Välillä kauhee morkkis olo ja masennus, mutta välillä taas selkenee. Välillä tekee niiiin mieli ottaa vaikka 3 tai edes 2 tramalia, että olis “kivempi olla”.
Mulla tämä väärinkäyttö ei ole koskaan ollut sellaista sekaisin oloa, vaan ainoastaan mielihyväolon metsästystä. En koskaan ole esimerkiksi ollut lääkeiden takia toimintakyvytön menee esim. duuniin tms. Tosin en tiedä saako edes pelkällä Tramadolilla nuppia kovinkaan sekaisin, enkä viitsi yrittää.
Yksi mitä oon pohtinu on mun sisuskalut. Onkohan ne tän jo vuosienkin säännöllisen, epäsäännöllisen (nyt viimeinen noin 2 v. koko ajan) käytön jäljiiltä mitenkin riekalenina?
Nyt ihmeen selkee olo taas (siks koneellakin jaksaa olla), vaikka viimeks otin Tramalin eilen illalla noin klo. 19.00. Nukuin ihmeen hyvin taas koko yön.
Mul on muuten lekurille aika vasta nyt tulevana maanantaina.
Jospa tästä munkin tapauksestakin olis edes jollekin apua…
Palaan taas…
Tiedän tunteen. Mulla meni kodeiinin käyttö just tohon, et siitä alko saamaan hyvää oloo ja sitähän sitten tavottelin ja sitä myös koko vierotuksen kaipasin. Mut oikeesti kun siitä himosta pääsee ni elämä muuttuu tosi rajusti. Sä et tiedäkään miten voimakas onnen tunne voi olla, kun siihen ei liity mikään aine. Musta tuntu vuosi lopetuksen jälkeen henkisesti ja fyysisesti niin hyvältä, et meinasin suunnilleen räjähtää onnesta. Se oli tosi hämärä tunne, kun kaikki oli niin täydellistä, et ei voinu, kun virnuilla onnellisena koko ajan ja kukaan ei saanu pyyhittyä sitä hyvmyä mun naamalta. Harmi vaan, et sitä joutuu odottaan aika kauan, ku ei ne aivojen onnellisuusaineet lähe ihan äkkiä käytön jälkeen taas toimiin, ku ne on ollu estettynä niin kauan, mut sitä tunnetta kannattaa todellakin odottaa. Sä et oo ehkä koskaan kokenu sellasta tunnetta. Se oli kun joku uskoon hurahtaminen, et pystyn hyvin kuvitteleen sen hurman, mikä uskovaisille tulee alkuun, ku ne luovuttaa itensä jumalalle ja jeesukselle tai mille nyt sit luovuttavatkin.
Ajatus oli se, että ei ristiinnaulita heti, jos jotain alkaa mennä enemmän kuin Pharmaca säätää. Hoitoonpääsy on pitkällisen odottelun takana ja toki olen siinä jo ihan loppusuoralla. Vihaksi pistää vaan TEO:n ja Kelan toimintatyyli: ei osata kuin syytellä, mutta hoitaminenhan ei kuitenkaan kuulu niille. Eli vastuuta ei oteta, mutta viekkareihin voidaan vaikka tappaa. Sama tyyli kuin saattohoidossa: “me ei annetta niille morfiinia, kun siitä tulee riippuvaiseksi”. Elinaikaa max 2 kk. Että näin meidän lääkärikoulutuksessa opetetaan.
Viranomaisten pitäisi ottaa jokin muu asenne, kuin pelkkä “kärsi narkkari”.
E: ei mullekaan mitään ikävää Walkeriin tuu olemaan. Enkä lääkkeiden takia edes muuta. Hyvä työ ja rento elämä (ja pameja laillisesti kymmeniä euroja halvemmalla, jotka kuitenkin pidän vaan “takataskussa” varmistuksena).
Vähän menee oftopiciksi mutta miten joku vai saada oloja tramalista?
Itselläkin tänään on mennyt (kuten joka päivä ja lääkärin määräämänä)
niin 400mg tramal. 2mg xanor, 3 x 500mg ponstan, 2 x 4mg sirdalud, 3 x Panadol forte 1000mg, plus 80mg beetasalpaajaa vähän sydäntä rauhoittamaan (propral). Ainiin ja onhan tässä mennyt 6 olutta ja edessä vielä kori + baari. Ei oloja, ei ikinä hengityksen salpausta. Olenko poikkeuksellisen tapaus? ehkä. Oxycontit sitten alkaakin muutamien päivien sisällä. Mites niitten kanssa käy alkon kanssa? nähtäväksi jää.
Tismalleen samaa mieltä, valvovat kamerat joka kotiin ja sirut päähän. Tehkää musta päättäjä niin mä ajelen teidän laskuun vitusti taksilla ja ajan kannabiksen laillistamista.
Pistetäänpä välillä tekstiä taas tänne, kun jaksaa olla koneella…
Olen nyt A-klinikan asiakas. Sain lääkäriltä reseptillä 150 mg ja 100 mg Tramaleita, jotka vein kiltisti A-klinikalle. Haen nyt kerran viikossa aina viikon annoksen ja suunniteltu pudotus etenee. Tämä viikko mennyt 4 x 100 mg päivässä. Huomenna taas putoo 50 mg. Homma alkoi 150 mg x 3. Toinen viikko siis pian takana vasta.
Mitään hätää ei ole ollut viekkareiden kanssa. A-klinikalla mua siitä juuri rauhoiteltiin, että hitaalla pudotuksella niitä ei tule ja toiminta kykyni pysyy yllä. Mahtava vastaanotto klinikalla, vaikka nolotti mennä. En ole kuulemma ainoa, joka tarttee apua Tramadolin kanssa
A-klinikan kanssa sovittiin myös kotikaupunkini apteekkeihin lähetettävästä apteekkisopimuksesta, jonka mukaan en kai saa kyseisiä lääkkeitä ulos, kuin tietyn lääkärin määrääminä. Vaimo haki mun lääkkeet ja ei ne kuulemma mistään sopimuksesta apteekissa maininnu. Antoi vaan vaimolle lääkkeet ja kysyi että, onko ne tuttuja entuudestaan
Sopimus apteeksissa kai poistuu, kun asiat kunnossa vieroituksen osalta. Sovittiin yksi apteekksi missä käyn. Oli siis kuitenkin juttua, että muihin kaupungin apteekkeihin tieto menee kanssa. Tiedä sitten…
Nyt tuntuu hyvältä, kun asiat tulee kuntoon. Onnex saa apua
Toivoo sopii, että selkä ei hajoo enää niin pahasti…
Mulle sanottiin, että kun on apteekkisopimus, niin pitää itse henkilökohtaisesti lääkkeet hakea, eli jos oon vaikka kipeä, niin poikaystävä ei saa hakea mun puolesta. Allekirjoititko sä sen apteekkisopimuslomakkeen? Jos et, niin ei sulla silloin mitään apteekkisopimusta ole. Mulla siis homma on niin, et lääkäri faksasi sopimuksen apteekkiin ja itse vien reseptit. Sitten maksoin kaikki heti, jolloin ne laittoi sivuun mun nimellä lääkkeet, jotka sit tietyin väliajoin haen. Joka kerta hakiessa hakevat sopimuskopion, tsekkaavat henkkarit ja kirjaavat reseptiin, paljonko lääkkeitä on hakematta. Niin ja mulla on sopimuksessa vain yksi lääkeaine, mikä on ilmeisesti tavallisuudesta poikkeavaa…
Apteekkisopimukset voi olla kimurantteja käytännös, vaik selkeitä paperil. Tulkitsijat kun on ihan vaan ihmisiä. Mul jonku vuoden ollu bentsojen takia. Musta aika turha, koska olin ennen päihdehoitoon hakeutumista käyny yhden kerran elämäni aikana ythsil kitisemäs jotain… Eikä lekurin vaatima, mut vaan ohjeistettiin sanomaan lekuril. Kun löytyyhän nuita ja siinä ei auta ku oma tahto… Tai ehkä sopimus mua auttaakin, siin mieles, et jos en sorru ostelemaan muualta, oppiminen yks pointti. Eli jos en halua näitä ahistuksia, paree aluksi pysyä omis ja annostuksis… Täl haavaa. Ehkä viel joskus pystyn oleen kokonaan ilman… Kyl kuva päihdeongelmasta on m o n e n lainen, ei voi muuta sanoa…?
Ihan mahtavasti on pudotus mennyt. Suunnitelmassa on ollut helppo pysyä, kun pudotus on vain se 50 mg/viikko. Nyt tämän viikon annoksena on 50mg+50mg+100mg. Vielä on siis 200 mg päivässä, mutta kaiken a ja o on ollut sisäistää tasaiset 8 h lääkkeen otto välit. Alkuun yritin “säätää” aikoja menojen ja työn mukaan, mutta ihan turhaan. Olen nyt päättänyt ohjeiden mukaan selkeästi mihin kellon aikaan otan Tramalin. Ei ole ollut mitään viekkareita ja olo on ollut oikeastaan nyt uskomattoman hyvä ja energinen. Syynä tietty se, että elimistössä on kokoajan tasainen määrä lääkettä.
Tipin ohje varmasti monella toimii. Siis että venyttää mahdollisimman kauan, ennen lääkkeen ottoa ja senhän hän antoikin minulle neuvoksi silloin, kun tilanne oli erilainen. En ollut A-klinikan asiakas ja itsellä kotona noin 50 kpl Tramaleita. Niillä en varmaan olisi itsenäisesti pystynyt tätä lopetusta viemään loppuun. Lääkkeet olisivat yksinkertaisesti loppuneet kesken.
KANNATTAA siis hakea apua. Minunkin suunnitelma voi venyä, jos tuntuu siltä, että onkin pidettävä jossain vaiheessa lääkemäärät 2 viikkoa samalla tasolla 1 viikon sijaan, mutta aika näyttää. Ennen kesää mun pitäis olla VAPAA !!!
A-klinikalla on suhtauduttu tosi hyvin ja kannustavasti ja korostettu, että tämä on mun juttu.
Miten vääränä sitä näkeekään asiat silloin kun on elämä mustaa ja synkkää. Tuntuu toivottomalta, vaikka toivoa on aina. Ikinä ei ole liian myöhäistä lähteä oikeaan suuntaan. Apua saa ja kannattaa hakea! Stressi jää elämästä pois, kun tietää, että lääkkeet riittä, niitä saa ja viekkareita ei tuu.
Ensinnäkin. Haluisin nähdä että SÄ olet käynyt intin ennenkun alat puhuun yhtään mitään sotiemme sankareista. Toiseks, ei ne siellä sotinut sen takia että sun- ja aloittajanlaiset hakee kilokaupalla pkv-lääkkeitä… Ja en nyt tiedä onko lääkkeiden väärinkäytösttö tie työkykyisenä olemiseen.
Ps. Samaa mieltä valvontakulttuurista toisissa yhteyksissä kyllä.
Kelloggs. Tunsin erään ihmisen parikymmentä vuotta sitten, jonka lempinimi oli Kellogs. Hänen jalkansa löytyi Helsingin edustalta merestä. Hänen kotoaan otettiin sen jälkeen dna-näytteitä esim. hiuksia jne. ja todettiin tämä “jalka” hänen hävinneen ihmisen jalaksi. Hän tai tämä dna-tutkimus sai kuuluisuutta koska se oli ensimmäisiä Suomessa. Kannattaa vaihtaa käyttäjänimeä, jos haluat. Täällä meil vanhoilla staroilla saattaapi muuten tulla “mielleyhtymiä” tähän epämiellyttävään yhteyteen. Parahin terveisin Salmiakki
Mitä tekemistä nykypäivän intin käymisellä ja sotaveteraanien teoilla on keskenään? Ei mitään. Armeijahan on lepokoti nykypäivänä. Ei saa simputtaa ja naisetkin mukana yhteisessä touhussa. Minä olin varusmiehenä kovassa/kusipäisessä paikassa melkein 20 vuotta sitten, ja vieläkin vituttaa. Silti kunnioitan sotaveteraanien tekoja. Kyse on vain kahdesta täysin eri asiasta.
Täysin Off Topic, mut kun tää vierotustopikki meni veteraani-ja inttiaiheeseen, nii tarinan paikka. Kamu pähkäili aikoinaan, armeija vai sivari, armeija vai sivari ja pelkäs isänsä reaktiota, jos valkkaa sivarin. Isä kolmet sodat käyny: talvi-, jatkosota ja Lapin sota. Kun lopulta kerto varovasti, et eiköhän se siviilipalvelus ole, isä -pidättyväinen, ei tapana kiroilla- kommentoi: “Se on hyvä! Armeija on paska paikka!”
Loistava kertomus, PP… monesti veteraanit itse ovat kyynisimpiä kaikenlaisten äitelien hurraa-isänmaallisten juttujen edessä. Mun pappa oli sotainvalidi ja inhosi sotahulluja.
No, pahoittelut OT:sta kaikille! Ei tule toistumaan!
Jep, no siinä on narkkari sivarimiehille sitten ohje josta voi puhua ja naureskella kun juo kiljua Lapinlahden hautausmaalla haravoimassa. Tosi aseistakieltäytyjät menee vankilaan, mutta eihän sitä kukaan kukkakeppi narkki kestäisi.
Mitä muille kommenteille “helposta” armeijasta tulee, totta, se on helpompaa koska suurin osa TEISTÄ ketkä täällä jumitatte, on niin löysiä toimettomia loosereita. Ite kävin armeijan myös kovassa paikassa 15 vuotta sitten.
Ei kai tässä enää kantsi kirjoittaa asiasta, kun porukka alkaa riitelee yms…
Sen verran tilanteestani haluun laittaa vielä, että ens viikolla kun on 25+50+50, niin ton 25 mg saa vain puolittamalla liukenevan 50 mg tbl, jota nyt haettava apteekista. Uusi kokemus tuollainen veteen sekoitettava. Kuulemma maistuu pahalle, mut ei haittaa.
Niiiin ja yks iso jutttu vielä lisänä tähän soppaan. Kela laittoi mulle uuden kelakortin, jossa KT, eli haettava jatkossa kaikki korvaukset toimistolta. HEH! Yritettiin Kelaan olla yhteydessä A-klinikaltakin, mutta päätös kuulemma pysyy nyt ja vuoden päästä voi anoa armoa.
Resepteissä ei lukenut vieroitushoito, joten Kela kai edelleen luuli, että haen vaan kokoajan lisää Tramadolii eri lääkärin respalla. No ihan sama mulle, kunhan pääsen eroon tästä sotkusta!
A-klinikallahan onkin vielä kai mun 150 mg ja 100 mg traleita ja uutta respaa vaan pukkaa Mahtaa Kela olla ihmeissään Seuraavaks kai kissalanpojat oven takana…
Kyl kandee n.v. Mitä mieltä ite oot tosta järjestelystä? Hankalaahan toi Kelas juokseminen on. Vaik sanoitsähän sä sen jo, et haluut sotkusta eroon. Ja taitaa mul jäädä ne Tramalit väliin, kamul ois iisot määrät myynnis. Onhan sul kaik papereil sovittuna, et ei kai ne “kissalan pojat” sil mittää mahra. Voisiksä pyytää korjaan niihin papruihin sen puuttuvan merkinnän…? Ja Kellogs, ei ole mitään “teitä”… Eikä tarina ollu muuta kuin tarina, ei neuvo. Mitä sä ny tääl ihmisistä tiedät? Emmä sanonu, et armeija on helppo, kuka sellasta väittäs. Mun kamu, joka e i ole “pärjänny” varmaan sun kriteereil täs yhteiskunnas, pärjäsi hyvin armeijas. Sotilaspoliisi, emmä noista arvoista tiedä. Joskus balsutunnil mä ajattelin, et oiskohan armeija ollu siin mieles helppoa, et mä pidän -terveenä-fyysisestä rääkistä ja mun tahdol eijois väliä, sen kun tekisin parhaani mukaan sen mitä käsketään. Sit kun on omillaan, sen oman tahdon pitäis ohjata…
