Huomenta.
Mukava kun te palstan konkarit jaksoitte kirjoittaa tähän uuteen ketjuuni.
Avaan tuota lääkärikuviota hieman. Minähän olen vuosikausia ollut myös bentokoukussa. Resepti on uusittu iter iter, eli neljän kk:n lääkkeet on tullut apteekista 35 päivän välein.
Soitin hyvissä ajoin tuonne mt-keskuksen kansliaan ja pyysin, että lääkäri uusisi reseptin, ennen kuin alkaa joulua viettämään.
Oli uusinut samana päivänä. Katsoin omakannasta, mutta puolittanut tuon 35 pvän lääkemäärän.
Soitin ja sanoin, että varmaan lääkäri vahingossa näppäillyt väärin. Parin päivän päästä, lekuri soitti ja sanoi, että ei ollut vahinko. Kela on ohjeistanut, että ei noin suuria määriä ja plaa plaa.
Yritin sanoa, että minun siis pitää hyvin nopeasti ajaa lääkkeen käyttöni puoleen entisestä ja olisi ollut hyvä asiasta ensin kanssani keskustella. Ei ollut mitään apua.
Terapeutille tästä sitten avauduin, kuinka minä mieleni pahoitin. Samana päivänä soitin terveyskeskuksen päihdesh:lle ja sain ajan tammikuun alkuun heidän ‘päihdelääkärille’ jonka kanssa tehdään järkevä lopetussuunnitelma. Olen tuota riippuvuutta ottanut aiemmin puheeksi ja halukas lääkkeestä pääsemään, mutta nyt kun on erokriisi ja mieli hajalla, ei ehkä paras hetki.
Nyt kuitenkin mennään näillä ja toivottavasti tuo uusi lääkäri on täysipäinen.
Olen pameja napsinut vuodesta 1984, eli enemmän kuin puoli elämääni. En pidä niistä, mutta ovat niin vahvasti kirjaimellisesti selkäytimessä, että lopetus ei käy seinään.
Maanantai-ilta antoi jo näkyä, mikä minusta tulee, kun lääkepitoisuus vähenee. Äkäinen ja arvaamaton. Unet ovat melkoista stephen kingiä. Pelkään nyt kun ei ole kukaan perään katsomassa, menen yksikseni sekaisin, enkä huomaa ajoissa.
Nyt sitten otan vain äärimmäisessä hädässä, laitan vihkoon kellonajat ja muutenkin mikä on fiilis, miksi otan.
Tuo yksinolemisen opettelu on toinen iso juttu. Kolmea naista tässä ehdin tavata eron jälkeen vajaan kuukauden aikana, kahta pidemmän kaavan kautta. Se homma sujuu, mutta en tunne mitään, vertaan uusia koko ajan exään enkä pysty ihastumaan.
Naiset enemmän sitten suuttuvat ja kiukuttelevat, että seksiä taisit saatanan satusetä vaan haluta.
Lopetin nuo harjoitukset, koska en ole valmis mihinkään uuteen suhteeseen vielä, tiedä olenko koskaan.
Joku viisas on sanonut, että pitää ensin osata rakastaa itseään, että kykenee rakastamaan toista. Siinä lienee vinha perä.
Kahvia tässä kittailen ja Antabuksen otin taas ensimmäiseksi. Pieni pää saattaisi keksiä päivän mittaan, että vähentyneet bentsothan voi korvata kun juo vähän… Ei helvetti. Sitä virhettä en nyt tee, kun ole jotenkin sen asian suhteen koivillani. Parin viikon tupakkalakko kyllä kusi, kun oli tuo lääkäri jupakka reilu viikko sitten.
Eli paljon pitäisi lopettaa:
- alhoholi
- lääkkeet
- tupakka
- parisuhde (tai sehän loppui), mutta toipua siitä.
Paljon yksinäiselle apinalle ihmeteltävää. Mutta yllättävän hyvä mieli. Ehkä siksikin, että minulla on tänään päihdeterapeutin kanssa tunti aikaa tarinoida. Sattumalta pari terapiaa näin lähekkäin.
Paljon avasin itsestäni, mutta anonyyminähän täällä ollaan. Mitä välii.
Kiitos tuntemattomat ystävät kommenteista, ettepä arvaa, miten tärkeää tukenne on.
