1,5kk kuntoilun ja juomattomuuden jälkee korkki aukes viikoksi. Muistamattomuutta, kännin ja lääkkeiden luomaa kemiallista unta ja hirveet pelkotilat. Kaverit olleet todella huolissaan mun toilailuosta. Täyttä sekoilua! No tänä aamuna otin viimeisen kossupaukun hirveeseen tärinään ja päätin että ny saa riittää. Juominen ollut tällaista viimeset kolme vuotta. Onneksi pitkät vapaat duunista niin ei sentään sitä kussut. Aina silloin kun elämä tuntuu luistavan niin rupean juomaan ja sitten onki kuukauden morkkis ja synkkyys.
Moi
Kuulostaa tutulta jutulta. Itselläni vastaava ryhtijakso on kestänyt enintään kuukauden ja sitten on huomannut, ettei maailmaa kestäkään ihan selvänä ja siitä on alkanut sumuvalot. Tästä sumusta nousu on totisesti aikamoista työtä henkisine ja fyysisine pahoinvointeineen. Mutta aina olen noussut ja uskon, että jossain vaiheessa tuo kierre loppuu ja tulee se viimeinen piste, jolloin voima riittääkin siihen, ettei enää putoa viinalääkeränniin. Haluan uskoa, että oma kaksi viikkoa vanha raitis jakso on nyt oikeasti uuden alku. Niin pitää uskoa sinunkin. Ensin sinulla on luonnollisesti ainakin viikon kamppailu kaikkinaisen pahoinvoinnin kanssa, mutta tee niin, että laitat jokaisen huonon tuntemuksesi tarkkaan muistiin. Sitten voit myöhemmin heikkona hetkenä muistella tätä ja miettiä, haluatko palata tähän pahaan oloon uudelleen vai olisiko parempi jättää ryyppy ottamatta ja nauttia myös seuraavasta aamusta. Tsemppiä ja voimaa! Taistele!
Kiitos! Voimia ja tsemppiä tähän vaaditaankin. Olo on edelleen hirveä, mutta ei niin hirveä kuin eilen. Omituista miten lopulta läheisten mielestä mun tekemiset ja koheltamiset ei ole ihan niin kamalia mitä niistä omassa päässään tekee. Krapula nyt edelleen on sitä luokkaa ettei sängyn jalkojen rasvaaminen riitä liskojen karkottamiseksi vaan pitää rasvata koko oma kroppa ettei demonit kiipeä kainoloon kuiskuttelemaan 
Pieni lohduttava edistysaskel on tosin se että parisuhteessani on ongelma tiedostettu puolin ja toisin. Isoimmat ongelmat on pitkällä ajalla johtunut joko minun tai hänen juomisestaan. Tahallaan kännissä satutettu toinen toisiamme. Onneksi ei VIELÄ kuitenkaan fyysisesti. Pettämisiä puolin ja toisin ja sellaisessa omassa harhamaailmassa kuvittelua kuinka toista on lupa henkisesti alistaa. Eikä itsessä tietebkään ole ikinä mitään vikaa. Huh… Rankkoja asioita, suurelta osin päihteistä johtuvaa… Ehkä myös menetyksen pelkoa ja rikkinäistä minäkuvaa, huonoa itsetuntoa. Vielä kuitenkin jaksetaan toinen toisiamme omalla kierutuneella tavalla tukea.
Vähän ehkä meni asiasta sivuun dokaamisen suhteen. Ehkä kuitenkin hyvä kun todettiin että jos hommaan ei saa järkeä niin pian ollaan betonilähiössä tuhannen päissään ja ambulanssi tai poliisi käy vuoroviikoin raahaamassa aina toisen hoitoon 
Pahasti ristiriitaisessa tilanteessa elät. Jos elämä luistaa hyvin, lähdet juomaan. Pysyisitkö raittiina, jos elämä tökkisi koko ajan? Vai ottaisitko silloin tuikun murheeseen, kun keljuttaa? Tavallisesti ihmiset toivovat hyvää elämää, mutta kalliilta tuntuu, jos sen hintana on tuurijuoppous.
Juomistyylisi viittaa vahvasti alkoholismiin. Ainoa keino vähentää alkoholismin ja juomisen tuomia vaikeuksia on olla ottamatta ensimmäistä ryyppyä. Jos sinä, Johis31, olet alkoholisti etkä pysty omin päätöksin pysymään raittiina, sinulla on lupa hakea apua. Apua on saatavana monenlaista ja niistä voit lukea tämänkin palstan kirjoituksista.
Ryhmässä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme