Mulla on hämärä muistikuva että tämmönen topik ois ollut aiemminkin…
Mutta tässä nyt kun kärvistelen kauheissa viinantuskissa kuivana (<- huom. sarkasmi! : ) jo peräti viidettä päivää, aattelin alottaa nyt uuden tällaisen topikin.
Voipi myös kertoa, tuntuuko raittius nykyään miten erilaisemmalta kuin vaikka alkuvaiheessa yms.
Raittiuden saa määritellä miten itse tykkää, mutta lähinnä tarkotan siis alkoholittomana oloa. Saa myös toki käyttää kriteerinä lääkkeittä oloa, AA:ssa käymistä tms. jos haluaa.
kesällä tulee viis vuotta täyteen Rakastan elämääni koska saan jakaa sen (myös raittiin) mieheni kanssa!
Ei pisaraakaan sen päivän jälkeen,jolloin meillä meinas lähteä tiet eri suuntiin…Rakkaus voitti viinan
mä oon ekaa päivää raittiina. Nyt on pakko jatkaa antabuksen voimin, ilman en pärjää ja ote meinaa tai on jo lipsunu ja pahasti. Tänään on just sellainen olo miksi mä viinaa juonkin, ahdistaa ja kaikki on mustaa. Mitään kivaa ei oo tiedossa ja voimia ei oo mihinkään. Toivotaan että tää helpottaa parissa viikossa niinku viimeksi.
Olin täysin raittiina tuossa 2007 vuoden aikoihin vuoden, sitten viina vei ja samalla tulivat pillerit kuvioihin, viinasta olen nyt antabuksen avulla pysynyt erossa vasta vajaat kaksi viikkoa. Mutta onneksi on välittävä avovaimo joka jaksaa tukea
Nyt olen ollut raittiina kuusi kuukautta ja viisitoista päivää. Tuntuu siltä, että mitä pitempään raittiutta on kestänyt, sitä korkeammaksi kynnys retkahtamiseen kasvaa. Olisin tosi hölmö, jos retkahtaisin, niin paljon parempaa raittiina olo on. Olen saanut tämän puolen vuoden aikana paljon asioita hoideltua; hampaat kuntoon, olen käynyt jalkojenhoitajalla, fysioterapeutilla, ostettua vaatteita ja paljon paljon muuta olen saanut tehdyksi. Kaikki tämä on jäänyt tekemättä niiden vuosien aikana, jolloin olen ryypännyt. On mukava käydä nukkumaan, kun tietää, että nukkuu hyvin, eikä herää aamuyöstä krapulaan. Tsemppiä kaikille, päivä kerrallaan ilman viinaa!!!
Hyvä kun muistutit itsensä hellimisestä. Mun pitää käydä pian ostamassa lisää vaatteita kun mastercard vielä toimii; uudet kengät ainakin ja joku rotsi… niin ja hiuksille voisi teettää jotain ihan kampaajalla eikä vaan lutrata himassa jotain Poly Coloria päähän…
Raittiina tänään kaksi viikkoa eli tasan 14 päivää and still going strong. : )
Viimeinen humala oli eilen Suoraan aa-klubilta k-kaupan kautta kotiin. Kyllä nyt ottaa pattiin. Ilokseni voin
todeta että se oli uuden vuoden jälkeen tämän vuoden 3 humaltumissessiot ja onneksi kesti tällä kertaa vain
yhden illan. Tänään raittiina.
Joitain päiviä jo takana mutta edessä olevat ovat ratkaisevampia loppuelämän kannalta,niitä koitan päivän kerrallaan haalia lisää.
Se ensimmäinen raitis päivä on tärkein siitä sitten vain koittaa seuraavankin olla viinatta.
Nyt tulee just kaks vuorokautta… tosin oon tuolla vähentäjien puolella ainaki nyt aluks, mut nyt ajattelin kokeilla miltä raitis elämä näyttää… wish me luck
28 päivää raittiina En olis uskonut että pääsen näinkin helposti näinkin pitkälle. Nyt alkaa olla vieroitusoireita ja ajatusmaailmassa kumpikin puoli vahvistuu kokoajan; sekä ajatukset siitä että vois kai tässä kohta dokata sekä myös siitä etten enää halua todellakaan katkaista tätä hienosti alkanutta raittiusputkea! Onneksi uusi hyvä tyttöystävä tukee ja ymmärtää mua pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Hänelle olen kaiken kertonut.
30 päivää. Eilen päähän pälkähti tosissaan mielitekoja, juoma-ajatuksia, mutta tein niinkuin on neuvottu, eli siirsin juomistani ensin muutamalla tunnilla, sitten huomiseen. Ja tänään ei nyt enää teekään mieli juoda ja on helpottunut olo.
Ei siihen ansaan kannata mennä että kun on ollut vähän aikaa raittiina (tai selvänä, kuivana, whatever) niin olisi jotenkin “lupa vähän juoda”. Että olisi jotenkin ansainnut jotain hyvästä yrityksestä.
Samasta kurjuudesta, mistä yritän irti, itseni löytäisin hyvin nopeasti.
16 päivää, eli tipaton maaliskuu puolivälissä. Hehheh, on siinäkin “saavutus”, kun enhän mä oo muutenkaan käyttänyt alkoholia kuin enintään 2 - 3 kolmen viikon välein.
Mutta sitten jos tipattomuus venyy jonnekin pitkälle yli 5 viikon ja tipaton maaliskuu jatkuu suoraan huikattomana huhtikuuna, sitten voidaan puhua jo harvinaisen pitkähköstä kuivasta kaudesta.
Vaikka toisaalta, elämässä on tärkeempiäkin asioita pohdittavaksi kuin jotkut litkut ja niiden juomattomuus. Ja sit taas toisaalta; hyvä että onkin, ja että litkut pysyy taka-alalla elämässä.
Minä en ota itseeni alkoholistin titteliä siksi, koska silloin päihde määrittelisi identiteettini. Suhteeni etanoliin olisi silloin patologinen kuin ateistin suhde Jumalaan: asian kieltäminen tai siitä kieltäytyminen muuttuu elämän pääsisällöksi.
En minä alkoholismia itsessäni kiistäkään, itse asiassa koko juttu on minulle yks [size=85]pskan’[/size] hailee kunhan tunnen itseni terveeksi ja elämä pysyy tiukasti omissa tassuissa.
Minulle hyvä keino vapautua riippuvuuksista on ollut muuttua täysin välinpitämättömäksi riippuvuuden aiheuttajaa kohtaan.
Lopetin tupakoinnin vain päättämällä ryhtyä tupakoimattomaksi, en kärvistellen enkä tuskaillen että voivoi kuinka kamalat nikotiinintuskat.
Katsoin mallia tupakoimattomista ihmisistä, ja rupesin samanlaiseksi.
Joillekin sopii sitten hyvin nimenomaan alkoholisminsa tunnustaminen suureen ääneen, ja se on ihan hyvä tapa varmasti monille.
Minä taidan nykyisin olla addiktoituneempi Plinkkiin ja omiin sepustuksiini täällä, kuin alkoholiin ikinä. Pahoittelen. Pitäs olla kohta kai tosiaan se vertaistukiryhmä Plinkistä vierottumiseen.
Minä puolestani en ota diabeetikon titteliä, kun ei satu olemaan sokeritautia. Jos olisi, niin tokkopa diabeteksen hoito muuttuisi elämäni pääsisällöksi tai määrittäisi identiteettiäni. Tittelistä kieltäytyminen tosin voisi muuttua “elämän pääsisällöksi”, siis noin niinku käänteisesti ottaen
Voisin elää ihan normaalia elämää, kunhan vaan muistaisin ottaa piikin päivässä vai ihmettä siinä sairaudessa nyt tehdäänkään. Ja katsoa vähän mitä kehooni (päähäni) laitan. Ei äkkiseltään kovinkaan paljon poikkea alkoholismin jatkohoidosta, minun mielestäni. Sanoisin, että 99 % ex-deekuista elelee ihan vaan taviksina.
kahleeton
Ps. Hmm… tarkemmin ajatellen joku diabeetikko saattaisikin tietty ottaa diabeteksen identiteettinsä määrääväksi tekijäksi. Mutta jotkut reagoivat omalla tavallaan erilaisiin asioihin- kaipa se on yksilöllistä ja sallittua…
On siinä on se ero, että diabetes on simppelimmin, yksinkertaisemmin ja yksiselitteisemmin diagnosoitava kuin alkoholismi.
Jos minulla todettaisiin diabetes verikokeella, minun ei tarvitsisi vuosikausia mietiskellä turhaan että oonkohan mä diabeetikko vai enkö, niinkö alkoholismin kanssa.
Eikä minun tarvitsisi käydä diabeetikkojen vertaistukiryhmässä sanomassa säännöllisesti ääneen “hei olen se ja se, olen diabeetikko” jotta muistaisin hoitaa sairauttani.
Mutta joo, tämä on vain minun näkökantani. Ja minä tunnetusti olen vähän tyhmä, joten se siitä. : )
Rakastan elämääni koska saan jakaa sen (myös raittiin) mieheni kanssa!
Jaksamista nyt sinulle, kyllä se tästä iloksi muuttuu ja helpottaa varmasti. Tsemppiä, kevätkin tulee.
Pahoittelen. Pitäs olla kohta kai tosiaan se vertaistukiryhmä Plinkistä vierottumiseen.