Olen istunut lukemassa plinkkiä. Noin 5 kk sitten uhosin viimeisestä pisarasta, mutta ei se viimeiseksi silloin jäänyt. Jossain vaiheessa päätin, että en kirjoita krapulassa ja kirjoitan vasta sitten, kun raittiutta on taskussa enemmän kuin päivien verran, mutta kai se ylpeys on nieltävä. Pohjanoteerauksen jälkeen. Tai toivottavasti se oli mun pohjakosketus - ei sen kummempaa kuin muulloinkaan, mutta miehelle selvisi konkreettisesti se määrä, mikä meni kurkusta alas viikonloppuna.
Halu on lopettaa ihan kokonaan. Haluja on ennenkin ollut, mutta myös juomahaluja ja ne on voittaneet. Vaikka miten hävettää tunnustaa, niin olen aina antanut luvan ajatuksille, että tauon jälkeen voisi vähän juoda tai että täytyyhän tämä juominen pystyä hallitsemaan. Vaan kun ei! Ja oikeasti sen tiedänkin, mutta tämän halun täytyy vaan tulla voimakkaimaksi. Hyvin te olette tästäkin asiasta kirjoittaneet, joten oisko vielä toivoa?
Hukkaan tämä aika plinkissä ei toivottavasti ole mennyt, vaikka en itse ole jaksanut kirjoittaa, niin paljon asiaa täällä on kirjoitettu. Tiedän että olen pettänyt itseäni monet kerrat ja siitä itsensä pettämisestä ja juomisen “petauksestahan” täällä on paljon kirjoitettu asiaa.
En jaksa toistaa kaikkea ja onnistujien mielestä on varmaa tylsää lukea krapulapäivityksiä. Tai ihan fyysistä krapulaa ei nyt ole, mutta itseinho on voimissaan.
Joulusta taitaa kuitenkin tulla selvä, tuskin mies ostaa uusia juomia, kun ne viikonloppuna hävisivät kurkusta alas.
Voi thuja! Täällä kohtalotoveri…kaikista uhoamisista ja yrityksistä huolimatta minäkin edelleen pyristelen tämän olemattoman raittiuteni kanssa. Päivittäin käyn plinkkiä lueskelemassa, mutta en ole onnistunut raitistumaan. Ehkäpä ensi vuonna…tsemppiä sulle!
Raittiutta en voi sinulle enkä kellekään muullekaan luvata, vaikka itse olen saanut olla raittiina AA:n tukemana lukuisien muitten alkoholistien kanssa. Sulle on varattu sama mahdollisuus, nimittäin muita pääsyvaatimuksia ei ole kuin halu lopettaa juominen. Alkoholistille halu on syntynyt silloin, kun on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen raittiuden. Meillä Suomen AA:ssa on myös vain naisille tarkoitettuja ryhmiä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Hei Rooibos! Joo, meidän “raitistelu” on tainnut olla vähän samankaltaista …
Mä en kuitenkaan ajattele odottavani ensi vuoteen nyt - olen niiiiin monta kertaa ajatellut sen ja sen päivämäärän olevan hyvä aloittaa; nyt saa talvipäivänseisaus kelvata
Mietin, että jos laittaisin profiiliin tämän päivän juomattomuuden aloituspäiväksi, niin lukisiko profiilissa sitten “ollut juomatta 0 päivää”? No ehkä tässä vaiheessa pysyn laskuissa ilman laskuriakin
Lomapuisto - olen tullut niin pitkälle, että tiedän, että ulkopuolinen apu voi olla tarpeen. Mutta haluaisin nyt aluksi selviytyä nämä lähipäivät ja joulun ajan, onneksi paljon väkeä kotosalla - nyt ei kaivata lisää pohjakosketuksia!
Pitempään täällä olleena totean vain, että toistoa tulee väkisinkin. Mutta se ei ole mielestäni ollenkaan pahaa, päinvastoin. Juuri tällaiset negatiivisen sävyiset raportoinnit saavat entisen pysymään mielessäni. Ei tarvetta omiin kenttäkokeiluihin!
Mitä muuten tarkoitat “onnistujilla”? Noh, tiedän kyllä mitä ajat takaa, mutta lue pls. itsesi kahtakin suuremmalla syyllä samaan joukkoon kuuluvaksi. Ensinnäkin selätit repsun. Ja mikä tärkeintä, sulla on kanttia tulla raportoimaan siitä. Vaatii selkärankaa!
Tsemppiä.
Ei kun siitä lopettamisen tielle reippaasti vaan, kyllähän se kirpaisee, ja on niin kamala ikävä putelin henkeä, että itkettää. Siitä se raittius lähtee ensimmäisestä päivästä liikkeelle, sitten tulee toinen ja kolmas. Parin viikon kohdalla alkaa mieliala olemaan vähän parempi ja ajattelee jo positiivisesti, että johkohan tästä nyt parit vois ottaa, olenhan mä tehnyt ja ahertanut sitä ja tätä. - Niin kauan menee suht koht hyvin kun vanha morkkis vähänkin kummittelee taustalla. Jahka siitä häpeästä pääsee toipumaan, unohtuu kaikki totaalisti ja on taas valmis uuteen alkoholin “nauttimis” -kokeiluun.
Tällaista kun aikansa harjoittaa niin syyt morkkiksiin alkaa pahenemaan. Jotkut aikaisemmat töppäykset eivät enää tunnu miltään ja pikkuhiljaa soljutaan sanoisinko pohjan läpi. Sitten ei enää morkkikset haittaa.
Niin, että kyllä kannattaa raittiutta yrittää tosissaan. Ei muuta kuin voimia molemmille!
Mulla on se sama kirja omana. Ainoa alkoholismiin liittyvä kirja, joka mulla on. Siinä on koukuttavia tarinoita. Parempi, että kirja koukuttaa pullon sijaan.
Mullakaan ei ole muita kirjoja (vielä?) - kunhan nyt pääsen lukemisen alkuun - raitistumisen! Täällä netissä on kyllä tullut luettua kaikenlaista, mutta kirjan kanssa on jotenkin erilaisempaa kuin tietokoneen.
Selviämistarinoita on hyvä kirja. Tuli luettua toissa vuonna. Siinä taitaa olla se juttu, missä kaveri kertoo punaviinikastikkeen teosta… ‘voihan sitä nyt vähän ottaa’… ja päätyy ryyppyretkelle. Se on tarinan toinen puoli. Sanotaan että alkoholisti ei voi koskaan ottaa enää ryyppyäkään. Onko näin?, sen tulen todistamaan kohdaltani lähi vuosina - tai sitten en. Tarkoitan, että jos joskus vuoden päästä päätän kokeilla kestänkö yhden lasin illallisilla ja pystynkö juomaan sen jälkeen konttrolloidusti, on se sitt sen ajan juttu. Toisaalta voin päättää olla ottamatta enää sitä yhtäkään (- ehkä muutamaa repsahdusta lukuunottamatta. Olen näet oppimassa olemaan armollisempi itselleni, yhdestä virheestä ei koko pakan tarvitse sortua.) Jos vuoden päästä päätän kokeilla ja havaitsen sen virheeksi, onpahan lääkkeet jo tutut.
Se tarinan toinen puoli minun kohdallani on, että tällä erää minulla on erilaiset ‘lääkkeet’ kuin ennen. Joitakin kertoja olen koittanut lopettaa, onnistumatta. Silloin mentiin kunnon suomalaisella melankoliamenttaliteetillä - en ota enää ikinä, perkele (ja samalla hirveä kauhu että mitäs mä sitten teen). Tänään on vasta toinen vesiselväpäiväni, mutta ääni kellossa on ihan toinen. En minä mitään ole menettämässä, päin vastoin. Olen saamassa takaisin oman itseni ja entisen energiani tehdä mitä ikinä lystää ja milloin vain (krapula ja juopumus ei sanele ehtoja esim autolla ajamiseen) sekä aikaa vaikka kuinka paljon sen tekemiseen. Aiemmin tähtäin olisi ollut vuosi ja kaikki sen alle täydellinen epäonnistuminen. Nyt palkitsen itseni ja iloisten jokaisesta pienestä hetkestä ja asioista joita voi juomisen sijaan saada aikaan. Mielenkiintoinen matka on alussa!
Hei te pidempään linjoilla olleet: Onko ok kirjoitella pitkiä)kin) vastauksia, vai pitäisikö aloittaa oma tarinanpätkä omasta matkastani?
Vähän samaa vikaa minulla, tinanenu, minä halusin kirjoittaa vasta, kun raittiutta olis ollut jo jonkun verran takana, että olis jotain takeita onnistumiselle. Vasta nyt ymmärrän enemmän päivä kerrallaan ajattelua, viikot kertyvät päivistä ja kuukaudet viikoista.
Mutta luulen, että mun ei enää kannata ajatella “yhden” tai “lasillisen” ottamista - se yksi ei ole koskaan ollut tarpeeksi! Eli järkevästi ajatellen, mun ainakaan ei pidä suunnitella yhden ottamista, se ei koskaan ole jäänyt yhteen. Mutta aika näyttää, enpä nyt minäkään suunnittele vuoden päähän, vähän haluan tulevaa joulua suunnitella!
Tänään aion avata kirjan, jos pysyn hereillä iltaan asti, väsyttää, kun vielä saisi nukutuksi!
Thuja, kiva kun pomppasit linjoille. Esitänpä retoorisen kysymyksen joka oikeastaan sisältää vastauksenkin. Miten olet aikonut “varastoida” raittiutta? Mahdoton tehtävä!
Vaikka raittiita päiviä, viikkoja ja vuosiakin kertyy, ne muodostavat päihdevapaan elämän perustan , mutta eivät sinällään takaa yhtään mitään. Eikä raittius kumuloidu pakosti lineaarisena funktiona. Ainoa takuuvarma aikaikkuna on juuri se hetki jolloin sinulla on konkreettinen tilaisuus muuttaa ajatukset ja mielihalut teoiksi. Eli juuri nyt, tätä lukiessasi.
Turha murehtia huomista, murheita tulee murehtimattakin. Niin juoville kuin raittiillekin. Ensimmäisille vain pääsääntöisesti enemmän! Kuten hyviäkin hetkiä, tällä kertaa enemmän jälkimmäisille.
Kiitos ajatuksista Andante! Perusta pitää vain saada vähän tukevammaksi nyt. Taidan olla mestari murehtimaan eli pitää opetella enemmän “tässä ja nyt” tyyliä, päivä kerrallaan. Jospa niitä murheita sitten kertyisi edes vähemmän - tai takuuvarmasti ilman alkoholia niitä kertyy vähemmän, sitä en epäile yhtään!
Et mielestäni poikeea millään lailla siitä ajattelutavasta, joka on monelle alkoholistille tyypillistä. Eli “sitten kun”/“sitku”-ajattelu. Muistan, kun juovana aikana päivittäin mietin asioita, kuten
-sitten kun olen selvä, menen lenkille
-sitten kun lopetan juomisen ja on rahaa ostan jotain
-sitten kun laihdun, niin…
-sitten kun vuosi vaihtuu, niin teen sitä ja tätä
mutta sitä sitteniä ei tullut, tuli vaan uusi juoma koko ajan. Mikään ei muuttunut. Nyt kun olen raitis, saan jotain jopa aikaiseksi ja muistan pitää huolta, että tänäänkin on niin hyvä päivä kuin mahdollista.
Hyvin sanottu yoru - niinhän se on ollut: “sitten kun” raittiita päiviä on enemmän, mutta kun niitä ei ole kertynyt! Luulen, että ymmärrän taas vähän paremmin “päivä kerrallaan” merkityksen, se on ollut jotenkin vain sanonta, mutta sehän tosiaan tarkoittaa sitä, että yksi päivä kerrallaan.
Eikä mun siis nyt kannata miettiä, että mitä “sitten kun” lähden esim. lomalle - enhän just nyt ole lähdössä lomalle ja toivottavasti ajatukset ovat selkeämmät, kun loma seuraavan kerran koittaa. Eikä mun tarvitse nyt miettiä, että mitä “sitten kun” jossain kylässä tarjotaan jotain - en ole lähiaikoina menossa mihinkään kyläilemään.
Vähän sekavaa? Mutta jos näitä raittiita päiviä saisi kuitenkin vähän enemmän kasaan! Ainakin nyt on hyvä olla selvinpäin ja todennäköisesti huomenna herään ilman krapulaa.
Selviämistarinoita olen jouluna lukenut - oikeastaan ahminut itse tarinan, mutta niihin voi palata monta kertaa, ja poimia sieltä niitä hyviä ajatuksia / lauseita. Vaikka itse tarina ei ihan läheltä liippaisikaan, niin paljon ajateltavaa saa!
Muuten olen lukenut Jo Nesbön kirjoja - rikosromaaneja (ajattelin aina, että rikosromaanit ei ole mun juttu, mutta näissä on paljon muutakin) - päähenkilö poliisimies Harry Hole on alkoholisti. Jos muuten kiinnostaa niin kannattaa lukea aikajärjestyksessä, myöhemmissä kirjoissa palataan aikaisempien tapahtumiin.
Muuten aamukahvia ilman krapulaa - mulle pahimpana aina muistuu mieleen krapula-aamut, kun piti esittää, että ei ole mitään krapulaa, kaikki hyvin …
Olen itse asiassa hautautunut sohvalle peiton alle lukemaan joulunpyhiksi, kai tässä pitäisi ulkonakin käydä, mutta kun säätiedotuksen mukaan kylmenee, ainakin Hesarin sivuja kun luin.
Kerran vielä - ja vielä kerran! Yllätysvieraita joulunpyhinä, talvipäivänseisauksena aloitettu nollaantui taas kerran. Ei mitään hirveää humalaa tai krapulaa, mutta nollasta aloitetaan. Join sitten nimittäin eilenkin. Ainoa positiivinen asia mielessä on nyt, että jos tämä on ensimmäinen päivä, niin laskemisen pitäisi olla aika yksinkertaista. 1.1.2016.
Paljon uutta hyvää (ja pelottavaakin) luettavaa täällä plinkissä taas. Vaikea vastustaja tämä on. Mutta vuoden 2015 aikana mulle selvisi, miten vaikea. Paljon on yrityksiä ja erehdyksiä ollut. Lupauksia ja lupausten pettämistä. Yrityksiä ja erehdyksiä. Salailua. Mutta jos nyt siis ei enää kiusaisi itseään niillä menneillä. Oikeastaan alitajuisesti olinkin kai päättänyt, että vielä jouluna voi ottaa, koska olen jotenkin erityisesti odottanut vuoden vaihtumista, että siitä tulisi parempi, vaikka ei tätä uutta vuottakaan voi elää kuin päivän kerrallaan. Mutta olen tehnyt joitakin muitakin muutoksia / päätöksiä elämässäni, josko ne tukisivat toisiaan.
Nyt sitten joko onnistun - tai toinen vaihtoehto on että en… … mutta niin ei ole varaa ajatella. Täällä on aika monta “uutta”, onko muita lähtöruudussa olijoita? Olen niin kateellinen teille, joilla on päiviäkin raittiutta ja joulunaika selätetty, puhumattakaan teistä, jotka ovat raitistelleet pitempään. Mutta minusta itsestänihän se on kiinni, tiedetään! Tukijoitakin on. Eli nyt taon päähäni eteenpäin menoa, en edes ihan tosissani ajatellut tuota päiven laskua, koska tässä pitää nyt aloittaa uusi vuosi kokonaan ihan uudelta pohjalta (mutta päivä kerrallaan).
Kuten sanottu, täällä on paljon hyvää luettavaa, jotkut ylitse muiden. Olen niin huono lainaamaan, mutta yritän löytää joitakin “suosikkejani” ja lukea ainakin omaksi ilokseni. Jatkakaa kirjoittelua!
