Karmea Olo!

Hei!

Lopetin alkon käytön lokakuussa 2012. Sitä ennen tissuttelin melkein påivittäin, lähinnä punkkua. Olin siis useamman kuukauden raittiina ja terveelliset elämän tavat muutenkin syömisen suhteen lähinnä rahkaa, raejuustoa, hedelmiä ja kasvissose keittoja.
Pääsiäisenä kumminkin annoin itselleni luvan juoda, kun kävin vierailulla. Siis punkkua ruoan kanssa ja ruoan jälkeenkin sitten pullot loppuun. Tuli seuraavana päivänä ihan karmea olo :blush: niin fyysisesti, kuin henkisestikkin. Olo kesti monta päivää…
Nyt otin taas punkkua perjantaina ja loiventelin lauantaina, kun mieheni saapui pitkältä komennukselta ja vielä ihan karmea olo, vaikka tapahtuneesta on jo 3 päivää ja mitään erityistä ei sattunut :angry: . Aivan sellainen tunne, kuin elimistöni, eikä psyykkeeni siedä alkoholia yhtään… Kummallista…
En siis valita, jos tämä tukee raittiuttani, mutta olisi mukava tietää, onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Kyllä on ihan samoja kokemuksia.Minullakin ollut hyvä alkuvuosi yli 2kk-raittiina,mutta nyt jo kolme lyhyttä retkahdusta läpikäyneenä ja viimmeisin niistä viimme lauantailta ja taisinpa pari olutta viellä su-juoda.Minullakin edelleen hyvin masentunut ja pettynyt olo.Ei mitään kummempaa sattunut kylläkin soittelin kännissä tutuille ja hirveen morkkiksen sain.Minulle ei sovi alkoholi ja samoin elin terveelisesti syöden ja niin paljon oli parempi kaikinpuolin olla.On vaan otettava opikseen ja ei ainakaan minulle sovi tuo,että ottaa vähän,koska siitä varmuudella seuraa lisää,jos ei heti niin vähän myöhemmin.Jatketaan kuule molemmat raittiilla paljon paremmalla tiellä!t.akkari

Kiitos vastauksesta Akkari!
Näin tehdään, alkoholihan on hyödytön aine, ei ollut edes “hauskaa” :smiley:

Ahlsin

Ei kovin hyvin käynyt minullekaan, 1/2- vuotta ei alkoa ollenkaan ja nyt eilen. Ensi hörpystä tiesin, miten käy ja niin kävi. Olen humalassa ärsyttävä sönkkääjä ja kännissä hiippailin R-kioskille ostamaan sitä lisää. Nyt en enää ymmärrä, miksi säilytin jääkaapissa alkoa. En nyt hirveesti tästä aio kuitenkaan itseäni ruoskia, väsyttää ja päähän koskee nyt niin kovasti jo muutenkin. Yritän ottaa tästä opikseni. Hirveän vaikealta tämä tuntuu, että oppisi elämään ilman viinaa, mutta jatkan yrittämistä.

Minä myös ratkesin monen kuukauden selvänäolon jälkeen :frowning: ihan tajuttoman kaamea olo sekä niin kamala masennus ja morkkis päälle… ja minulla se ei jäänyt siihen yhteen kertaan vaikka tuli mokailtua ihan tajuttomasti ( vieläkin hävettää) vaan join käytännössä kuukauden viikonloppuisin :imp:
En tiedä…ennenkuin lankean masennuksen pohjalle, ajattelen että tästä sain kunnon opetuksen, elämä raittiina on antoisampaa ja rikkaampaa :smiley:

Tällaisia me olemme,me lopettajat! Yritetään nyt kaikki yhdessä eteenpäin raittiilla tiellä,toinen toistamme tukien ja mietteitä vaihtaen.Päivä kerrallaan! :open_mouth:

Moikkis teille kaikille! Upeaa, että teillä on kanttia tulla raportoimaan myös vähemmän mukavia asioita. Muistutitte ainakin minua siitä, mihin ei kannata palata takaisin! :wink: Uusi peli, uusi tuuri! :smiley:

Samanlaiset fiilarit on ollut täälläkin…useamman kuukauden juomattomuuden jälkeen retkahdus, jolloin en edes juonut erityisen paljon ( kun muistaa entiset juomamääräni) eikä mitään erityistä edes tapahtunut.
Aivan hirveä fyysinen krapula, jota kesti oikeasti kolme päivää ja kaamea morkkis, jota kesti parisen viikkoa.
Ajattelen, että alkoholi on todellakin myrkky, joka saa elimistön sekaisin. Mieli suistuu radaltaan, aivojen välittäjäaineet sinkoilevat miten sattuu, katkeilevat ja muodostuvat vinksinvonksin, siksi seurauksena on syvä ahdistus, masennus, epätoivo,ylipäänsä hirveä olo.
Olisikin hyvä, jos seuraavalla kerralla, kun käsi tarttuu pulloon, tuo tila tulisi mieleen. Onneksi on Antabus tukena, se helpottaa päätöstä olla juomatta.
Raittiin Vapun jälkeen olo on hyvä, rauhallinen, ähkyä korkeintaan liiasta simasta.

Myöhäisiltaa! Marina56:n kirjoitukseen haluaisin vielä lisätä, että riippuen oman ryyppyhistoriikin vaikeusasteesta ja jo aiheutetuista fyysisistä vahingoista pidemmän raittiusajan katkeaminen retkahdukseen voi päättyä todella traagisestikin. Itselleni on muutama vuosi takaperin diagnostisoitu polyneuropatia, joka on onneksi jo suurimmaksi osin parantunut. Silti viime retkahduksen yhteydessä se rupesi taas oireilemaan. En päässyt kolmeen päivään asunnostani ulos ja vessaankin vain aluksi nelinkontin. Tällaiset täysin järjettömät (koska ei tullut mitään kiksejä eikä edes kunnon humaltumista) voivat siis osaltani päätyä pyörätuoliin. Otan elämän yleensä kevyesti (ehkä liiankin), mutta sillä kertaa pisti kyllä vakavaksi. Siinä rytäkässä ei onneksi tarvinnut pohtia morkkiksia eikä muita “pikkuasioita”. Mun mielestä morkkis muuten on oikeastaan siinä mielessä hyväkin merkki, että elää vielä ympäristönsä normeissa. :wink:

Hurjaa kyytiä Andantella ollut. Mulle tuttua tuo Marinan kuvaus: fyysisen darran siedän kyllä, mutta psyykkinen puoli romahtaa aivan totaalisesti. Viimeisen kompastukseni jälkeen olin aika lailla raunioilla 4-5 viikkoa. Toisaalta se näyttäisi olleen siinä mielessä hyvä tapaus elämässäni, että sen jälkeen olen saanut aivan uuden vaihteen silmään. Enää ei mennä morkkiksilla vaan jonkinlaisella elämänjanolla. Omalla tavallaan kovaa kyytiä tämäkin, kun samalla niin monet muutkin tyytymättömyydet, mutta silti totutut kuviot ovat menossa uusiksi. Mutta tämäpä onkin elämänmuutos eikä mikään mehupaasto :slight_smile:

Niin, juuri tuota minäkin ajattelin, kuin Marina56, että alkoholi on tosiaankin hermomyrkky ja oma kroppa, kun ei ole kuukausien raittiiden kausien jälkeen saanut tuota myrkkyä, niin reaktio oli, että tosiaan minullakin oli 3 päivää kestävä karmea olo, vaikka minäkään en niin paljon juonut, jos vertaa siihen aikaan kun join enempi.
Tällaisia oloja ei esim. tullut silloin lokakuussa, kun lopetin totaalisesti alkon käytön…

Se onkin hengenvaarallista touhua, kun alkaa dokata vanhan mallin mukaan ja olemattomalla toleranssilla. Sekin on hyvä muistaa, että fysiikka palautuu lopulta nopeammin kuin mieli: juomatavat eivät hevillä muutu.

Erinomainen pointti Antiloopilta! Harmi vaan, ettei meillä alkoholisteilla paljon järki päätä pakota siinä tilanteessa, kun juomahimo vie voiton ja retkahdus tapahtuu… :frowning: Hienoa silti, että niin moni uskaltaa täällä kertoa rehellisesti myös kompuroinneistaan!

Ja näin vapun jälkeen voisin veikata, että meitä omaan alkoholinkäyttöönsä (nyt tai aiemmin) pettyneitä ihmisiä on tässä maassa kyllä todella monta, joten kenenkään ei tarvitse tuntea olevansa ongelmansa ja tuntojensa kanssa yksin…

Nyt vaan sitten sitkeästi uutta yritystä peliin. Jatketaan yhdessä eteenpäin tätä matkaa, ei anneta periksi!

Morkkis ja pelko eivät toimi pidemmän päälle motivaattorina elämänmuutokseen. Riippuvuusmekanismi toimii omilla säännöillään. Joku humaltuu pitkän raittiuden jälkeen aivan mitättömästäkin määrästä, toiset eivät isommastakaan. Ainoa itselleni varma keino on täydellinen nollalinja. Uutta yritystä peliin! :smiley:

Hei juuri näinhän mullakin on mennyt. Raittius perustuu nyt tuohon elämänjanoon, siihen että teen elämässäni muutoksia joita kaipaan, vaikka ne pelottaakin. Ja kyllä minä siihen muutamat kompuroinnit ja pidemmätkin retkahdukset tarvitsin. Joten elekää hättäilkö te kompastuneet, nyt uutta vaihdetta silmään. Ehkä ajankohtaiseksi tulisi miettiä, millaiset asiat tulisi ottaa muutoksen alle, jotta suunta muuttuisi jonkun pelkäämisestä ja vastaan taistelusta jonkun asian tavoitteluun ja jotain kohti etenemiseen. Ikään kuin näkökulman muutos.

Juur’näi… Jotenkin tuntuu, että ne hankaluudet ja takapakit ovat tavallaan riisuneet aseista vähän niin kuin miekka tai pyssy kerrallaan. Aina jokin kovuus on niissä kolahtanut ja osoittanut mitättömyytensä. Näin jotain oleellista on voinut tulla ehkä näkyväksi ja käsittelyyn. Usein nuo kovuudet ovat ainakin minulle olleet erilaisia rooleja tai joitain suuria luulojani tjms. Olen joskus esittänyt asian niin, että alkoholismini on pitkälle ylpeyteni sairautta. Sitä ei oikein muulla voi peitota kuin nöyrtymällä.

Mitä sitten elämänmuutoksiin tulee, omani tuntuvat päässeen aluilleen vasta, kun olen tarttunut nimenomaisesti tähän juomisongelmaan ja lähtenyt muuttamaan itseäni vain siltä osin. Monet langat tosin johtavat juuri siihen ongelmaani ja siksipä noita muutoksia on alkanutkin tapahtua kuin itsestään. Nyt tuntuisi olevan oraalla jonkinlaisen mielenvirkistymisen ja heräämisen aika. Aika, jonka olisin toivonut koittavan heti ja helposti, mutta joka nyt ajatellen ei ole tullut ajankohtaiseksi yhtään liian myöhään. Kyllä se häpeän, syyllisyyden ja epätoivonkin maasto on ollut kuljettava ajallaan. Sitä ei uskoisi, että jotenkin juuri sen läpi kulkeminenkin on tavallaan ihan välttämätöntä. Siltä tuntuu nyt!

Jep, tässä on se viisasten kivi. Ei tahdonvoimalla eikä väkisin, vaan antamalla periksi.

Mulla tulee kohta neljä vuotta raittiutta täyteen ja näin keväisin joskus käy sellaisia häivähdyksiä, että olisipa mukavaa nauttia keväisellä terassilla olutta. Vaikka osaankin sen jo helpohkosti torjua, tällaiset ketjut ovat terveellistä luettavaa.

Hauska kuulla sinusta, novamob! Vuodet vierii, mutta hyvä, ettei osoite ole unohtunut :slight_smile: