Ajattelin kirjoittaa tänne nyt kun sain rohkeutta edes eksyä näille sivuille. Olen puoli vuotiaan pojan äiti ja asumme mieheni kanssa yhdessä. Hänellä on päihde ongelma josta tiesin hyvin vähän kun häneen tutustuin, hän polttaa päivittäin cannabista ja juo aina tilaisuuden tullen. Tilanne mennyt todella pahaksi ja olen todella hukassa, hän on eristänyt minut ystävistäni, polttaa lähes kaikki rahat savuna ilmaan eikä osallistu lapsen elatukseen vaan elää suurimmaksi osaksi minun siivelläni. Lisäksi hän on väkivaltainen, pelkään häntä enkä uskalla enää olla edes oma itseni… Kaikki lähti siitä kun olin raskaana ja ensimmäinen lapsi meille molemmille joten se stressasi lapsen isää, polttaminen vaan paheni niinkuin juominenkin ja hän löi minua ensimmäisen kerran humalassa ja tyhmänä pistin kännin piikkiin ja syytin jopa itseäni… Nyt tilanne on se että en voi jättää häntä kahden lapsen kanssa, koska en luota häneen, hän kutsuu asuntoon kavereitaan ryyppäämään missä on pieni vauva. Jäi jopa cannabiksen kasvattamisesta kiinni, kasvatti sitä lastenhuoneessa, kiitos naapurilleni joka soitti poliisin kun mieheni pahoinpiteli minua, se oli suuri helpotus että joku tietää, itse en ole uskaltanut soittaa poliisia tai pyytää apua keneltäkään, pelkään lapseni puolesta. Asunto on mieheni joten olen hakenut omaa asuntoa ja nyt sain vihdoin puoltoa lastensuojelusta joka onneksi puuttui tilanteeseen… Mutta eipä vieläkään mikään ole muuttunut, mieheni ryyppäämässä ja polttamassa viimeisiä rahoja, vei kaikki avaimet mennessään etten pääse lähtemään lapseni kanssa kun en saa edes vaunuja kellarista . Toivo tuntuu menneen, hän on hyvä isä kun on selvinpäin ja hyvä ihminen, tai vaikkka olisi polttanutkin vähän niin tyhmältäkin kun se kuulostaa… Toisaalta tahdon pois ja toisaalta taas en, kuitenkin minulla on jotain tunteita häntä kohtaan, hän lupasi siis hakea nyt apua väkivaltaisuuteensa ja mennä A-klinikalle. En tosissaan tiedä mitä tehdä. Olen epätoivoinen ja väsynyt…
Hyvä, että löysit tänne.
Tilanteesi kuulostaa todella ikävältä.
Minun lapselleni sattui tapaturma, kun olin samankaltaisessa tilanteessa - mies oli tyhjentänyt vielä yhteisen tilinkin. Neljävuotias putosi jakkaralta ja loukkasi itsensä niin, että piti lähteä sairaalaan. Minä panttasin taksille kelloni. Mitä sinä tekisit nyt, jos lapsellesi sattuisi jotain? Vaikka kuumekouristus?
Etkö voi hakea itsellesi apua mistään? Mennä turvakotiin? Vanhempiesi luo? Jos sinulta - aikuiselta - viedään oma tahto ja sinut täytetään pelolla, kuinka voit ajatella kasvattavasi normaalilla itsetunnolla varustetun lapsen hänen kanssaan? Ei hän ole hyvä isä - hyvä isä tai hyvä puoliso ei tee noin niin kuin hän tekee.
Voimia, kohtalotoveri!
Silmät auki, milzzi! Hyvä isä ei huumaa itseään päivittäin pienen lapsensa ädin rahoilla, ei pahoinpitele lapsensa äitiä eikä eristä tätä ulkomaailmasta! Hyvä isä suojelee lastaan ja tämän äitiä ja varmistaa, ettei heiltä puutu mitään. Hyvä isä hoitaa lastaan, että äiti voi levätä ja tavata muitakin ihmisiä.
Olet todella kammottavassa tilanteessa ja toivon, että löydät voimia ja keinot päästä siitä irti. En tunne virallisia apuverkostoja niin hyvin, että osaisin neuvoa sinua yksityiskohtaisesti, toivottavasti joku muu täällä osaa. Tulee vain mieleen, että tilaisuuden tullen teetät itsellesi avaimet, joista et kerro miehellesi, pakkailet vaivihkaa jonnekin piiloon välttämättömimmät tarvikkeet itsellesi ja vauvallesi, sovit paikan, jonne voit mennä ja lähdet, kun mies on pois kotoa. Etkä tietenkään kerro hänelle, missä olet!
Miehesi ei ole ollenkaan kypsä isäksi ja puolisoksi, eikä hän raitistu toivomalla tai uhkailemalla. Toivon että pystyt keräämään kaikki voimasi ja päättäväisyytesi ja haet apua sekä itsesi että erityisesti lapsesi tähden, joka on tilanteeseen täysin viaton ja jolla ei ole mitään keinoa suojella ja puolustaa itseään. Se on nyt sinun tehtäväsi. Voimia!
Entä jos pyytäisit apua siltä naapurilta joka jo kerran soitti teille poliisit? Hän tietää jo tilanteesi ja varmasti haluaa auttaa. Soittaa vaikka uudelleen poliisit, sillä ei ketään saa teljetä lukkojen taakse kotiinsakaan. Se on rikos nimeltä vapaudenriisto. Saat kyllä lastenvaunut ja muut tavarasi asunnosta kun pääset sieltä ensin itse lapsesi kanssa pois. Apua löytyy kyllä kun lakkaat salailemasta tilannettasi. Häpeä ei ole sinun vaan miehesi.
Lapsen isä sinun on parasta unohtaa, sinun ja lapsesi on parempi olla ilman tuollaista miestä.
Hei,
tässä on tullutkin jo monta hyvää vastausta. Olen samaa mieltä, että väkivaltaiseen suhteeseen ei pidä jäädä. Asiat eivät korjaannu odottamalla, päin vastoin ne saattavat pahentua. Mutta jos sinulla ei vielä ole voimia lähteä, yritä auttaa itseäsi hakemalla apua jostakin. Yritä päästä kertomaan tilanteestasi. Päihteet tekevät elämästä helvettiä, ja ymmärrän miten vaikeassa tilanteessa olet. Jatka ihmeessä kirjoitteluasi tänne, sekin auttaa.
Muista, että ansaitset parempaa kuin tämän.
Voimia ja rutistus!
Ensinnäkin voimia sinulle raskaaseen tilanteeseen. Itsekin olen tilanteessa, jossa mies on alkoholisti ja meillä on kaksi pientä lasta (3 v ja vauva ). Oma mieheni ei kuitenkaan ole väkivaltainen ja koen olevani turvassa omassa kodissani, samoin pystyn huolehtimaan lasteni turvallisuudesta ja hyvinvoinnista.
On hyvä, että olet ollut yhteydessä johonkin auttavaan tahoon. Itse hain apua ensin neuvolan kautta, josta ohjattiin hakemaan tukea arkeen sosiaalitoimesta. Sen tuen avulla olen jaksanut raskasta arkea ihmeen hyvin. Vaikka itse tiedät omat rajasi, neuvoisin kuitenkin siihen, että pidät huolen siitä että kenelläkään ei ole oiketta olla väkivaltainen sinua tai lastasi kohtaan. Jokaisella on oikeus olla turvassa omassa kodissaan, niin sinulla kuin lapsellasikin.
Muutamia käytännön asioita voisit ehkä tehdä ajatellen sitä, että yrität muuttaa omaan kotiin vauvan kanssa.
- Voisitko ensi alkuun teettää nykyisen kotinne avaimesta ylimääräisen kappaleen, josta miehesi ei tiedä ja jonka turvin voit tarvittaessa lähteä pois kotoa ja turvaan, jos tilanne sitä äkillisesti vaatii?
- Avata vaikka verkkopankissa oman tilin, johon miehelläsi ei ole käyttöoikeutta? Voisit ohjata sinne esim. lapsilisät ja omat tukesi/tulosi. Sinulla voisi olla oma pankkikortti tälle tilille tai se voisi olla tili, johon ei suoraan ole korttia, vaan josta ohjaat pienempiä summia varsinaiselle käyttötilille aina ostoksia varten. Näin saisit ehkä säästettyä rahoja ruokaostoksia ja muita tarpeellisia menoja varten, kun toinen ei voi niitä käyttää?
- Tiesitkö että a-klinikalta voivat myös omaiset hakea tukea? Voit saada sieltä keskusteluapua ja oman tukihenkilön, jonka kanssa voit keskustella tilanteestasi. Ulkopuolinen keskusteluapu saattaa auttaa jaksamaan ja tekemään itsenäisiä ratkaisuja omaksi ja lapsesi parhaaksi.
Mielestäni sinulla on oikeus vaatia, että miehesi on lapsen kanssa ainoastaan selvinpäin. Lapsella on oikeus turvallisiin vanhempiin, joihin hän voi rakentaa luottavaisen suhteen. Jos rakastat miestäsi ja ero tuntuu vaikealta, voit mielestäni hyvin vaatia, että olette asumuserossa ja voit palata miehesi kanssa takaisin yhteen, kun hän voi osoittaa, että sinä ja lapsenne olette turvassa kotona ja hän on muuttanut elämäntapojaan, pysynyt erossa päihteistä esimerkiksi vuoden verran? Miehille on myös ryhmiä, joissa tuetaan väkivallatonta elämäntapaa, hän voisi hakea apua niistä. Tietenkin ensisijaista olisi saada päihteidenkäyttö hallintaan, jos hän itse on siihen halukas. Jos miehesi ei näe tässä ongelmaa vaikka perhe hajoaa ympäriltä, ei hän luultavasti haluakaan luopua päihteistä, etkä sinä sille valitettavasti voi mitään.
Voimia raskaaseen elämäntilanteeseen!
Moikka ! Kiitokset kaikille vastauksista, olen nyt yrittämässä kriisiasuntoon lapsen kanssa, lapsen isä on taas ryypiskelemässä ulkona vaikka lapsi on kotona kipeänä, eikä ole häntä hoitamassa, lapsen isän mielestä hänellä pitää olla oikeus käydä ulkona. Hmm. Tuntuu vaan niin epätoivoiselta tämä tilanne… Omaan asuntoon olen menossa lapsen kanssa, kävi meidän suhteelle miten kävi, avainta en saa teetettyä ilman että mieheni saisi tietää, tuntuu typerältä olla aina pelko perseen alla että viekö hän avaimet mukanaan kun lähtee joten olen tuonut vaunut asuntoon että pääsen lähtemään jos on tarvis. Oloni on kaukana turvallisuudesta, pelkään miestäni, tämän isää ja mieheni ystäviä jotka käyttävät kaikenlaista kamaa ja uhkailevat minua mieheni kautta (mieheni siis kertoo että olisin jo arkussa jos ei lasta olisi ja että minut hakattaisiin yms). Mieheni mustamaalaa minua tuolla ystävilleen että kiristän muka hänen pojallaan yms. Ja sama tarinan sepitys on jatkunut myös nyt lastensuojeluun ja hän vähättelee näitä ongelmia siellä mm. sai käännettyä väkivaltaisuutensa minun syyksi jotenkin ja pelkään nyt että lastensuojelussa annettaisiin lapsen isälle tapaamisoikeus sillä tavalla että lapsi tulisi yksin mieheni asuntoon kun olen muuttanut pois, en ikinä voisi jättää lastani hänelle kun hän käyttäytyy lapsen läsnäollessa agressiivisesti ja juo tämän edessä niin mitä sitten jos en ole paikalla ? Tuntuu vaan että olen yksin tässä ja kaikki minua vastaan ja pelkään lapseni puolesta… Itsellä on huumeet jääneet jo kauan ennen lapseni syntymää taakse, ja olen edelleen kuivilla. Toivottavasti saisin nyt nopeasti sen kriisiasunnon ja pääsisin lapseni kanssa täältä pois että hän saisi kasvaa rauhassa ilman päihteitä, pelkoa ja väkivaltaa.
Siinäpä se, tarkoitukseni on ollut tässä saada se oma koti, jossa on minun sääntöni ja sinne tullaan vain selvinpäin. Kysyinpä tuota samaa mieheltänikin että mitäs jos tulisi tilanne että minun pitää viedä lapseni sairaalaan, hän vähätteli ettei lapsi ole kipeänä yms ja että saan nyt maistaa omaa lääkettäni. Asuntoa olen hakenut nyt yli puoli vuotta tuloksetta. Turvataloa mietin mutta olen nyt saamassa lastensuojelun kautta lähiaikoina kriisiasunnon josta pääsen sitten omaan kotiin, yritän pitää hermojani ja olla välittämättä mieheni tekemisistä ettei riitaa syntyisi ja pyysin häntä ryyppäämään jossain muualla kun täällä, ehkä selvitään siihen saakka kun saadaan se asunto.
Mene ihmeessä sinne turvakotiin. Mulla yksi frendi joka on itse joskus käyttänyt huumeita, mutta kun hänen lapsi (jo ala-asteikäinen) oli pieni; joutui käyttäjäavopuolison takia menemään usein tuonne. Siellä kaikki naiset ja lapset (tuolloin ei miehiä ollut, mutta nykypäivänä en ihmettelisi vaikka olisikin) olivat kokeneet samaa ja sinne ei voi soittaa kun ihmiset, kenelle on annettu oikeus; sama mikäli sinne yrittää sisään, vain ne kenet on ilmoitettu; saavat edes tietää että onko ihminen siellä… Tiedätkö sä edes että miehesi ei käyttäisi muuta kamaa?!? Ei kuulosta nimittäin kovin järkevältä toiminnalta ja mitä kauemmas pääset, sen parempi. Epäilen, että uhkailut ovat vain uhkailuja mutta sun ja vauvan hyvinvointi on se pääasia. Mikäli mies vaatii lapsen tapaamisoikeutta kun olet päässyt pois, vaadi huumeseulat 2krt/vko. Samoin puhallutukset yms. Tapaaminen VAIN valvotusti.
Onneksi lastensuojelu on tottunut näihin ihmisiin kenellä ei ole “mitään ongelmaa ja suurin ongelma on se prkleen nalkuttava muija” (sarkasmia) ja kenestä tietävät että kyllä testeihin laitetaan ennenkuin tapaamista annetaan. Ganja näkyy testeissä kertakäyttönä viikon, putkena jopa päältä kk:den. Jatkuvana käyttönä kokoajan. Eli ei ongelmaa että mies lastaan näkisi. Sun ei todellakaan tule luottaa mieheen, mä en ihmettelisi vaikka tekisi omalle vauvalleen jotain, jos jo flunssaa pitää sun keksimänä… Tulee mieleen amfetamiini-psykoosissa oleva ihminen, jonka mielikuvitus laukkaa niin lujaa että hän uskoo kaiken itsekin.
Kerro rehellisesti omasta taustastasi. Mikäli joskus on piikittänyt, sen huomaa. Jos joudut antamaan seulat vaikka 3kk:den ajan saadaksesi täyshuoltajuuden, se on pientä sen rinnalla että sut todetaan siksi perheen “ainoaksi aikuiseksi”. Tärkeintä on nyt saada sulle ja vauvalle turvallinen paikka ja sen jälkeen hoida sä saat apua ja tukea näiltä työntekijöiltä (& kanssaeläjiltä) hoitaa muut velvollisuudet. Lisäksi jos laitat esim. lapsellesi hakemuksen, että toivot “sijaismummoa” tms. eli vapaaehtoinen kenellä ei itse ole lapsenlapsia tms. haluaa olla lapsellesi tukimummo/tuki-isovanhemmat, niin kannattaa laittaa hakemus. Osassa kaupungeissa jonot ovat pitkiä. Mun frendi laittoi sellaisen, sisko mietti sellaisen laittoa koska miehen ja lapsen kanssa yksin eri kaupungissa; pelkkiä positiivisia kokemuksia olen kuullut ja toiminta vapaaehtoista. Saisit joskus, kun olet ensin saanut tuon turvallisuuden tunteesi takaisin; omaakin aikaa. Muista että vaikka sua on haukuttu, lytätty, hakattu yms. shittiä (oon iteki kokenu saman mut ilman lasta), niin sä ansaitset oikeasti turvallisen paikan elää ja jos et itseäsi sen vertaa arvosta (mitä toivon kyllä); niin ainakin lapsesi on asiaan täysin syytön… Hae apua ja tosiaan varmasti naapurisikin auttaa tarvittaessa!
Kaikki tuki on sun puolellasi, muista että naapurisi on soittanut teille poliisit yms. joka tukee sun, ei miehen lausuntoa siitä asunnon “sekopäästä”… Paljon voimia!! Sä näet kuinka sairas tilanne on kun pääset ensiksi turvaan lapsesi kanssa!!
Tilanteesi on painajaismainen.Muutama havannnointi: sanot,että sinua uhkaillaan miehesi kautta, epäilisin , että miehesi keksii nämä uhkaukset pitääkseen sinut kurissa.Jos sinulla ei ole velkoja tms ongelmaa niihin piireihin niin miksi ne sinua vainoaisivat ?Ja jos mies, lapsen isä, on päästään niin pimeä, että parjaa lapsensa äitiä joillekin narkkiapinoille, väittää,e ttä kiristetään lapsella, niin tälläinen pelle ei todellakaan ansaitse olla isä.Pakene äläkä taaksesi katso! Hyviä neuvoja olet saanut, kerää voimia noudattaaksesi niitä.Itse jouduin kerran menemään turvakotiin, kun tilanne kotona oli niin turvaton, ja sain sieltä todellista apua sekä itselleni että lapselleni.
Tuo sun lause kertoo kaiken. Mieti jos alat pakkaamaan, niin mies entistä varmemmin pitää sut siellä asunnossa. Silloin voi olla jo vauvakin vaarassa. Pystyisit asumaan turvakodissa siihen saakka, että saat sen oman tukiasunnon. Lisäksi ainakin täälläpäin he eivät jätä tavaroiden hakua vain sun vastuulle, vaan siellä autetaan hoitamaan asioita ja mies voidaan joko määrätä olemaan pois kotoa muutama tunti jotta haet tavarat tai saat jonkun ihmisen tai pari mukaan suojelemaan sun selustaa. Saisit myös 100% varmasti vauvalle hoitajan siksi aikaa.
Kuten edellinen kirjoittaja sanoi, mies ilm. uhkailee sua jotta pysyisit kotona. Mitä hän on valmis tekemään jos sä otat ja muutat??? Ottaa vauvan panttivangiksi tai uhkaa sitä, ettet lähde??? Suomessakin on pahoinpideltyjä vauvoja vuosittain jonkun verran (oliko reilu 100) ja heistä kolmannes vammautui vakavasti, kolmannes lievästi ja kolmannes selvisi henkisillä vammoilla… Suurin osa tapauksista oli liian rajut ravistelut kun lapsi itkee ja itkee… Muistan vain ohjelman tuosta, kuinka sen voisi unohtaa?? Eikä varmasti ole noin stressaavalla hetkellä selvinpäin, eikä asiallinen. Sun on saatava tukijoukot sun puolellesi, itseltäni on otettu avaimet ja puhelin (mun omia) pois omasta asunnosta monta kertaa. Pari kertaa olen juossut pakkasella, maa jäässä sukkasillani yleisöpuhelimeen. Mulla ei ollut lasta, enkä itsekään ollut mikään malli-ihminen; mutta mikään syy ei oikeuta väkivaltaan, uhkailuun tai ihmisen vapauden"riistoon"… Tiedän kuinka tuohon pahoinpitelyyn “turtuu”, alistuu uhriksi; mutta mies vaikuttaa niin epävakaalta että mä en ihmettelisi vaikka kohta lapsi olisi “jonkun muun äpärä” ja uhkaisi vauvaa, jotta sä et lähtisi… Hän varmasti kuitenkin ymmärtää sen verran, että mikäli sun hakkaaminen ei tehoa niin vauvan hyvinvoinnista pidät kiinni kaikin keinoin… 
Käy edes puhumassa paikallisessa turvakodissa asiasta; saat ammattilaisen mielipiteen juuri teidän tapaukseen. Kaiken lisäksi kun toiminta on nimetöntä… Voimia!! Muista että sä et ole syypää tähän, mutta vain sä voit sut ja lapsesi tästä pelastaa; miehen varaan en laskisi yhtään mitään! 
Noniin, tilanne meni sellaiseksi että otin ja lähdin, pakkasin ystäväni kanssa tavarat ja muutin hänen asuntoonsa joka on tyhjänä kun hän asuu miehensä kanssa muualla, vapaa olo, joskin vieläkin turvaton ja vauva ihmeissään. Puhelin soittoa tulee “mieheltäni” joka soittaa humalassa ja uhkailee ja vaatii nähdä lasta aina kun haluaa johon en vaivautunut edes sanomaan mitään. Hän oli viime yön poissa kotoa vaikka lapsemme on kipeänä, meni mieluummin niinkutsuttujen ystäviensä kanssa juomaan ja polttelemaan kun olisi ollut kotona hoitamassa kipeätä lastaan. Hän tuli päivällä kotiin, minulla oli hänen mielestään liian vittumainen äänensävy (vaikka puhuin rauhallisesti ettei tulisi riitaa lapsen edessä) Hän alkoi huutamaan minulle kuinka huora olen ja kuinka minua pitäisi hakata mutta ei sitä tee kun lapsi on kotona, (niinkuin ei olisi koskaan aikaisemminkaan tehnyt!) Ilmoitin hänelle että nyt loppui tämä, rajansa kaikella ja että mä pakkaan ja lähden vauvan kanssa, hän lähti ovesta ulos sitten varmaan poliisin pelossa mutta sain rauhassa kaiken tarvitsemani mukaan ja pääsin lähtemään. Onneksi helvetti on ohi, mieheni ei tiedä missä olen, eikä tule tietämäänkään. Yksin en aio häntä tavata ja lasta hän saa tavata jos saa aikaiseksi soittaa lastenvalvojalle tapaamisista (valvotuissa tiloissa seulan kautta)
Kiitos teille, oletin ensin ettei tästä olisi hyötyä kun en uskaltanut/kehdannut puhua tilanteesta kenellekkään tutuille… Mutta luojan kiitos se on ohi ja pääsin pois sieltä mikä tuntui jokin aikaa sitten mahdottomalta.
Minut mies haukkui vielä huonoksi äidiksi ja että kasvatan lapseni maljakossa (kun suojelen häntä huumeilta ja alkoholilta) En vissiinkään koskaan asiasta miehelleni sanonut (paitsi tuhat kertaa) kun keräsin lapsen leikkimatolta hänen pilven murusia (kerran myös tupakkaa lapsen suusta) ja kun lapsi pelkäsi humalaista isäänsä yms nämä ovat hänestä normaaleja asioita mitä vauvaperheessä tapahtuu.
Juurinkin sentakia nämä narkkiapinat ovat tulemassa kimppuuni kun mukamas kiristän lapsella, plus mitä lie kaikkea muuta “mieheni” on sanonut heille. Velkoja ei ole, elän nykyään raitista elämää. Himojakaan ei ole juurikaan ollut kun olen kaiken tuon keskellä elänyt. Mutta nyt olen turvassa lapseni kanssa ja takaisin en aio palata. Jos nyt saisin elämäni kasaan ja uuden kunnollisen alun minulle sekä kalleimmalleni.
“Tiedän kuinka tuohon pahoinpitelyyn “turtuu”, alistuu uhriksi; mutta mies vaikuttaa niin epävakaalta että mä en ihmettelisi vaikka kohta lapsi olisi “jonkun muun äpärä” ja uhkaisi vauvaa”
Tästäkin olen kuullut monesti kuinka lapsi ei edes olisi mieheni vaan jonkun toisen, vauvaan sinälleen ei ole koskaan kajonnut, on kyllä kerran käynyt minuun käsiksi ja lapsi oli sylissäni tällöin. Lapsen kummisetä oli paikalla katsomassa (joka on myös mieheni ystävä) Eikä hän tehnyt mitään. nyt satelee viestiä puhelimeen että kummilla on oikeus tavata lasta yms. En jaksa vaivautua vastaamaan, mietin numeroni vaihtamista jo.
Sydän syrjällään aamulla lueskelin näitä, ja toivoin, että milzzillä olisi voimia lähteä HETI, kuten malibukin niin upeasti tuolla kehoitti. Ja nyt on niin hyvä mieli, kun täällä oli hyviä uutisia. Jaksamista milzzi ja lapsukainen!
Kiitos teille vaan. Luulen että kaikki kääntyy parhain päin vielä, toivottavasti EX mieheni ymmärtäisi tilanteen että olemme nyt poissa ja ei lähtisi tyhmiin kostoretkiinsä… Tästä on kuitenkin matka vaan ylöspäin ja olen huojentunut ettei tarvitse enää pelätä lapseni puolesta tai itseni.
Hyvä kuulla Milzzi uutisistasi. Teit rankan mutta oikean päätöksen. Pidä nyt vai pintasi äläkä mene takaisin vaikka miehen ääni kellossa muuttuisi. Tiedät jo mistä haet apua.
Hieno Milzzi! Onnea uuden elämän alulle! Todella urhea teko lähteä ja pelastaa itsesi ja lapsesi tuosta tilanteesta jossa olit!
Ja kuten joku jo sanoikin, älä missään tapauksessa usko miehesi juttuja, vaikka hän alkaisi kuinka vakuuttaa kuinka on muuttunut/aikoo muuttua ja toivoo teidän sillä verukkeella palavan luokseen. Alkoholismista, huumeista ja väkivallasta ei - ikävä kyllä - parannuta helposti, kuten varmasti toki tiedät. Eli miehelläsi olisi vuosien prosessi todistaa sinulle parantuneesi JOS hän sitä oikeasti haluaisi.
Mutta kuten sanottu aurinkoa kevääseesi, ja vaikka se ei koko ajan paistaisikaan, olet murtanut pahimman jään ja talven!
Paljon onnea Milzzi! 
Nyt pysy sun päätöksessä, vaikka mies varmaan käyttää samoja keinoja kuin lapset; uhkailu, lahjonta ja kiristys. Varmasti lupaa olla selvä ja syyllistää sua että tappaa itsensä tms. ainakin todennäköisesti koventunut juomatahti johtuu “juuri susta”… Kun tuo on osa sairautta, että addikti syyllistää muita… Älä mene lankaan vaan pysy päätöksessäsi… Paljon onnea SUN ja sun lapsen elämälle; keskittykää nyt tärkeisiin asioihin…
Noniin, ollaan kotiuduttu tänne uuteen asuntoon. EX mieheni on soitellut ja vaatinut nähdä lasta ja ollut jopa pari päivää selvänä ja ajattelee että se todistaisi jotain vaikka hän ei ole edes soittanut a-klinikalle niinkuin lastensuojelu on häneltä vaatinut. Juu ja tämä kaikki on hänestä minun syytäni, edelleen pyytää minulta rahaa hänen sakkojensa maksuun (tai muuten joutuu istumaan sakot joka on mun syytä taas jos näin käy) On tämä aika rankkaa kun joutuu joka päivä stressaamaan että mitä toi äijä taas keksii kun soittelee ja nämä asunto asiat… Mutta loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin hyvin. Vaikka edelleen turvaton olo kun kulkee pihalla jos tulee “tuttuja” vastaan. Olen itse aloittanut a-klinikalla käymisen, ei sillä että itse käytän mitään enään, pääsin avautumaan muutaman vuoden takaisista asioista jotka jäivät vain selvittämättä. Tuntuu vaan että ihan sama mitä sitä tekee niin tulee paskaa niskaan… Ennen tätä lapsen isää asuin erään miehen luona, jossa alkoi ongelmat bentsojen ja amfetamiinin kanssa, bentsoja meni päivässä n. 40 ja lopetin ne ja vaihdoin amfetamiiniin jota sitten menikin ihan runsaasti, siinä meni mulla oma asunto alta ja työpaikka loppujen lopuksi, sekä tämä edellinen mieheni sai vakavan aivoveritulpan amfetamiinin käytöstä (hänelle annettiin viikko aikaa elää) mulle sanottiin vaan että mene sanomaan hyvästit vaikka ei varmaan edes ymmärrä enää, mutta hän sitten loppujen lopuksi selvisikin siitä, tosin hänellä meni puhe ja kävelykyky… Siihen loppui mulla käyttäminen seinään, on vaan jäänyt moni asia kalvamaan mieltä ja nyt tullut asiat pintaan kun on päässyt tuolta hullun luota että pystyy edes ajattelemaan… Jos nyt saisin elämäni kasaan ja raiteilleen ja oman asunnon pojalle ja mulle missä hänkin saisi rauhassa kasvaa . Rankkaa on mutta tuo pieni ihme piristää päivää ja antaa voimia jaksaa.