Onko täällä kokemusta kellään A-klinikan kautta normi sairaalassa tehtävälle katkaisuhoidolle. Millaista se on? Onko siitä ollut teille apua? Onko juominen loppunut vaiko alkanut uudelleen kun sairaalasta on ulos päästy. Kauanko hoidossa olitte? Mitäs sitten hoidon jälkeen, oletteko jääneet ihan omillenne vaiko onko hoitoa jatkettu jotenkin. Jos niin miten? Ja mitä pidätte parhainpana apuna katkaisuhoidon jälkeen? Olisin kiitollinen jos saisin tähän vastauksia.
Olen pääasiassa ollut katkaisussa a-klinikoilla pk-seudulla, aina sen 3-4 yötä joiden jälkeen lääkitys lopetettu ja olokin jo ok. Hetken asuin kunnassa, jossa katkaisuhoito toteutettiin sairaalan vuodeosastolla. Kokemuksena oli ikävämpi kuin mitä katkaisuhoitoon tarkoitetut yksiköt toteuttavat. Siellä tosiaan vaan maattiin sängyssä ja lääkkeetkin tuotiin siihen pedin viereen. Syödä piti sängyssä myös, eikä ollut minkäänlaista päihteisiin liittyviä keskusteluja/ryhmiä. Ainoastaan sairaanhoitaja kävi juttelemassa mahdollisista jatkohoidoista.
minut pantiin ns. avokatkasuun. homma toimii samalla periaatteella, kun rankemmassakin katkasuhoidossa, mutta lääkitys on paljon miedompi, eikä siten olla alkukoomassa. jos tilanne on niin paha, ettei vaan kykene oleen hetkeäkään selvänä, niin varmaan ainoa vaihtoehto on tuo suljettu katakasuhoito, vai miksikä sitä kutsutaan. mulla oli sillä talvalla helpompi, että en ollut tottunut kovin usein aamusin, enkä päivisinkään juopotteleen, niin pitivät tuota avokatkasua parhaan vaihtoehtona, kun päiväisin olin yleensä selvänä jonkun aikaa. ja hyvin se hoito on toiminutkin. jos sinne menee hönössä, tai siis sillain, että on romilleja, niin eivät suostu antaa lääkkeitä. niin sanoi hoitsu sillon ekalla kerralla. tottelin häntä. vaikka kuinka tärisyttää ja on paska olo, niin niin kannattaa tähdätä siihen, ettei ole promilleissa tuonne mentäessä.
tuossa avohoidossa homma menee niin, että ensin sairaanhoitaja kartottaa tilanteen, sitten lekuri jatkaa tuosta ja kartottaa lisää tilannetta. sitten pitää olla itsellä kova halu lopettaa juopottelu, että koko systeemillä on mitään mayhdollisuuksia onnistua, jonka jälkeen lekuri antaa nappulat pariksi päiväksi. sitten muutaman päivän välein käydään lekurilla, jutellaan ja mitataan kaikki arvoja jne. ja tätä jatkuu jonkun aikaa ja lekuri antaa aina nappulat vaan tietyksi ajaksi eteenpäin. sitten käynnit harvenee ja lääkitys vähenee hiljalleen. sitten käydään juttelemassa jonkun muun kanssa, en tiedä vielä kenen kanssa, kun en ole niin pitkällä. sairaanhoitajalle seuraava aika.
ja ihan kunnallisen terveydenhuollon kautta tuo minun juttuni toimii. kyllästyin juapotteluun ja soitin vaan terkkarista ajan. ja siitä se sitten lähti pyörimään. jos yhtään alkaa vituttaan juopottelu, eikä siitä omin avuin pääse irti, niin voin kyllä lämpimästi suositella.
Antabus-kuuri katkon jälkeen auttaa pysymään erossa alkoholista mielestäni ihan kiitettävästi. Jos vaikka 30 päivää kykenee sen avulla olemaan juomatta, niin näkee varmaan omankin tilanteen uudessa valossa.
Noita sairaala katkoja takana useampikin. katkon jälkeen olen ollut yleensä juomatta ainakin kuukauden verran.
Kyllähän sieltä näitä jatko hoitoja on ehdoteltu. Kerran kävin jonkin psykologin juttusilla useamman kerran.
Eipä siitä mitään hyötyä ollut joskaan ei haittaakaan.
Sairaala katkot menee seuraavasti. Jos puhallat alle 0.5 promillea niin diapamia aletaan antamaan heti ja seuraava annos tulee kahden tunnin päästä jne. kunnes nukahdat. Tippaletku käteen jos pahoja puutos tiloja. Seuraavana päivänä lisää pamia jos vielä kovasti tärisyttää. Tiamiini piikkejä pyllyyn kolmena päivänä. Unilääkettä yöksi. Muita lääkkeitä tarvittaessa. Kolmantena päivänä kotiin.
Eipä siellä sairaalassa juurikaan muuta tekemistä ole kuin katsella televisota ja käydä tupakalla. Kannattaa ottaa matkaan vaikka jotain lukemista. Toisena tai kolmantena päivänä alkaa jo sen verran piristymään että jaksaa vaikka lukea jotain.
Ruokaa siellä kannetaan eteen useasti päivässä.
Joskus kokeilin tuota antabusta. Tuli pahat pääsäryt kyseisestä lääkkeestä joten se loppui siihen. No meneehän tämä ilmankin. Nyt n. seitsemän viikkoa selvinpäin ja ei oikeastaan ole tehnyt mieli juodakkaan mitään alkoholia.