Kapteenin lokikirja

Hei.

Taas nöyränä aloitan alusta. Tammikuun alussa lopetin alkon käytön, mutta ne heinäkuun helteet saivat minut kokeilemaan. Eihän pari huurteista minua järkevää voi suistaa takaisin juomaan, uskoin.
Määrä kasvoi aika vauhdikkaasti. En nyt mitään ränniä ole vetänyt, mutta viinipullon ostamisesta tuli tapa ja aina enemmän ja enemmän aloin odotella muka kivaa nousuhumalaa.

Elämässä meni vähän huonosti, mistä sain tekosyyn paeta pikku hutikkaan. Ja sitten kamala morkkis palkkioksi. Viime viikon torstaina join pullon viiniä viimeksi, eli nyt olisi kuudes selvä päivä alkamassa.
Toivon, että se viimeviikkoinen valkkari oli viimeinen, koska minusta ei kohtuukäyttäjäksi ole. En sitä haluakaan.

Taidan olla alkoholisti?

Hyvä kysymys, ja jos vastaus sattuisi olemaan myönteinen, olet voiton puolella.
Alkoholismi on nimittäin sairaus, josta juoppo voi toipua raittiiseen tavalliseen elämään.
Kokemuksesta voin kertoa, että kun olin tehnyt positiivien diagnoosin esittämääsi kysymykseen, pääsin muutaman kuukauden kuluttua AA-palaveriin. Ei ole tarvinnut juoda sen jälkeen.
Tuossa yläpalkissa on useita muitakin vinkkejä raitistumisen tukikeinoista.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Heippa! Olet onnistunut tosi hienosti olemaan selvinpäin tuon puolisen vuotta, hatunnosto siitä! Retkahduksethan kuuluvat varmaan useimmilla meistä asiaan. Uskoisin, että kesä ja terassikelit ovat monille hankala paikka, ja moni myös sitten retkahtaa sen kylmän huurteisen ääreen… Tiedät kuitenkin pystyväsi olemaan juomatta, ja kuten itsekin ajattelet, niin parempi olla kokonaan ilman kuin alkaa pelleilemään jonkun parin juomisen kanssa.

Huomenta.
Yksi selvä päivä lisää ja uusi alkamassa. Mukava herätä kirkkaalla päällä miettimättä mitä tulikaan hiprakassa tehtyä.
Yritän repiä tästä foorumista itsekkäästi kaiken tuen, mitä voi saada lukemalla toisten kirjoituksia.
Olen tätä seurannut aika aktiivisesti melkein vuoden ajan. Nyt sitten päätin alkaa pitää täällä omaa päiväkirjaa, tai miksi tätä ketjua nyt sanoisi.
Vähän olen ihmetellyt, kun täältä on aika paljon porukkaa häipynyt. Mistähän se johtuu? Onko tämä jokin välietappi matkalla raittiuteen ja aikansa täällä roikuttuaan moni siirtyy eteen päin, kun juominen ei enää pyöri jatkuvasti mielessä.
Muutama vuosikausia selvänä ollut jaksaa tsempata, mikä on hienoa. Kiitos vaan, lomapuisto.
Cinnamon aloitti laillani eilen. Hienoa, että nuori nainen on oivaltanut millä asioilla pelataan, kun alkoholin kanssa seurustellaan.
Itse luulin paljon vanhemmaksi osaavani homman handlata. En minä osaa.
Käyn C:n ketjussa moikkaamassa henkilökohtaisesti, kun ollaan molemmat ekaluokkalaisia :slight_smile:

Raitista päivää kaikille.

Mä tulin moikkaamaan ekaluokkalaista, mut en mä näin aamusta jaksa saarnata tään pidempään, kuin että päivä kerrallaan kertyy juomattomuutta.

Eiköhän se ihan luonnollista ole.
Kun päihdeasiat ovat omalla kohdalla ajankohtaisia, ne liikkuvat ajatuksissa ja siinä vaiheessa kun ne jotenkin ovat jo hallinnassakin, niistä mielellään myös keskustelee. ( Ei sekään kaikkia koske, monelle on parempi ettei asiaa kovasti revittele siinäkään vaiheessa)

Kun sitten on elämänmuutosprojekti saatu ainakin päihdeongelmien osalta nippuun alkaa mielenkiinto kohdistumaan muihin asioihin -eikä päihdekeskeinen keskustelu jaksa enää kiinnostaa. Mennään eteenpäin. Inhimillinen ja luonnollinen kehitys jossa jotkin asiat muuttuvat entisiksi ja jotain uutta tulee elämään tilalle.

Se, että päihdeasiat omalla kohdalla muutuisivat menneisyydeksi, nykyhetkessä täysin merkityksettömiksi, voi selvänäolon ensimmäisinä päivinä ja viikkoina tuntua kovin kaukaiselta ja uskomattomalta tavoitteelta, mutta juuri tuo, että niin paljon päihdeongelmastaan vapautuneita siirtyy ihan muiden harrastusten ja elämänkuvioiden piiriin, todistaa että aika yleinen kehityskulku se kuitenkin on. Toki lähtijöitä on myös heissä jotka päättävätkin kesken homman että ei se elämänmuutos ollutkaan minun juttuni, mieluummin käytään viinaksia sittenkiin -ja useimmat heistäkin tietysti jättävät tällaisen palstan väliin.

Meitä täällä pitempäänkin roikkuneita toki on, eri syistä. Johonkin keskusteluilmapiiriin kun tottuu, niin sitä tulee sitten vilkuiltua ja osallistuttua keskusteluun, päihdekeskeisesti tai ei. Minua esimerkiksi on jo vuosia kiinnostanut enemmän se päihdeongelmattomaan, ei-alkoholistiseen, elämiseen, tuon nimenomaisen ongelmansa ratkaisseiden ihmisten elämiseen liittyvä keskustelu josta käsin toki v oi katsella myös alkoholiongelmia, mutta jo enemmän kokonaisuutena kuin yksilötasolla, ainakaan ihan oman napanöyhdän erittelytasolla. Asiassa kun on paljon sellaista joka vaikuttaa meihin kaikkiin, oltiinpa sitten itse mukana päihdebisneksessä kumpanakaan, bisneksentekijänä tai ostajapuolella, se on osa yhteiskunnan rakennetta ja siihen me kaikki myös vaikutamme, tavalla tai toisella.

Niin, kapteeni. Jos ja kun pääset omassa projektissasi irti alkoholistisesta elämästä, huomaat jonain päivänä että erilaiselta näyttää, entiset “suuret” asiat voivatkin olla “pieniä”, ja mielenkiinnon kohteet voivat olla jossain ihan muualla. Ja silloin, jonkun vuoden päästä, voikin olla mukavaa palata tähän keskusteluun ja funtsia miten oma suhde näihin keskusteluihin on muuttunut.

Katsellaanpa miten tässä ajan mittaan käy.

Ja keskustellaan asiasta!

Huomenta kapteenikoukku ja tervetuloa mukaan!
Kaikki apu kannattaa ottaa vastaan taistelussa alkopirua vastaan. Se on paskamainen tyyppi, joka koittaa houkutella mukaansa välillä ihan avoimesti ja välillä salakavalasti puskan takaa. Tämä plinkki on yksi hyvä tapa, usein asiat selkenee kun ne kertoo/kirjoittaa. Ainakin itsellä käynyt näin. Ja toisten kokemuksista saanut uutta näkemystä omille ajatuksille
Temppiä!

Kiitti teille, mies metsänreunasta ja kerttuli.

Itsestäni ihmettelen tuota, että korvat ovat alkaneet soimaan :open_mouth:
Olisiko jokin vieroitusoire… mutta oikeastaan ja kun aika vähän ja kohtuullisesti repsun aikana join.
Tuttua kyllä yöhikoilu ja kramppailut jaloissa, siis yöllinen suonenveto. Molemmat oireet viime viikonloppuna. Ne kyllä ymmärrän alkoholiin liittyviksi… tosin suonenveto voi tulla myös nestehukasta. Ja viini poistaa nestettä, kuten muukin alkoholi.

Mulla on aika lääkärille aiheesta, siis juominen. Ja kontaktit a-klinikkaankin ovat kunnossa. Hävettää vaan tunnustaa sille kivalle terapeutille, että olen kesällä repsahtanut. AA:ta ei ihan lähellä oo, mutta siellä vain tuttuja, ketkä eivät tiedä ongelmastani. Siksi vaikea mennä.

Ikinä en muuten ole juonut niin paljon, että olisi mihinkään katkolla tarvinnut mennä. Mutta tuo juominen silti ja sen pakonomaisuus häiritsee minua. Siksi haluaisin kokonaan irti päihteestä.

Selvä päivä kääntymässä iltaan ja huomenna taas nöyränä lisäämään raittiutta yhdellä päivällä.

Joo, kapteenikoukku, suonenveto johtuu usein ihan muista syistä, nestetasapaino ja taisi siinä vaikuttaa jotkut suola- ja kivennäisainejutut ja vitamiinit… joku terveydenhoitoalan ammattilainen vois varmaan tuota puolta valottaa tarkemmin.

Hyvä juttu että olet menossa juttelemaan sekä lääkärin että a-klinikan terapeutin kanssa, jotain hyödyllisiä eväitä saat varmasti niistä mukaasi.

En sitten tiedä, miten paljon ihmisen olisi juotava ettei ilman katkoa selviäisi -selvisiväthän ne, vanhemman polven juopot silloinkin kun koko katko-klinikka-jne järjestelmää ei vielä meillä ollut olemassakaan. Krapulat varmasti olivat silloinkin kovia, kun niitä pelkällä hotapulverilla ja kaivovedellä hoidettiin. Niinhän selvisin minäkin, vaikka join vuosikymmeniä, ehdin kai siinä useamman krapulankin potemaan kun ei ihan joka päivä ja joka paikassa sopinut eikä ollut mahdollisuuttakaan ylläpitää aivan tauotonta pöhnää.
Häiritsemään se minuakin alkoi, ja jotenkin kävi vaan vuosi vuodelta selvemmäksi että sehän rajoittaa niin perhanasti, se jokapäiväinen napostelu. Liian monta mukavaa asiaa jäi väliin kun ei oikein kehdannutkaan joka paikkaan höyryjä puhallellen mennä -ja olipa myös vuosi vuodelta enemmän ja enemmän paikkoja ja harrastuksia ja yhteisiä tilaisuuksia joista suoraan ilmoitettiin etukäteen että päihteettömänä sitten yhdessä toimitaan… kyllä se jotain vaikutti, kiitos niille jotka asioita siihen suuntaan ovat omissa ympyröissään hiljalleen vääntäneet.

Hyvin sinulla on nyt pullat uunissa, kun jo nyt olet virkeänä jutustelemasa ja suunnitelmat ovat suhtkoht selviä. Ei se aina mene noinkaan helpolla. Minullakin meni ensimmäiset pari viikkoa siten, ettei olisi tullut mieleenikään puhua koko juomis- ja juomisen lopettamisasiasta kenellekään. Ei se yritykseni olisi sitä kestänyt, oli sen verran tiukkaa selvittää asia itseni kanssa. Sitten, parin viikon päästä, kun höyryt olivat kai vähiin päin häipyneet ja ajatukset koossa, tulinkin tänne höpisemään ja ihmisten kanssa seurustelemaan.

Eipä mitään, kapteeni, kyllä sinä siitä selviät -jos vaan niin haluat. Siitä se enimmäkseen kiinni on.

Jatketaan!

Huomenta :slight_smile:

Viikko täynnä, hyvä minä :unamused:

Nyt kylämatka tiedossa, ja siellä ei tarjoilla mitään vaarallista. Eli kymppi lähestyy.

Mukavaa raitista viikonloppua muillekin.

Onnittelut ekasta viikosta! Nyt vaan keräilemään niitä lisää :smiley:

kapteenikoukku kirjoitti

Alkoholisteja työkseen tapaavalle terapeutille ei ole mikään ihme, että repsahduksia tapahtuu. Ei sinun kannata missään nimessä salata häneltä sellaista. Molemminpuolinen luottamus on hoitosuhteessa hyvän tuloksen perusta.
Hämmästyin aikoinaan, kun ensimmäisessä palaverissani tapasin tuttuja. Mutta oli se suuri helpotus, ja myöhemmin niitä on tullut vastaan aina silloin tällöin. Yhteinen ongelma ja yhteinen ratkaisu luovat lämpimän läheisyyden tunteen vaikkapa kadulla tai kaupassa kohdatessa.

Tänään et ole yksin

Ekaluokkalaisille onnea ja menestystä, tai siis kärsivällisyyttä ja kovaa päätä!

Monet taitaa tosiaan akuutin alkuraitisteluajan jälkeen enempi tai vähempi kadota kanavalta. Ei mullakaan varsinaisesti viinasta enää kauheesti ole sanottavaa :mrgreen:

Täällä taas.

Viiikonloppu takana, eikä päihteiden suhteeen ongelmia. Komee 11 päivää ilman viiniä. Vähältähän se näyttää, mutta päivä kerrallaan lisää.
Jatketaan.

Moro

Viikkopäivitys:
Syksy saa, minä kohta en :slight_smile: Vanhalle juopolle olisi monta tekosyytä alkaa taas juomaan. Hyvä tiedostaa, että ne ovat kaikki tekosyitä.
Parisuhdetta pannaan telakalle ja yritetään katsoa olisiko uppoava laiva vielä pelastettavissa, laitettavissa merikelpoiseksi.
Jos ei saada, on kuitenkin selvää että juomalla upotan tuon oman pelastusveneenikin.
Päivä kerrallaan eteen päin, kiva huomata kuinka aivoissa alkaa sumeina olleisiin lokeroihin kytkeytyää hiljalleen sähköjä taas päälle.

Elämää kuitenkin niin vähän jäljellä, että sitä jäljellä olevaa on varmasti hauskempi katsella kirkkaalla päällä.

Olen kyllä samaa mieltä tuosta, että selvällä ja kirkkaalla mielellä, sekä päällä, on varmasti paljon mukavempi katsoa tätä maailmaa. Ymmärtää ja muistaakin jotakin näkemästään. :laughing: Kaikenlaiset vaikeudet on varmasti kyllä niitä kompastuskiviä, toivottavasti pysyt nyt vahvana sen kanssa, mitä elämä tuokin tullessaan. Loppupeleissähän se alko ainakin itsellä sotkee sitten asioita vain enemmän, vaikka hetkellisen helpotuksen toisikin… mutta päivä vain ja hetki kerrallansa. :slight_smile: Itsellekin täysi viikko tuntui kyllä mahtavalta ja tämän viikonlopun jälkeen olisikin kaksi täyttä viikkoa, tämä onkin hyvä keräilykohde. :smiley:

Huomenta.
Kahvit juotu ja vitamiinit ynnä antabus heitetty kitusiin.
Kivat kymmenen tunnin unet takana. Edellisenä yönä olikin hieman kurjempaa, heräsin yhden jälkeen, eikä uni enää tullut. Ei ole ollenkaan minulle tyypillistä. Viime viikolla labrat ja maksa-arvot paremmat, mitä koskaan. Tänään tapaaminen uuden lääkärin kanssa, toivottavasti on empaattinen ja tsemppaa. Tsemppiä tässä tarvitaan, sen verran sekaisin tuolla parisuhdepuolella jutut.
Ilman Antabusta en nyt uskalla olla, ettei kohtalainen alku raittiina ihmisenä mene kivikkoon.

Positiivista mieltä ja raitista päivää :slight_smile:

Huomenta lajitoverit.

Vähän hiljaista täällä, mutta kirjoittelen omaan ketjuuni päivitystä. Näitä on sitten mukava vanhana näyttää lapsenlapsille :blush:
Plinkin lukeminen on hyödyllistä. Katselin tuota vähentäjien puolta ja oli pysähdyttävää juttua.
Yhdellä melkoinen vauhti päällä, ollut kai pitkään. Siinä mielessä omaa raittiutta tukevaa kun huomaa minkälaisen taudin kanssa ollaan tekemisissä. Itse en kirkasta viinaa ole juonut vuosikausiin. On riittänyt nuo vähän yli 10 prosenttiset, nekin saavat ihmisen ihan tarpeeksi sekaisin.
Silloin 16-17 vuotiaana kyllä piti olla pullo kirkasta, että uskalsi lähteä viikonlopun rientoihin. Toleranssi kehittyi nopeasti, eikä se yksi pullo kohta enää riittänyt.

Armeija ja ensimmäisen vaimoni tapaaminen lopetti lupaavasti alkaneen alkoholistiuran. Sitten olinkin parikymmentä vuotta isäntä viinan suhteen. Muutama iso vastoinkäyminen herätti juopon sisälläni ja silloin alkoholi alkoi ottaa isännän otteita uudelleen.
Vuosikaudet olen kamppaillut tuon isännän kanssa ja yrittänyt tehdä siitä renkiä. Ei ole onnistunut, joten aika häätää kokonaan viinapiru takaisin sinne mistä on tullutkin.
Homma ei ole helppo, mutta uskon selviäväni voittajana. Uskoa pitää olla, eihän tästä muuten mitään tule.

Vuosien tauon jälkeen aloitin kevättalvella polttamaan. Täysin järjen vastaista, mutta niin vain olin nikotiinikoukussa ja nopeasti.
Meikän rahavarat sellaiset, että ei ole varaa entisestään kallistuvaan tupakkaan. Maanantaina ostin sätkäkoneen ja aloin vääntää käsin röökiä. Eilen tuli sellainen olo, että ei helvetti, näinkö alas olet vajonnut. Heitin valmiit sätkät ja purut mäkeen ja nyt lopetan senkin.
Pari viikkoa sitten aloittamani päivittäinen liikuntaharrastuskin on paljon järkevämpää puhdistuvilla keuhkoilla.

Pitää jutella itsensä kanssa ja kysyä siltä sisällä asuvalta addiktilta, mitkä asiat ovat loppuelämässä tärkeitä.
Addiktoidun tulevaisuudessa johonkin vähemmän myrkilliseen, mitä alkoholi ja tupakka.

Ei mitään takki auki ja leuhkana eteen päin, mutta kuitenkin päättäväisesti. Tiedän, että pystyn.
Kirjoitin tämän siksi, että hyvä tulla lukemaan tämä päivitys, kun se heikko hetki joskus tulee. Varmasti tulee, mutta ehkä saan silloin tästä tämän hetken mielialastani silloin lisää voimaa kiusausten voittamiseen.

Raittiina tämäkin päivä. Ja nyt savuttomana myös :slight_smile: Raitista päivää muillekin.

Plinkin lukeminen on hyödyllistä. Katselin tuota vähentäjien puolta ja oli pysähdyttävää juttua.
Yhdellä melkoinen vauhti päällä, ollut kai pitkään.

terveisiä Vähentäjien puolelta. tiedän ketä tarkoitat tuolla “Yhdellä” jolla on melkoinen vauhti päällä. tyypillä on monen hermoja repivä tapa rustailla kännissä näitä jee jee, kirkasta taas juodaan ja musat soi-juttuja.
joskus se on sortunut nimittelemään toisia ties miksi ja käyttäytyminen on kaikin puolin rajua myötähäpeää ja raivoakin herättävää.
miten se onkaan niin, lähes joka tapaikassa, että sekaan mahtuu aina vähintään yks tomppeli. se onkin vähentäjien aktiivijäsenistössä ainoa lajissaan.
harmittaa niin vietävästi, että jos joku uusi tulokas tai potentiaalinen porukkaan haluava lukee sivustoa ja näkee sattumalta ensimmäiseksi tämän dorkan päivitykset, niin se oli vissiin sit siinä.

valtavasti tsemppiä Sulle, kapukoukku!
ja kaikille muillekin.

Huomenta.

Kiitos Sylvia tsempeistä. Surullinen tapaus, tuo teidän puolella oleva ihminen, joka ryypätessään palstalle kirjoittelee. Ja sitten katuu kirjoittamisiaan. Varmasti hänelläkin on pohjalla halu lopettaa, ei ole vain oikein vielä löytänyt välineitä siihen miten sen tekisi.
Kamala kirjoittaa, että hänen postauksensa palvelevat tuollaisenaan mukanakulkevien raittiutta.
Ainakin itselleni hyvä muistutus, miten vakavasta sairaudesta alkoholismissa on kysymys.

Olen osannut itsekin tuon. Kännipäissäni tappelin monilla nettipalstoilla ja fb:ssa rikoin välini monen ns. ystävän kanssa. FB:a minulla ei enää ole ja olen pyhästi päättynyt, etten humalassa nettiin kirjoita. Sitäkään ei voisi tietenkään vannoa, jos itsensä tarpeeksi sekaisin joisi. Samoin humalassa tuli soitteltua sukulaisille ja ystäville. Vieläkin hävettää… Ei se paljon auta, että seuraavana päivänä pyytää anteeksi.

Nyt olen ollut liki kuukauden kuivilla. Ei se kesän repsu niin kamala ollut, mutta harmittaa kun olin yli puoli vuotta juomatta.

Usein join helposti pahaan oloon ja elämän vaikeuksiin. Morkkiksessa saattoi todeta, ettei se viini yhtään lisännyt rahaa pankkitilille, eikä parisuhde tippaakaan korjaantunut. Ihan päin vastoin.

Minulla on kuitenkin paljon syitä pysyä selvänä ja olla kiinni elämässä niin kauan kun sitä minulle on tarjolla.
Läheisten uskominen elämänmuutokseeni vaatii aikaa. Aikaahan riittää.
Niin monesti he ovat pettyneet. Osa ei edes enää välitä.
Mutta siitä viis. Nyt raitistun ihan itseni takia, vaikka päätyisin elämään sinkkuna.

Eilen oli viini mielessä, mutta onneksi on tuo Antabus. Otin yhden ylimääräisen, kun tuo mielen ailahdus tuli.
Näen lähipäivinä päihdeihmiseni pitkän tauon jälkeen. Tosi kiva, että hän on tukenani.

Jatketaan matkaa. Selvänä tänään. Samaa toivon teille muillekin.