Kauheat laskut

Elikkä olin perjantaina iltana idiootti kun kännipäissään tuli ekana vedettyä concertaa ja sit piriä nokkaan ja metapommeja. Olihan tosi hieno olo sillon vielä ku savujaki ja bisseeki otettiin.

Mutta eilen alko iha painajaismaiset laskut… Sydäntä hakkas, ahisti, pakkoliikkeitä sängyssä, pelkotiloja tukehtumisesta joita esiintyy mulla usein sillon ku olen erittäin ahdistunut. Nyt onneks pahimmat olot helpottanu vaikka vieläki semmonen tosi ahistunu olo ja pumpusta ottaa. Oloa ei helpota sekään, että olen käyttäny 9 vuotta paroksetiinia ja sitten ku luin serotoniinisyndroomasta, niin sit iski kamala kuolemanpelko et pelkäsin et mulla tuli se ja googlasin kaikki maholliset oireet.

Mutta helpottaa tietysti se ajatus että kai olisin jo kuollu jos olisin ku viimeset annokset oli perjantaina iltapäivällä? Ku mulla on lapsesta asti ollu taipumusta pelätä kaikkia kuolemaan johtavia sairauksia.

Piriä olen aiemmin vetäny kerran viime talvena joten ei kauheesti kokemusta. Lähinnä vaan kysyisin kokeneilta etenkin sitä, että onhan nää iha normi laskut eikä tarvi enää pelätä mitään serotoniinisyndroomaa? Ja sitä että miten vois lievittää oireita ihan siis perustoimilla, ruoka, juoma jne? Bentsoja mulla ei ole.

^ Jep, jos sulla henkeä uhkaava serotoniinisyndrooma olisi, niin olisit jo, jollet aivan kuollut, niin ainakin hankkiutunut sairaalahoitoon. Jos on yliherkkä stimulanteille ja/tai taipuvainen masennukseen/ahdistukseen, niin stimulaskut voivat olla hyvinkin tuskaiset, varsinkin tuollaisen kuosituksen jälkeen, mutta ne ovat vain psyykkisiä ja menevät ohitse verrattain nopeasti, kunhan vain jättää stimujen käytön sikseen. Tietenkään tuo ei hirveästi lohduta, jos olo on kerrassaan kaamea, mutta vähän voi yrittää psyykata itseään, jollei nyt aivan psykoosissa ole. Tietty uupumus, kuivuminen ym. stimujen sivarit aiheuttavat fyysisestikin paskaa oloa, mutta sekin menee ohitse levolla, nesteytyksellä ja syömisellä, sekä myös sillä, että yrittää pysyä mahdollisimman rauhallisena, koska psyyke buustaa kummasti fyysisiäkin oloja.

Juo paljon vettä. Myös vissy, hedelmämehut tai vaikkapa maito ovat hyväksi siinä ohella. Syö sitä, mikä sulle parhaiten maittaa. Mieluiten kannattaisi syödä toki mahdollisimman terveellisesti, mutta jollei tee mieli mitään terveyspöperöä/sellaista ei ole saatavilla, niin pääasia, että jotakin syöt. Yritä nukkua mahdollisimman paljon. Jotta se onnistuisi, järjestä itsellesi niin rauhalliset ja turvalliset olosuhteet, kuin suinkin. Nyt on ehkä parempi, että olet hetken ihan rauhassa kotonasi(Riippuu ihan ihmisestä haluaako tuossa tilassa olla yksin vai auttaako ystävän läsnäolo), mutta liian pitkiksi ajoiksi ei kannata eristäytyä, koska se vain ruokkii mahdollista sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Heti kun siltä tuntuu, kannattaa siis lähteä liikkeelle, mutta millään armottomalla hikiliikunnalla ja fyysisellä rasituksella ei missään nimessä ole hyvä heti aloittaa ulkoilua.

Helppoa sanoa, että ota rauhallisesti(Tiedän kyllä omasta kokemuksesta varsin hyvin, ettei se käskien käy), mutta se on se juttu, mikä nyt auttaa sua parhaiten, jollei sulla ole mitään rauhoittavia jeesaamassa.

Tsemppiä.

Kiitos tosi paljon valaisevasta vastauksesta :slight_smile:. Joo kyllä niin paskat olot että en kyllä ikinä enää piriin/conuihin koske… Tässä just laitoin hyvät pihvit ja perunamuussia ja huomenna vois ostaa jotain kasviksia, kun tykkään myös niitäkin syödä. Jos sitä nyt viimeinkin jaksais mennä suihkuun ku haisen ihan puliukolle :smiley: ja oon kuullu kans että pirilaskuissa kuuma suihku tekee hyvää. Oon kans kattonu jotain millä saa ajatukset pois muuten tulis ihan hulluks jos lukis kaikkia “lääkärikirjoja”. Btw uskaltaiskohan huomenna jo ottaa sen paroksetiinin (ssri) ku kummiski 9 vuotta käyttänyt niin tulee sit kauheet viekkarit?

^ Aivan huoletta voit jo ottaa :slight_smile: . Piri poistuu elimistöstä parissa päivässä ja MF vielä nopeammin. Parempi, ettet tuossa tilassa päästäkään mitään viekkareita sotkemaan pakkaa lisää ja jos paroksetiini jeesaa sulla masennukseen, niin siksikin on hyvä, että otat sen nyt, koska pirijälkeiset voivat aiheuttaa/pahentaa herkän ihmisen masennusta pidemmäksikin aikaa, vaikka varsinaiset laskut olisivat jo lusittu. Veikkaan kuitenkin, että sulla tuo kärsimys on nopeasti ohitse, kun vain yhden illan satunnaiskäytöstä oli kyse :slight_smile: .

En ole koskaan saanut laskuja vaikka käyttänyt amfetamiinia n. 10 v joten en ymmärrä puheita laskuista. Ok mdpv aiheuttaa jotain, mutta eipä sekään, myös metaa tullut maisteltua muttei siitäkään. En tosin valvo yhtään, se on samana päivänä nukkumaan vaikka väkisin lääkkeiden voimin.

Alkoholista tulee kulla kovat laskut, psyykkisesti aivan hajalla useita päiviä.

Niin, en mäkään oo koskaan ollut riippuvainen nikotiinista psyykkisesti tai fyysisesti joten en ymmärrä puhetta sen addiktiopotentiaalista. :unamused:

No en mene kieltämään oikeasti koukuttavien aineiden addiktiota. Mielestäni amfetamiinia on demonisoitu liikaa. Itsellä kokemusta aineesta 10v, opioideista saman verran ja koukahdin niihin 2v sitten ja mielestäni ne vaan nyt ovat täysin eri planeetoilta. Amfetamiini ei koukuta fyysisesti, henkisesti toki tulee himoa vähäksi aikaa, sitten nekin menevät menojaan. Alkoholi on koukuttavampi kuin amfetamiini, alkoholista tulee kovat laskut ja krapula jonka vuoksi jatkaa juomista.

Sen verran vielä että olen nikotiinista lupounut yhtä helposti kuin amfetamiinista, ehkäpä näillä on yhteys, jos ei nikotiiniin tule koukkua niin ei myöskään amfetamiiniin.

^ Sulla lienee jonkinsortin ADHD, jos piriä vetelet tuosta vain ilman laskuja ja muita paskoja jälkiseuraamuksia :confused: . Et ole ajatellut yrittää lääkäriltä respaa metyylifenidaattiin tai ihan ehtaan apteekkipiriin? Vaatii tosin yleensä, ei välttämättä, riippuu lääkäristä, melko kattavia testejä, jotta noihin roippeisiin respan saisi.

Se on totta, että amfetamiini ei aiheuta fyysistä riippuvuutta, mutta olenpa silti itse ollut oikein katkollakin pirin vuoksi, kun silloin joskus nuorempana lähti homma sen kanssa niin pahoin lapasesta, että kuolemahan siinä oli tulla valvomispsykoosin, pahan nälkiintymisen ym. rankan pirikuurin seurausten tähden, enkä uskaltanut lopettaa vetämistä, kun psyyke oli parin viikon jatkuvan HC-rännin jälkeen niin totaalisen paskana, etten tajunnut enää omaa tilaani. Nyt mulle ei kyllä kummempia laskuja tullut, vaikka kiskoin piriä 4 vrk. nukkumatta ja syömättä, mutta tiedä sitten vaikuttaako asiaan se, että olen viimeksi käyttänyt piriä yli 2 vuotta sitten ja nykyisin psyykeni on muutenkin aivan helevetin paljon paremmassa kunnossa, kuin hullumpina vuosinani. Toki olen mielettömän väsynyt ja nälkäinen, mutta nuo asiat hoituvat nukkumalla ja syömällä. Mielialani on kuitenkin miltei loistava, jos sitä nyt voi lainkaan tulkita tämän hitonmoisen benzopöhnän läpi. Eipä benzokyllästys mua tosin aiemmin laskuilta tyystin säästänyt, vaikka pahimpiin oloihin toki jeesasi ja auttoi lepäämään riittävästi.

Oppareita käytin aikani(20-vuotiaasta tämän vuoden kevääseen saakka. Nyt olen 36), enkä tokikaan läheskään kaiken aikaa ollut fyysisessä koukussa, mutta sitäkin useamman vuoden. Onnistuin lopettamaan ihan omatoimisesti, eikä se lopulta ollut edes vaikeaa, mutta vaati kyllä valtavan pohjatyön ennen kuin sain sen loppurutistuksen tehtyä. Sitten olikin helppo suhtautua fyysisiin refloihin, kuin vittumaiseen flunssaan, joka menee kyllä ohitse. Post-akuutteja viekkareita on toki ollut, mutta nekin ovat olleet helposti kestettävissä, kun olen niin lopen kyllästynyt oppareiden kiskomiseen ja katson, etten niitä enää mielipidelääkkeiksi tarvitse. No joo joo, kyllähän mä siihen bupreen retkahdin juuri tuossa piri- ja kännipäissäni, mutta eipä se toistaiseksi mitään mielihaluja jättänyt, taisipa olla vain typerä päähänpisto siinä sekakäyttökuosissa :unamused: :blush: .