Kapybara kuivalla maalla

Terve!

Olen 30-vuotias mies, jolla on vuosien varrella ollut useita kosteita kausia. Aina olen kuitenkin saanut omin voimin putken poikki ja alkoholinkäyttö on pysynyt jotenkuten hanskassa. Viime kuukausina homma on kuitenkin lähtenyt totaalisesti lapasesta. Viime marraskuusta vuodenvaihteeseen tissuttelin useita kertoja viikossa ja vuodenvaihteen jälkeen olenkin sitten ryypännyt ihan joka päivä 8-15 annosta päivässä.

Nyt olisi kova motivaatio pistää putki poikki, mutta tällä kertaa se ei ihan omin avuin enää onnistukaan. En ole aikaisemmin hakenut ongelmaani apua enkä oikein tiedä näistä jutuista, joten ajattelin kysellä täältä tietoa. Olen vielä jotenkuten toimintakykyisessä kunnossa, enkä koe, että välttämättä katkolle tarvitsisi lähteä, mutta vieroitusoireet pelottavat, enkä uskalla/kykene lopettaa juomista kuin seinään itsenäisesti.

Kyselisin, että mitä tuollainen avovieroitushoito, johon voi Helsingissä arkiaamuisin ilman lähetettä hakeutua oikein pitää sisällään?

Päätinkin nyt sitten valvotun yön jälkeen rohkaistua ja mennä paikanpäälle ja oli kyllä todella positiivinen kokemus. Oikein pätevän ja mukavan oloista henkilökuntaa. Hoitoarvioinnissa olivat sitä mieltä, että tällaisen juomaputken katkaisussa on kyllä minulle lääkeapua todellakin tarpeen.

Kolmen päivän avovieroitus toimii niin, että tänään sain rauhoittavat ja nukahtamista helpottavat lääkkeet mukaani ja huomenna ja ylihuomenna haen kyseisten päivien lääkkeet, niin että rauhoittavan määrää lasketaan päivittäin. Lisäksi annetaan päivittäin b-vitamiinipistos ja tämä kaikki ei edes maksa yhtikäs mitään.

Voin kyllä suositella tätä jos haluaa juomaputken katkaista, mutta ei ole vielä niin paha tilanne, että kramppien tai muiden vakavampien oireiden takia tarvitsee valvotusti katkolla olla.

Itsellenihän tämä on vasta alku, mutta olo on toiveikas ja huojentunut, kun viimeinkin hoitoon hakeuduin.

Hyvä että sait apua. :slight_smile: Kävit varmaan päihdeklinikalla joiden nimi oli ennen A-klinikka? Avokatko on alotettu niissä uudelleen itse asiassa viime vuonna. Sitä ennen oli parin vuoden väli, että avokatkoja oli vain terveysasemilla, joilla palvelu saattoi kuulemma olla nihkeämpää.

Muillekin helssinkiläisille tiedoksi, että päihdeklinikoita on kaupungissa neljä (Sörkka, Töölö, Malmi, Vuosaari) ja asiakkaaksi voi mennä mille vaan jos on helsinkiläinen. Avovastaanotto ilman ajanvarausta on vissiin niillä kaikilla joka arkiaamu klo 9 - 10.30.

Tsemppiä Käpybarallekin.

Joo siellä Kurvin päihdeklinikalla kävin ja tosiaan 9.00-10.30 on avoimet ovet :slight_smile:

Hieno päätös lopettaa ja hakea apua. Toivottavasti on sujunut hyvin, olisi kiva kuulla?

Sitten kun fyysinen puoli on paremmassa kuosissa, kannattaa hakea tukea myös pysyvämpään muutoksen keskusteluista ammattilaisten tai vertaisten kanssa.

Viisaasti tehty. Olet nyt alkuavun saanut. Sinulla on tulevaisuus omissa käsissä.
Olen saman läpikäynyt , oppiminen pois otti aikansa. Minun neuvoni on tämä, ehkä se sopii sinulle, ehkä ei.
Etsi nyt elämääsi asioita joilla ei ole mitään tekemistä juomisen kanssa. Ei hyvässä eikä pahassa. Jotain aivan eri.
Ota välimatkaa alkoholiasioihin, päivä kerrallaan ja metri kerrallaan kauemmas. Jos kahden vuoden päästä tuntuu siltä että alkoholiasioihin kannattaa keskittyä niin liity johonkin raittiusseuraan tms. Silloin se ei enää nosta omia henkilökohtaisia ongelmia pintaan.

Hei vaan!

Hyvin on mennyt! Tuolta päihdeklinikalta päivittäin haetut lääkkeet lievittivät sen akuuteimman juomisen lopettamisesta johtuvan ahdistuneisuuden aika tehokkaasti ja auttoivat saamaan untakin melko hyvin. Tänään siis neljäs juomaton päivä meneillään ja vaikka enää en ole siis mitään lääkitystä ottanut, niin yllättävän siedettävällä tasolla on olo pysynyt.

Isoin osa tuosta pitkään jatkuneesta ahdistuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta katosi ihan vain sillä, että viimein uskalsi myöntää itselleen tämän ongelman, hakea apua ja lopettaa salailun. Olen nyt jo kertonut suoraan tästä tilanteestani mm. vanhemmilleni ja muutamalle läheiselle ystävälleni. Tuntuu todella helpottavalta, kun ei tarvitse kantaa enää sellaista valtavaa salailun taakkaa, joka aiheuttaa hirvittäviä häpeän ja ahdistuksen tunteita.

Siitä on varmasti melkeinpä vuosi aikaa, kun olen ollut edes neljä päivää juomatta ainoatakaan olutta. Tänään olikin aika erikoista herätä ilman krapulaa, kun joutui ihan muistelemaan, että mitäköhän sitä krapulattomat ihmiset noin niinkuin yleisesti ottaen lauantaipäivisin tekevät :smiley:

Lähdin sitten ulos kävelemään ja päädyin taidemuseoon pällistelemään tauluja ja oikein yllätyin kuinka rauhallisena pystyinkin siellä muitten ihmisten parissa kulkemaan. Kävin sen jälkeen ruoka-ostoksilla ja kokkailin ihan kunnon ruokaa, kun on tuo syömispuolikin ollut ihan mitä sattuu juopottelun aikana.

Tiedostan kyllä, että tämän alun helpotuksen tunteen jälkeen ne vaikeimmat hetket juomattomuuden suhteen ovat vasta edessä päin. Olenkin menossa heti maanantaina takaisin päihdeklinikalle keskustelemaan siitä, minkälainen tuki ja hoito minua tästä eteenpäin parhaiten auttaisi.

Pyrkimykseni on, että tämä ei ole minulle vain yhden rankan juomaputken katkaisu, vaan uudenlaisen elämäntavan opettelemisen alku.

Ajattelin, että voisin kyllä jatkossakin tänne kirjoitella kuulumisiani, mutta onkos se nyt hölmöä jos jatkan juttuja tähän samaan ketjuun, kun tuo otsikko on tuollainen?

Onnea hyvin sujuneesta aloituksesta! Ja tervetuloa vaan minunkin puolestani.
Tuohon edelliseen - ehkä selvyyden vuoksi saattaisi olla hyvä jatkaa tähän samaan ketjuun, mutta kun tuo otsikko on mitä on, niin sehän kannattaa sitten vaihtaa. Mieluiten sellaiseksi, ettei siitä tule mielleyhtymää alkoholiin. Eli käytännössä vissiin muokkaat tuota aloitusviestiä niin, että vaihdat siitä otsikon, niin silloin näkyy myös tuossa Me lopettajat-seinällä se uusi otsikko.

Mukavaa kuulla myönteisiä uutisia.
Hiljattain sain minäkin kivan tilaisuuden olla kutsuttuna taidenäyttelyssä, jonka piti tuttu raitistunut alkoholisti. Tarjolla avajaisissa oli pikku naposteltavaa, punaviiniä ja luonnollisesti myös alkoholittomia juomia, yleisössä kun oli monta yhteistä tuttua limsanjuojaa.
Kirjoittele ehdottomasti. Tiedot avovieroituksesta ja kaikenlaiset tavat raitistua ovat ratkaisua etsiville tervetullutta luettavaa.
Kurvin henkilökunnalta voit rohkeasti kysellä erilaisista jatkotoimenpiteistä, joilla on mahdollista varmistaa, että nyt alkanut raittiutesi voisi jatkua päivä kerrallaan ilman retkahduksia.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Noniin sain otsikon vaihdettua. Kiitos vinkistä ja kiitos vielä teille kaikille tsemppauksesta!

Sain vihiä, että tuolla päihdeklinikalla menee sellainen ‘Startti-ryhmä’ maanantaisin klo 13. Se on tietääkseni info-tilaisuus jossa esitellään toimintaa ja mitä tukikeinoja on tarjolla, ja siihen voi mennä ilman ilmoittautumista eikä siinä tarvitse muuta kuin kuunnella. :bulb:

Mutta jos haluaakin ottaa etäisyyttä kaikkeen alkoholiin ja alkoholiongelmaan liittyvään kuten Terry ehdottaa, niin sekin voi olla ihan hyvä suunnitelma. On hyvin yksilöllistä, mitkä tukikeinot kokee hyväksi tai mitkä on tarpeen.

Taidenäyttelyissä ja museoissa on kiva käydä. Tykkään etenkin Ateneumista, jossa on vanhaa kunnon esittävää taidetta. Tosin kerran kovempina juoma-aikoina oli hankala kokemus, kun joutui käymään Ateneumissa ja ne suuret tilat ja vaikuttavat maalaukset aiheutti kamalan huimauskohtauksen, niin että joutui poistumaan ulkoilmaan kesken taiteen katselun. :open_mouth:

Hyvää kesäaikaa! :slight_smile:

Kiitos vinkistä Valtio-mies!

Sovin perjantaina, että menen sinne päihdeklinikalle jo aamulla yhdeksältä, kun siellä voi ilman ajanvarausta sisääntulojärjestyksessä päästä ihan kahdenkeskiseen keskusteluun päihdetyöntekijän/hoitajan kanssa. Voisihan sitä vielä sen lisäksi tuohon startti-ryhmäänkin mennä jos siltä tuntuu.

Tosiaankin on hyvin yksilöllistä, se että kuinka tämän ongelman kanssa kannattaa edetä. Kun nyt jonkin verran olen tätä keskustelupalstaa ehtinyt seurata, niin monia erilaisia tapoja täälläkin keskustelijoilla on, eikä mitään yhtä kaikille sopivaa keinoa ole. Minulla on nyt tämän ongelman myöntämisen ja avun hakemisen jälkeen tullut niin suuri helpotus siitä ettei tarvitse tätä asiaa enää salailla, että yllättäen ei ole ollut vielä ainoatakaan hetkeä, jolloin tulisi mieleenkään juoda pisaraakaan.

Luottamus itseeni on näin alkuunsa niin suuri, että perjantaina kävin tapaamassa muutamaa hyvää ystävää tilanteessa, jossa he joivat viiniä. Saavuin paikalle limpparipulloni kanssa ja kerroin suoraan tästä tilanteestani. Ystäväni ovat alkoholia kohtuullisesti käyttäviä, enkä ole koskaan missään “ryyppyporukoissa” liikkunut. Olen käynyt esimerkiksi kavereiden kanssa viikonloppuisin baarissa, mutta siinä missä se heillä on jäänyt siihen yhteen iltaan, niin itse olen sitten jatkanut juomista seuraavana päivänä yksin tai joidenkin toisten kavereiden kanssa.

Olen nyt ainakin osittain antanut itselleni anteeksi sen, että olen ollut läheisiäni kohtaan epärehellinen salailemalla juomiseni todellista tilaa, kun se nyt vaan tämän riippuvuuden luonteeseen kuuluu. Jos nyt retkahtaisin juomaan, niin olisi valtavan suuri kynnys valehdella päin naamaa kenellekään läheiselle, niin siksi haluan lähipiirini nyt heti tietävän ongelmastani. Jos siis lipsahtaisi, niin todennäköisyys sille, että siitä lähtisi uusi putki päälle on pienempi, kun on läheisiä ihmisiä, joille en halua valehdella ja joille voin tästä asiasta puhua.

En siis aio kokonaan vältellä tilanteita, joissa alkoholia käytetään. En kuitenkaan mitenkään kuvittele, että voisin jatkossa viettää viikonloppuni baareissa vesilinjalla. Aivan varmasti tässä lähiviikkoina niitä juomishaluja alkaa taas ilmaantua ja silloin täytyy vältellä tilanteita, jossa alkoholia käytetään. Muutenkin pitää - tai siis oikeastaan saa - tässä kehitellä kaikenlaista uutta tekemistä, koska sitä onkin yllättävän paljon enemmän aikaa, kun ei tarvitse olla juomassa/krapulassa. Ainakin joku itselleni sopiva liikuntamuoto on tässä suunnitelmissa löytää. Nyt olen käynyt ihan alkuunsa vaan paljon ulkona kävelyillä.

[size=200]Sulla on hieno alku :exclamation: [/size]

[size=200]Menköön niin jatkossakin toivottaa[/size][size=150] Pussiahma[/size]

Toipumisen kannalta on tärkeää, että olet valmis ottamaan vastaan apua, jota yhteiskuntakin myös sinulle tarjoaa. Yksin kamppailu tai sompailu johtaa tuhoon helpommin kuin raittiina toisten tukemana.

Uusi otsikkosi tuo mieleeni pari mielleyhtymää.
Myrskyn ja pohjakosketuksen jälkeen olet kuivalla maalla etkä ole jäänyt yksin, niin kuin Robinson Crusoe autiolle saarelle.
Toinen on kuin kala kuivalla maalla sätkimässä ja haukkomassa henkeä. Raitistuttuaan juoppo tai alkoholisti tarvitsee muutakin kuin kovan maaperän ja auringonpaistetta. Startti- tai muu ryhmä on yksi mahdollisuus saada sisältöä elämään pysyvän raittiuden varmistamiseksi. Harrastukset ja muut tottumukset tulevat ajallaan, kaikkea ei kerralla pysty sulattamaan.

Ryhmissä jaamme kokemusemme, voimamme ja toivomme

Joo kyllä mun on tosiaan siellä klinikalla tarkoitus keskustella nimenomaan siitä, että minkälaista ammattiapua voisin jatkossa saada.

Itselläni oli otsikossa ajatuksena kapybara eli vesisika, joka on sieltä jorpakon pohjalta kuivalle maalle noussut. Myöhemmin sitten tajusin, että sen voi tulkita myös tuon negatiivisemman “kala kuivalla maalla”-sanonnan kautta, mutta tällä nyt mennään, kun ei viitsi joka päivä otsikkoa vaihdella :smiley:

Kiitos!

Eilen aamulla kävin siellä klinikalla ja sovittiin, että ainakin näin alkuunsa alan käydä siellä keskustelemassa saman hoitajan kanssa, jonka viime viikolla tapasin tuon avokatkojakson aikana. Tämä tuntuu ihan hyvältä ajatukselta, kun hyvin tulin hänen kanssaan toimeen. Seuraava aika on nyt torstaina.

Kolme viimeistä yötä on nyt mennyt tosi vähällä unella ja se vetää mielialoja vähän alas, mutta muuten on kaikki ok. Tänään ajattelin ottaa ihan iisisti ja pysytellä kotosalla.

Hyvin olet saanut raitistumisen käyntiin Kapybara :smiley:

Unettomuus on aika normaalia juopottelun lopettamisen jälkeen, mutta sen pitäisi alkaa helpottaa melko pian. Ellet sitten kärsi muutenkin unettomuudesta.

A-klinikalla juttelemassa käynti on hyvä juttu. Käyn itsekin säännöllisesti, nykyään n. kuukauden välein ja minulle ne on tärkeitä käyntejä ja hyvä tuki. Moni askarruttava juttu on ratkennut.

Tsemppiä jatkoon!