jos ottaisin vain yhden oluen… Oli juhlapyhä. Meni yksi, toinen…viides… Ratkesin vanhaan, join putkeen päivittäin 1,5 kuukautta ja sain työni sinä aikana valmiiksi. Tein töitä kotona, joten työni valmistui alkoholin vaikutuksen alaisena. Vieroitusoireet olivat hirvittävät. Kärsin ne yksinäni, seinillä oli varjoja ja tein itselleni nukkumapaikan keskelle olohuoneen lattiaa, koska pelkäsin omaa sänkyäni ja seiniä, pelot olivat kammottavia ja se hiljaisuus omassa päässä, tuntui, että nyt tulee lähtö pakkohoitoon. No, selvisin omin avuin takaisin todellisuuteen. Vaikea uskoa näin jälkikäteen, että on käynyt tuollaisen yksinään läpi. :open_mouth:

Tällä kertaa otan vastaan kaiken avun ulkopuolisilta tahoilta, koska tiedän, että tämä kaikki toistuu yhä uudelleen ja uudelleen, jos unohdan hetkeksikään sen mikä tässä elämässä minulle on tärkeää, eli oma toipumiseni. (Kiitollisuus) :slight_smile: Ilman sitä, minusta ei ole vaativiin tehtäviin, eikä minulla ole annettavaa, koska olen sairauteni vuoksi liian herkillä, paineensietokykyni on olematon ja keskittymiskyky myös.

Tsemppiä tähänkin ketjuun ja mielenrauhaa.
Hakekaa vaan itsekkäästi itsellenne apua sieltä mistä vaan löydätte. Tämä tauti vaatii olla itsekäs siinä hetkessä kun lähtee hakemaan apua, kukaan ei sitä anna ellei itse sitä halua ja hae.
Niin kävi minullekin että seinä tuli vastaan. enää ei ollut muuta kuin kamala pelko että kuolen, krapulat olivat järkyttäviä.
Sen jälkeen kun raitistuin (AA:n tuella) tuli kyllä masennus, mutta sain siihenkin apua ryhmistä ja terapiasta.
kaikkea hyvää tuleviin päiviinne!

Kiitos Sinisilmä63. Tunnistan hyvin tuon tärkeyden. Just tällainen vaihe mulla on nyt menossa. Ja halu seisoa omilla jaloilla ettei kukaan muu enää pääse vaikuttamaan juomisiini. Kun on allikosta kivunnut ojaan ja sieltä takaisin tielle, on sentään jo tiellä, mitä alkoholinkäyttäjänä ei ollut kertaakaan.

Kiitoksia kaikille ketjuun osallistuneille,

Viikko takana ja olo senkun kohentuu, viikonloppuna sain levättyä kunnolla ja sitä mukaan myös ajatukset kirkastuu.

Tuttua hommaa, Kyseessähän ei ole krapula vaan nimenomaan vieroitusoireet. Itse olen “nukkunut” sohvalla koska makuuhuoneessa ei uskalla olla. Tämän taistelun olen itse käynyt kolme kertaa läpi joka kerta se on ollut vaikeampaa kuin edellisellä kerralla, paluu vanhaan on aina tapahtunut saman kaavan mukaan kuin sinulla, otetaan yksi jne. nykyisin se on lähtenyt käyntiin siitä että on hyvä fiilis ja ajatus siitä että eihän se nyt lähde käsistä, aina on lähtenyt :open_mouth: Minulla raittiit putket ovat olleet 1-1,5kk viime vuosina niitä on ollut useita ja niiden jälkeen se on lopulta päättynyt juomiseen kaksin käsin.

Päivä kerrallaan.

nakitjamuusi kirjoitti

Kun raitis putki on nyt alkanut, juuri silloin kannattaa toimia joka päivä, jotta se ei katkea hyvään fiilikseen ja houkuttelevaan tunteeseen, että nyt hallitsee alkoholin. Sellainen tunne osoittautuu alkoholistin kohdalla valheeksi. Parempi on keskittää ajatukset ja toiminta raittiuteen ja kiitollisuuteen siitä.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Nakitjamuusi, minullakin olo kohenee. Nyt 7 raitis päivä täynnä. Kestän jo musiikkia, outo olo on hävinnyt ja energia palailee ja samalla pyörii mielessä ajatus, että no voi hemmetti, “mitä jos sittenkin se pari, no ainakin joskus vielä, kun sopiva tilaisuus.”

On tämä älytöntä touhua. Miksi koskaan aikoinaan otin sen ihan ensimmäisen ryypyn… yritän palauttaa itseni tähän tilaan eli 15 vuoden päähän. Tuo aika on harjoiteltu käyttöä ja viimeiset kolme vuotta olleet kovaa syöksyä. Kai nyt vaan annan noiden ajatusten tulla ja sitten mennä, ja pysyä vain kuivilla ja muistaa joka hetki, että minä en ole juovana henkilönä kuten muut.

Sinänsä mitään pakottavaa juomishimoa ei onneksi kuitenkaan ole, vaan pahinta on se psykologinen itsehöpötys, joka ei lakkaa ihan hevillä, kun on totuttanut mielensä juomaan tilanteessa kuin tilanteessa. Täytyy vaihtaa ns. “levyä”.

Tästä on ilmeisesti vain opeteltava pois, että sitä viinaa ei juoda yhtään mihinkään oloon eikä tilanteeseen. Ja opetellaan uusi malli elämään ja sillä selvä.

Pikkuhiljaa. :smiley: Tsemppiä!!!

Nyt tuli ensimmäisen kerran mieleen että sitten joskus voisi ottaa lasillisen, no se ajatus kyllä meni äkkiä ohitse kun mietti hieman taakse päin. Tässä sitä mennään päivä kerrallaan ja sen suurempia ongelmia ei ole ollut. Ainoa oire mikä on niin hermot ovat kireällä mutta kai se tästä helpottaa. Sen suurempia haluja juoda ei ole ollut.

Tsemppiä kaikille lopettajille ja niille muillekkin jotka lukevat meidän alkoholistien tarinoita niin kyllä se lopettaminen kannattaa.

Hei,

Päivityksiä kun näköjään mennyt jo 24 päivää ilman alkoa. :slight_smile:

Ihan hyvin mennyt sinänsä ettei ole tehnyt mieli juoda, muutaman kerran tullut outo ajatus että mitähän sitä sitten ensiksi ottaisi kun seuraavan kerran ottaa. Noh, hieman kun muistelee menneitä niin tuollaiset ajatukset katoavat nopeasti. Yksi erikoinen “oire” on että melkein koko ajan on nälkä, samoin hermot ovat hieman kireällä mutta hammasta purren mennään. Positiivistakin löytyy, uni maistuu ja energia tuntuu kasvavan päivä päivältä.

Tsemppiä kaikille.

Moikka täältäkin! Samassa veneessä soudetaan! Täällä 26. päivä menossa. Haluja tulee menee, ja kaipuuta alkoholi-rakkaan perään, mutta raittiina pysytään! Uudet terveelliset rakkaudet ovat tulevaisuutta.

:slight_smile:

Kappas, kuukausi takana. Vielä ei ole ihan täydessä vedossa mutta ei ole mielikään maassa, hyvä olo on kun tietää ettei ole tullut ryypättyä. Ajatuksetkaan ei enään pyöri alkoholin ympärillä. :slight_smile:

Hei vaan, piti tulla päivittelemään kuulumisia, näköjään raittiina 1 kuukauden ja 27 päivää. Kaikki ok, en ole lasiin koskenut eikä pahemmin ole tehnyt mielikään. Vieläkin on mieli vähän maassa mutta kai se helpottaa.

Tsemppiä kaikille. Lopettaminen kannattaa.