Olen noin nelikymppinen mies. Rankkoja ryyppyputkia takana vuosien ajan. Parit deliriumit kokenut sekä lukuisia katko käyntejä takana. Tämä viimeisin putki kesti puolitoista viikkoa. Noin viikon jälkeen sisko vei paikalliseen terveyskeskukseen katkolle mutta lähdin sieltä karkuun koska promilleja oli vielä niin paljon että olisi pitänyt odotttaa seuraavaan aamuun ennenkuin olisi diapamia pystytty antamaan. Jatkoin vielä muutaman päivän juomista ja lopetin sen jälkeen. Kolme päivää meni jotenkuten sinnitellessä. Neljäntenä päivänä aalkoi kuitenkin koko kroppa niin pahasti tärisemään että piti tilata lanssi paikalle. Sitten oltiin taas siellä TK:ssa diapami kyllästyksessä.
Pitäisi saada jotenkin tämä juominen lopetettua ennenkuin henki lähtee. Muutaman kerran ollut aika lähellä
mm.puukotus,hypotermia,pahat palovammat sekä itsemurhayritys. Työpaikka ryypätty sekä yksi törkeä ratti takana. Välillä toki muutamia useiden kuukausien selviä jaksoja takana ettei nuo sisäelimet ole vielä päässeet huonoon kuntoon.
Pää vaan ei oikein tahdo enää kestää.
Nyt olen ollut selvinpäin viikon verran ja pystynyt nukkumaan ihan suhteeelisen hyvin.
Tulee näköjään kaunis aurinkoinen ilma niin taidan lähteä pilkille luonnon rauhaan miettimään syntyjä syviä.
Itsellä syy lopettamiseen tällä kertaa aivan sama kuin sinullakin. Eli ei vaan perkele pää kestä enää. Kauheita masiksia iskee ja nukkumaan mennessä kaikki menneisyyden möröt kummittelevat jos juon. Itsetuhoisia ajatuksiakin on ollut. Kertoo minulle siitä että on jo korkea aika lopettaa ennenkuin nuo möröt jäävät päälle selvinkinpäin. Viidettä päivää aloitan tänä aamuna selvänä ja takana noin kuukauden putki. En mene vannomaan etteikö olisi pidempikin.
Tämä päivä näyttää kirkkaalta. Ja sen tiedän aikaisemmista raittiuskokemuksista että joka päivä on toistaan parempi vielä useiden kuukausien, ehkä jopa vuosien ajan.
Eiköhän se tämäkin vitutus taas ajan kanssa mene ohi. Nyt pitää tosissaaan yrittää pistää korkki kiinni lopullisesti.
Aika noloa muuten krapula aamuina hakea lisää juotavaa kaupoista kun kädet tärisee siihen malliin ettei meinaa onnistua sirukortinlukijoihin koodin syöttö.
Pelkän kaljan juomisen kanssa yleensä homman pystyy jättämään yhteen iltaan. Kirkkaita jos alkaa juomaan niin se on menoa sitten. Minulla ei yleensä tule edes sitä himoa että nyt pitäisi alkaa juomaan mutta kuitenkin tulee ostettua juotavaa vaikka hyvin pärjäisi ilman sitäkin. Antabusta olen kokeillut mutta se ei sovi minulle koska siitä tulee kovat päänsärky. Muutama vuosi sitten kävin viikoittain jonkun psykologin juttusilla mutta eipä siitäkään hyötyä ollut. Samoja juttuja jutteli jotka pystyy lukemaan netistä.
Yksi rattijuopumus ei miestä kaada (mulla oli 1999) ja merkintä rikosrekisteristä muuten häipyy ehdollisessa viidessä vuodessa. Laajassa turvallisuusselvityksessä se näkyy kuolemaasi asti. Olin vaikkapa Tilastokeskuksessa, Helsingin yliopistossa ja sota-arkistossa. Pääsee minne vain jos ei ala uusimaan. Onhan Vapaavuorikin saanut tuomion ratista ja tusinan verran muita poliitikkoja. Mutta älä toista.
Tänään jo parempi olotila vaikka tulikin nukuttua vähän huonosti. Kävin aamupäivällä hiihtelemässä metsäsuksilla sen verran että sain hien pintaan. Tämän jälkeen syömään ja tunnin päiväunet.
Se hyvä puoli tässä minun alkoholistin elämässä on etten ole koskaan sählännyt noiden lääkkeiden kanssa.
Ne sekakäyttö krapulat nyt varmaan on aika mielenkiintoisia.
Tuleeko teille muille useamman päivän juomisen jälkeen Refluksitauti (mahan sisällön nousu ruokatorveen). Tämäkään ei ole erityisen kiva noiden muiden krapula oireiden lisäksi.
Pitää lähteä hakemaan saunapuita. Hyvät ja selvät viikonlopunjatkot kaikille
lucky drinker
Sulla on elämän ulkoiset puitteet hienossa kunnossa käsien tärinää lukuun ottamatta.
Sulla on sirukortti, sukset, kalavehkeitä, koti, sauna ja saunapuutkin. Juomiakin on ollut riittävästi.
Ongelmaksesi on tullut, että pää vaan ei oikein tahdo kestää. Sama ongelma tuli minullekin, mutta pääsin AA:n vaikutuspiiriin ja raitistuin. Minun piti kuitenkin itse astua ryhmän palaveripaikan ovesta sisään hakemaan alkoholisteilta sitä apua, mitä sieltä tarjotaan.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
No ei ne kädet enää tärise. Onhan tässä jo viikko kulunut viimeisestä juopottelusta.
Asun sen verran pienellä paikkakunnalla ettei täällä mitään AA-kerhoa ole.
Noin viisi tuntia unta palloon ja tosi sekavia unia. Ei onneksi mitään pahoja painajaisia mutta aika outoja kuitenkin.
No kuuluu tämän taudin kuvaan. Kyllä se taas ajan kanssa palaa unirytmi normaaliksi ja päiväuniahan voi sitten nukkua.
Usein putken jälkeen valvoo vuorokausikaupalla ja sen jälkeen alkavat nämä näkö ja kuuloharhat.
Tästähän voi seurata delirium joka minullakin on ollut pari kertaa. Toki moni muukin asia vaikuttaa sen syntymiseen mutta eipä siitä sen enempää.
Mietiskelin tuota juomista vielä tuossa sängyssä pyöriessä. Eihän tässä ole enää vuosikausiin ole ollut mitään hauskaa.
Ensimmäisenö iltana se muutaman tunnin nousuhumala ja ensimmäisenä krapula aamuna ne ensimmäiset krapularyypyt. Sitten se muuttuukin vain olotilan pitämiseksi tasaisessa humalassa. Kun promillet alkaa putomaan siihen
puoleentoista on sitä juotavaa pakko saada jostain lisää.
No pitänee alkaa touhuta jotain että vähän piristyy.
Hyvää huomenta ja sunnuntaita!
Pitkät etäisyydet ovat joskus hankalia. Tiedän kuitenkin, että palavereissa käydään pitkistäkin matkoista, varsinkin Lapissa. Ehkä voisit käydä pari kertaa joissain kohtuumatkan päässä toimivissa ryhmissä. Niistä saattaisi löytyä kotisuunnallasi asuvia, jolloin kimppakyydit helpottaisivat liikkumistasi.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Eiköhän tässä taas elämä ala voittamaan. Nukuin yöllä kuusi tuntia hyvää unta ja kävin aamulla hiihtämässä
murtomaahiihtoa noin tunnin verrran. Hiihtokunto ei tosin nyt vielä ole kovin kaksinen mutta pitänee alkaa käydä
useammin ladulla. Viinaa ei kyllä tee mieli yhtään ja hyvä niin.
Pitäisi lähteä palauttamaan kauppaan noita tyhjiä pulloja ja tölkkejä. Melkoisesti noita olikin kertynyt. Eipähän viitsi kerralla kaikkia palauttaa.
Kevätaurinko lämmittää ja lumihanget sulavat pois. Nyt sinun ei tee viinaa yhtään mieli. Alkoholi on kuitenkin viekas ja vahva vihollinen. Kirjoittele tänne, pidä yllä tätä vertaistukiverkkoa jos et muuta tukea hae.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivommei
Kävin tänään kävelyllä. Huomenna taas sitte hiihtämään. Pitää aloittaa tuo hiihto taas vähän varovaisemmin ettei
lihakset mene kovi jumiin. Hiihtäminen on aika hyvä liikuntamuoto koska se rasittaa vähän kaikkia lihasyhmiä.
Tässä meidän suvussa taitaa tuo alkoholismi olla periytyvää vai onkohan se vain opittu tapa.
Isä kuoli kun olin neljävuotias. Kovia ryyppyputkia veti aikoinaan.
Veljeni kuoli muutama vuosi sitten verensyöksyyn. Oli hukassa monta kuukautta. Lopulta löytyi erään autiontalon kellarista kuolleena. Oli mennyt sinne tekemään kuolemaa. On niitä varmaan helpompia lähtöjä olemassa.
Siskoni taas teki itsemurhan lääkkeillä mutta hänellä oli näitä psyykkisiä ongelmia ollut jo pidemmän aikaa.
Eipä tässä muuta kuin hyvää päivänjatkoa kaikille.
Kamalia ihmiskohtaloita. On siinä kestämistä, varsinkin sun veljen kohtalo saa itkun tulemaan. Ei helvetti sentään. Jos tosta jotain lohduttavaa positiivista vois vääntää, niin nyt he ovat saaneet rauhan.
Kyllähän on geeni löydetty, joka aiheuttaa alttiuden alkoholismiin. Itse olen alkoholisti kolmannessa polvessa. Isoisä oli tsaarin sotilas, erään kapinan seurauksena tuli pakolaisena karjalaan, sotilas joutui tehtaalle töihin, ei ylpeys kestänyt ja ratkesi ryyppäämään. Isäni nuorempana rillutteli, pystyi myöhemmin hallitsemaan holismiaan vuosikymmeniä kerrallaan. Samalla lailla näyttää mulla olevan. Tuolta itänaapurista on varmaan kotoisin myös tietty melankolisuus, joka on varmana kytköksissä tähän alkoholismiin.
Ai helvetti kun olis vähän paremmassa hapessa niin vois kuvitella hiihtelevänsä tai pyöräilevänsä.
Onneksi se kroppa kuitenkin löytyi. Veljeni pyöri loppuajat tosi pahassa sekakäyttäjä porukassa. Linnavenkuloita
suurin osa porukasta. Asuin itsekin siihen aikaan pääkaupunkiseudulla ja tietenkin etsin häntä.
Kävin erään tyypin luona kyselemässä joka mm. oli istunut taposta. Tämä väitti että veli olisi tehnyt jonkin
lääkeoharin ja poljettu sen jälkeen suohon. Tuossa vaiheessa ajattelin että löytyykö koskaan.
Huomenta kaikille.
Viiden kuuden unilla tässä vielä menään. No kyllä se normaali unirytmi palautuu ajan kanssa.
Painokin alkaa olla taas normaalilukemissa. Tahtoo tuo syöminen unohtua ryypyn aikana. Tästähän ne johtuu nuo tärinät ja muutenkin heikompi olo ryypyn jälkeen. Vitamiinitasapainot ja suolatasapaino menee sekaisin ja näistä kaupan vitamiinilisistä ole mitään hyötyä jos se normaali syöminen jää pois. Viime sairaala reisulla pistivät tiputukseen sen diapamin lisäksi. Sen verran oli horkassa koko ukko.
B-vitamiinia nyt kannattaa ottaa se pitää jonkinverran noita mörköjä loitolla.
Aika tehokas laihdutusmuoto tämä ryyppääminen joskaan ei kovin suositeltava eikä terveellinen.
Televiosta tulee useita laihdutusohjelmia. Tässähän voisi olla sopiva uusi ohjelmaformaatti.
Jätkä vetää silmät ristissä kaksinkäsin viinaa vaikka parin viikon ajan. Välissä käytetään vaa’alla ja toimittaja hehkuttaa
että taas on lähtenyt kilo pois. Parissa viikossa paino laskee helposti sen viisi kiloa 
Naisena ryyppäämään ruvetessa on ensimmäinen huoli kaloreiden kertyminen olusista, eli jotain muuta syötävää sitten karsitaan. Tuppas jo töissä raittiinakin käymään niin, ettei päivän aikana ruokaillut mitenkään. Kotiin tullessa olikin pöyristyttävä nälkä. Juopotellessa työpäivän jälkeen, olikin sitten hirveä jano, siittä sai äkkiä energiaa. Ruokaa toki laitettiin lapsille, vaan itse korvas syömiset sillä oluella. Sitten joskus illalla myöhään tuli jotain ahmittua.
Ruokailuun opettelu, niin että söis aamupalaa, noin keskipäivällä ruoan ja illan kuhjassa toisen kerran, on ollut vaikeaa. Nyt mä olen sisäistänyt tän keskipäivän ruokailuna tosi hyvin.
Syöminen auttaa alkoholin himon ehkäisyssä. Endorpfiiinien, vai mitä ne nyt olikaan, hankinta kannattaa keinolla millä hyvänsä.
“Televiosta tulee useita laihdutusohjelmia.”
Ensin saadaan ihmiset lihomaan kokkausohjelmilla (noin arkielämään terveellisempää zakuskaa teki Kolmonen&Vanamo) - nyt sitten on noussut uusi tv-sarjojen muotiaalto laihdutusohjelmista.
/// Hyvätuloisimmat eivät katso kumpaakaan - he syövät kalastettua kalaa, riistaa, luomua, kasvatettua rotukarjaa, lähiruokaa ja sesongin herkkuja
Kolmisen viikkoan nyt on oltu selvinpäin. Alkoholia ei ole tehnyt mieli juoda kertaakaan. Näinhän se ollut useasti aikaisemminkin mutta jossain vaiheessa on aina tullut se alko reissu. Kokeillaan nyt olla juomatta mutta vannomatta paras. Näinhän se alkoholistilla menee.
Onhan tämä juominen rauhoittunut paljon siitä mitä se oli vielä muutama vuosi sitten. Edellinen pitempi putki minulla oli viime kesänä. Ei haittaisi vaikka loppuisi kokonaan.
Hiihtämässä olen käynyt joka toinen päivä. Tänään kävin 10km lenkillä ns. keskivaikealla ladulla. Meni jo aika helposti.
Pitää kai alkaa pidentää reittiä.
Huomiseksikin jonkinlaista kuntoilua tiedossa. Lunta tullut sen verran että se tietää kola hommia.
Hienoo, sulla on kolme viikkoa mennyt. Missä päin sä oikein asustelet kun on vielä kolahommia ja hiihtokelit 
Sulla on hieno ote asiaan alkukärvistelyn jälkeen. Nautit pilkkimisestä, hiihtämisestä ja on vielä mahdollisuus lämmitellä saunaa. Toivon jatkossakin raittiutta päivä kerrallaan. Mikäli et tunne tarvetta hakeutua toisten raitistuvien joukkoon, niin kirjoittele tänne kuulumisia.
Täällähän sitä asutaan missä lunta vielä on. Paikkakuntaa en viitsi mainita.
Tunnin verran noita lumi töitä riitti ja hiki tuli.
Jotain tekemistä täytyy olla ettei vaan jää sinne sohvalle makaamaan ja miettimään Näitä menneitä tapahtumia. Hyvin nopeasti on jonkin psykiatrin juttusilla hakemassa jotain lääke reseptiä.
Voihan sitä ajatella positiivisesti ettei tämä viinaan juonti ihan kaikkea vielä ole vienyt. Rapajuoppo asteelle on vielä matkaa.
- Terveys kunnossa
- Ei ole tullut viinakramppeja
- Ei linnareissuja
- Suhteet sukulaisiin ja ystäviin kunnossa.
Huonoja asioita en viitsi tässä alkaa luettelemaan. Tulisi pitkä ja ei niin hyvä ansioluettelo