Kun noita vanhempia viestejä selailee, niin pistää väkisinkin miettimään, että mitä niiden kirjoittajat nykyisin ovat. Vieläkö pelailevat? Onko joku päässyt eroon typerästä harrastuksestaan? Oliko nuo tekstit kirjoitettu siinä häviön jälkeisessä mielentilassa, joka unohtuu taas seuraavana rahapäivänä…?
Mulle iski yhtäkkiä kauhea itseinho. En voi käsittää, että olen oikeasti ottanut 10000€ lainaa pelkästään pelaamisen takia. Oon mä kyllä melkoinen idiootti. Mä maksan näillä tuloilla tota summaa helvetin kauan…ei mun oikeastaan tee mieli edes pelata nyt, toivoisin vaan jotain ihmeellistä onnenpotkua, jolla tuon velkani saisin hoidettua…
mua ahistaa ja vituttaa jokapäivä,ku mietin kuinka paljon olen elämästäni tuhonnu peleihin rahaa ja aikaa…nyt ei tee mieli pelata ku ei ole rahaa ja vaikka olisikin ni en pelais ku olen yrittäny kekisä koko ajan jotain muuta tekemistä ettei tervis miettiä pelaamista
Pitää varmaan kutinsa että paljon viesteistä on kirjoitettu häviön jälkeisessä mielentilassa. Ja niinhän se on, että kun tappiosta on kulunut vähän aikaa ja talous alkaa hieman kohentua niin pelihimo iskee salakavalasti ja pomminvarmasti tyyliin “eihän se 3 erkkiä tohon jokeripokkaan mitään meinaa” tai “vois kirjautua tonne RAY:n uuteen kasinoon ihan kokeilumielessä ja tyytyä pieneen voittoon ja sulkea sitten tili”. Tämäntyyppiset ajatukset lienevät monille palstalaisille tuttuja ns. itsensäkusettamis ajatuksia.
Lopeta onnenpotkun toivominen. Peliaddiktio perustuu juuri siihen. Itse en halua voittaa enää mitään, haluan vain pysyä erossa pelaamisesta. Sisäistettyäni tämän filosofian olen pysynyt erossa peleistä jo noin 7 kuukautta.
Ei pidä paikkaansa! Paitsi, jos ratkean yli kymmenen vuoden päästä uudelleen… Epäilen…
Kun muistelee sitä v***umoista aikaa, niin tosissaan ei tee mieli palata siihen. Ainaista valehtelua, notkumista huoltsikoilla, laskut pystyssä, muut bailaa-minä ajan, ahdistus ja kaikki paska siihen…
Ja ne eivät unohdu, herään joskus unestakin hikisenä, että nyt pelasin.
Kiitos kommenteista ja hienoa, että olette pysyneet “kuivilla”
Mietin paljon sitä aikaa, jonka käytin pelaamiseen. Olisin voinut tehdä vaikka mitä muuta, mutta ei, istua napotin liimautuneena tietokoneen ääreen viskomaan rahaa viemäristä alas…
Toivon todella pääseväni eroon tästä. Tiedän, etten koskaan voi enään pelata mitään rahapelejä, koska siitä se riemu taas repeiskin…
Luulen, että otsikkoni pätee suurimpaan osaan ongelmapelaajista. Ei tietenkään kaikkiin mutta suureen määrään kuitenkin.
Olen samaa mieltä että suuri osa kirjoituksita / avautumisista on tappion jälkeistä valitusta. Kirjoittelua saatetaan jatkaa hetken aikaa, kunnes tilanne jälleen palaa valitettavasti “ennalleen”. Tosin onhan tuo avautuminenkin jo merkki jonkinlaisesta heräämisestä peliongelmaan.
Itse nimittäin kuulun tuohon samaan joukkoon, jota kuvaan. Vuosia sitten jo kirjoittelin tänne kuinka olen pelannut, minulla on velkaa ja nyt lopetan. Pidin epäonnistuneita päiväkirjoja ym.
Vasta kun tunnustin ongelman 100% itselle ja läheisille, pystyin aloittaa oikeasti työn tämän ongelman kanssa. Kaikki tätä ennen tapahtuva on ollut vain teennäistä, epätodellista, valehtelua ja pettämistä.
Olen täysin sitä mieltä, että peliongelmasta ei pääse eroon ilman täydellistä rehellisyyttä ja avoimuutta.
Mulla on vasta 11. pelaamaton päivä menossa, olo on vähän liiankin itsevarma, joten otan nyt kuitenkin päivän kerrallaan, ettei tule lupailtua liikaa itselleen tai muillekaan…
Perjantaina on sit todellinen näytön paikka; pääsen ulkoilemaan ihan ilman miestäni naisporukassa, menemme varmasti baariin ja yleensä baarissa pelaan aika reilustikin. Välillä voitan, välillä en, sillä ei ole merkitystä tässä vaiheessa, haluan pysyä pelaamattomana myös alkoholin vaikutuksen alaisena.
Mä en ole vielä kertaakaan tehnyt tällaista pelaamattomuussuunnitelmaa, toivon todella, että tämän jälkeen ei tarvitsekaan tehdä. En ole varmaan ikinä halunnut näin paljon lopettamista ihan tosissaan, ainahan sitä on isompien häviöiden jälkeen lässyttänyt, että “ei enään koskaan!” ja “vi**u, kun pitikin pelata…!” mutta seuraavana rahapäivänä on taas tappiot unohtunut ja ei muuta kun uutta peliä pystyyn taas…
Toivon myös, että voin tulla joskus kirjoittelemaan pelaamattomasta elämästäni ja silloin joku pelaamista lopetteleva sais tahtoa ja voimaa mun viesteistä, niin kuin mä olen saanut täältä näiltä entisiltä pelureilta nyt
mutta voin olla pelaamatta, tosin tarvitsen siihen läheisten ja peliklinikan apua
luultavasti aika pitkään, mutta ei auta itkeä menneitä vaan taapertaa eteenpäin
rahat jotka on hävitty, olisi kevyesti riittänyt kerrostaloasuntoon pääkaupunkiseudulla,
nyt asun vuokralla ja ihmettelen minne se elämä oikein meni…peleihin 15vuotta
Laulun sanoin, minä panin peliin koko elämän
Näin se nyt meni, toipuminen jatkuu, löysin pohjan, mulle riitti pelit 5kk sitten
pelaamatonta päivää takana. Jos nyt laittaisin vaikka vain euron pelikoneeseen tai muutaman kympin netticasinolle niin lopputulosta ei olis vaikea arvata. Toivon, että voisin joskus olla sellainen “ihan vaan huvikseen” pelaava ihminen, joka laittaa esim. kerran kuussa kaks euroa uhkapeliin ja saa siitä tarvittavan jännityksensä eikä hakkaa sekopäisenä seuraavia sataa kahtaeurosta siihen samaan koneeseen, koska “pakkohan siitä joskus on voittaa…”
mutta mä en todellisuudessa vois laittaa edes sitä euroa…
Mä tulen aina olemaan peliongelmainen, joten eiköhän se ole parasta, että laitan ne kakseuroset jemmaan ja ostan niillä ennemmin jotain hyödyllistä ja kivaa…
Toivon, että voisin joskus olla sellainen “ihan vaan huvikseen” pelaava ihminen, joka laittaa esim. kerran kuussa kaks euroa uhkapeliin ja saa siitä tarvittavan jännityksensä
Tuo on se pahin virhe minkä voi tehdä!
Se on vaan meillä pelureilla, että kaikki tai ei mitään, eli turha haaveilla kauppareissun “vain yksi euro pelikoneeseen” tyylistä. Se ei vaan toimi, joten jätä se haaveilu…
Lopeta heti ajatukset siitä, että voisit joskus olla “normaali” pelaaja. Olet jo näemmä todistanut itsellesi, ja muille useasti, että normaalia pelaajaa sinusta ei saa. Lopeta pelit kokonaan. Peliongelmaiselle paras, ja oikea ratkaisu on täydellinen nolla toleranssi. Sanokaa mitä sanotte, mutta se on totuus. Piste.
Niinpä…kun alkaa tulla ajatuksia summista mitä on hävinnyt, niin kannattaa suosiolla siirtää ne syrjään. Olitpa hävinnyt 1000 tai 50.000, niin ei sillä ole merkitystä, kun ne on jo poissa. Repsahduksen ensi oire on, että alkaa kaivata menetettyjä rahoja ja toivoo sitä voittoa. Pikku hiljaa asenne kasvaa ja viimein tulee se perkele fiilis ja ei enää edes toivo voittoa, vaan lähtee kuin talvisotaan, että nyt otetaan ne mitä meni. Lopputulos vaan on yleensä aika surullista, niin taloudelle kuin henkisellekkin puolelle.
Varmaan maksat pitkään takaisin velkojasi, mutta mikäs olikaan ikäsi ? Ajatteleppa, jos on jo ikää 50 paremmalla puolen ja velkaa loppuelämäksi, niin miten tuohon pitäisi suhtautua. Eihän pitäisi olla mitään merkitystä, että kun perse kasvaa koiranputkea, niin onko velkaa 30.000 vai 40.000. Sillä kumminkin on merkitystä, että velat on hoidossa ja uskaltaa hakea postin pelkäämättä kirjeitä perintätoimistosata tai pikavippifirmoilta. Ajan voi kuluttaa muutenkin kuin pelaamalla.
Klyyvari pystyyn ja uusiin seikkailuihin vaan. Et sinä pelaamista tarvitse ja anna velkojes elää omaa elämää. Ei ne mihinkään häviä, joten keskity itsees äläkä velkoihin…kyllä sä pärjäät.
Juu, tiedostan kyllä sen, ettei minusta koskaan tule pelien kohtuukäyttäjää enkä oikeastaan enään haikaile menetettyjen rahojen perään, turha se on itkeä kaatunutta maitoa. Nyt keskityn velkojen takaisinmaksuun, perheeseeni, uuteen työhön ja omaan hyvinvointiin
nuo ajatukset tuolla edellisessä viestissä oli sen hetkisiä fiiliksiä, nyt taas tuntuu siltä, etten vois kuvitellakaan laittavani yhtään rahaa uhkapeleihin enään koskaan
Laskeskelin tuossa velkojani, ei ole enään kuin joku 6000€ jäljellä!! Oon ollut tehokas takaisinmaksaja talven aikana, ihmekös tuo, ettei reilunkokoisesta kotihoidontuesta ole paljoa käteen jäänyt…
Olen myös säästellyt tippirahojani pitkin talvea. Nyt on jo yks parin litran astia melkein täynnä kolikoita, kyllä on kiva viedä se sit pankkiin ja laittaa tilille YLIMÄÄRÄISTÄ
6000 on peluurin velaksi sieltä pienemmästä päästä. Kun muutava vuosi menee, niin sitten on jo aika mukava alkaa katsomaan miten se saldo alkaa häviämään. Se on muuten kumma juttu, että jos ajattelet jotain asiaa kolmen vuoden päähän, niin se tuntuu olevan valovuosien päässä. Kun taas kolme vuotta takaisin päin, on ihan hiljattan tapahtunut.
Kun tuon saa ymmärrettyä, niin velatkin tuntuu pienille. Itselläkin kävi niin, että kun velkajärjestely alkoi, niin uskoi, että viiden vuoden päästä ei koko maailmaa ole. Niin kaukana se oli. Kas kummaa…nyt viisi vuotta on kulunut ja presidenttikin on samana pysynyt…joten aika lyhyt aika oli sekin
Pelitön elämäntyylini jatkuu edelleen.
Ai niin, piti vaan sanoa, että tuo onnenpotku, mitä tuolla aikaisemmin toivoin, tarkotti lähinnä vakituisen työn löytämistä, että sais noi velat maksettua, ei seitsemää oikein lotossa…
Olen nähnyt ihan älyttömästi unia pelaamisesta. Laitan aina muutaman kolikon pelikoneeseen ja voitan ison kasan rahaa…äh, alitajunta jatkaa pelaamistaan, vaikka itse en edes haluaisi pelata!
Pelitöntä päivänjatkoa kaikille
…kyllä se kuulkaa niin on, että kerran peluri, aina peluri…!
kirjoitin pari tuntia sitten tuohon toiseen ketjuun ylpeänä huomisesta viidentoista viikon pelaamattomuusetapista ja johan tuossa tunti sitten meinasin oikeasti repsahtaa…
Töistä on ollut melkoinen stressi ja miehen kanssa kotona vähän sotaisaa, joten stressinpurkua tarttis nyt ja heti…
no päätin kuitenkin ottaa tuopillisen vissyä, tupakin (hyi mua…!) ja pelailin kännykällä pasianssia takapihalla…
Noh, oon aina ollut sitä mieltä, että ihmisen paheiden summa on vakio;
Kun yks jää pois niin toinen tulee tilalle…
Jos totta puhutaan niin tupakanpolton lopettaminen kertaheitolla oli lastenleikkiä verrattuna pelien lopettamiseen samalla lailla…
Mutta en siis pelannut, hyvä minä!
Pelitöntä päivänjatkoa kaikille!
No, taas se peluri paljastui minusta. Viimeiset pari viikkoa mennyt aivan hyvin kunnes tänään tuli se romahdus.
Sattui olemaan enemmän rahaa lompakossa ja päätin piipahtaa ohikulkumatkalla RAY:n Potissa. Aluksi meni aivan hyvin kunnes sitten yhtäkkiä olin häviöllä 20 euroa ja tappiotahan piti alkaa yrittämään voittaa takaisin.
Ensin sujahti 50 euroa, sitten toinen ja kolmaskin kun tuuria ei ollut. Lopputappio tälle päivälle n. 240 euroa, tuollaisiin surkeisiin automaatteihin! Järki sanoi koko ajan, että lopeta mutta harmitus kasvoi koko ajan häviöiden mukana ja pelaamista oli pakko jatkaa. Tuntui vähän siltä, että joku muu pelaa minun rahoillani. Se en ollut se oikea minä, joka siellä pelaa. On tämä aivan käsittämätöntä.
Ei tästä tule kohta enää mitään. Minussa ei tunnu olevan itsessäni sitä voimaa, joka pystyisi vastustamaan tätä pelihimoa.
Älä dokogambler lannistu! Repsahtamisia sattuu monelle matkalla pelivapaaseen elämään. Nyt vaan päivä kerrallaan eteenpäin, äläkä jää missään nimessä liiaksi märehtimään eilistä repsahdusta. Vaikka se tapahtui, sen ei tarvitse jatkua!
Etsiydyitkö muuten mihinkään GA-ryhmään, sinä muistaakseni nimittäin mainitsit, että tuntuu vaikealta yksin taistella pelihimoa vastaan? Minulla ei ole valitettavasti mahdollisuutta asuinpaikkani vuoksi liittyä ryhmään, mutta uskoisin, että sellaisesta saisi mielettömästi voimavaroja ja tukea. Joudun siis itse “tyytymään” Valttiin - joka on auttanut minua kovasti, voisin siis kuvitella, että virtuaalielämän ulkopuolella tuki olisi vielä “tukevampi” Jos siis et ole hakenut ryhmän tukea, niin kokeilehan.
Tänään oli vähän niin kuin “krapulapäivä”. Krapulainenhan aina vannoo, ettei juo enää koskaan, mutta muutaman päivän päästä kaikki on unohtunut. Soitin tänään Peluuriin ja tulin siihen johtopäätökseen, että varaan ajan A-Klinikalle. Kuten jo totesin, että tarvitsen kokonaisvaltaista apua, koska oma elämäntilanteeni on muutenkin mullin mallin.
En tiedä, tukeeko RAY A-Klinikkasäätiötä, mutta haluaisin edes vähän itsekin niistä n.20.000 eurosta takaisin, mitä olen siihen laitokseen laittanut.
Tuo GA-ryhmä on mielessä ja lähin ryhmä on n. 40 kilometrin päässä. Peluurin mukaan ryhmä kokoontuu kaksi kertaa viikossa siellä
tsemppiä dokogambler!
Ei toi repsahdus susta epäonnistujaa tee.
Jokainen meistä tietää ton tunteen ja ei se kyllä herkkua ole…
Ootko muuten kokeillut ilmoittautua siihen peluurin oma-apu ohjelmaan…? (rahastusautomaattiyhdistys piffaa. )
Tsemppiä ja voimia sulle!
